Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Ajatuksia luonnollisista oikeuksista

Ajatuksia luonnollisista oikeuksista, § 4

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 4

Nyt siis on ensiksi selvitettävä, onko työläisten pakottaminen vuosipalvelukseen ihmissuvun luontaisten oikeuksien mukaista. Tärkein luonnon suoma oikeus on että ihmisten on saatava elää, rakentaa ja asua maan päällä, hankkia toimeentulo itselleen ja perheelleen, avioitua ja hankkia jälkeläisiä. Niinpä tämä oikeus on mitä varmimmin turvattu Ruotsin valtakunnan vanhemmissa ja uudemmissa perustuslaeissa näillä sanoilla: Kuningas älköön antako riistää keneltäkään henkeä eikä kunniaa, vahingoittaa kenenkään ruumiillista koskemattomuutta eikä hyvinvointia ilman laillista oikeudenkäyntiä ja tuomiota, älköönkä riistäkö tai salliko kenenkään muunkaan riistää keneltäkään irtainta tai kiinteää omaisuutta ilman laillista tutkintaa ja tuomiota.1 Tällaisen vapaakirjeen Ruotsin kuninkaat ovat antaneet kaikkien alamaistensa käsiin. Onnellinen se kansa, jonka perustuslaeissa nämä sanat eivät ole pelkkä muodollisuus, vaan joissa myös alamaisten hyvinvoinnille ja omaisuudelle taataan suoja!

Mitä muuta köyhän työläisen hyvinvointiin kuuluu kuin vapaus rakentaa ja asua maan päällä, hankkia elanto itselleen ja omaisilleen, avioitua ja hankkia jälkeläisiä? Eikä köyhällä juuri ole muuta omaisuutta kuin vapaus ja kyky työntekoon ja jokapäiväisten tarpeittensa tyydyttämiseen. Jos nämä oikeudet häneltä evätään tai niitä rajoitetaan ja hänet alistetaan pakolla jonkinlaiseen holhoukseen, kiitelköötpä holhoojat sitä hänelle miten onnelliseksi olotilaksi tahansa, on selvää, että hänen hyvinvointiaan on ainakin jossakin määrin vahingoitettu ja häneltä on ryöstetty jokin osa omaisuudestaan eli vapaudestaan ansaita tuloja työllään. Tällöin vapaakirje jää merkityksettömäksi ja menettää oikean arvonsa aivan samalla tavalla kuin velkakirjojen arvo alenee, elleivät niiden asettajat niitä lunasta.

Luemme toki tästä vapaakirjeestä (ihmissuvun varsinaisesta vakuuskirjasta) yhden ehdon: suoja nimittäin koskee niitä, joita ei ole koskaan laillisesti todettu mihinkään rikokseen syyllisiksi eikä sellaisesta tuomittu. Tästä vastaväittäjäni saavat aiheen kysyä: Miksi rikoksiin syyllisinä ei voida pitää ihmisiä, jotka laki on tuominnut maankiertäjiksi, irtolaisiksi ja laiskottelijoiksi, joilla ei ole laillista suojelusta ja joita ei sen takia pidä sietää valtakunnassa lainkaan? Tähän saanen ensiksikin vastata, että tämä on mitä selvin kehäpäätelmä: todistat palkollissäännön sanoilla heidän rikollisuutensa, kun kyse on nimenomaan siitä, ovatko he sellaisia, joiksi mainittu sääntö heitä nimittää. Tutkikaamme siis heidän rikollisuuttaan, sen ilmenemismuotoja. Ehkä sanot: he eivät mene vuosipalvelukseen, vaan elävät laiskuudessa ja tottuvat laiskotellessaan kaikenlaisiin paheisiin ja irstauteen, ryyppäämään, huoraamaan, varastamaan ym. Eikö tuollaisia ihmisiä siis voida pitää rikollisina, jotka sen vuoksi voidaan täysin aiheellisesti pakottaa vuosipalvelukseen? Luullakseni tässä kohden perustelujen vahvin voima (nervus argumenti2) on minun kantani vastainen. Saanen kuitenkin, arvoisa lukijani, muistuttaa, että ensinnäkin laiskuus on rikos, jota valtiolliset lait eivät tunne ja josta niiden ei pidä rangaista, koska se rankaisee siihen syyllistyvää pikaisesti puutteella ja köyhyydellä, ja tämä rangaistus on pitempi ja ankarampi kuin lakikirjamme määräämä vesileipävankeus. Minkä rangaistuksen laiska maanviljelijä ja tilallinen saa laiskuudestaan? Laki ei häntä rankaise, mutta nälkä ja köyhyys rankaisevat, ja lopulta hän lähtee talostaan ja mailtaan kuin varpunen tähkältä,3 ja siinä on hänelle sakkoa tarpeeksi. Jos kauppias hoitaa liiketoimensa huonosti, hänen rangaistuksenaan on vararikko. Miksi vähäisimmän työläisen sitten pitäisi menettää kaikki kansalaisoikeutensa ja kuulla, ettei häntä siedetä koko valtakunnassa, tai joutua sen saaliiksi, joka hänet haluaa kiinni ottaa? Ja saanko myös kysyä: kuka on tutkinut ja todistanut hänen laiskuutensa? Missä tuomioistuimessa juttu on käsitelty ja tuomio annettu? Tarkoitan, että kun tuomion on antanut osapuoli, joka vaanii häntä saadakseen hänet palvelukseensa, kai sen silloin täytyy olla puolueeton? Saatat sanoa, että tuomioon riittää se, ettei hänellä todistettavasti ole vuosipalveluspaikkaa, silloinhan hän saa laiskotella milloin haluaa. Niinhän kaikki muutkin voivat menetellä, mutta eivät silti laiskottele. A posse ad esse, non valet consequentia.4 Hän voi myös vapaudessaan olla paljon ahkerampi kuin moni vuosipalveluksessa ja on siis ainoa, jota rangaistaan lainsuojattomuudella laiskuudesta, usein siihen syyttömänä.

Mutta irrallaan vakinaisesta työsuhteesta eläessään hän kuluttaa aikaansa irstauteen ja kaikenmoisiin paheisiin, joten hänelle on parasta, että hänet määrätään vuosipalvelukseen, jossa hänellä ei ole tilaisuutta tuollaiseen. Tämäpä vasta on merkillistä holhousta, kun työläiset halutaan sitoa vuosipalvelukseen, kuritus- ja kehruuhuoneisiin jne., ennen kuin he ovat todellisuudessa tehneet minkäänlaista rikosta, vain siitä syystä, etteivät he saisi tilaisuutta tehdä niitä. Ajattelehan, lukijani, jos sinut tai minut noudettaisiin äkkiä väkivaltaisesti kotoa joko suljettavaksi jonkin linnan pihapiiriin tai jonkun herran palvelukseen, ja kysyisimme meitä pois raahaavalta kruununpalvelijalta, miksi meille näin käy, miksi meiltä riistetään vapautemme, mitä me oikein olemme tehneet, ja saisimme silloin vastauksen: Ette te toki vielä ole tehneet mitään rikosta, mutta voitte vapaudessanne pian syyllistyä sellaiseen, joten on teille parhaaksi ja yleisen edun mukaista tällä tavalla ehkäistä sen tapahtuminen. Miten me suhtautuisimme tähän holhoukseen? Huutaisimme: Väkivaltaa! On väkivaltaa vangita meidät, ennen kuin olemme lakia rikkoneet! Enkä tiedä, voisiko sitä juuri muuksi sanoa. Lainkuuliaisesti elävän työläisen on kuitenkin menetettävä vapautensa sen oletetun mahdollisuuden takia, että hän voisi joskus tulevaisuudessa tehdä jonkin rikoksen. Eikö vapaana syntynyttä Ruotsin miestä kohdella tässä liian kovakouraisesti? Minulle varmaankin vastataan: se, että he voivat omavaltaisuudessaan tehdä rikoksia, ei ole pelkkä olettamus; jokapäiväinen kokemus on täysin selvästi osoittanut, että he todellakin usein syyllistyvät niihin. Myönnän tämän, mutta eikö alamaisten keskuudessa ole muita rikollisia kuin he? Kiistattomasti on, mutta silti heitä ei rangaista ennakolta, vaan vasta lain rikkomisen jälkeen. Miksi sitten nämä vähäisimmät eivät saa nauttia samaa oikeutta?


  1. Kuningas älköön antako ... tutkintaa ja tuomiota.: lainaus vuoden 1772 hallitusmuodosta, § 2
  2. nervus argumenti: lat. perustelun syvempi sisältö
  3. kuin varpunen tähkältä: ruots. såsom sparf ifrån axet, joutua karkotetuksi kotoaan voimatta ottaa mitään mukaan, olla niin köyhä että mitään ei ole jäljellä
  4. A posse ad esse, non valet consequentia.: lat. siitä, että jokin on mahdollista, ei seuraa, että siitä tulisi todellisuutta

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: