Edellinen jakso: Puhe mestauspaikalla, § 6
Seuraava jakso: Puhe mestauspaikalla, § 8
§. 7. Mutta hirmu wielä enämmin lähesty meitä, jos me ajattelemme, että sama onnettomus olis tainnut yhtähywin kohdata meitä kuin Lasten-Opettajata ja hänen waimoansa. Me hälyimme1 kaikin waarasa näiltä ja näiden wertaisilda ryöwättä taikka murhatta. Ja mikä turwa meillä hengen, elon ja elämän puolesta silloin olis? jotka sanat kuitengin sisällänsä pitäwät kaiken meidän luonnollisen onnemme.11
Uskokat minua, en minä tahdois teitä rauhattomaxi tehdä eikä paljailla warjoilla pelotella. Näiden pahantekiäin wijmmeiset tunnustuxet owat ilmi saattaneet monet julmat murhan hankehet. He kiukuitsit2 murhalla ja tulipalolla kostaa kaikkia nijtä jotka wähängän wastustit heitä: he suutuit Opettaille, jos he wain kysyit heidän elämänsä perään: heidän nuhteensa ja waroituxensa yllytti heitä sammumattomaan wihaan, nijn että he usiasti etseit kostoa ja tila murhataxensa meitä. Ja ei wijmmein tarwittu muuta ryöwäyxen ja murhan syytä, kuin joku wähä tawarata säästösä. Jos senkallaisia murhan ja warkauden lahkokundia3 wielä löytyis, mikä turwa silloin meillä? mikä lukku tawaralla? me mahdamme syystä Seurakunnan kansa walitta ja sanoa
He owat kiukus ja wimmas,
Ei woi meit kärsiä tiellä.
Aukowat4 myös heidän kitans,
Ett saisit meitä niellä.
Kuin aallot meres pauhawat,
Nijn he meidän wertam janowat;
Jumal taiwast sitä nähköön! N:o 85: v. 3.5
§. 7. Mutta hirmu wielä enämmin lähesty meitä, jos me ajattelemme, että sama onnettomus olis tainnut yhtähywin kohdata meitä kuin Lasten-Opettajata ja hänen waimoansa. Me hälyimme6 kaikin waarasa näiltä ja näiden wertaisilda ryöwättä taikka murhatta. Ja mikä turwa meillä hengen, elon ja elämän puolesta silloin olis? jotka sanat kuitengin sisällänsä pitäwät kaiken meidän luonnollisen onnemme.11
Uskokat minua, en minä tahdois teitä rauhattomaxi tehdä eikä paljailla warjoilla pelotella. Näiden pahantekiäin wijmmeiset tunnustuxet owat ilmi saattaneet monet julmat murhan hankehet. He kiukuitsit7 murhalla ja tulipalolla kostaa kaikkia nijtä jotka wähängän wastustit heitä: he suutuit Opettaille, jos he wain kysyit heidän elämänsä perään: heidän nuhteensa ja waroituxensa yllytti heitä sammumattomaan wihaan, nijn että he usiasti etseit kostoa ja tila murhataxensa meitä. Ja ei wijmmein tarwittu muuta ryöwäyxen ja murhan syytä, kuin joku wähä tawarata säästösä. Jos senkallaisia murhan ja warkauden lahkokundia8 wielä löytyis, mikä turwa silloin meillä? mikä lukku tawaralla? me mahdamme syystä Seurakunnan kansa walitta ja sanoa
He owat kiukus ja wimmas,
Ei woi meit kärsiä tiellä.
Aukowat9 myös heidän kitans,
Ett saisit meitä niellä.
Kuin aallot meres pauhawat,
Nijn he meidän wertam janowat;
Jumal taiwast sitä nähköön! N:o 85: v. 3.10
§. 7. Mutta hirmu wielä enämmin lähesty meitä, jos me ajattelemme, että sama onnettomus olis tainnut yhtähywin kohdata meitä kuin Lasten-Opettajata ja hänen waimoansa. Me hälyimme11 kaikin waarasa näiltä ja näiden wertaisilda ryöwättä taikka murhatta. Ja mikä turwa meillä hengen, elon ja elämän puolesta silloin olis? jotka sanat kuitengin sisällänsä pitäwät kaiken meidän luonnollisen onnemme.11
Uskokat minua, en minä tahdois teitä rauhattomaxi tehdä eikä paljailla warjoilla pelotella. Näiden pahantekiäin wijmmeiset tunnustuxet owat ilmi saattaneet monet julmat murhan hankehet. He kiukuitsit12 murhalla ja tulipalolla kostaa kaikkia nijtä jotka wähängän wastustit heitä: he suutuit Opettaille, jos he wain kysyit heidän elämänsä perään: heidän nuhteensa ja waroituxensa yllytti heitä sammumattomaan wihaan, nijn että he usiasti etseit kostoa ja tila murhataxensa meitä. Ja ei wijmmein tarwittu muuta ryöwäyxen ja murhan syytä, kuin joku wähä tawarata säästösä. Jos senkallaisia murhan ja warkauden lahkokundia13 wielä löytyis, mikä turwa silloin meillä? mikä lukku tawaralla? me mahdamme syystä Seurakunnan kansa walitta ja sanoa
He owat kiukus ja wimmas,
Ei woi meit kärsiä tiellä.
Aukowat14 myös heidän kitans,
Ett saisit meitä niellä.
Kuin aallot meres pauhawat,
Nijn he meidän wertam janowat;
Jumal taiwast sitä nähköön! N:o 85: v. 3.15
Unfortunately this content isn't available in English
§. 7. Mutta hirmu wielä enämmin lähesty meitä, jos me ajattelemme, että sama onnettomus olis tainnut yhtähywin kohdata meitä kuin Lasten-Opettajata ja hänen waimoansa. Me hälyimme16 kaikin waarasa näiltä ja näiden wertaisilda ryöwättä taikka murhatta. Ja mikä turwa meillä hengen, elon ja elämän puolesta silloin olis? jotka sanat kuitengin sisällänsä pitäwät kaiken meidän luonnollisen onnemme.11
Uskokat minua, en minä tahdois teitä rauhattomaxi tehdä eikä paljailla warjoilla pelotella. Näiden pahantekiäin wijmmeiset tunnustuxet owat ilmi saattaneet monet julmat murhan hankehet. He kiukuitsit17 murhalla ja tulipalolla kostaa kaikkia nijtä jotka wähängän wastustit heitä: he suutuit Opettaille, jos he wain kysyit heidän elämänsä perään: heidän nuhteensa ja waroituxensa yllytti heitä sammumattomaan wihaan, nijn että he usiasti etseit kostoa ja tila murhataxensa meitä. Ja ei wijmmein tarwittu muuta ryöwäyxen ja murhan syytä, kuin joku wähä tawarata säästösä. Jos senkallaisia murhan ja warkauden lahkokundia18 wielä löytyis, mikä turwa silloin meillä? mikä lukku tawaralla? me mahdamme syystä Seurakunnan kansa walitta ja sanoa
He owat kiukus ja wimmas,
Ei woi meit kärsiä tiellä.
Aukowat19 myös heidän kitans,
Ett saisit meitä niellä.
Kuin aallot meres pauhawat,
Nijn he meidän wertam janowat;
Jumal taiwast sitä nähköön! N:o 85: v. 3.20
§. 7. Mutta hirmu wielä enämmin lähesty meitä, jos me ajattelemme, että sama onnettomus olis tainnut yhtähywin kohdata meitä kuin Lasten-Opettajata ja hänen waimoansa. Me hälyimme21 kaikin waarasa näiltä ja näiden wertaisilda ryöwättä taikka murhatta. Ja mikä turwa meillä hengen, elon ja elämän puolesta silloin olis? jotka sanat kuitengin sisällänsä pitäwät kaiken meidän luonnollisen onnemme.11
Uskokat minua, en minä tahdois teitä rauhattomaxi tehdä eikä paljailla warjoilla pelotella. Näiden pahantekiäin wijmmeiset tunnustuxet owat ilmi saattaneet monet julmat murhan hankehet. He kiukuitsit22 murhalla ja tulipalolla kostaa kaikkia nijtä jotka wähängän wastustit heitä: he suutuit Opettaille, jos he wain kysyit heidän elämänsä perään: heidän nuhteensa ja waroituxensa yllytti heitä sammumattomaan wihaan, nijn että he usiasti etseit kostoa ja tila murhataxensa meitä. Ja ei wijmmein tarwittu muuta ryöwäyxen ja murhan syytä, kuin joku wähä tawarata säästösä. Jos senkallaisia murhan ja warkauden lahkokundia23 wielä löytyis, mikä turwa silloin meillä? mikä lukku tawaralla? me mahdamme syystä Seurakunnan kansa walitta ja sanoa
He owat kiukus ja wimmas,
Ei woi meit kärsiä tiellä.
Aukowat24 myös heidän kitans,
Ett saisit meitä niellä.
Kuin aallot meres pauhawat,
Nijn he meidän wertam janowat;
Jumal taiwast sitä nähköön! N:o 85: v. 3.25
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Puhe mestauspaikalla, § 6
Seuraava jakso: Puhe mestauspaikalla, § 8
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: