Edellinen jakso: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 5
Seuraava jakso: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 7
§ 6
Mitä lähemmin tarkastelen tätä kauhistuttavaa tapahtumaa, sitä liikuttuneemmaksi tulen. Tässähän käydään suojattoman viattomuuden kimppuun. Yö oli jo levittänyt mustan peitteensä taivaalle. Rauha ja levollinen omatunto olivat antaneet lastenopettajalle ja hänen vaimolleen tunteen turvallisuudesta, tiesiväthän he elävänsä lain, uskonnon ja hyveiden ohjaamien ihmisten keskuudessa, ja niiden siteet he tunsivat omassakin sydämessään. He olivat tunteneet olevansa turvassa tuudittautuessaan uneen hankkiakseen edellisen päivän vaivoista vapautuneina uusia voimia seuraavan päivän töihin, kun voimakas melu yllättää10 heidät ja murhamiehet hyökkäävät heidän kimppuunsa. He olivat rakentaneet mökkinsä metsän siimekseen kirkon lähelle, ja paikka oli niin etäällä muista kylistä ja taloista, ettei niistä voitu tulla heidän avukseen. Mikähän mahtoi olla syy siihen, että heidän kimppuunsa hyökättiin? Minkä rikoksen he olivat tehneet? Olivatko he ehkä jollakin tavalla loukanneet, suututtaneet tai häirinneet tappajiaan? Eivät millään tavoin. Taivas oli suonut heille lempeän ja jalon sydämen, itse viattomuus kuvastui heidän kummankin kasvoilta, ja lähimmäisten heitä kohtaan osoittama yleinen kunnioitus ja kiintymys todistivat heidän hyveellisyydestään, jota mies lastenopettajana on opetuksillaan ja hyvällä esimerkillään menestyksekkäästi istuttanut myös nuoren väen sydämiin. Mikä siis saattoi johdattaa murhamiehet tähän viattomuuden tyyssijaan? No, tämä pariskunta oli nuoruudestaan saakka harjaantunut monenlaisiin taidokkuutta vaativiin käsitöihin, ja hankkiessaan uutteruudellaan sen, mitä elääkseen tarvitsivat, ja karkottaessaan työnteolla pitkästymisen mökistään, he olivat rajoittamalla viisaasti tarpeitaan myös hankkineet Korkeimman siunauksella hieman ylijäämää. Saadakseen sen haltuunsa pahantekijät tekevät kauhean päätöksensä ja toteuttavat sen. Tämä oli ainoa syy, jonka takia näiden viattomien oli kuoltava. Murhamiehet pyytävät11 ruokaa ja saavat sitä. Heidän nälkänsä ei kuitenkaan ollut tyydytettävissä ilman ryöstöä eikä heidän janonsa ilman verta. Ovatko siis kaikki inhimilliset tunteet heistä kadonneet? Te raivokkaat villipedot, joilla oli sydäntä iskeä tikari sen ihmisen rintaan, joka ojentaa teille pyytämäänne, ja murhata hyväntekijänne juuri tuon hyvän teon hetkellä! Ihmisyys valittaa, viattomuus itkee, ja jos ihmisellä on vähänkään tunteita, kuinka hän pystyy tämän nähdessään pidättelemään kyyneleitään?
§. 6.
Ju närmare jag betraktar denna grufweliga händelse, ju ömmare röres jag deröfwer: Här angripes ju den wärnlösa oskulden. Natten hade redan dragit sit swarta dok öfwer himmelen: Friden och et roligt1 samwete hade gjordt Barna-läraren och hans Hustru säkra, då de wisste sig lefwa bland människor, som styrdes af Lagens, Religionens och Dygdens band, hwilkas kraft de kändt på sina egna hjertan; de hade trygga lämnat sig åt sömnen, för at lediga ifrån föregående dagens möda genom hwila hämta sig nya krafter til den följandes arbete, då et häftigt buller sät10ter dem i bestörtning, och de öfwerfallas af mördare: de hade byggt sin hydda i en skogrik lund, icke långt ifrån Kyrkan, som skilde dem så ifrån andra byar och gårdar, at de icke kunde undsättas af dem. Hwad måtte då warit ordsaken, hwarföre de angripas? Hwad war deras brott? Månne de på något sätt förolämpat, förtörnat eller oroat sina banemän? ingalunda. Himmelen hade begåfwat dem med et ömt och ädelt hjerta, sielfwa menlöshetens drag woro teknade i bådas anleten, och den allmänna aktning och kärlek de ägde ibland sine medmänniskor, wittnade om deras dygd, den han såsom barna-lärare genom underwisningar och goda efterdömen äfwen med framgång inplantat i ungdomens hjerta. Hwad kunde då leda mördarena til denna oskuldens boning? Jo, dessa makar hade ifrån ungdomen inöfwat sig i hwarjehanda finare slögder, och då de genom sin flit förwärfwade sig sina behofwer, och fördrefwo ledsnaden från sin hydda genom arbete, hade de äfwen genom en klok inskränkning af sina behofwer, under den Högstas wälsignelse, förwärfwat sig något öfwerskott: och för at göra sig mästare deraf, fatta nu missdådarena det faseliga beslut de sedan werkstälte. Detta war enda ordsaken hwarföre dessa oskyldiga måste dö. Mördarena begära11 mat, och de få det. Men deras hunger kunde ej släckas utan rån, och deras törst ej utan blod. Hafwa då alla människliga känslor öfwergifwit dem! Ursinniga willdjur! som haden hjerta, at sticka dolken i dens bröst, som räcker eder hwad i begären, och at mörda edra wälgörare i sielfwa wälgärningen! Mänskligheten klagar, oskulden gråter, och hwilken som än äger några känslor, kan härwid afhålla sig ifrån tårar?
§ 6
Mitä lähemmin tarkastelen tätä kauhistuttavaa tapahtumaa, sitä liikuttuneemmaksi tulen. Tässähän käydään suojattoman viattomuuden kimppuun. Yö oli jo levittänyt mustan peitteensä taivaalle. Rauha ja levollinen omatunto olivat antaneet lastenopettajalle ja hänen vaimolleen tunteen turvallisuudesta, tiesiväthän he elävänsä lain, uskonnon ja hyveiden ohjaamien ihmisten keskuudessa, ja niiden siteet he tunsivat omassakin sydämessään. He olivat tunteneet olevansa turvassa tuudittautuessaan uneen hankkiakseen edellisen päivän vaivoista vapautuneina uusia voimia seuraavan päivän töihin, kun voimakas melu yllättää10 heidät ja murhamiehet hyökkäävät heidän kimppuunsa. He olivat rakentaneet mökkinsä metsän siimekseen kirkon lähelle, ja paikka oli niin etäällä muista kylistä ja taloista, ettei niistä voitu tulla heidän avukseen. Mikähän mahtoi olla syy siihen, että heidän kimppuunsa hyökättiin? Minkä rikoksen he olivat tehneet? Olivatko he ehkä jollakin tavalla loukanneet, suututtaneet tai häirinneet tappajiaan? Eivät millään tavoin. Taivas oli suonut heille lempeän ja jalon sydämen, itse viattomuus kuvastui heidän kummankin kasvoilta, ja lähimmäisten heitä kohtaan osoittama yleinen kunnioitus ja kiintymys todistivat heidän hyveellisyydestään, jota mies lastenopettajana on opetuksillaan ja hyvällä esimerkillään menestyksekkäästi istuttanut myös nuoren väen sydämiin. Mikä siis saattoi johdattaa murhamiehet tähän viattomuuden tyyssijaan? No, tämä pariskunta oli nuoruudestaan saakka harjaantunut monenlaisiin taidokkuutta vaativiin käsitöihin, ja hankkiessaan uutteruudellaan sen, mitä elääkseen tarvitsivat, ja karkottaessaan työnteolla pitkästymisen mökistään, he olivat rajoittamalla viisaasti tarpeitaan myös hankkineet Korkeimman siunauksella hieman ylijäämää. Saadakseen sen haltuunsa pahantekijät tekevät kauhean päätöksensä ja toteuttavat sen. Tämä oli ainoa syy, jonka takia näiden viattomien oli kuoltava. Murhamiehet pyytävät11 ruokaa ja saavat sitä. Heidän nälkänsä ei kuitenkaan ollut tyydytettävissä ilman ryöstöä eikä heidän janonsa ilman verta. Ovatko siis kaikki inhimilliset tunteet heistä kadonneet? Te raivokkaat villipedot, joilla oli sydäntä iskeä tikari sen ihmisen rintaan, joka ojentaa teille pyytämäänne, ja murhata hyväntekijänne juuri tuon hyvän teon hetkellä! Ihmisyys valittaa, viattomuus itkee, ja jos ihmisellä on vähänkään tunteita, kuinka hän pystyy tämän nähdessään pidättelemään kyyneleitään?
Unfortunately this content isn't available in English
§. 6.
Ju närmare jag betraktar denna grufweliga händelse, ju ömmare röres jag deröfwer: Här angripes ju den wärnlösa oskulden. Natten hade redan dragit sit swarta dok öfwer himmelen: Friden och et roligt2 samwete hade gjordt Barna-läraren och hans Hustru säkra, då de wisste sig lefwa bland människor, som styrdes af Lagens, Religionens och Dygdens band, hwilkas kraft de kändt på sina egna hjertan; de hade trygga lämnat sig åt sömnen, för at lediga ifrån föregående dagens möda genom hwila hämta sig nya krafter til den följandes arbete, då et häftigt buller sät10ter dem i bestörtning, och de öfwerfallas af mördare: de hade byggt sin hydda i en skogrik lund, icke långt ifrån Kyrkan, som skilde dem så ifrån andra byar och gårdar, at de icke kunde undsättas af dem. Hwad måtte då warit ordsaken, hwarföre de angripas? Hwad war deras brott? Månne de på något sätt förolämpat, förtörnat eller oroat sina banemän? ingalunda. Himmelen hade begåfwat dem med et ömt och ädelt hjerta, sielfwa menlöshetens drag woro teknade i bådas anleten, och den allmänna aktning och kärlek de ägde ibland sine medmänniskor, wittnade om deras dygd, den han såsom barna-lärare genom underwisningar och goda efterdömen äfwen med framgång inplantat i ungdomens hjerta. Hwad kunde då leda mördarena til denna oskuldens boning? Jo, dessa makar hade ifrån ungdomen inöfwat sig i hwarjehanda finare slögder, och då de genom sin flit förwärfwade sig sina behofwer, och fördrefwo ledsnaden från sin hydda genom arbete, hade de äfwen genom en klok inskränkning af sina behofwer, under den Högstas wälsignelse, förwärfwat sig något öfwerskott: och för at göra sig mästare deraf, fatta nu missdådarena det faseliga beslut de sedan werkstälte. Detta war enda ordsaken hwarföre dessa oskyldiga måste dö. Mördarena begära11 mat, och de få det. Men deras hunger kunde ej släckas utan rån, och deras törst ej utan blod. Hafwa då alla människliga känslor öfwergifwit dem! Ursinniga willdjur! som haden hjerta, at sticka dolken i dens bröst, som räcker eder hwad i begären, och at mörda edra wälgörare i sielfwa wälgärningen! Mänskligheten klagar, oskulden gråter, och hwilken som än äger några känslor, kan härwid afhålla sig ifrån tårar?
§ 6
Mitä lähemmin tarkastelen tätä kauhistuttavaa tapahtumaa, sitä liikuttuneemmaksi tulen. Tässähän käydään suojattoman viattomuuden kimppuun. Yö oli jo levittänyt mustan peitteensä taivaalle. Rauha ja levollinen omatunto olivat antaneet lastenopettajalle ja hänen vaimolleen tunteen turvallisuudesta, tiesiväthän he elävänsä lain, uskonnon ja hyveiden ohjaamien ihmisten keskuudessa, ja niiden siteet he tunsivat omassakin sydämessään. He olivat tunteneet olevansa turvassa tuudittautuessaan uneen hankkiakseen edellisen päivän vaivoista vapautuneina uusia voimia seuraavan päivän töihin, kun voimakas melu yllättää10 heidät ja murhamiehet hyökkäävät heidän kimppuunsa. He olivat rakentaneet mökkinsä metsän siimekseen kirkon lähelle, ja paikka oli niin etäällä muista kylistä ja taloista, ettei niistä voitu tulla heidän avukseen. Mikähän mahtoi olla syy siihen, että heidän kimppuunsa hyökättiin? Minkä rikoksen he olivat tehneet? Olivatko he ehkä jollakin tavalla loukanneet, suututtaneet tai häirinneet tappajiaan? Eivät millään tavoin. Taivas oli suonut heille lempeän ja jalon sydämen, itse viattomuus kuvastui heidän kummankin kasvoilta, ja lähimmäisten heitä kohtaan osoittama yleinen kunnioitus ja kiintymys todistivat heidän hyveellisyydestään, jota mies lastenopettajana on opetuksillaan ja hyvällä esimerkillään menestyksekkäästi istuttanut myös nuoren väen sydämiin. Mikä siis saattoi johdattaa murhamiehet tähän viattomuuden tyyssijaan? No, tämä pariskunta oli nuoruudestaan saakka harjaantunut monenlaisiin taidokkuutta vaativiin käsitöihin, ja hankkiessaan uutteruudellaan sen, mitä elääkseen tarvitsivat, ja karkottaessaan työnteolla pitkästymisen mökistään, he olivat rajoittamalla viisaasti tarpeitaan myös hankkineet Korkeimman siunauksella hieman ylijäämää. Saadakseen sen haltuunsa pahantekijät tekevät kauhean päätöksensä ja toteuttavat sen. Tämä oli ainoa syy, jonka takia näiden viattomien oli kuoltava. Murhamiehet pyytävät11 ruokaa ja saavat sitä. Heidän nälkänsä ei kuitenkaan ollut tyydytettävissä ilman ryöstöä eikä heidän janonsa ilman verta. Ovatko siis kaikki inhimilliset tunteet heistä kadonneet? Te raivokkaat villipedot, joilla oli sydäntä iskeä tikari sen ihmisen rintaan, joka ojentaa teille pyytämäänne, ja murhata hyväntekijänne juuri tuon hyvän teon hetkellä! Ihmisyys valittaa, viattomuus itkee, ja jos ihmisellä on vähänkään tunteita, kuinka hän pystyy tämän nähdessään pidättelemään kyyneleitään?
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 5
Seuraava jakso: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 7
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: