Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
17. joulukuuta 1778.
52.
Aikana, jona Ruotsi lempeän ja viisaan hallitusvallan alaisuudessa on melkeinpä ainoa Euroopan valtakunta, joka nauttii täydellistä sisäistä ja ulkoista rauhaa, sydämemme voivat vain vuotaa verta ajatellessamme niitä hirmuisia onnettomuuksia, kauheuksia ja vainoja, jotka parhaillaan kiivaasti leviävät suurimpaan osaan maailmaa.
Voisiko siis mikään olla perustellumpaa, paremmin kaikkiin ihmisiin yleisesti kohdistuvan oikeamielisen kristillisen rakkauden sekä onnelliselle kansalle sopivan vapauden ja yksimielisyyden jalon hengen ja varmaankin myös muuten hyvän, mutta vähäväestöisen isänmaamme todellisen edun mukaista kuin se, että juuri tällaisessa tilanteessa avaisimme sylimme hellästi kaikille onnettomille, jotka jo ovat vailla tai tulevaisuudessa jäävät vaille turvaa isänmaassaan tai toisten julmuuden ja väkivallan takia suhtautuvat siihen kylmästi? Voisiko aikana, jona sisäisten olojemme onnellisuus Kaitselmuksen meille ja kuningashuoneellemme suoman suuren siunauksen1 välityksellä on virittänyt koko kansakunnan sydämissä keskinäisen kilpailun laupeudentöiden ja jalojen tekojen aikaansaamiseksi, voisiko siis silloin, näin sanon, mikään hanke olla paremmin kunnianarvoisan säädyn arvon mukainen kuin pyrkimys saada alamaisella anomuksella ja kannatuksen ilmauksella lempeän kuninkaamme sydän taivutetuksi tuollaiseen yleiseen armonosoitukseen ihmiskunnalle, lähimmäiselle, Jumalan jaloimmalle luomukselle, hänen säädystään, iästään, sukupuolestaan ja uskontunnustuksestaan riippumatta.
Rohkenen uskoa, että samoin kuin rakkaus ja laupeus kuluvat joka suhteessa niiden velvollisuuksiin, joiden haltuun pyhä
saarnavirka on uskottu, ja samoin kuin heidän velvollisuutensa tässä tehtävässä tosiaankin on valaista muiden tietä hyvää esimerkkiä osoittamalla ei kunnianarvoisan pappissäädyn alamainen anomuskaan jäisi tehottomaksi, vaan saisi huomiota osakseen kuninkaalta, jonka hyvä sydän ja jalo sielu voivat vain suopeasti suhtautua kaikkiin ehdotuksiin, jotka johtavat isänmaan menestykseen ja ihmissuvun pelastumiseen.Sellaiset käsitykset, joiden vallassa entisaikoina on haluttu vainoilla kitkeä pois harhaopit, ovat Jumalan kiitos jo kauan sitten haihtuneet. Kokemus ja kaikkien aikakausien historia osoittavat kiistattomasti, että lempeys, kärsivällisyys, valistaminen ja rauhallinen opetus ovat Jumalan siunaamina ainoat keinot, jotka voivat oikealla tavalla käännyttää harhaantuneita ihmisiä. Ja olkoon meistä kaikista Ruotsin valtakunnan papiston jäsenistä kaukana sellainen Jumalan ilmoitettuun sanaan ja pyhään evankeliseen oppiimme kohdistuva epäluottamus, että pelkäisimme sen millään tavoin järkkyvän siitä, että muihin uskontokuntiin kuuluvat muukalaiset, jotka siis voisivat saapua maahan asettuakseen keskuuteemme asumaan, eivät haluaisi heti omaksua tätä oppia, vaan palvelisivat hiljaisesti ja rauhallisesti iankaikkista ja kaikkivaltiasta Jumalaa, meidän kaikkien Isäämme, kukin oman vakaumuksensa mukaisesti. Ei toki – ei Tukholmasta ole tullut Calvinin kannattajaa, vaikka siellä on jo useiden vuosien ajan pidetty julkisia jumalanpalveluksia näille niin sanotuille protestanteille! Ei Tanska ole juutalainen, vaikka tämä onneton kansa elää siellä rauhassa ja käy julkisesti synagogissaan! Ei Preussi ole roomalaiskatolinen, vaikka katolilaiset ja kaikki vierasuskoiset saavat siellä pitää julkisia jumalanpalveluksiaan!
Nöyrin ehdotukseni siis on, että kunnianarvoisa säädyn pitäisi yhteisesti muiden säätyjen kanssa anoa hänen majesteetiltaan alamaisesti, että hänen majesteettinsa suvaitsisi armollisesti säätää nykyhetkeä ja tulevia aikoja varten:
1) että säädystään, iästään, sukupuolestaan ja uskontunnustuksestaan riippumatta kaikki muukalaiset, jotka tästä lähtien haluavat muuttaa Ruotsiin ja sen alaisiin maakuntiin, ainoastaan Pommeria lukuun ottamatta, asettuakseen tänne asumaan ja hankkiakseen kunniallisesti elantonsa, saavat sen tehdä täysin vapaasti, ja heille luvataan armollisimmin sama kuninkaallinen suojelus ja suosiollisuus kuin kaikille Ruotsin alamaisille siitä päivästä saakka, jona he vannovat uskollisuutta ja kuuliaisuutta kuninkaalle, mikä voisi tapahtua sen kaupungin raastuvanoikeudessa, jonne he ensiksi saapuvat. Eikä rajapaikkakunnilla pitäisi tästä syystä vaikeuttaa maahanpääsyä passia vaatimalla, vaan sitä voitaisiin vain kysyä ja merkitä myöhempää mahdollista tiedonsaantia varten tarkasti muistiin, keillä oli passi ja keillä ei. Tämän turvalupauksen ei kuitenkaan pitäisi tulla niiden osaksi, joista saataisiin tietyn ajan kuluessa heidän saapumisestaan varma tieto, että he ovat paenneet kotiseudultaan tehtyään törkeitä rikoksia.
2) että kuningas takaisi kaikille maahan saapuville muukalaisille täydellisen omantunnonvapauden niin heille itselleen kuin heidän lapsilleen ja jälkeläisilleenkin, ja sen, että he saisivat häiritsemättä ja julkisesti, kuitenkin hyvä tapoja noudattaen ja herättämättä pahennusta meidän omissa seurakunnissamme, pitää kukin omia jumalanpalveluksiaan sekä antaa omien pappiensa vihkiä heidät avioliittoon, kastaa, haudata jne. kunkin uskonnon ja kansakunnan tapojen mukaisesti. Kuitenkin heitä kaikkia, niin hengellisen kuin maallisenkin toiminnan harjoittajia, olisi vakavasti ja ankarasti kiellettävä niin julkisesti kuin salaisestikaan houkuttelemasta tai yrittämästäkään houkutella ketään luopumaan puhtaasta evankelisluterilaisesta opista. Voitaisiin säätää ankara rangaistus sekä houkuttelijalle että henkilölle, joka antautuisi houkuteltavaksi, ja käsitykseni mukaan kaiken omaisuuden takavarikointi ja pysyvä maastakarkotus lienevät tässä asiassa sopivimmat keinot. Ja samoin heidän hengenmiehiltään pitäisi ankarasti kieltää kaikki papilliset toimet kantaväestön seurakunnissa.
3) että näillä maahan saapuvilla muukalaisilla olisi lupa
kaupungeissa ja maaseudulla, minne he vain voivat asettua, harjoittaa rangaistuksetta sellaista käsityötä, taidetta tai tiedettä, jota kukin osaa ja taitaa. Kuitenkin heitä olisi erityisesti taivuteltava ryhtymään maanviljelijöiksi, sikäli kuin tämä pakkoon turvautumatta käy päinsä, ja mikäli heitä ilmaantuisi liian paljon, muuttamaan yhdyskunnittain valtakunnan harvaanasutuimmille, mutta viljelyyn soveltuville seuduille, joilla heitä olisi autettava alkuun lainoilla ja tukirahoilla, ellei heidän joukossaan olisi varakasta väkeä. He kykenisivät sitten hyvinkin nopeasti uutteruudella ja työnteolla muokkaamaan laajoista erämaista viljavia maakuntia. Ja heidän tämänsuuntaista uurastustaan pitäisi mitä huolekkaimmin viritellä ja kannustaa, koska sen kautta koko valtakunnalle saattaisi vähitellen syntyä uusia rikkauksia.Edellä esitetyn 2. kohdan johdosta saanen vielä nöyrästi lisätä yhden mielestäni asiaa puoltavan perusteen. Kaikista uskontoon kohdistuvista rajoituksista huolimatta Ruotsissa on runsaasti vierasuskoisia, ensi sijassa alempaan luokkaan kuuluvaa väkeä kuten sotilaita ja tehdastyöläisiä ym., ja kun tuollaiset tietämättömät ihmiset ovat useinkin taikauskoisia, tästä on monesti vain lyhyt tie karkeaan jumalattomuuteen, Jumala armahtakoon. Kukapa siis voi sanoa, etteikö juuri uskonnonharjoituksen rajoittaminen, joka tuhansin tavoin estää heidän avioliittojaan ja kieltää heitä kasvattamasta lapsiaan siihen uskoon, jota he itse harjoittavat, olekin juuri salainen lähde, josta saavat alkunsa monet kauheat rikokset ja synnit, jotka ovat keskuudessamme pääsemässä valtaan ja ovat voineet heidän kauttaan levitä muuten hyvätapaisen kansamme keskuuteen. Mainittakoon siveettömyys, monet mykät synnit2 ja etenkin lastenmurhat. Eiköhän esim. kiihkokatolinen äiti, joka sokeudessaan uskoo, ettei kukaan evankelisluterilainen voi päästä autuuteen, usko tekevänsä lapselleen suuren hyvän työn riistäessään tältä elämän joko kohdussa tai heti syntymän jälkeen. Tämä ajatus ja kaikki sen seuraukset kauhistuttavat minua, ja toivon, ettei kukaan sokean ja liiallisen uskoninnon takia tahattomasti aiheuttaisi tuollaisia eikä muitakaan kauheuksia.
Kaikki tämä jätetään kunnianarvoisan säädyn tarkan harkinnan ja tutkiskelun kohteeksi jne.
Suom. Heikki Eskelinen
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Eurooppa Pommeri Preussi Ruotsi Ruotsin Pommeri Tanska
Henkilöt: Kustaa IV Adolf
Raamatunkohdat:
Aiheet: