Puhe mestauspaikalla, § 7

§. 7. Mutta hirmu wielä enämmin lähesty meitä, jos me ajattelemme, että sama onnettomus olis tainnut yhtähywin kohdata meitä kuin Lasten-Opettajata ja hänen waimoansa. Me hälyimme11häilyimme, svävade kaikin waarasa näiltä ja näiden wertaisilda ryöwättä taikka murhatta. Ja mikä turwa meillä hengen, elon ja elämän puolesta silloin olis? jotka sanat kuitengin sisällänsä pitäwät kaiken meidän luonnollisen onnemme.11

Uskokat minua, en minä tahdois teitä rauhattomaxi tehdä eikä paljailla warjoilla pelotella. Näiden pahantekiäin wijmmeiset tunnustuxet owat ilmi saattaneet monet julmat murhan hankehet. He kiukuitsit12uhkasivat, hotade murhalla ja tulipalolla kostaa kaikkia nijtä jotka wähängän wastustit heitä: he suutuit Opettaille, jos he wain kysyit heidän elämänsä perään: heidän nuhteensa ja waroituxensa yllytti heitä sammumattomaan wihaan, nijn että he usiasti etseit kostoa ja tila murhataxensa meitä. Ja ei wijmmein tarwittu muuta ryöwäyxen ja murhan syytä, kuin joku wähä tawarata säästösä. Jos senkallaisia murhan ja warkauden lahkokundia13joukkoja, grupper wielä löytyis, mikä turwa silloin meillä? mikä lukku tawaralla? me mahdamme syystä Seurakunnan kansa walitta ja sanoa

He owat kiukus ja wimmas,

Ei woi meit kärsiä tiellä.

Aukowat14auki ovat, öppna är myös heidän kitans,

Ett saisit meitä niellä.

Kuin aallot meres pauhawat,

Nijn he meidän wertam janowat;

Jumal taiwast sitä nähköön! N:o 85: v. 3.15N:o 85: v. 3.: psalm 85, vers 3, i den finska psalmboken 1701

1. häilyimme, svävade
2. uhkasivat, hotade
3. joukkoja, grupper
4. auki ovat, öppna är
5. N:o 85: v. 3.: psalm 85, vers 3, i den finska psalmboken 1701

§. 7. Mutta hirmu wielä enämmin lähesty meitä, jos me ajattelemme, että sama onnettomus olis tainnut yhtähywin kohdata meitä kuin Lasten-Opettajata ja hänen waimoansa. Me hälyimme16häilyimme kaikin waarasa näiltä ja näiden wertaisilda ryöwättä taikka murhatta. Ja mikä turwa meillä hengen, elon ja elämän puolesta silloin olis? jotka sanat kuitengin sisällänsä pitäwät kaiken meidän luonnollisen onnemme.11

Uskokat minua, en minä tahdois teitä rauhattomaxi tehdä eikä paljailla warjoilla pelotella. Näiden pahantekiäin wijmmeiset tunnustuxet owat ilmi saattaneet monet julmat murhan hankehet. He kiukuitsit17uhkasivat murhalla ja tulipalolla kostaa kaikkia nijtä jotka wähängän wastustit heitä: he suutuit Opettaille, jos he wain kysyit heidän elämänsä perään: heidän nuhteensa ja waroituxensa yllytti heitä sammumattomaan wihaan, nijn että he usiasti etseit kostoa ja tila murhataxensa meitä. Ja ei wijmmein tarwittu muuta ryöwäyxen ja murhan syytä, kuin joku wähä tawarata säästösä. Jos senkallaisia murhan ja warkauden lahkokundia18joukkoja wielä löytyis, mikä turwa silloin meillä? mikä lukku tawaralla? me mahdamme syystä Seurakunnan kansa walitta ja sanoa

He owat kiukus ja wimmas,

Ei woi meit kärsiä tiellä.

Aukowat19auki ovat myös heidän kitans,

Ett saisit meitä niellä.

Kuin aallot meres pauhawat,

Nijn he meidän wertam janowat;

Jumal taiwast sitä nähköön! N:o 85: v. 3.20N:o 85: v. 3.: virsi 85, säe 3 suomenkielisessä virsikirjassa (1701)

1. häilyimme
2. uhkasivat
3. joukkoja
4. auki ovat
5. N:o 85: v. 3.: virsi 85, säe 3 suomenkielisessä virsikirjassa (1701)

Unfortunately this content isn't available in English