Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Ajatuksia rokonistutuksesta

Ajatuksia rokonistutuksesta, § 1

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Ajatuksia rokonistutuksesta Suomen rahvaan hyväksi

 

§ 1

On herätetty kysymys, olisiko isorokon täydellinen torjuminen mahdollista. Henkilö, joka ei tunne ihmisten välisiä yhteyksiä valtakunnan kaikilla rajoilla ja uskoo, että korkeimman vallan käsky saadaan toteutetuksi tuota pikaa, kun se on annettu, saattaa ehkä hyvinkin pitää sitä mahdollisena. Mutta kun tietää tarkemmin, miten valtakunnan rajalla asuvat ihmiset ovat päivittäin tekemisissä toistensa kanssa kummankaan osapuolen tuntematta minkäänlaista vastenmielisyyttä toista kohtaan, havaitsee helposti, että isorokon leviämisen estäminen tuolla tavalla on mahdotonta. Se voi kulkeutua monenlaisissa kauppatavaroissa, pellava- ja sarkavaatteissa, rokkoon sairastuneiden lasten lähellä olleiden ihmisten välityksellä ja leviää vaarallisimmin sellaisten ihmisten kautta, jotka ovat itse jo sairastaneet tämän vaarallisen taudin, ja kukapa osaa sanoa, kuinka monta viikkoa kuluu taudin täydelliseen poistumiseen ihmisestä.

Jos myös tietää, miten salakauppiaat öin ja päivin laeista ja sakoista välittämättä tunkeutuvat kummaltakin puolelta valtakunnan vähiten asuttujen rajojen yli kauppaa käymään, havaitsee väistämättä helposti, miten mahdotonta on minkään tarttuvan taudin torjuminen. Ja vaikka se olisikin mahdollista tuon väen osalta, maassa on tattareita eli ns. mustalaisia, jotka kiertelevät kaikkialla maailmassa ja tartuttavat tautia lapsineen, eivätkä he suinkaan valitse kulkuväylikseen valtateitä, joilta viranomaiset voisivat ottaa heidät kiinni, vaan tunkeutuvat useimmiten kaikkein syrjäisimpiin taloihin, niin ettei kukaan valvova viranomainen, joita he toki välttelevät, ehdi saada tietoa asiasta.

Olettakaamme kuitenkin, että isorokko kyettäisiin torjuntatoimilla pitämään poissa valtakunnasta 15–20 vuotta. Kysyn sitten: kuka pystyy vakuuttamaan, ettei tartunta koskaan enää saapuisi, kun valtakunnan rajojen yli matkustaa satamäärin noin 20-vuotiaita ihmisiä, jotka eivät ole sairastaneet tautia, laillisissa ja laittomissa asioissa paikkoihin, joissa tauti voi olla liikkeellä, ja jotka saattavat tuoda sen mukanaan ollessaan vielä terveitä ja hyväkuntoisia, mutta sairastuvat kotiin palattuaan ja levittävät hirmuisen, jopa ruttoa pahemman tartunnan, jollainen riehui grönlantilaisparkojen keskuudessa,1 niin että suurin osa maamme alle 30-vuotiaasta nuorisosta menehtyisi.

Onhan kokemus osoittanut, että mitä useammin isorokko liikkuu maassa, sitä vähemmän ihmisiä se tappaa, mutta jos se pysyy poissa 8–12 vuotta, se ilmenee kauhistuttavan murhaavana, eikä vain siitä syystä, että 8–12-vuotiaista ja sitä nuoremmista lapsista kuolee väistämättä paljon useampia kuin 2–3-vuotiaista, vaan ennen muuta sen takia, että silloin se sairastuttaa suuremmissa talouksissa jopa 15–20 lasta, ja tästä aiheutuu kauhea löyhkä, joka tartuttaa koko talon, niin että 15–20 lapsesta tuskin 2 tai 3 jää eloon. Miten kauhea taudista tulisikaan, jos se pysyisi poissa 20–30 vuotta tai kauemminkin. Silloin uhkaamassa olisi yleinen miljoonien ihmisten tuhoutuminen. Tästä syystä minä vähäiseltä osaltani haluaisin neuvoa, ettei missään valtakunnassa pitäisi ryhtyä mihinkään toimiin isorokkotartunnan torjumiseksi, koska se on erittäin uhkarohkeaa, eikä kenenkään pitäisi johdatella esivaltaa tekemään tuonsuuntaisia esityksiä.


  1. jollainen riehui grönlantilaisparkojen keskuudessa: Vuonna 1733 isorokkovirus levisi Tanskasta Grönlantiin ja aiheutti nykyisen Nuukin seudulla epidemian, josta muodostui hyvin tuhoisa paikalliselle väestölle. Ks. kommentti.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: