Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 11
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 13
§ 12
Itse rokonistutukset on Pohjanmaalla yleisesti suoritettu jollakin kolmesta tavasta, nimittäin joko espanjankärpäsen avulla tai viiltämällä ihoa tai neulalla. Minun on esitettävä mielipiteeni jokaisesta menetelmästä erikseen. Runstykin1 kokoinen pieni espanjankärpänen2 pannaan noin 14 tuntia ennen rokonistutusta käsivarren iholle, ja kun sen nostattama näppylä leikataan rikki, siihen pannaan rokkoainetta, joko jauhettuna tai kokonaisina rokkorakkulan kuorina ja tämä käsivarren kohta kääritään siteeseen. Tämän menetelmän käyttö ei ole rahvaalle vaivatonta. Espanjankärpänen, joka kuuluu nykyään olevan suunnattoman kallista, maksa lasta kohti ainakin pari styyveriä, ja lisäksi lasten on kaksi kertaa käytävä rokonistuttajan luona tai rokonistuttajan on käytävä lasten luona, nimittäin ensin illalla ja sitten uudelleen aamulla, jolloin rokonistutus tapahtuu. Suurin haitta on kuitenkin se, että rokonistutus espanjankärpästä käyttämällä epäonnistuu varsin usein, minkä havaitsin viime vuoden keväänä, kun muuan lähiseudun pappi yritti tällä keinolla istuttaa rokkoa kolmeen lapseensa, mutta rokko ei tarttunut heistä yhteenkään, vaikka hän sai lähimmästä naapurustostaan aivan tuoretta tartunta-ainetta yllin kyllin ja sijoitti sitä useina perättäisinä päivinä haavaan sekä jauhettuna että kokonaisina rokkorakkulan kuorina. Mitään tulosta ei tullut, ennen kuin hän tarttui neulaan.
Toinen rokonistutustapa on ihon viiltäminen lansetilla,3 tavallisesti se tehdään käsivarteen. Tämä on tarkkuutta vaativa toimenpide, ja sen voi suorittaa ainoastaan harjaantunut käsi, koska käsivarren ihoon noin kämmenenleveyden päähän olkapäästä tehdään joko pitkittäinen tai poikittainen vino puolen tuuman pituinen tai lyhyempikin viilto, niin että viillosta ei valu verta, vaan vinosti viilletty ihon pintakerros peittää haavan, kun siihen on painettu rokkovisvalla kyllästetty lyhyt puuvillalangan pätkä, minkä jälkeen haava peitetään laastarilla, ja avataan kerran tai 2 kertaa vuorokaudessa. Kokemus on osoittanut, että jos tällöin tapahtuu vähäisintäkin verenvuotoa, veri hajottaa rokkoaineen, niin että se valuu pois haavanesteen mukana. Pelkään myös, että kaikki laastarit, jotka imevät haavanestettä vaikka kuinka vähänkin, imevät samalla siihen liuenneen rokkoaineen, niin että se varsin harvoin imeytyy vereen tuottamaan rokkorakkuloita, joten tällaisessakin rokonistutustavassa lienee parasta, että rokotettuun käsivarteen kiedotaan vain vähäinen side ilman laastaria.
Jokainen varmasti havaitsee, miten huolellisesti tehtävä ja kirurgista taitoa vaativa tämä toimenpide on, kun viilletään lapsen hyvin ohutta ihoa, ja miten sattumanvaraiseksi jää, onnistuuko tämä rokonistutus vai ei. Lisäksi tämä rokonistutustapa osuu lähimmäksi sydäntä ja keuhkoja, joissa verenkierto on voimakkaimmillaan ja antaa toki rokkoja. Miten voitaisiin siis toivoa, että tuollainen rokonistutus palvelisi koko rahvasta?
Kolmas rokonistutuksen tapa on sellainen, että se tehdään terävällä tai teroitetulla keskikokoisella suutarinneulalla. Se taivutetaan tasaisesti joka kohdasta, kärki teroitetaan hyvin ja myös sivut teroitetaan, niin että se tunkeutuu helposti ihon läpi. Tällöin käytetään joko aiemmin rokkovisvalla kyllästettyä puuvillalankaa, joka työnnetään neulansilmän läpi tai revittyä, mieluimmin valkoista silkkiä, joka pujotetaan moneen kertaan neulansilmän läpi ja kieritetään hienossa rokkojauheessa hyvin. Kun kaikki on valmista, rokonistutus suoritetaan tavallisimmin kämmenen sisäpintaan, jossa iho on paksuimmillaan, suunnilleen tuuman verran pikkusormen alimmasta nivelestä kämmenpohjan suuntaan siten, että neula pistetään kämmenen ihoon kulkemaan noin neljännestuuman matka niin, ettei se kosketa lihakseen, ja kun puuvillalanka vedetään hitaasti läpi, sen loppupää leikataan poikki, niin että se jää ihon alle, tai jos käytetään rokkoaineella hyvin kyllästettyä silkkikuitua,
se joko vedetään hitaasti läpi tai siitä leikataan loppupää jäämään ihoon samoin kuin puuvillalangan kanssa menetellään. Neula voidaan myös työntää peukalon ja etusormen väliseen ohueen ihoon, kun nämä sormet ovat hyvin harallaan. Tämän on kuitenkin tapahduttava niin, ettei reiästä valu verta eikä iho repeydy, kun puuvillalanka tai silkki vedetään läpi. Tässäkin tapauksessa puuvillalangasta leikataan pää jäämään ihon sisään, mutta kun silkkikuitu on hyvin kyllästetty rokkojauheella ja se vedetään hitaasti hieman epätasaisuutta tasoitellen ihon läpi, silkin pään jättäminen ihon alle on tavallisesti tarpeetonta. Kun tämä on tehty, rokonistutus on suoritettu. Sitten pyyhitään huolellisesti pois kaikki rokkojauhe, joka on saattanut takertua ihon pintaan ja kiedotaan käden ympärille palttinaside laastaria lainkaan käyttämättä, ei siksi, että sidettä tarvittaisiin, vaan lapsen tyynnyttelemiseksi.
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 11
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 13
paikat: Pohjanmaa
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: