Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Ajatuksia luonnollisista oikeuksista

Ajatuksia luonnollisista oikeuksista, § 15

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 15

Ei ole todellakaan mitään syytä vaieta siitä, että viimeksi säädetty vuoden 1739 palkollissääntö on nyttemmin jäänyt valtakunnan useimmilla seuduilla useimmissa tapauksissa kuolleeksi kirjaimeksi. Mutta vaikka pidän tämän lain rikkomista pikemminkin valtakunnalle hyödyllisenä kuin vahingollisena, oikeamielinen kansalainen ei kuitenkaan voi täysin kylmästi katsella tuollaista selvästi kirjoitetun lain rikkomista, kun otetaan huomioon sen vaikutus kansakunnan moraaliin ja ajattelutapaan.

Tämä laki on useimpien tilanteiden osalta sangen selvä, niin että yksinkertaisinkin kansalainen sen ymmärtää. Näillä ihmisillä ei myöskään ole yleensä muuta käsitystä rikoksista kuin se, että ne ovat lakien rikkomista. Heiltä ei voida odottaa kykyä erottaa, mitkä lait ovat hyviä ja mitkä huonoja, mitkä hyödyllisiä tai hyödyttömiä. Tuollaisten erottelujen ei edes pitäisi olla mahdollisia hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa. Mitä silloin tapahtuu? He huomaavat, että kunnollisinkin kansalainen, herkimminkin omaatuntoaan kuunteleva virkamies, paraskin kristitty tekee vuosittain aivan avoimesti rikoksia tätä sääntöä vastaan minkäänlaista rangaistusta saamatta. Kysynpä vain: millaisen käsityksen yhteinen kansa näin saa rikoksista ja rangaistuksista? Millaisia ajatuksia kunnollisuudesta ja lainkuuliaisuudesta voidaan juurruttaa yleisön mieleen? Ja miten paljon kumpaakaan voidaan kansanihmisiltä odottaa? Ja millaisia rikoksia he voisivatkaan tehdä, jos he tuollaisten ennakkotapausten perusteella käsittävät jo syyllistyneensä rangaistavaan tekoon? Kun lain rikkominen käy välttämättömäksi eikä siitä aina seuraa ojennusta, rangaistukset alkavat näyttää vainoamiselta.

En pysty kertomaan, miten paljon tämä on minua pappina huolestuttanut, koska tämä tehtävä velvoittaa minua iskostamaan kuulijoitteni mieleen paitsi esivaltaan itseensä kohdistuvaa syvää kunnioitusta myös valtakunnan lakien poikkeuksetonta noudattamista, ja miten paljon mieltäni kansalaisena on painanut, etten ole vain lakiemme rikkoja, vaikka mitä vilpittömimmin palvelen kuningasta ja isänmaata, vaan annan myös kuulijoilleni ja kansalaisille esimerkkiä lain rikkomisessa.

Olen aina ihmetellyt sitä valmiutta, joka etenkin edellisen hallitustavan vallitessa melkein joka miehellä oli lakien muuttamiseen ja uusien lakien aikaansaamiseen. Useinkin niitä laadittiin jokaista erikoistapausta varten erikseen ja varsin usein sellaisia, että ne olivat ristiriidassa keskenään. Tuskin edes kymmenesosa valtakunnan alamaisista saattoi tuntea ne, eikä niitä noudattanut edes yksi sadasta. Vastaapa siis, hyvä lukija, millaista kunnioitusta alamaisten on osoitettava tuollaisille laeille ja millaista lainkuuliaisuutta voidaan odottaa, kun niiden noudattaminen osoittautuu moninkertaisesti mahdottomaksi. Kun kuninkaan käskyjä rikotaan päivittäin, yleisö menettää kaiken kunnioituksensa niistä tarpeellisimpia ja hyödyllisimpiäkin kohtaan ja uskoo saaneensa yhtäläisen oikeuden kaikkien rikkomiseen, jolloin koko kansalaismoraali väistämättä katoaa. Se on valtakunnalle surkea tilanne!

Tuollaisten lainrikkomusten valtakunnalle tuottamat vahingot kasvavat sitä suuremmiksi ja merkityksellisemmiksi, mitä pitempään tilanne jatkuu. Monet tuollaiset rajojen ylitykset muuttavat lain rikkomisen tavaksi ja pyrkivät muuttamaan valtakunnan asukkaat laeista piittaamattomiksi ja hillittömiksi, niin etteivät mitkään säädökset ja esteet enää pysty pitämään heitä aisoissa. Säyseimmistäkin karitsoista, jos ne vain saavat alusta asti vähitellen tottua aitojen yli hyppimiseen, tulee pian tottumuksen voimasta pahimpia aitureita ja kurittomia elikoita, joita mitkään aidat eivät enää pidättele. Valitettavasti meidän lukuisat lakimme, joita aristokraattien valta on hartaasti takonut jo satojen vuosien ajan, ovat samoin muokanneet säyseästä Ruotsin kansasta hillittömiä lakien rikkojia.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: