Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 8
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 10
§ 9
Seuraavaksi minun on tässä asiassa tarkasteltava lähemmin sitä, miten rokonistutukseen käytettävä isorokon visva on parhaiten koottavissa ja säilytettävissä.
Toki puhutaan paremmista ja huonommista rokoista ja arvioidaan niiden rokkorakkuloiden, jotka kohoavat yhdistymättä näkyvästi toisiinsa, olevan parhaita, joista rokkoaine pitäisi ottaa, mutta kokemus ei ole millään tavoin vahvistanut tätä erottelua aiheelliseksi, kun on havaittu, ettei rokkoaineen vaikutus kuhunkin rokotettavaan perustu aineen ns. hyvyyteen eli siihen, miten paljon rakkulat ovat yhdistyneet, vaan siihen, miten paljon ainetta sekoittuu verimassaan ja millainen on kunkin yksilön luontainen sekä ilman vaihteleva
vaikutus varsin vastenmielistä lemua levittävän rokkoaineen tarttuvuuteen. Rokkovisvaa on vain varottava ottamasta henkilöiltä, joita on isorokon ohella vaivannut syyhy tai jokin muu paha ihottuma. Hyvin tärkeää kuitenkin on varautua ennakolta siihen, että rokonistuttajat eivät jää vaille rokkovisvaa sellaisena aikana, jolloin rokkotautia ei ole liikkeellä. Kun rokonistutus on nimittäin onnistuneesti suoritettu, useimmissa sairaissa ei nähdä muuta kuin jokunen pieni näppylä siellä täällä, ja varsin harvojen ihoon nousee suurempia rakkuloita.Tämän rokkoaineen keräämiseen on lähinnä kaksi tapaa. Ensinnäkin käytetään puhdasta villa- tai puuvillalangan pätkää ja vedetään sitä melko hitaasti jonkin ison rakkulan tai useiden yhteen sulautuneiden rakkuloiden läpi rokkovisvan kypsymisen jälkeen, juuri ennen kuin se alkaa kuivua. Rokkovisvalla kyllästetty lanka kuivataan heti hyvin ja sijoitetaan sitten lasipurkkiin, joka suljetaan rakolla1 säilytystä varten, ellei sitä käytetä muutaman viikon kuluessa, vaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Koska tämä keino vaatii paljon aikaa ja myös suuren määrän rokkorakkuloita, joiden läpi lanka neulalla vedetään, toinen visvan keräämiskeino vaikuttaa paljon helpommalta.
Toinen menetelmä on yksinkertaisesti se, että kaikkien rokkoa sairastavien lasten ihosta varisevat rakkulankuoret kerätään huolellisesti ja kuivataan hyvin, minkä jälkeen ne pannaan pulloon tai purkkiin, jossa ne voivat säilyä vuosikausia, kunhan ne on vain peitetty hyvin. Toiset kuitenkin väittävät päinvastoin, että aine säilyy parhaiten lasipullossa paperikannen alla, johon pistellään useita reikiä, jotta aine saisi puhdasta ilmaa. Luullakseni tästä ei aiheudu mitään vaaraa, kunhan hilseilleet kuoret ensin hyvin kuivataan.
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 8
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 10
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: