Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos)

Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 17

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 17

Viisi sotamiestä, jotka kaikki ovat olleet Kokkolan pitäjästä, olen jo (Jumala minua armahtakoon) saattanut murhasta tuomittuina mestauspaikalle ja pelkään … pahoin pelkään … Herra, minun Jumalani, älä salli pelkoni koskaan käydä toteen!

Näen edessäni suuren joukon sotamiehiä, kaikki sanankuulijoitani, koolla esivallan käskystä saattamassa tänään näitä pahantekijöitä mestauspaikalle. Miten voisin katsella teitä tässä tilaisuudessa varoittamatta teitä? Ehkä varoitus voisi tänään vaikuttaa teihin voimakkaammin kuin ennen. Otan todistajakseni Jumalan ja teidän omantuntonne sanoessani, että olen tämän tästä mitä lempeimmällä tavalla pyytänyt ja nuhdellut sekä mitä vakavimmin rangaissut teitä, kun olen havainnut teidän irstailujanne ja halunnut ohjata teitä oikeaan, mutta (ikuinen Jumala auttakoon) mitä olen tällä tavalla saanut aikaan? Kuka on uskonut minun tarkoittavan hyvää? Kuka on noudattanut neuvojani? Nämä murhamiehetkö? Eivät. Heidän katkaistut kätensä ja päättömät ruumiinsa eivät siinä tapauksessa suinkaan lojuisi täällä silmiemme edessä, eikä hirmuisen määrän seipäitä ja pyöriä olisi tarvinnut tehdä tätä paikkaa ohikulkijoille sellaiseksi kauhistuksen paikaksi kuin siitä nyt väistämättä vuosikausiksi tulee. Entä te, jotka olette olleet heidän tovereitaan? Siinä tapauksessa sotamiehet eivät varmaankaan olisi pitäneet minua vihollisena eikä silloin olisi suinkaan suunniteltu minun eikä virkaveljieni surmaamiseksi juonia, joiden punomisesta näiden pahantekijöiden viimeiset sekä heihin itseensä että muihin viittaavat tunnustukset ovat saaneet meidät mitä varmimmin vakuuttumaan, vaikka voin Jumalan ja ihmisten edessä vakuuttaa, että me olemme olleet teidän parhaita ja vilpittömimpiä ystäviänne ja paljon hyväntahtoisempia kuin ne, jotka ovat pienten palvelusten vastineeksi olleet rohkaisemassa teitä pahuuteen. Tämän nämä murhaajat havaitsivat nyt varsin hyvin, ja olivat siitä täysin vakuuttuneita, sillä hädässä ystävä tutaan, mutta en kyennyt aikaisemmin saamaan heitä tästä vakuuttuneiksi. Kunpa te sitten tänä päivänä samalla tavalla vakuuttuisitte onnettomien tovereittenne esimerkkitapauksen nähtyänne meidän äärettömän suurista hyvistä tarkoituksistamme teidän suhteenne! Olettehan te nähneet ja kuulleet, miten rakastavasti ja luottamuksellisesti olemme heihin suhtautuneet heidän vankeusaikanaan, kun heidät oli jo tuomittu arvottomiksi elämään ihmisten keskuudessa. Miten paljon iloisemmin olisimmekaan heitä syleilleet, jos he olisivat aikaisemmin pyytäneet neuvojamme ja käyttäneet hyväkseen ystävyyttämme. Mitä syytä teillä sitten on pitää meitä vihollisinanne? No, (teidän mielestänne) se, että me rankaisemme teitä teoistanne. Omatuntonne kuitenkin sanoo teille, että pahat teot syöksevät teidät kurjuuteen. Olemmeko me sitten vihollisianne, kun yritämme pidätellä teitä paheista ja saamasta niiden hirmuista palkkaa? Pitääkö siis pojan vihata isäänsä, joka on estänyt häntä menemästä heikolle jäälle, joihin hän muussa tapauksessa olisi väistämättä hukkunut? Omaksukaa siis tänään täysin toisenlainen käsitys meidän suhtautumisestamme teihin kuin teillä aikaisemmin on ollut, ja silloin olen varma siitä, että te otatte täysin toisella tavalla vastaan meidän neuvomme ja meidän antamamme rangaistukset kuin ennen. Muuten meidän kaikki kehotuksemme katoavat tyhjiin.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: