Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 2
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 4
§ 3
Kun Euroopan lääkärit aloittivat tällaisen rokonistutuksen, he halusivat tietysti kaikin tavoin varmistaa kokeilujensa suotuisan tuloksen ja valmistelivat tästä syystä lapsia tähän toimenpiteeseen useiden kuukausien tai ainakin viikkojen ajan syöttämällä heille monenmoisia elohopeavalmisteita sekä antimonia sisältäviä ja muita verta puhdistavia aineita ohentaakseen lasten ruumiinnesteitä. Lapsille määrättiin hyvin tiukka ruokavalio, he pääsivät tuskin koskaan ulos raikkaaseen ilmaan, heiltä kiellettiin liharuoat kokonaan ja mm. luonnon paras ruoansulatusaine, ruokasuola, niin että suolakalan ja -lihan syöminen oli kerrassaan kiellettyä, ja sallittua oli vain maidon, ei kuitenkaan piimän, sekä kaikenmoisten ryynivellien ja veden nauttiminen, mihin liittyi varsin runsas edellä mainittujen ulostusaineiden käyttö. Samalla peloteltiin ankaralla rokkotartunnalla sellaisia, jotka eivät haluaisi noudattaa määräyksiä. Odotettaessa rokon puhkeamista rokonistutuksen jälkeen eräät jatkoivat samojen aineiden käyttöä, mistä oli parhaista tarkoituksista huolimatta väistämättömänä seurauksena, että koko ruumis ja hermojärjestelmä heikentyivät kerrassaan kykenemättömiksi kestämään rokon nostattamaa kuumetta ja sen aiheuttamia lihas- ja nivelkipuja. Monien veri oheni siinä määrin, että lukuisat verenvuodot uhkasivat tappaa rokkoiset lapset. Eräiden jalat, reidet tai1 Haartman2 ynnä muut, eivät ole saaneet aikaan hyviä tuloksia rokonistutuksissaan, vaikka nämä ovat lääketieteestä kerrassaan tietämättömien poropeukaloiden suorittamina harvoin epäonnistuneet, kunhan vain ovat saaneet taudin tarttumaan.
käsivarret halvaantuivat rokon kärsimisen jälkeen, kun ruumiin heikentynyt luontainen kyky ei jaksanut poistaa rokon myrkkyä ihorakkuloiden kautta, vaan se pysähtyi lähinnä niveliin, mistä syystä jäykät rustottumat sitten tuhosivat nivelten toimintakyvyn. Juuri tuollaiset mittavat varotoimet ovat varmaankin johtaneet siihen, että suurimmat lääkärimme, von Rosenstein,Suunnilleen tuollainen oli myös se rokonistutusmenetelmä, jota käyttäen edesmennyt herra asessori Barthold Rudolf Hast3 aloitti erinomaisen tuloksellisen uransa rokonistuttajana. Miten vaivalloista vanhemmille olikaan kaikkien ohjeiden tarkka noudattaminen. Jotakin saattoi toki odottaakin säätyläistöön kuuluvilta huolehtivilta ja rakastavilta vanhemmilta. Mutta miten paljon vaadittiinkaan kansanihmisiltä tuollaisten monien ohjeiden noudattamiseen ja tämän ohella ainakin jonkinmoisen hinnan maksamiseen hoitoon kuuluvista lääkkeistä. He vastustivat asiaa, koska pitivät tautia Herran eikä ihmisten aiheuttamana, vaikkakin joku mustalaispentu oli tartuttanut taudin lapsiin. Minä varmaankin tunnen tämän asian parhaiten, koska aloitin aivan ensimmäisenä rokon istuttamisen rahvaan lapsiin 1761 ja olin vaarassa menettää pienen seurakunnan pappina kaiken sen luottamuksen, joka minun pappina piti osakseni saada.
Valmisteluja oli silloin suoritettava puuttumalla niin ruokavalioon kuin lääkitykseenkin 5–6 viikkoa etukäteen. Niihin sisältyi jatkuva tervaveden juonti sekä ulostuslääkkeiksi tarkoitettujen elohopeavalmisteiden samoin kuin muiden verta puhdistavien aineiden ottaminen pari kertaa viikossa. Rokonistutus suoritettiin silloin 25 lapselle, joista vanhin oli 12-vuotias eikä yksikään alle yksivuotias, ja nämä kaikki suoriutuivat siitä onnekkaasti kenenkään saamatta vaikeita
rokko-oireita.Kun tämä rokon istuttaminen rahvaan lapsiin oli menestyksekkäästi suoritettu, edesmennyt asessori Hast esitti kertomuksensa tuloksista tuolloin koolla olleille valtakunnan säädyille4 ja ehdotti, että jos kruunu maksaisi 12 kuparitaaleria jokaista menestyksekkäästi rokonistutuksen läpikäynyttä rahvaan lasta kohti (mikä kustannus rahvaan lasten säästymisen myötä korvautuisi aikaa myöten runsain mitoin henkikirjoitetun väestön lisääntymisenä), ja jos hän lisäksi saisi jokaisesta sadasta rokonistutuksesta jonkinlaisen lisäpalkkion, hän toivoi pystyvänsä papiston avulla käynnistämään rokonistutuksen koko Pohjanmaalla ilman erillistä korvausta. Valtakunnan säädyt ottivat vastaan ja hyväksyivät tämän ehdotuksen ilomielin,5 minkä jälkeen hän sai heti asessorin valtakirjan ja minä Hänen Ylhäisyytensä Carl Fredrik Schefferin6 onnittelut. Näin alkoi rokonistutustoiminta, joka sitten tuli sangen yleiseksi Pohjanmaalla.
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 2
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 4
Henkilöt: Haartman, Johan (s. 1725) Hast, Barthold Rudolf Rosén von Rosenstein, Nils Scheffer, Carl Fredrik
Raamatunkohdat:
Aiheet: