Edellinen jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 6
Seuraava jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 8
§ 7
Mutta oppiaksemme oikein tuntemaan tässä mainitun halun meidän on yhtälailla tarpeen tarkastella sitä suhteessa sen erilaisiin kohteisiin ja katsoa miten se myös näissä suhteissa on ankarasti kielletty. Kohteita on toki sinänsä melkeinpä lukemattomia, mutta ne voidaan kuitenkin sisällyttää kolmeen meidän turmeltuneita halujamme kiihottavaan pääryhmään, nimittäin nautintoon, omaisuuteen ja kunniaan. Nautintoihin liittyvää himoa apostoli Johannes kutsuu lihan himoksi, omaisuuteen liittyvää hän kutsuu silmien pyyteeksi, ja sitä mikä etsii ansaitsematonta kunniaa, hän kutsuu mahtailevaksi elämäksi1 1. Joh. 2:16. Koetamme lyhyesti selvittää näitä kutakin. Lihan himolla voidaan tarkoittaa kaikkia syntisiä haluja, jos otamme tämän sanan laajassa merkityksessä, niin kuin Vapahtajamme tekee Joh. 3:6, jossa lihalla tarkoitetaan koko meidän turmelustamme ja kaikkea siitä nousevaa syntiä. Samoin apostoli Paavali laskee kaikki synnit lihan teoiksi Gal. 5:19. Mutta kun apostoli Johannes mainitsee erikseen silmien pyyteen ja mahtailevan elämän, niin lihan himot on tässä ymmärrettävä suppeammassa mielessä, niin että lihalla tarkoitetaan lähinnä ruumistamme ja sen aistillisia tuntoja. Tällöin lihan himot eivät ole mitään muuta kuin ne monet saastaiset ja Jumalalle vastenmieliset keinot, joilla ihmiset koettavat tyydyttää ruumistaan ja aistillisia halujaan ja joita voi syystä kutsua hekumaksi, nimittäin kevytmielisyys, siveettömyys, mässäily ja juopottelu tai herkuttelu, laiskuus, huolimattomuus ja uneliaisuus sekä monet muut. Myös apostoli Paavali mainitsee monia: siveettömyys, huoruus, saastaisuus, irstaus2 Gal. 5:19. Siksi sama apostoli kehottaakin kolossalaisia kuolettamaan jäsenensä eli estämään sen, että ruumiin himot saavat ylivallan, kun hän sanoo: Kuolettakaa siis maalliset jäsenenne: huoruus, saastaisuus, kiihko ja pahat himot3 Kol. 3:5. Näistä kaikenlaisista hekuman synneistä hän sanoo korinttilaisille, jotka epäilemättä arvelivat, etteivät tällaiset himot olisi kovin suuri synti, sillä eihän niillä vahingoiteta niinkään ketään toista vaan pikemminkin vain itseään: älkää eksykö, älkää pettäkö itseänne näin jumalattomalla ajatuksella, sillä voitte olla varmoja, että Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät huorintekijät, eivät velttiöt,4 eivät miesten kanssa makaavat miehet5 1. Kor. 6:9–10. Toinen kielletty halu on silmän pyyde. Tohtori Luther sanoo, että sitä ovat ahneus ja rikkaus, kun ihminen koettaa rahan ja omaisuuden avulla tyydyttää silmiään, esimerkiksi silloin, kun katsotaan kaikenlaisia maallisia ja katoavaisia asioita erityisen himoavasti ja sydän kiinnittyy niihin, kuten kalliisiin vaatteisiin, arvokkaisiin koruihin, komeisiin rakennuksiin, kultaan ja hopeaan, rahaan ja omaisuuteen. Tämä on halua saada ja omistaa kaikenlaisia aarteita, ja halu on usein niin kiihkeä, ettei välitetä, vaikka niitä hankittaisiin kaikkien luvattomimmillakin keinoilla. He kyttäävät lähimmäisensä rahoja, taloa, peltoja ja omaisuutta, ja ahneelle on samantekevä, saako hän ne varastamalla, ryöstämällä tai jollakin näennäisesti oikeudenmukaisella tavalla. Eikä hän tohdi käyttää niitä ruumiinsa välttämättömiin tarpeisiin, köyhän lähimmäisen auttamisesta puhumattakaan. Kun omaisuus karttuu, – – – mitä iloa siitä on omistajalleen, paitsi että saa nähdä sen silmillään?6 Saarn. 5:10. Ahneesta samainen Saarnaaja sanoo: Hänen silmänsä eivät saa rikkaudesta kyllikseen7 Saarn. 4:8. Silmien pyyteen huipentumasta taas sanotaan selkeästi: Helvetti ja kadotus eivät saa koskaan kyllikseen, ja kyltymättömät ovat myös ihmisen silmät8 Sananl. 27:20. Kolmatta himon lajia Johannes kutsuu mahtailevaksi elämäksi 1. Joh. 2:16. Kaikessa halutaan näkyä muiden yläpuolella, halutaan olla suuri ja mahtaileva, päihittää toiset koreilla vaatteilla, eleillä, sanoilla ja teoilla. Ylpeillään omista ruumiin ja sielun kyvyistä ja kaikenlaista onnen suomista eduista. Tämä himo ilmenee selvästi korkeiden virkojen ja arvoasemien, etuoikeussijojen ja arvonimien hartaassa tavoittelussa, oman itsensä kiittämisessä, ylistämisessä ja ihailussa, omaisuudella, syntyperällä ja mahtavalla suvulla, hyvillä ominaisuuksilla ja monilla ansioilla kerskailemisessa. Se ilmenee myös pyrkimyksessä loistaa kalliissa vaatteissa, omistaa komeita rakennuksia ja suuri talous, palkata paljon palvelusväkeä, tarjoilla komeita aterioita, kuten myös oman viisauden ja suhteellisen paremmuuden kohtuuttomassa korostamisessa. Sanalla sanoen: mahtaileva elämä sisältää kaiken sen, millä ihmisparka pröystäilee ja millä ylpeä sydän koettaa saada suurta mainetta, kohtuutonta kunnioitusta ja arvostusta toisten keskuudessa. Kuningas Salomo puhuu tällaisesta halusta ankarasti ja sanoo: Jokainen ylpeämielinen on Herralle kauhistus: totisesti, ei sellainen jää rankaisematta, vaikka he kaikki pitäisivät yhtä9 Sananl. 16:5. Kopeus käy kukistumisen edellä, ylpeys lankeemuksen edellä10 Sananl. 16:18. Mutta näiden kolmen tärkeimmän halun lisäksi tässä kielletään neljänneksi ihmismielen haluttomuus ja sydämestämme usein kumpuava tyytymättömyys, joka kohdistuu hyvin monenlaisiin asioihin ja on siksi moninaista. Ollaan tyytymättömiä omaan asemaan ja ajatellaan, että jossakin muussa oltaisiin oltu onnellisempia. Väsytään ja kyllästytään työtaakan alla ja pidetään omaa tointa ja omia tehtäviä sietämättöminä. Napistaan sydämessään Luojalleen siitä, ettei ole saatu suurempaa leiviskää, suurempia ruumiinvoimia, vahvempaa terveyttä, vieläpä pitempää ja iloisempaa elämää. Ainakin salassa nuristaan Jumalan johdatuksesta, joka on vienyt meidät niin vaivalloisille teille, tuonut alituisia vastoinkäymisiä ja kaikenlaista kärsimystä, häpeää ja halveksuntaa sekä sirotellut tiellemme teräviä okaita. Minä sanon, että tällainen haluttomuus ja tyytymättömyys olkoon tässä myös kielletty, sillä miten hyvä ja aina hyvää tekevä Jumala voisi olla sellaiseen tyytyväinen. Se osoittaa tyytymättömyyttämme häntä kohtaan ja toisaalta meidän uteliaisuuttamme, kun omalla rajoittuneella ymmärryksellämme koetamme mestaroida hänen kaikkiviisasta johdatustaan. Se kielletään myös täysin hyödyttömänä, sillä mitäpä me voisimme sillä saada aikaan? Emme yhtään mitään, ja siksi Vapahtaja kysyy: Kuka teistä voi murehtimalla lisätä elämänsä pituutta kyynäränkään vertaa eli sillä tavoin tippaakaan parantaa omaa tilannettaan Matt. 6:27. Lopuksi Jumala kieltää sen myös siksi, että se on meille itsellemme vahingollista, sillä vain raskaammaksi kuorma käy, jos murheelle ei määrää näy,11 ja juuri siksi hän kehottaakin meitä sanoen: Älkää huolehtiko hengestänne Matt. 6:25; mitä te vaatetuksesta huolehditte! Matt. 6:28; ja edelleen: Älkää siis murehtiko: ”Mitä me nyt syömme?” tai ”Mitä me juomme?” tai ”Mistä me saamme vaatteet?” Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat Matt. 6:31–32. Tällä kaikella Jeesus ei suinkaan kiellä järkevää ja asianmukaista huolenpitoa vaan ainoastaan tuskailevan epätoivon ja tyytymättömyyden. Paavali puolestaan sanoo: On suuri voitto olla jumalinen ja tyytyä onneensa12 1. Tim. 6:6, ja kuningas Salomo sanoo painokkaasti: Parempi köyhyys ja Herran pelko kuin suuret varat ja rauhattomuus Sananl. 15:16.
Edellinen jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 6
Seuraava jakso: Kymmenes saarna käskyistä, § 8
paikat: Kreikka
Henkilöt: Johannes Paavali Salomo
Raamatunkohdat:
Aiheet: