Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 8
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 10
§ 9
Seuraavaksi minun on tässä asiassa tarkasteltava lähemmin sitä, miten rokonistutukseen käytettävä isorokon visva on parhaiten koottavissa ja säilytettävissä.
Toki puhutaan paremmista ja huonommista rokoista ja arvioidaan niiden rokkorakkuloiden, jotka kohoavat yhdistymättä näkyvästi toisiinsa, olevan parhaita, joista rokkoaine pitäisi ottaa, mutta kokemus ei ole millään tavoin vahvistanut tätä erottelua aiheelliseksi, kun on havaittu, ettei rokkoaineen vaikutus kuhunkin rokotettavaan perustu aineen ns. hyvyyteen eli siihen, miten paljon rakkulat ovat yhdistyneet, vaan siihen, miten paljon ainetta sekoittuu verimassaan ja millainen on kunkin yksilön luontainen sekä ilman vaihteleva[14] vaikutus varsin vastenmielistä lemua levittävän rokkoaineen tarttuvuuteen. Rokkovisvaa on vain varottava ottamasta henkilöiltä, joita on isorokon ohella vaivannut syyhy tai jokin muu paha ihottuma. Hyvin tärkeää kuitenkin on varautua ennakolta siihen, että rokonistuttajat eivät jää vaille rokkovisvaa sellaisena aikana, jolloin rokkotautia ei ole liikkeellä. Kun rokonistutus on nimittäin onnistuneesti suoritettu, useimmissa sairaissa ei nähdä muuta kuin jokunen pieni näppylä siellä täällä, ja varsin harvojen ihoon nousee suurempia rakkuloita.
Tämän rokkoaineen keräämiseen on lähinnä kaksi tapaa. Ensinnäkin käytetään puhdasta villa- tai puuvillalangan pätkää ja vedetään sitä melko hitaasti jonkin ison rakkulan tai useiden yhteen sulautuneiden rakkuloiden läpi rokkovisvan kypsymisen jälkeen, juuri ennen kuin se alkaa kuivua. Rokkovisvalla kyllästetty lanka kuivataan heti hyvin ja sijoitetaan sitten lasipurkkiin, joka suljetaan rakolla1 säilytystä varten, ellei sitä käytetä muutaman viikon kuluessa, vaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Koska tämä keino vaatii paljon aikaa ja myös suuren määrän rokkorakkuloita, joiden läpi lanka neulalla vedetään, toinen visvan keräämiskeino vaikuttaa paljon helpommalta.
Toinen menetelmä on yksinkertaisesti se, että kaikkien rokkoa sairastavien lasten ihosta varisevat rakkulankuoret kerätään huolellisesti ja kuivataan hyvin, minkä jälkeen ne pannaan pulloon tai purkkiin, jossa ne voivat säilyä vuosikausia, kunhan ne on vain peitetty hyvin. Toiset kuitenkin väittävät päinvastoin, että aine säilyy parhaiten lasipullossa paperikannen alla, johon pistellään useita reikiä, jotta aine saisi puhdasta ilmaa. Luullakseni tästä ei aiheudu mitään vaaraa, kunhan hilseilleet kuoret ensin hyvin kuivataan.
§ 9.
Dernäst leder mig saken, at närmare granska huruledes Kopp waret som til ympning skall anwändas bäst skall kunna samlas och förwaras?
Man talar wäl om bättre och sämre Koppor, och anser dem som utan at synnerligen löpa tilsammans2 höja sig3 för de bästa af hwilcka Kopp materien borde tagas, men ärfarenheten har på intet sätt bestyrkt denna granlagenhet,4 då man funnit at ehwad Kopp war som hälst wärckar på hwart och ett subject icke efter materiens så kallade godhet eller Koppornas mera eller mindre sammanflytande, utan efter mängden af des blandning i blod massan, och hwars ock ens särskilta naturell,5 samt luftens mer- eller[14] mindre inficerande6 af Kopp materien, som åstadkommer en ganska wederstyggelig stank, allenast at man ei hämtar Koppwar af dem som jemte Kopporna plågats af skabb eller andra stygga utslag. Emedlertid blifwer det högst angeläget, då några smitt Koppor ei äro i gång at se sig wäl före, at ymparen ei lämnar7 utan ympwar; Ty när koppor lyckeligen ympas, så får man på de flästa ei se mera än här och där någon liten qwisla, och rätt få som hafwa några större Koppor.
Samlandet af denna Kopp materia sker förnämligast p[å t]wenne sätt [ne]mligen först då man tager en ren ull- eller bo[m]ull-garns ända, och drager den ganska långsamt igenom någon stor Koppa eller flera sammansmälta sedan Koppwaret hunnit mogna, näst för än den börjar at torka, men som dertil ei allenast fordras mycken tid utan ock en stor mängd af koppor genom hwilka garnet drages med en nål så förekommer det andra sättet at samla wa[r] mycket lättare. Det med Koppwar mättade garnet torkas då straxt wäl, och lägges sedan i en glas burk at under blåsa8 förwaras, om det ei innom några weckor, utan först efter några år kommer at nytjas.
det andra sättet består allenast deruti at man troligen samlar alla rugor9 som falla af Koppbarnen och torkar dem ganska wäl, samt derpå lägger dem i någon flaska eller burk där de kunna stå i flera års tid allenast at de äro wäl tägta. hwaremot wäl andra påstå, at materien kan bäst förwaras i en glas flaska med papper öfwer, hwaruti stickas många hål, för at gifwa materien frisk luft. doch tror jag at härmed är ingen fara allenast rugorna förut wäl torkas.
§ 9
Seuraavaksi minun on tässä asiassa tarkasteltava lähemmin sitä, miten rokonistutukseen käytettävä isorokon visva on parhaiten koottavissa ja säilytettävissä.
Toki puhutaan paremmista ja huonommista rokoista ja arvioidaan niiden rokkorakkuloiden, jotka kohoavat yhdistymättä näkyvästi toisiinsa, olevan parhaita, joista rokkoaine pitäisi ottaa, mutta kokemus ei ole millään tavoin vahvistanut tätä erottelua aiheelliseksi, kun on havaittu, ettei rokkoaineen vaikutus kuhunkin rokotettavaan perustu aineen ns. hyvyyteen eli siihen, miten paljon rakkulat ovat yhdistyneet, vaan siihen, miten paljon ainetta sekoittuu verimassaan ja millainen on kunkin yksilön luontainen sekä ilman vaihteleva[14] vaikutus varsin vastenmielistä lemua levittävän rokkoaineen tarttuvuuteen. Rokkovisvaa on vain varottava ottamasta henkilöiltä, joita on isorokon ohella vaivannut syyhy tai jokin muu paha ihottuma. Hyvin tärkeää kuitenkin on varautua ennakolta siihen, että rokonistuttajat eivät jää vaille rokkovisvaa sellaisena aikana, jolloin rokkotautia ei ole liikkeellä. Kun rokonistutus on nimittäin onnistuneesti suoritettu, useimmissa sairaissa ei nähdä muuta kuin jokunen pieni näppylä siellä täällä, ja varsin harvojen ihoon nousee suurempia rakkuloita.
Tämän rokkoaineen keräämiseen on lähinnä kaksi tapaa. Ensinnäkin käytetään puhdasta villa- tai puuvillalangan pätkää ja vedetään sitä melko hitaasti jonkin ison rakkulan tai useiden yhteen sulautuneiden rakkuloiden läpi rokkovisvan kypsymisen jälkeen, juuri ennen kuin se alkaa kuivua. Rokkovisvalla kyllästetty lanka kuivataan heti hyvin ja sijoitetaan sitten lasipurkkiin, joka suljetaan rakolla10 säilytystä varten, ellei sitä käytetä muutaman viikon kuluessa, vaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Koska tämä keino vaatii paljon aikaa ja myös suuren määrän rokkorakkuloita, joiden läpi lanka neulalla vedetään, toinen visvan keräämiskeino vaikuttaa paljon helpommalta.
Toinen menetelmä on yksinkertaisesti se, että kaikkien rokkoa sairastavien lasten ihosta varisevat rakkulankuoret kerätään huolellisesti ja kuivataan hyvin, minkä jälkeen ne pannaan pulloon tai purkkiin, jossa ne voivat säilyä vuosikausia, kunhan ne on vain peitetty hyvin. Toiset kuitenkin väittävät päinvastoin, että aine säilyy parhaiten lasipullossa paperikannen alla, johon pistellään useita reikiä, jotta aine saisi puhdasta ilmaa. Luullakseni tästä ei aiheudu mitään vaaraa, kunhan hilseilleet kuoret ensin hyvin kuivataan.
Unfortunately this content isn't available in English
§ 9.
Dernäst leder mig saken, at närmare granska huruledes Kopp waret som til ympning skall anwändas bäst skall kunna samlas och förwaras?
Man talar wäl om bättre och sämre Koppor, och anser dem som utan at synnerligen löpa tilsammans11 höja sig12 för de bästa af hwilcka Kopp materien borde tagas, men ärfarenheten har på intet sätt bestyrkt denna granlagenhet,13 då man funnit at ehwad Kopp war som hälst wärckar på hwart och ett subject icke efter materiens så kallade godhet eller Koppornas mera eller mindre sammanflytande, utan efter mängden af des blandning i blod massan, och hwars ock ens särskilta naturell,14 samt luftens mer- eller[14] mindre inficerande15 af Kopp materien, som åstadkommer en ganska wederstyggelig stank, allenast at man ei hämtar Koppwar af dem som jemte Kopporna plågats af skabb eller andra stygga utslag. Emedlertid blifwer det högst angeläget, då några smitt Koppor ei äro i gång at se sig wäl före, at ymparen ei lämnar16 utan ympwar; Ty när koppor lyckeligen ympas, så får man på de flästa ei se mera än här och där någon liten qwisla, och rätt få som hafwa några större Koppor.
Samlandet af denna Kopp materia sker förnämligast p[å t]wenne sätt [ne]mligen först då man tager en ren ull- eller bo[m]ull-garns ända, och drager den ganska långsamt igenom någon stor Koppa eller flera sammansmälta sedan Koppwaret hunnit mogna, näst för än den börjar at torka, men som dertil ei allenast fordras mycken tid utan ock en stor mängd af koppor genom hwilka garnet drages med en nål så förekommer det andra sättet at samla wa[r] mycket lättare. Det med Koppwar mättade garnet torkas då straxt wäl, och lägges sedan i en glas burk at under blåsa17 förwaras, om det ei innom några weckor, utan först efter några år kommer at nytjas.
det andra sättet består allenast deruti at man troligen samlar alla rugor18 som falla af Koppbarnen och torkar dem ganska wäl, samt derpå lägger dem i någon flaska eller burk där de kunna stå i flera års tid allenast at de äro wäl tägta. hwaremot wäl andra påstå, at materien kan bäst förwaras i en glas flaska med papper öfwer, hwaruti stickas många hål, för at gifwa materien frisk luft. doch tror jag at härmed är ingen fara allenast rugorna förut wäl torkas.
§ 9
Seuraavaksi minun on tässä asiassa tarkasteltava lähemmin sitä, miten rokonistutukseen käytettävä isorokon visva on parhaiten koottavissa ja säilytettävissä.
Toki puhutaan paremmista ja huonommista rokoista ja arvioidaan niiden rokkorakkuloiden, jotka kohoavat yhdistymättä näkyvästi toisiinsa, olevan parhaita, joista rokkoaine pitäisi ottaa, mutta kokemus ei ole millään tavoin vahvistanut tätä erottelua aiheelliseksi, kun on havaittu, ettei rokkoaineen vaikutus kuhunkin rokotettavaan perustu aineen ns. hyvyyteen eli siihen, miten paljon rakkulat ovat yhdistyneet, vaan siihen, miten paljon ainetta sekoittuu verimassaan ja millainen on kunkin yksilön luontainen sekä ilman vaihteleva[14] vaikutus varsin vastenmielistä lemua levittävän rokkoaineen tarttuvuuteen. Rokkovisvaa on vain varottava ottamasta henkilöiltä, joita on isorokon ohella vaivannut syyhy tai jokin muu paha ihottuma. Hyvin tärkeää kuitenkin on varautua ennakolta siihen, että rokonistuttajat eivät jää vaille rokkovisvaa sellaisena aikana, jolloin rokkotautia ei ole liikkeellä. Kun rokonistutus on nimittäin onnistuneesti suoritettu, useimmissa sairaissa ei nähdä muuta kuin jokunen pieni näppylä siellä täällä, ja varsin harvojen ihoon nousee suurempia rakkuloita.
Tämän rokkoaineen keräämiseen on lähinnä kaksi tapaa. Ensinnäkin käytetään puhdasta villa- tai puuvillalangan pätkää ja vedetään sitä melko hitaasti jonkin ison rakkulan tai useiden yhteen sulautuneiden rakkuloiden läpi rokkovisvan kypsymisen jälkeen, juuri ennen kuin se alkaa kuivua. Rokkovisvalla kyllästetty lanka kuivataan heti hyvin ja sijoitetaan sitten lasipurkkiin, joka suljetaan rakolla19 säilytystä varten, ellei sitä käytetä muutaman viikon kuluessa, vaan vasta muutaman vuoden kuluttua. Koska tämä keino vaatii paljon aikaa ja myös suuren määrän rokkorakkuloita, joiden läpi lanka neulalla vedetään, toinen visvan keräämiskeino vaikuttaa paljon helpommalta.
Toinen menetelmä on yksinkertaisesti se, että kaikkien rokkoa sairastavien lasten ihosta varisevat rakkulankuoret kerätään huolellisesti ja kuivataan hyvin, minkä jälkeen ne pannaan pulloon tai purkkiin, jossa ne voivat säilyä vuosikausia, kunhan ne on vain peitetty hyvin. Toiset kuitenkin väittävät päinvastoin, että aine säilyy parhaiten lasipullossa paperikannen alla, johon pistellään useita reikiä, jotta aine saisi puhdasta ilmaa. Luullakseni tästä ei aiheudu mitään vaaraa, kunhan hilseilleet kuoret ensin hyvin kuivataan.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 8
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 10
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: