Edellinen jakso: Puhe mestauspaikalla, § 5
Seuraava jakso: Puhe mestauspaikalla, § 7
§. 6. Jota enämmin minä tutkin heidän pahuuttansa, sen enämmän julmene se minun silmisäni. Kenen sydän ei kuole, kenen silmät ei kyynnellä, koska murhajat wimmasansa karkawat wiattomain päälle? Yön pimeys oli jo peittänyt Taiwaan mustalla waipalla koska Lasten-Opettaja Waimonensa olit menehet lewolle wirwottaman edesmennehen päiwän työstä wäsyneitä rajojan9sa: He tiesit eläwänsä Christittyin seasa jotka Lain ja Christillisyden sitehiltä hallitaan. Rauha ja lewollinen omatunto oli kaiken pelwon poistanut heistä: ja juuri silloin he herätetään murhamiesten meteliltä. Weri-koirat karkawat heidän päällensä, ja ei kukan tiennyt tulla heille auxi,1 sillä he olit rakendaneet majansa metsän suojaan wähän matka Kirkolda: mutta mingä tähden heitä wainotaan? Mitä pahaa olit he tehnehet näille murhaille? Warsingoon he jollaan tawon olit heidän miellensä pahoittaneet? Ei millään muotoa. He olit luonnostansa hiljaiset ja rehelliset, ja Luoja oli jo lapsudesta wiattomuden ja rehellisyden merkillä kaunistanut molembain muodon: he kohtelit kaikkia ihmisiä siweydellä ja nöyrydellä, ja sentähden muilta yhteisesti rakastettin, ja näitä hywiä tapoja oli hän myös niinkuin lasten-opettaja sekä opilla että elämällä nuorukaisten sydämmihin istuttanut. Mikästä sijs yllytti murhajat tähän wiattomuden majaan? Jo! yxi kirottu himo ryöwätä lähimmäisensä tawarata ja omaisuutta. Lasten-Opettaja waimonensa olit nuorudesta harjaunduneet tarkkahan käsityöhön: he olit wiriät ja ahkerat töisänsä, ja pidit tawaransa tarkasti tallella; sentähden Jumala myös siunais heidän otsansa hien niin, että heillä ei ainoastans ollut jokapäiwänen leipä,10 mutta myös joku wähä säästösä, ja juri tämän tähden täydyi heidän kuolla. Murhajat he anowat ruoka, sitä heille annetaan. Wain ei heidän nälkänsä sammu ilman murhatta eikä janonsa ilman werta. Metsän-pedot nälisänsä joskus raatelewat toisiansa, mutta ei yhtään niin julmaa löydy joka ei kesustu2 elättäjänsä. Pakanat! jos ei ihmisten eikö petoinkan seasa teidän wertaanne löydy? Oliko teillä sydändä pistä puukon sen powehen joka teitä ruokki ja murhata hywintekiätänne? Ah! minun Jumalani! joko satana on niin rijwannut synnin orjat, että he pahudesansa owat julmemmat kuin metsän pedot, ja ettei heidän kirottu himonsa tawarain perään wähemmällä sammu kuin wiattoman murhalla ja weren wuodatuxella. Luondo huoka, järki ja taito tyrmisty, kenen sydän ei täsä kuole? ja kenen silmät ei sula wesihin?
§. 6. Jota enämmin minä tutkin heidän pahuuttansa, sen enämmän julmene se minun silmisäni. Kenen sydän ei kuole, kenen silmät ei kyynnellä, koska murhajat wimmasansa karkawat wiattomain päälle? Yön pimeys oli jo peittänyt Taiwaan mustalla waipalla koska Lasten-Opettaja Waimonensa olit menehet lewolle wirwottaman edesmennehen päiwän työstä wäsyneitä rajojan9sa: He tiesit eläwänsä Christittyin seasa jotka Lain ja Christillisyden sitehiltä hallitaan. Rauha ja lewollinen omatunto oli kaiken pelwon poistanut heistä: ja juuri silloin he herätetään murhamiesten meteliltä. Weri-koirat karkawat heidän päällensä, ja ei kukan tiennyt tulla heille auxi,3 sillä he olit rakendaneet majansa metsän suojaan wähän matka Kirkolda: mutta mingä tähden heitä wainotaan? Mitä pahaa olit he tehnehet näille murhaille? Warsingoon he jollaan tawon olit heidän miellensä pahoittaneet? Ei millään muotoa. He olit luonnostansa hiljaiset ja rehelliset, ja Luoja oli jo lapsudesta wiattomuden ja rehellisyden merkillä kaunistanut molembain muodon: he kohtelit kaikkia ihmisiä siweydellä ja nöyrydellä, ja sentähden muilta yhteisesti rakastettin, ja näitä hywiä tapoja oli hän myös niinkuin lasten-opettaja sekä opilla että elämällä nuorukaisten sydämmihin istuttanut. Mikästä sijs yllytti murhajat tähän wiattomuden majaan? Jo! yxi kirottu himo ryöwätä lähimmäisensä tawarata ja omaisuutta. Lasten-Opettaja waimonensa olit nuorudesta harjaunduneet tarkkahan käsityöhön: he olit wiriät ja ahkerat töisänsä, ja pidit tawaransa tarkasti tallella; sentähden Jumala myös siunais heidän otsansa hien niin, että heillä ei ainoastans ollut jokapäiwänen leipä,10 mutta myös joku wähä säästösä, ja juri tämän tähden täydyi heidän kuolla. Murhajat he anowat ruoka, sitä heille annetaan. Wain ei heidän nälkänsä sammu ilman murhatta eikä janonsa ilman werta. Metsän-pedot nälisänsä joskus raatelewat toisiansa, mutta ei yhtään niin julmaa löydy joka ei kesustu4 elättäjänsä. Pakanat! jos ei ihmisten eikö petoinkan seasa teidän wertaanne löydy? Oliko teillä sydändä pistä puukon sen powehen joka teitä ruokki ja murhata hywintekiätänne? Ah! minun Jumalani! joko satana on niin rijwannut synnin orjat, että he pahudesansa owat julmemmat kuin metsän pedot, ja ettei heidän kirottu himonsa tawarain perään wähemmällä sammu kuin wiattoman murhalla ja weren wuodatuxella. Luondo huoka, järki ja taito tyrmisty, kenen sydän ei täsä kuole? ja kenen silmät ei sula wesihin?
§. 6. Jota enämmin minä tutkin heidän pahuuttansa, sen enämmän julmene se minun silmisäni. Kenen sydän ei kuole, kenen silmät ei kyynnellä, koska murhajat wimmasansa karkawat wiattomain päälle? Yön pimeys oli jo peittänyt Taiwaan mustalla waipalla koska Lasten-Opettaja Waimonensa olit menehet lewolle wirwottaman edesmennehen päiwän työstä wäsyneitä rajojan9sa: He tiesit eläwänsä Christittyin seasa jotka Lain ja Christillisyden sitehiltä hallitaan. Rauha ja lewollinen omatunto oli kaiken pelwon poistanut heistä: ja juuri silloin he herätetään murhamiesten meteliltä. Weri-koirat karkawat heidän päällensä, ja ei kukan tiennyt tulla heille auxi,5 sillä he olit rakendaneet majansa metsän suojaan wähän matka Kirkolda: mutta mingä tähden heitä wainotaan? Mitä pahaa olit he tehnehet näille murhaille? Warsingoon he jollaan tawon olit heidän miellensä pahoittaneet? Ei millään muotoa. He olit luonnostansa hiljaiset ja rehelliset, ja Luoja oli jo lapsudesta wiattomuden ja rehellisyden merkillä kaunistanut molembain muodon: he kohtelit kaikkia ihmisiä siweydellä ja nöyrydellä, ja sentähden muilta yhteisesti rakastettin, ja näitä hywiä tapoja oli hän myös niinkuin lasten-opettaja sekä opilla että elämällä nuorukaisten sydämmihin istuttanut. Mikästä sijs yllytti murhajat tähän wiattomuden majaan? Jo! yxi kirottu himo ryöwätä lähimmäisensä tawarata ja omaisuutta. Lasten-Opettaja waimonensa olit nuorudesta harjaunduneet tarkkahan käsityöhön: he olit wiriät ja ahkerat töisänsä, ja pidit tawaransa tarkasti tallella; sentähden Jumala myös siunais heidän otsansa hien niin, että heillä ei ainoastans ollut jokapäiwänen leipä,10 mutta myös joku wähä säästösä, ja juri tämän tähden täydyi heidän kuolla. Murhajat he anowat ruoka, sitä heille annetaan. Wain ei heidän nälkänsä sammu ilman murhatta eikä janonsa ilman werta. Metsän-pedot nälisänsä joskus raatelewat toisiansa, mutta ei yhtään niin julmaa löydy joka ei kesustu6 elättäjänsä. Pakanat! jos ei ihmisten eikö petoinkan seasa teidän wertaanne löydy? Oliko teillä sydändä pistä puukon sen powehen joka teitä ruokki ja murhata hywintekiätänne? Ah! minun Jumalani! joko satana on niin rijwannut synnin orjat, että he pahudesansa owat julmemmat kuin metsän pedot, ja ettei heidän kirottu himonsa tawarain perään wähemmällä sammu kuin wiattoman murhalla ja weren wuodatuxella. Luondo huoka, järki ja taito tyrmisty, kenen sydän ei täsä kuole? ja kenen silmät ei sula wesihin?
Unfortunately this content isn't available in English
§. 6. Jota enämmin minä tutkin heidän pahuuttansa, sen enämmän julmene se minun silmisäni. Kenen sydän ei kuole, kenen silmät ei kyynnellä, koska murhajat wimmasansa karkawat wiattomain päälle? Yön pimeys oli jo peittänyt Taiwaan mustalla waipalla koska Lasten-Opettaja Waimonensa olit menehet lewolle wirwottaman edesmennehen päiwän työstä wäsyneitä rajojan9sa: He tiesit eläwänsä Christittyin seasa jotka Lain ja Christillisyden sitehiltä hallitaan. Rauha ja lewollinen omatunto oli kaiken pelwon poistanut heistä: ja juuri silloin he herätetään murhamiesten meteliltä. Weri-koirat karkawat heidän päällensä, ja ei kukan tiennyt tulla heille auxi,7 sillä he olit rakendaneet majansa metsän suojaan wähän matka Kirkolda: mutta mingä tähden heitä wainotaan? Mitä pahaa olit he tehnehet näille murhaille? Warsingoon he jollaan tawon olit heidän miellensä pahoittaneet? Ei millään muotoa. He olit luonnostansa hiljaiset ja rehelliset, ja Luoja oli jo lapsudesta wiattomuden ja rehellisyden merkillä kaunistanut molembain muodon: he kohtelit kaikkia ihmisiä siweydellä ja nöyrydellä, ja sentähden muilta yhteisesti rakastettin, ja näitä hywiä tapoja oli hän myös niinkuin lasten-opettaja sekä opilla että elämällä nuorukaisten sydämmihin istuttanut. Mikästä sijs yllytti murhajat tähän wiattomuden majaan? Jo! yxi kirottu himo ryöwätä lähimmäisensä tawarata ja omaisuutta. Lasten-Opettaja waimonensa olit nuorudesta harjaunduneet tarkkahan käsityöhön: he olit wiriät ja ahkerat töisänsä, ja pidit tawaransa tarkasti tallella; sentähden Jumala myös siunais heidän otsansa hien niin, että heillä ei ainoastans ollut jokapäiwänen leipä,10 mutta myös joku wähä säästösä, ja juri tämän tähden täydyi heidän kuolla. Murhajat he anowat ruoka, sitä heille annetaan. Wain ei heidän nälkänsä sammu ilman murhatta eikä janonsa ilman werta. Metsän-pedot nälisänsä joskus raatelewat toisiansa, mutta ei yhtään niin julmaa löydy joka ei kesustu8 elättäjänsä. Pakanat! jos ei ihmisten eikö petoinkan seasa teidän wertaanne löydy? Oliko teillä sydändä pistä puukon sen powehen joka teitä ruokki ja murhata hywintekiätänne? Ah! minun Jumalani! joko satana on niin rijwannut synnin orjat, että he pahudesansa owat julmemmat kuin metsän pedot, ja ettei heidän kirottu himonsa tawarain perään wähemmällä sammu kuin wiattoman murhalla ja weren wuodatuxella. Luondo huoka, järki ja taito tyrmisty, kenen sydän ei täsä kuole? ja kenen silmät ei sula wesihin?
§. 6. Jota enämmin minä tutkin heidän pahuuttansa, sen enämmän julmene se minun silmisäni. Kenen sydän ei kuole, kenen silmät ei kyynnellä, koska murhajat wimmasansa karkawat wiattomain päälle? Yön pimeys oli jo peittänyt Taiwaan mustalla waipalla koska Lasten-Opettaja Waimonensa olit menehet lewolle wirwottaman edesmennehen päiwän työstä wäsyneitä rajojan9sa: He tiesit eläwänsä Christittyin seasa jotka Lain ja Christillisyden sitehiltä hallitaan. Rauha ja lewollinen omatunto oli kaiken pelwon poistanut heistä: ja juuri silloin he herätetään murhamiesten meteliltä. Weri-koirat karkawat heidän päällensä, ja ei kukan tiennyt tulla heille auxi,9 sillä he olit rakendaneet majansa metsän suojaan wähän matka Kirkolda: mutta mingä tähden heitä wainotaan? Mitä pahaa olit he tehnehet näille murhaille? Warsingoon he jollaan tawon olit heidän miellensä pahoittaneet? Ei millään muotoa. He olit luonnostansa hiljaiset ja rehelliset, ja Luoja oli jo lapsudesta wiattomuden ja rehellisyden merkillä kaunistanut molembain muodon: he kohtelit kaikkia ihmisiä siweydellä ja nöyrydellä, ja sentähden muilta yhteisesti rakastettin, ja näitä hywiä tapoja oli hän myös niinkuin lasten-opettaja sekä opilla että elämällä nuorukaisten sydämmihin istuttanut. Mikästä sijs yllytti murhajat tähän wiattomuden majaan? Jo! yxi kirottu himo ryöwätä lähimmäisensä tawarata ja omaisuutta. Lasten-Opettaja waimonensa olit nuorudesta harjaunduneet tarkkahan käsityöhön: he olit wiriät ja ahkerat töisänsä, ja pidit tawaransa tarkasti tallella; sentähden Jumala myös siunais heidän otsansa hien niin, että heillä ei ainoastans ollut jokapäiwänen leipä,10 mutta myös joku wähä säästösä, ja juri tämän tähden täydyi heidän kuolla. Murhajat he anowat ruoka, sitä heille annetaan. Wain ei heidän nälkänsä sammu ilman murhatta eikä janonsa ilman werta. Metsän-pedot nälisänsä joskus raatelewat toisiansa, mutta ei yhtään niin julmaa löydy joka ei kesustu10 elättäjänsä. Pakanat! jos ei ihmisten eikö petoinkan seasa teidän wertaanne löydy? Oliko teillä sydändä pistä puukon sen powehen joka teitä ruokki ja murhata hywintekiätänne? Ah! minun Jumalani! joko satana on niin rijwannut synnin orjat, että he pahudesansa owat julmemmat kuin metsän pedot, ja ettei heidän kirottu himonsa tawarain perään wähemmällä sammu kuin wiattoman murhalla ja weren wuodatuxella. Luondo huoka, järki ja taito tyrmisty, kenen sydän ei täsä kuole? ja kenen silmät ei sula wesihin?
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Puhe mestauspaikalla, § 5
Seuraava jakso: Puhe mestauspaikalla, § 7
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: