Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kymmenes saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Kymmenes saarna käskyistä, § 5

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 5

Ensimmäinen osa

Kun olemme tänään ottaneet tehtäväksemme sanoa jotain tässä kielletystä turmiollisesta synnin halusta, joka tässä kielletään, niin minun on aluksi annettava teille siitä selkeä käsitys. Halu yleisesti ei ole mitään muuta kuin sielun pyrkimys siihen, jonka me miellämme jollain tavoin hyväksi, sillä jollemme pitäisi jotain asiaa hyvänä, emme voisi milloinkaan haluta sitä. Ja jos se asia todella on sellainen kuin miksi sen kuvittelemme, siis hyvä, niin tämä halukin on hyvä eikä millään muotoa paheellinen tai kielletty. Mutta jos pidämme hyvänä jotakin, joka itse asiassa ei kuitenkaan sitä ole, niin siitä tulee syntinen ja vahingollinen halu, ja siksi hyvän Jumalan, joka pyhässä laissaan on halunnut asettaa meille pelkkiä hyveen ja onnellisuuden sääntöjä, täytyy se kieltää. Tämä lyhyt kuvaus osoittaa selkeästi, että kaikki halu, joka itse asiassa on tahdon toimintaa, perustuu ymmärrykseen. Sillä jos ymmärrys on antanut oikean arvion kaikista eteentulevista seikoista, niin että asiaa, joka todella on hyvä, myös pidetään sellaisena, ja pahaa tai vahingollista asiaa pidetään pahana, niin halu seuraa samaa hyvää polkua. Se tahtoo edellistä ja kaihtaa jälkimmäistä, ja siitä tulee hyvä ja Jumalalle mieluisa halu. Mutta jos ymmärrys arvioi väärin, niin että pahaa pidetään hyvänä ja hyvää pahana, niin himo perustuu samalle pettävälle pohjalle, ja silloin sitä on syytä kutsua pahaksi ja syntiseksi haluksi, joka koko Herran laissa mutta erityisesti tässä yhdeksännessä käskyssä ankarasti kielletään. Suhteessa erilaisiin kohteisiin, joihin himomme suuntautuu, halua voi siten yleisesti ottaen olla kolmenlaista. Ensimmäistä voidaan kutsua luonnolliseksi, ja se muodostuu halusta siihen, miten meidän ruumiillisen elämämme ylläpitoon tarvitaan, kuten ruokaan, juomaan, vaatteisiin ja muihin. Eikä kysymys ole vain välttämättömästä tarpeesta vaan myös nautinnosta ja huvista, eikä sellaista halua tässä suinkaan kielletä, kunhan se vain on rajallinen ja kohtuullinen, sillä onhan Herra itse luomistyössään istuttanut tämän himon sydämeemme, mikä selvästi voidaan nähdä Herran sanoista Israelin lapsille 5. Moos. 12:15: Omilla asuinsijoillanne voitte teurastaa eläimiänne, hän sanoo, ja syödä lihaa, siis siellä missä te rakennatte, asutte ja olette, ja voitte tehdä sitä mielin määrin, eikä vain välttämättömään tarpeeseen vaan myös nautinnoksi, niin paljon kuin Herra, teidän Jumalanne, teille hyvyydessään suo. Tämä tulee myös ilmi Esran ja Nehemian käskyssä vankeudesta palanneille Juudan lapsille suurena juhlapäivänä: Menkää koteihinne, nauttikaa hyviä ruokia ja juomia ja lähettäkää maistiaisia niille, joilla ei itsellään ole mitään Neh. 8:10. Toisen lajin halua voidaan syystä kutsua pyhäksi tai hengelliseksi, ja sen kohteena ovat Jumala ja Jumalalle mieluisat asiat. Se koostuu hartaasta vakaumuksesta, että Jumala on itse hyvyys ja että suurin autuus on uskon kautta muodostuva armollinen yhteys häneen, sekä siitä nousevasta halusta saada nauttia tästä yhteydestä, eikä se suinkaan voi olla kiellettyä, koska oikea ja todellinen autuutemme perustuu juuri tähän pyhään haluun. Siksi kuningas Daavid ei vain julista autuaaksi sitä, jonka halu suuntautuu Herraan ja hänen lakiinsa, ja kuvaile selkeästi hänen onnellisuuttaan Ps. 1:2–3, vaan hän myös kehottaa tätä ankarasti sanoessaan: Iloitse Herrassa1 Ps. 37:4. On kuin hän haluaisi sanoa: sinun täytyy torjua kaikki syntinen ja saastainen himo, joka suistaa sinut kurjuuteen, ja sen sijaan antaa täydellisen Jumalan ilahduttaa ja virvoittaa sinua, joka on kaiken armon ja siunauksen ainoa lähde ja alkuperä. Iloitse hänen voimallisesta avustaan ja anna hänen suloisen läsnäolonsa sydämessäsi virvoittaa sinua, ja voit olla varma siitä, että yhtä hyödyttömiä ja jopa vahingollisia kuin maailmalliset himot ovat, yhtä hyödyllinen ja siunattu on tämä halu Herrassa, sillä hän antaa sinulle mitä sydämesi toivoo Ps. 37:4. Mutta kolmatta halun lajia voimme syystä kutsua syntiseksi ja saastaiseksi, koska se suuntautuu Jumalalle vastenmielisiin ja itsellemme vahingollisiin kohteisiin. Sen täytyy kummuta joko itse ymmärryksen pimeydestä tai sitten siitä, että aistihalujen kiihkeys hämärtää ymmärryksen valon ja ikään kuin peittää sen, niin että pahe, ainakin sillä hetkellä kun himo saa ylivallan sielussa, näyttää hyvältä ja miellyttävältä. Ja tämä halu on se, jonka Jumala tässä ankarasti kieltää sanoessaan: Sinun, voi ihminen, ei pidä haluta lähimmäisesi taloa tai mitään muutakaan sinulta kiellettyä ja luvatonta. Niin kauan kuin ihminen pysyi Jumalan kaltaiseksi luotuna ja hänellä oli, paitsi ymmärryksen valoa, myös puhdas ja pyhitetty tahto, kielletylle halulle ei ollut hänessä sijaa. Mutta kun vihollisemme syntiinlankeemuksessa sai kylvettyä ihmissydämeen tuhoisan ja sukupolvesta toiseen kasvavan synnin siemenen, joka pimensi ymmärryksemme, ja tahto ikään kuin noiduttiin pahaan suuntautuvaksi, niin silloin tästä perisynnin turmeluksesta tuli myös näiden pahojen himojen lähde. Nämä on kuitenkin erotettava tarkoin itse pahasta halusta, joka tässä kielletään, sillä ensinmainittu on koko meidän luontoomme sisältyvä turmeltunut juuri, josta kaikki paha nousee, ja toinen taas ovat sen elinvoimaiset versot, jotka tulevat esiin sydämessä ja turmelevat sen. Edellisestä, siis synnin juuresta, Daavid sanoo: Katso, syntisestä siemenestä minä olen syntynyt, ja synnin alaiseksi olen siinnyt äitini kohtuun2 Ps. 51:7, ja jälkimmäisestä, syntisestä halusta, Vapahtajamme Jeesus sanoo: Sydämestä lähtevät pahat ajatukset, murhat, huoruus jne. Matt. 15:19.


  1. 1776
  2. 1933/1992/muokattu

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: