Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
[1]
Painettu Tukholmassa 17791
Alamainen muistio.
Allekirjoittaneen ehdotus pappissäädylle jätettäväksi muistioksi.2
Näin herätettiin kysymys uskonnonvapaudesta Ruotsissa3
Aikana, jolloin Ruotsin asukkaat lempeän ja viisaan kuninkaan hallitusvallan alaisina ovat melkeinpä ainoa täydellistä sisäistä ja ulkoista rauhaa nauttiva kansa Euroopassa, sydämemme voivat vain vuotaa verta niiden hirmuisten sotien, kauheuksien ja vainojen takia, jotka parhaillaan kiivaasti leviävät useissa maanosissa.
Voisiko siis mikään olla perustellumpaa, paremmin kaikkiin ihmisiin yleisesti kohdistuvan oikeamielisen kristillisen rakkauden sekä onnelliselle kansalle sopivan vapauden ja yksimielisyyden jalon hengen ja siunatun, mutta vähäväestöisen isänmaamme todellisen edun mukaista kuin se, että juuri tällaisessa tilanteessa avaisimme sylimme hellästi kaikille onnettomille, jotka jo ovat vailla tai tulevaisuudessa saattavat jäädä vaille turvaa isänmaassaan ja sen takia kaipaavat pääsyä jonnekin muualle saadakseen itselleen, vaimolleen ja lapsilleen sekä omaisuudelleen[2] jonkinlaista turvaa väkivaltaa ja sortoa vastaan?
Kristillisen oppimme pilkkaajat, jotka hillittömässä ajatuksenvapaudessaan ovat yrittäneet repiä rikki koko Jumalan sanaan ja terveeseen järkeen perustuvan moraalioppimme, ovat niin meillä kuin muissakin valtakunnissa pyrkineet, vaikkakin usein perusteettomasti, mustamaalaamaan hengellistä säätyä pitäen sen suvaitsemattomuutta useissa tapauksissa pääsyynä ihmisyyden polkemiseen sekä esteenä valtakuntien kasvulle ja vaurastumiselle. Eikö siis olisi kunnianarvoisan säädyn arvon mukaista juuri näin onnellisena aikana, kun valtakunnan säädyt ovat saaneet luovuttaa valtakunnan hallitsemisen taakan armollisen ja viisaan kuninkaansa harteille, ryhtyä tekemään työtä, jotta koko maailma saataisiin vakuuttumaan siitä, miten innokkaasti Ruotsin valtakunnan papisto haluaa lempeydessä ja kärsivällisyydessä seurata päämiehensä, koko maailman Vapahtajan, suuriarvoista ja pyhää esimerkkiä?
Meillä on onni elää aikana, jona autuaallisen sisäisen rauhan vallitessa Kaitselmuksen lempeä käsi on suonut meille kuningashuoneessamme suuren siunauksen,4 joka herättää kaikkien sydämessä hartaan ilon lisäksi myös keskinäistä kilpailua laupeudentöiden ja jalojen tekojen aikaansaamisessa. Voisiko siis mikään hanke olla paremmin kunnianarvoisan säädyn arvon mukainen kuin että se omalta osaltaan työskentelisi voimakkaasti tällaisten siunattujen tavoitteiden hyväksi?[3]
Hänen kuninkaallinen majesteettinsa on tässä tilanteessa osoittanut sydämensä lempeyttä monille Ruotsin rajojen sisäpuolella asuville kurjille ja onnettomille ihmisille armollisella, äskettäin julkaistulla armahdusplakaatillaan.5 Eikö siis kunnianarvoisalle säädylle olisi kunniaksi pyrkiä yhdessä muiden säätyjen kanssa vaikuttamaan alamaisilla ehdotuksilla siihen, että kuninkaallinen majesteetti ulottaisi yleisen rauhanjulistuksen koskemaan myös sellaisia valtakunnan rajojen ulkopuolella asuvia lähimmäisiä, jotka eivät ole menettäneet kansalaisoikeuksiaan paheellisen elämän takia, mutta ovat sorron ja vainon takia silti jääneet isänmaattomiksi. Näin Ruotsista voisi tulla heidän kaikkien kaipaamansa turvapaikka, ja he rakastaisivat meidän kaikkein armollisimman kuninkaamme korkeata nimeä yhtä suuresti kuin kaikki hänen uskolliset alamaisensa sitä jo rakastavat.
Jokainen Ruotsin kansalainen tietää, miten auliisti hänen kuninkaallinen majesteettinsa osoittaa armeliaisuutta onnettomille, ja koska rakkaus ja laupeus ovat joka suhteessa niiden velvollisuutena, joiden käsiin pyhä saarnavirka on uskottu, ja koska meidän säätymme velvollisuutena tässä tehtävässä todellakin on näyttää muille tietä hyvää esimerkkiä antamalla, ei kunnianarvoisan säädyn alamainen lausunto tästä asiasta suinkaan jäisi vaille vaikutusta sellaiseen kuninkaaseen, joka suuressa jalomielisyydessään voi vain armollisen suopeasti suhtautua[4] kaikkiin ehdotuksiin, jotka johtavat isänmaan menestykseen ja ihmissuvun pelastumiseen.
Synnyinmaamme tekee työtä yleisen väenpuutteen vallitessa: maanviljelijät valittavat pulaa työntekijöistä, tehtaista ja verstaista puuttuu käsityön taitajia, ja isäntien kuullaan yleisesti valittavan palkollisten korkeita palkkoja. Kestää kiistattomasti kauan, ennen kuin kaikki nämä puutteet voidaan täyttää syntyperäisillä Ruotsin alamaisilla. Eikö siis olisi oikea aika avata rajapuomit kerta kaikkiaan ja ottaa vastaan kansakuntaan uusia hyödyllisiä jäseniä, jotka lisäävät valtakunnan voimaa ja keventävät meidän taakkojamme?
Sellaiset virheelliset käsitykset, että harhaopit voitaisiin kitkeä omaatuntoa pakottamalla ja vainojen avulla, ovat Jumalan kiitos jo kauan sitten haihtuneet, ja juuri meidän evankelisen uskomme tunnustajat ovat etenkin Euroopan eteläisissä maissa olleet niiden kurjaakin kurjempia uhreja. Kokemus ja kaikkien aikojen historia osoittavat vastaansanomattomasti, että lempeys, kärsivällisyys, valistaminen ja rauhallinen opetus ovat Jumalan siunaamina ainoat keinot, joilla voidaan oikealla tavalla käännyttää harhautuneita ihmisiä. Ja olkoon meistä kaikista Ruotsin valtakunnan papiston jäsenistä kaukana sellainen epäluottamus Jumalan ilmoitettuun sanaan ja pyhään evankeliseen oppiimme,[5] että pelkäisimme sen millään tavoin järkkyvän, jos maahan voisi saapua joitakin muihin uskontokuntiin kuuluvia muukalaisia asettuakseen keskuuteemme asumaan eivätkä he heti haluaisi sitä omaksua, vaan hiljaisesti ja rauhallisesti palvoisivat iankaikkista ja kaikkivaltiasta Jumalaa, kaikkien meidän Isäämme, kukin oman vakaumuksensa mukaisesti. Eihän Tukholma todellakaan ole muuttunut kalvinilaiseksi, vaikka reformoidut ovat täällä jo useiden vuosien ajan pitäneet julkisia jumalanpalveluksiaan. Ei Tanska ole juutalainen, vaikka tämä onneton kansa elää siellä rauhassa ja käy julkisesti synagogissaan. Ei Preussi ole roomalaiskatolinen, vaikka katolilaiset ja kaikki muut vierasuskoiset saavat siellä vapaasti harjoittaa uskontoaan.
Kaiken tämän huomioon ottaen pyydän nöyrimmin lupaa saada ehdottaa, että kunnianarvoisa sääty näkisi hyväksi yhteisesti muiden säätyjen kanssa alamaisesti suositella kuninkaalliselle majesteetille, että hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsisi armollisesti säätää:
1) että säädystään, iästään, sukupuolestaan ja uskontunnustuksestaan riippumatta kaikilla muukalaisilla, jotka tästä lähtien haluavat[6] muuttaa Ruotsiin ja sen alaisiin maakuntiin asuakseen ja elättääkseen itsensä siellä kunniallisesti, olkoon tähän täysi vapaus, ainakin valtakunnan suurimmissa tapulikaupungeissa, ja heille luvataan kaikkein armollisimmin sama kuninkaallinen turva ja suojelus kuin kaikille muille Ruotsin valtakunnan alamaisille siitä päivästä lähtien, jona he vannovat uskollisuutta ja kuuliaisuutta kuninkaalliselle majesteetille, mikä voisi tapahtua sen kaupungin raastuvanoikeudessa, johon he ensimmäiseksi saapuvat. Ja tästä syystä ei rajapaikkakunnilla pitäisi millään tavoin vaikeuttaa maahanpääsyä passia vaatimalla, vaan olisi ainoastaan merkittävä luetteloihin, keillä on ollut passi ja keillä ei. Tätä kuninkaallisen majesteetin takaamaa suojelusta ei kuitenkaan pitäisi suoda sellaisille henkilöille, joista saataisiin tietyn ajan kuluessa heidän saapumisestaan varma tieto, että he ovat paenneet kotiseudultaan tehtyään törkeitä rikoksia.
2) että kuninkaallinen majesteetti takaisi kaikille maahan saapuville muukalaisille täydellisen omantunnonvapauden niin heille itselleen kuin heidän lapsilleen ja jälkeläisilleenkin sekä sen, että he saisivat häiritsemättä pitää omia jumalanpalveluksiaan hyviä tapoja noudattaen ja herättämättä pahennusta meidän omien seurakuntiemme keskuudessa, kuitenkin sillä mitä vakavimmin esitetyllä ehdolla, etteivät he yritä salaa eivätkä julkisesti johdattaa ketään luopumaan puhtaasta evankelisluterilaisesta opista syyllisen koko[7] omaisuuden takavarikoinnin ja pysyvän maastakarkotuksen uhalla. Lisäksi määrätään, ettei valtakunnan perustuslain mukaan kukaan vierasuskoinen saa toimia missään virassa, ei korkeassa eikä alempiarvoisessa. Heidän avioliittoihinsa, heidän lastensa kastamiseen ja kasvatukseen liittyvät mahdolliset vaikeudet voitaisiin vähäisen järkeni mukaan parhaiten välttää, jos kaikki vierasuskoisten ja evankelisluterilaisten väliset avioliitot solmittaisiin meidän kirkollisten menojemme mukaisella vihkitoimituksella ja uskonnosta annettava säädös velvoittaisi antamaan kaikille heidän avioliitoissaan syntyville lapsille meidän pappiemme suorittama kaste ja kasvattamaan heidät meidän evankeliseen oppiimme ja heidän olisi pysyttävä meidän seurakuntamme jäseninä, mutta kaikki sekä isän että äidin puolelta muihin uskontoihin syntyneet lapset saataisiin myös kasvattaa omaan uskontoonsa.
3) että kaikilla maahanmuuttajilla, niin muukalaisilla kuin aiemmin eri syistä maasta lähteneillä Ruotsin alamaisilla, olisi oikeus kaupungeissa ja maaseudulla, minne asettumiseen he vain saisivat asianmukaisen luvan, harjoittaa kenenkään siihen puuttumatta kukin sellaista käsityöammattia, elinkeinoa, taidetta tai tiedettä, jolla he voivat ja haluavat elättää itsensä ja perheensä, niiden säädösten ja määräysten mukaan, jotka kuninkaallinen majesteetti näkisi hyväksi antaa, mutta sitä vastoin heidän suoritettavakseen ei määrättäisi raskaampia maksuja kuin syntyperäiset Ruotsin alamaiset toiminnastaan maksavat.
Tällainen vapaakirja näyttäisi tuottavan kouriintuntuvia etuja.
Suuren kuninkaamme kallisarvoinen nimi herättäisi sen ansiosta kunnioitusta maailman useimpien kansojen keskuudessa. Kaikki ahdistetut, kaikki onnettomat siunaisivat hallitsijamme lempeyttä ja rientäisivät hakemaan turvaa hänen siipiensä suojasta, ja valtakunta saisi muiden kansakuntien verisistä sodista mitä runsaimman sadon: suuren määrän työtä tekeviä kansalaisia. Maatalous, tehtaat ja käsityöammatit voitaisiin kohottaa korkeammalle tasolle, ja valtakuntaa rasittavat taakat tulisivat sen entisille asukkaille siedettävämmiksi, kun ne jaettaisiin useammille hartioille.
Silloin Ruotsi saisi myös iloiten nähdä monenmoisista syistä maasta poistuneiden, yhä isänmaataan kohtaan hellyyttä tuntevien lastensa palaavan joukoittain[8] takaisin jakamaan ilon veljiensä kanssa ja nauttimaan kuningas Kustaa III:n onnellisen aikakauden siunauksesta.
Asia ei myöskään ole uusi: viisaat hallitsijat ovat toki osanneet kartuttaa valtakuntansa voimaa ja arvostusta ottamalla vastaan tällaisia maahanmuuttovirtoja. Preussi ei olisi ilman maahanmuuttoa koskaan kohonnut tuossa tuokiossa niin mahtavaksi kuningaskunnaksi. Ranska, joka on edelleenkin syvällä katolisuuden orjuudessa, näyttää jo harkitsevan suvaitsevuuden osoittamista protestanteille. Toscanan suurherttuakunta saa kiittää yleistä uskonnon- ja elinkeinojen vapautta nopeasta kasvustaan. Jopa kaukaisinkin maanosa6 on suvaitsevuuden ansiosta vetänyt asukkaikseen useita tuhansia perheitä Euroopasta. Juuri nyt näyttäisi olevan Ruotsin kannalta oikea aika hankkia tuollainen siunattu saalis samanlaisen vapauden myöntämisellä.7[9]
Tuntien liikutusta lähimmäisiäni kohdanneiden onnettomuuksien takia ja haluten hartaasti edistää synnyinmaani kehitystä ja voimaa olen lausunut ajatukseni, jotka suuresti kunnioittaen alistan kunnianarvoisan säädyn mitä kypsimpään harkintaan8[10] ja iloitsen siitä, että saan myös esittää ne lempeän kuninkaamme katseen tarkasteltaviksi. Hänet Kaitselmus on tarkoittanut tulemaan kaikkien sorrettujen siunatuksi suojelijaksi ja kohottamaan valtakuntansa suureksi ja tekemään alamaisensa onnellisiksi.
Suom. Heikki Eskelinen
[1]
tr i stockholm 17799
Ödmiukt Memorial.
Förslag til ett Memorial at inlämnas i Präste Ståndet af underteknad.10
Dymedelst11 wäcktes frågan om Religionsfriheten i Swerige12
I en tid, då Sweriges inbyggare, under en Mild och Wis Konungs Styrelse äro nästan det enda folckslag i Europa, som niuter en fullkomlig in- och utwärtes fred, kunna wåra hiertan ei annat än blöda, öfwer de förskräckeliga Krig, wederwärdigheter och förföljelser, som nu häftigt utbreda sig i flera werlds delar.
Månne då någon ting kunde wara mera wälbetänkt, mera enligit med en rättskaffens13 Christelig kärlek för alla menniskor i gemen, mera instämmande med den ädla frijhets och enighets anda, som anstår ett sällt14 folck, och med wårt wälsignade, men folckfattiga Fädernes Lands sanskylliga interesse, än om wij just wid ett sådant tilfälle, med ömhet öpnade wåra armar, mot alla de olyckelige, som redan äro, eller framdeles kunna blifwa utan frijstad i sine Fädernes land, och derföre wille någon annorstädes, emot wåld och förtryck för sig sielfwa, sina hustrur och barn[2] och sin egendom söka någon säkerhet.
Wår Christeliga Läras bespottare, som g[e]nom sin tygellösa tancke-frihet sökt sönderslita all med Guds ord, och sundt förnuft instämmande dygde lära15 hafwa, så i wårt som andra Riken, fast ofta utan grun[d] sökt kasta på det Andeliga Ståndet en swa[rt] skugga af intolerancen, såsom en hufwudorsak, hwarigenom menniskligheten ofta blefwe förtrampad, och Rikens tilwäxt och förkofran hindrade: Månne det då ei wore Högw: Ståndet wä[r]digt, at just i en lyckelig tid, då Riksen[s] Ständer fått öfwer lämna tyngden af Riksstyrseln på sin Nådiga och Wisa Konungs skuldror arbeta därhän at öfwertyga hela werlden derom, huru nitiskt Swea Rikets Prästerskap i mildhet och tålamod wilja efterfölja sin Hufwudmans, Hela werldenes Frälsares höga och heliga efterdömme.
Wij äga den lyckan, at lefwa i en tid, då, under ett sält inwärtes lugn Försynens milda hand skänckt oss en stor wälsignelse i wårt Konunga Hus,16 som upwäcker i allas hiertan, jemte en innerlig glädie äfwen inbördes täflan til barmhertighets wärk, och ädla gierningar: Månne då någon föresatts kunde wara Högw. Ståndet wärdigare, än at med efter tryck äfwen för sin del arbeta på så wälsignade ändamå[l.][3]
Hans Kongl. May:stt har wed detta tilfälle öpnat sitt ömma hierta för många uslingar och olyckeliga innom Sweriges Rikes gränsor, genom sitt Nådiga och nyligen utfärdade Pardons placat;17 Månne det ei skulle pryda Högw: Ståndet at i samråd med sina öfriga Respective Med Ständer genom underdåniga föreställningar söka förmå Kongl. May:stt at utbreda ett allmänt fredsbud til sådanna med menniskor, äfwen utom Rikets gränsor som utan at genom laster hafwa förwärkat sina medborgerliga rättigheter likwäl genom förtryck och förföljelser blifwit utan Fädernes land? at Swerige kunde blifwa en efterlängtad Fri-stad, för dem alla, och wår aller nådigste Konungs Höga Namn, så älskat af dem, som det redan är af alla dess trogna undersåtare.
Ingen Swensk medborgare är, som icke känner huru redebogen18 hans Kongl. Maij:stt är at förbarma sig öfwer olyckeliga; och såsom kärlek och misskundsamhet19 i alla afsenden åligger dem, som hafwa sig det Heliga Prediko Ämbetet ombetrodt, och det wisserligen är wårt Stånds skyldighet, at derutinnan förelysa andra med goda efterdömen, så skulle ock det Högw: Ståndets underdåniga yttrande i denna wägen ingalunda blifwa kraftlöst hos en Konung, hwilkens höga ädelmod ei annat[4] kan, än med nådigt wälbehag anse alla de förslager, som leda til Fädernes landets upkomst och mennisko slägtets räddning.
Wår Fosterbygd arbetar under en allmän Folkbrist: hemmans brukare klaga öfwer trångsmål20 om arbetare, Fabriker och wärkstäder sakna slögdemän, och af Husbönder höras ett allmänt rop om dyrlegt21 tienste folck: Det drager ofelbart långt ut på tiden, innan alla dessa brister kunna fyllas af infödda Swenska. Wore då icke rätta tiden inne, at på en gång öpna bomarna och emottaga nyttiga medlemmar, at föröka Rikets styrcka och lätta wåra bördor?
De fördomar äro Gudi låf länge sedan skingrade, at igenom samwets twång och förföljelser söka utrota willo meningar, och hafwa just wåra evangeliska Tros bekännare i synnerhet i de södra Europæiska Länder warit et mera än ömkeligit föremål för dem. Erfarenheten och alla tiders historier å daga lägga owedersäjeligen, at under Guds wälsignelse äro mildhet, tålsamhet,22 uplysning och en sachtmodig underwisning de enda medel, som rätteligen kunna omwända wilfarande menniskor. Och ware långt ifrån oss alla som utgöra Sweriges Rikes Prästerskap det[5] misstroende til Guds uppenbarade ord och wår heliga evangeliska Lära, at wij skulle befara någon dess rubbning derigenom, om några fremlingar äfwen af andra religioner kunde inkomma, at ibland oss nedslå sina bopålar, om de icke genast wille den samma antaga, utan i stilhet och späkt,23 efter hwar sin öfwertygelse skulle dyrcka den ewige och Alsmächtige Guden, alles wår Fader. Nei! icke är Stockholm blefwet Calvinistiskt, ehuru de Reformerta här i flera år haft sin offenteliga Gudstienst. Icke är Danmark Judiskt, fast detta osälla folcket där lefwer i fred och besöker sina synagoger offenteligen. Icke är Preussen Romerskt Catholskt, fast dessa och alla andra fremmande Tros förwanter där hafwa frij Religions öfning.
I ansende til alt detta utbeder mig ödmiukast om låf, at få föreslå, om icke Högwördige Ståndet i samråd med de öfrige Respective Stånden funne för godt at hos Kongl. Maij:stt i underdånighet anmäla, om icke Hans Kongl. May:stt i nåder täktes förordna:
1:o At alla fremlingar och utflyttade Swenske, af hwad Stånd, ålder, kön, eller Trosbekännelse de som hälst wara må, hwilcka hädan efter wilja[6] til Swerige och dess underliggande provincer, inflytta, at därstädes bo och sig ärligen nära, skola dertil åtminstone i Rikets större Stapelstäder äga fullkomlig frihet, med allernådigste tilsägelse af samma Kungl:a hägn och beskydd, som alle andre Sweriges undersåtare, ifrån den dag de Kongl. Majestet Tro- och Lydno swärja,24 hwilcket kunde ske wid Rådstugu Rätt i den första Stad dijt de worde ankommande: Och skulle för den skull wid gränse orterna icke göras minsta swårighet för pass,25 utan allenast annoteras,26 hwilcka dermed warit försedde eller icke; Doch borde denna Kongl: Majestets Frid icke komma dem til godo, som innom någon wiss tid efter sin ankomst blefwe öfwertygade,27 at för grofwa brått wara från sine hemorter förrymde.
2:o At alla inkommande fremlingar skulle af Kongl. Maij:tet försäkras om fulkomlig samwets frihet för sig, sina barn och efterkommande, och at få ostörda, med sedighet och utan at få göra wåra infödda menigheter28 förargelse idka hwar sin Guds tienst, doch med alfwarligaste förbehåll, at hwarcken hemligen eller uppenbarligen söka förleda någon til affall från den rena Evangeliska Lutherska läran wed w[i]te af all[7] deras egendoms confiscation och ewärdelig Lands flychtighet. Såsom ock, at ingen af Främmande Religion skall enligit Rikets Grundlag få där bekläda något högre eller lägre ämbete. Den swårighet, som kunde yppa sig wed deras giftermål, barna dop och upfostran skulle efter min ringa tancka bäst afhielpas, om alla ächtenskap emellan en främmande religions förwant, och en Evangelisk Lutersk skulle stadfästas med wigsel efter wåra Kyrckoceremonier, och det blefwe en nödwändighet, at alla af deras Ächtenskap blifwande barn skulle enligit religions Stadgan döpas af wåra Präster och upfostras i wår Evangeliska Lära, och hålla sig til wår Församling, men alla å fäder- och Möderne i annan Religion infödde finge ock upfostras i sin egen religion.
3:o Att alla inflyttande, ware sig fremlingar, eller förr af hwarjehanda orsaker utflyttade Swenske skulle hafwa låf, at i Städer och på Landet, ehwarest de kunna med wederbörligit tilstånd sig nedsätta opåtalt idka hwar och en någon slögd, näring, konst eller wetenskap, som de kunna och wilja försörja sig och de sina med efter de stadgar och ordningar Kongl. Maij:sttn skulle för godt finna, och deremot ei betungas med swårare utlagor,29 än infödde Swenske i grund af sin hantering ärlägga.
Förmånerna af ett sådant Frijbref synas blifwa handgripelige.
Wår Stora Konungs dyra Namn blefwe derigenom wördat hos de flästa folckslag i werlden: Alla trängda, alla olyckeliga skulle wälsigna wår Regents mildhet, och skynda sig at söka skygd under Hans wingar, och Riket skörda af andra Nationers blodiga krig den rikaste bergning, som bestode i en myckenhet af arbetande medborgare. Jordbruk, Fabriker och slögde tilwärkningar kunde updrifwas til större högd, och Rikets tyngder fördelta på fleras skuldror blifwa dess förra inbyggare drägeligare.
Då skulle ock Swerige med hugnad få se sina af hwarje handa orsaker utflyttade barn, som ännu med ömhet täncka på sitt Fädernes land hopetals komma[8] tilbaka, at dela glädien med sina medbröder och skörda wälsignelse under Konung Gustaf den 3:dies lyckeliga tidehwarf.
Saken är ei eller ny: Kloka Regenter hafwa wäl förstått, at genom sådanna inflyttningar öka sitt Rikes styrcka och ansende. Preussen hade aldrig i en hast utom dem blifwit så mägtigt Konunga Rike, Frankrike, som ligger så diupt under Catholska träldomen synes redan wara omtänkt på tolerance emot protestanterne. Stor Hertigdömet Toscana leder ifrån en allmän religions och närings frihet sin hastiga tilwäxt. och sielfwa den aflägsnaste werlds del30 har genom tolerancen dragit många tusende familier ifrån Europa. Nu just tyks tiden wara inne för Swerige, at äfwen genom lijka frihet winna ett så wälsignat byte.31[9]
Rörd öfwer mina medmenniskors olyckor och öm om min Fosterbygds tilwäxt och styrcka har jag yttrat mina tanckar, dem jag med all wördnad underkastar Högwördiga Ståndets mognaste granskning32[10] och gläder det mig, at äfwen få lägga dem för wår milda Konungs ögon, som af försynen är ämnad at blifwa ett wälsignat skygd för alla förtrykta, och at göra sitt rike stort, och sina undersåtare lyckeliga.
[1]
Painettu Tukholmassa 177933
Alamainen muistio.
Allekirjoittaneen ehdotus pappissäädylle jätettäväksi muistioksi.34
Näin herätettiin kysymys uskonnonvapaudesta Ruotsissa35
Aikana, jolloin Ruotsin asukkaat lempeän ja viisaan kuninkaan hallitusvallan alaisina ovat melkeinpä ainoa täydellistä sisäistä ja ulkoista rauhaa nauttiva kansa Euroopassa, sydämemme voivat vain vuotaa verta niiden hirmuisten sotien, kauheuksien ja vainojen takia, jotka parhaillaan kiivaasti leviävät useissa maanosissa.
Voisiko siis mikään olla perustellumpaa, paremmin kaikkiin ihmisiin yleisesti kohdistuvan oikeamielisen kristillisen rakkauden sekä onnelliselle kansalle sopivan vapauden ja yksimielisyyden jalon hengen ja siunatun, mutta vähäväestöisen isänmaamme todellisen edun mukaista kuin se, että juuri tällaisessa tilanteessa avaisimme sylimme hellästi kaikille onnettomille, jotka jo ovat vailla tai tulevaisuudessa saattavat jäädä vaille turvaa isänmaassaan ja sen takia kaipaavat pääsyä jonnekin muualle saadakseen itselleen, vaimolleen ja lapsilleen sekä omaisuudelleen[2] jonkinlaista turvaa väkivaltaa ja sortoa vastaan?
Kristillisen oppimme pilkkaajat, jotka hillittömässä ajatuksenvapaudessaan ovat yrittäneet repiä rikki koko Jumalan sanaan ja terveeseen järkeen perustuvan moraalioppimme, ovat niin meillä kuin muissakin valtakunnissa pyrkineet, vaikkakin usein perusteettomasti, mustamaalaamaan hengellistä säätyä pitäen sen suvaitsemattomuutta useissa tapauksissa pääsyynä ihmisyyden polkemiseen sekä esteenä valtakuntien kasvulle ja vaurastumiselle. Eikö siis olisi kunnianarvoisan säädyn arvon mukaista juuri näin onnellisena aikana, kun valtakunnan säädyt ovat saaneet luovuttaa valtakunnan hallitsemisen taakan armollisen ja viisaan kuninkaansa harteille, ryhtyä tekemään työtä, jotta koko maailma saataisiin vakuuttumaan siitä, miten innokkaasti Ruotsin valtakunnan papisto haluaa lempeydessä ja kärsivällisyydessä seurata päämiehensä, koko maailman Vapahtajan, suuriarvoista ja pyhää esimerkkiä?
Meillä on onni elää aikana, jona autuaallisen sisäisen rauhan vallitessa Kaitselmuksen lempeä käsi on suonut meille kuningashuoneessamme suuren siunauksen,36 joka herättää kaikkien sydämessä hartaan ilon lisäksi myös keskinäistä kilpailua laupeudentöiden ja jalojen tekojen aikaansaamisessa. Voisiko siis mikään hanke olla paremmin kunnianarvoisan säädyn arvon mukainen kuin että se omalta osaltaan työskentelisi voimakkaasti tällaisten siunattujen tavoitteiden hyväksi?[3]
Hänen kuninkaallinen majesteettinsa on tässä tilanteessa osoittanut sydämensä lempeyttä monille Ruotsin rajojen sisäpuolella asuville kurjille ja onnettomille ihmisille armollisella, äskettäin julkaistulla armahdusplakaatillaan.37 Eikö siis kunnianarvoisalle säädylle olisi kunniaksi pyrkiä yhdessä muiden säätyjen kanssa vaikuttamaan alamaisilla ehdotuksilla siihen, että kuninkaallinen majesteetti ulottaisi yleisen rauhanjulistuksen koskemaan myös sellaisia valtakunnan rajojen ulkopuolella asuvia lähimmäisiä, jotka eivät ole menettäneet kansalaisoikeuksiaan paheellisen elämän takia, mutta ovat sorron ja vainon takia silti jääneet isänmaattomiksi. Näin Ruotsista voisi tulla heidän kaikkien kaipaamansa turvapaikka, ja he rakastaisivat meidän kaikkein armollisimman kuninkaamme korkeata nimeä yhtä suuresti kuin kaikki hänen uskolliset alamaisensa sitä jo rakastavat.
Jokainen Ruotsin kansalainen tietää, miten auliisti hänen kuninkaallinen majesteettinsa osoittaa armeliaisuutta onnettomille, ja koska rakkaus ja laupeus ovat joka suhteessa niiden velvollisuutena, joiden käsiin pyhä saarnavirka on uskottu, ja koska meidän säätymme velvollisuutena tässä tehtävässä todellakin on näyttää muille tietä hyvää esimerkkiä antamalla, ei kunnianarvoisan säädyn alamainen lausunto tästä asiasta suinkaan jäisi vaille vaikutusta sellaiseen kuninkaaseen, joka suuressa jalomielisyydessään voi vain armollisen suopeasti suhtautua[4] kaikkiin ehdotuksiin, jotka johtavat isänmaan menestykseen ja ihmissuvun pelastumiseen.
Synnyinmaamme tekee työtä yleisen väenpuutteen vallitessa: maanviljelijät valittavat pulaa työntekijöistä, tehtaista ja verstaista puuttuu käsityön taitajia, ja isäntien kuullaan yleisesti valittavan palkollisten korkeita palkkoja. Kestää kiistattomasti kauan, ennen kuin kaikki nämä puutteet voidaan täyttää syntyperäisillä Ruotsin alamaisilla. Eikö siis olisi oikea aika avata rajapuomit kerta kaikkiaan ja ottaa vastaan kansakuntaan uusia hyödyllisiä jäseniä, jotka lisäävät valtakunnan voimaa ja keventävät meidän taakkojamme?
Sellaiset virheelliset käsitykset, että harhaopit voitaisiin kitkeä omaatuntoa pakottamalla ja vainojen avulla, ovat Jumalan kiitos jo kauan sitten haihtuneet, ja juuri meidän evankelisen uskomme tunnustajat ovat etenkin Euroopan eteläisissä maissa olleet niiden kurjaakin kurjempia uhreja. Kokemus ja kaikkien aikojen historia osoittavat vastaansanomattomasti, että lempeys, kärsivällisyys, valistaminen ja rauhallinen opetus ovat Jumalan siunaamina ainoat keinot, joilla voidaan oikealla tavalla käännyttää harhautuneita ihmisiä. Ja olkoon meistä kaikista Ruotsin valtakunnan papiston jäsenistä kaukana sellainen epäluottamus Jumalan ilmoitettuun sanaan ja pyhään evankeliseen oppiimme,[5] että pelkäisimme sen millään tavoin järkkyvän, jos maahan voisi saapua joitakin muihin uskontokuntiin kuuluvia muukalaisia asettuakseen keskuuteemme asumaan eivätkä he heti haluaisi sitä omaksua, vaan hiljaisesti ja rauhallisesti palvoisivat iankaikkista ja kaikkivaltiasta Jumalaa, kaikkien meidän Isäämme, kukin oman vakaumuksensa mukaisesti. Eihän Tukholma todellakaan ole muuttunut kalvinilaiseksi, vaikka reformoidut ovat täällä jo useiden vuosien ajan pitäneet julkisia jumalanpalveluksiaan. Ei Tanska ole juutalainen, vaikka tämä onneton kansa elää siellä rauhassa ja käy julkisesti synagogissaan. Ei Preussi ole roomalaiskatolinen, vaikka katolilaiset ja kaikki muut vierasuskoiset saavat siellä vapaasti harjoittaa uskontoaan.
Kaiken tämän huomioon ottaen pyydän nöyrimmin lupaa saada ehdottaa, että kunnianarvoisa sääty näkisi hyväksi yhteisesti muiden säätyjen kanssa alamaisesti suositella kuninkaalliselle majesteetille, että hänen kuninkaallinen majesteettinsa suvaitsisi armollisesti säätää:
1) että säädystään, iästään, sukupuolestaan ja uskontunnustuksestaan riippumatta kaikilla muukalaisilla, jotka tästä lähtien haluavat[6] muuttaa Ruotsiin ja sen alaisiin maakuntiin asuakseen ja elättääkseen itsensä siellä kunniallisesti, olkoon tähän täysi vapaus, ainakin valtakunnan suurimmissa tapulikaupungeissa, ja heille luvataan kaikkein armollisimmin sama kuninkaallinen turva ja suojelus kuin kaikille muille Ruotsin valtakunnan alamaisille siitä päivästä lähtien, jona he vannovat uskollisuutta ja kuuliaisuutta kuninkaalliselle majesteetille, mikä voisi tapahtua sen kaupungin raastuvanoikeudessa, johon he ensimmäiseksi saapuvat. Ja tästä syystä ei rajapaikkakunnilla pitäisi millään tavoin vaikeuttaa maahanpääsyä passia vaatimalla, vaan olisi ainoastaan merkittävä luetteloihin, keillä on ollut passi ja keillä ei. Tätä kuninkaallisen majesteetin takaamaa suojelusta ei kuitenkaan pitäisi suoda sellaisille henkilöille, joista saataisiin tietyn ajan kuluessa heidän saapumisestaan varma tieto, että he ovat paenneet kotiseudultaan tehtyään törkeitä rikoksia.
2) että kuninkaallinen majesteetti takaisi kaikille maahan saapuville muukalaisille täydellisen omantunnonvapauden niin heille itselleen kuin heidän lapsilleen ja jälkeläisilleenkin sekä sen, että he saisivat häiritsemättä pitää omia jumalanpalveluksiaan hyviä tapoja noudattaen ja herättämättä pahennusta meidän omien seurakuntiemme keskuudessa, kuitenkin sillä mitä vakavimmin esitetyllä ehdolla, etteivät he yritä salaa eivätkä julkisesti johdattaa ketään luopumaan puhtaasta evankelisluterilaisesta opista syyllisen koko[7] omaisuuden takavarikoinnin ja pysyvän maastakarkotuksen uhalla. Lisäksi määrätään, ettei valtakunnan perustuslain mukaan kukaan vierasuskoinen saa toimia missään virassa, ei korkeassa eikä alempiarvoisessa. Heidän avioliittoihinsa, heidän lastensa kastamiseen ja kasvatukseen liittyvät mahdolliset vaikeudet voitaisiin vähäisen järkeni mukaan parhaiten välttää, jos kaikki vierasuskoisten ja evankelisluterilaisten väliset avioliitot solmittaisiin meidän kirkollisten menojemme mukaisella vihkitoimituksella ja uskonnosta annettava säädös velvoittaisi antamaan kaikille heidän avioliitoissaan syntyville lapsille meidän pappiemme suorittama kaste ja kasvattamaan heidät meidän evankeliseen oppiimme ja heidän olisi pysyttävä meidän seurakuntamme jäseninä, mutta kaikki sekä isän että äidin puolelta muihin uskontoihin syntyneet lapset saataisiin myös kasvattaa omaan uskontoonsa.
3) että kaikilla maahanmuuttajilla, niin muukalaisilla kuin aiemmin eri syistä maasta lähteneillä Ruotsin alamaisilla, olisi oikeus kaupungeissa ja maaseudulla, minne asettumiseen he vain saisivat asianmukaisen luvan, harjoittaa kenenkään siihen puuttumatta kukin sellaista käsityöammattia, elinkeinoa, taidetta tai tiedettä, jolla he voivat ja haluavat elättää itsensä ja perheensä, niiden säädösten ja määräysten mukaan, jotka kuninkaallinen majesteetti näkisi hyväksi antaa, mutta sitä vastoin heidän suoritettavakseen ei määrättäisi raskaampia maksuja kuin syntyperäiset Ruotsin alamaiset toiminnastaan maksavat.
Tällainen vapaakirja näyttäisi tuottavan kouriintuntuvia etuja.
Suuren kuninkaamme kallisarvoinen nimi herättäisi sen ansiosta kunnioitusta maailman useimpien kansojen keskuudessa. Kaikki ahdistetut, kaikki onnettomat siunaisivat hallitsijamme lempeyttä ja rientäisivät hakemaan turvaa hänen siipiensä suojasta, ja valtakunta saisi muiden kansakuntien verisistä sodista mitä runsaimman sadon: suuren määrän työtä tekeviä kansalaisia. Maatalous, tehtaat ja käsityöammatit voitaisiin kohottaa korkeammalle tasolle, ja valtakuntaa rasittavat taakat tulisivat sen entisille asukkaille siedettävämmiksi, kun ne jaettaisiin useammille hartioille.
Silloin Ruotsi saisi myös iloiten nähdä monenmoisista syistä maasta poistuneiden, yhä isänmaataan kohtaan hellyyttä tuntevien lastensa palaavan joukoittain[8] takaisin jakamaan ilon veljiensä kanssa ja nauttimaan kuningas Kustaa III:n onnellisen aikakauden siunauksesta.
Asia ei myöskään ole uusi: viisaat hallitsijat ovat toki osanneet kartuttaa valtakuntansa voimaa ja arvostusta ottamalla vastaan tällaisia maahanmuuttovirtoja. Preussi ei olisi ilman maahanmuuttoa koskaan kohonnut tuossa tuokiossa niin mahtavaksi kuningaskunnaksi. Ranska, joka on edelleenkin syvällä katolisuuden orjuudessa, näyttää jo harkitsevan suvaitsevuuden osoittamista protestanteille. Toscanan suurherttuakunta saa kiittää yleistä uskonnon- ja elinkeinojen vapautta nopeasta kasvustaan. Jopa kaukaisinkin maanosa38 on suvaitsevuuden ansiosta vetänyt asukkaikseen useita tuhansia perheitä Euroopasta. Juuri nyt näyttäisi olevan Ruotsin kannalta oikea aika hankkia tuollainen siunattu saalis samanlaisen vapauden myöntämisellä.39[9]
Tuntien liikutusta lähimmäisiäni kohdanneiden onnettomuuksien takia ja haluten hartaasti edistää synnyinmaani kehitystä ja voimaa olen lausunut ajatukseni, jotka suuresti kunnioittaen alistan kunnianarvoisan säädyn mitä kypsimpään harkintaan40[10] ja iloitsen siitä, että saan myös esittää ne lempeän kuninkaamme katseen tarkasteltaviksi. Hänet Kaitselmus on tarkoittanut tulemaan kaikkien sorrettujen siunatuksi suojelijaksi ja kohottamaan valtakuntansa suureksi ja tekemään alamaisensa onnellisiksi.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Eurooppa Pohjois-Amerikka Preussi Ranska Ruotsi Tanska Toscana Tukholma
Henkilöt: Kustaa III Kustaa IV Adolf
Raamatunkohdat:
Aiheet: