Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 14
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 16
129
§ 15
Ikuisessa ja käsittämättömässä Jumalassamme on epäilemättä monia meiltä täysin kätkettyjä salaisuuksia, joista meillä ei täällä kuolevaisuudessa ole mitään tietoa tai käsitystä. Näin on myös kolminaisuuden laita. Se olisi varmasti myös jäänyt salatuksi meille, ellei Jumala olisi katsonut tarpeelliseksi sitä ilmoittaa. Mutta ilman tätä emme olisi mitenkään voineet käsittää edes sovitusta, joka tapahtui toisen persoonan ihmiseksitulemisessa, tai ensimmäisen persoonan sanomatonta armoa siinä, että hän on antanut Poikansa, tai Pojan palavaa rakkautta, kun hän ihmisen hahmon ottaneena pani itsensä alttiiksi koko ihmiskunnan puolesta ja kuoli heidän edestään suurimpana ja jopa ainoana pahantekijänä Hepr. 2:14–15, 2. Kor. 5:21, tai sitä, miten kolmas persoona Jeesuksen ihmiseksitulon yhteydessä vihki tämän hoitamaan kalliita virkojaan Ap. t. 10:38, tai Pyhän Hengen meille kääntymyksessä vaikuttavaa armoa ja sen runsasta vuodattamista uskovien päälle. Niinpä armollinen Jumala on halunnut antaa meille ikään kuin aavistuksen, jossa näemme jotain tästä syvästä salaisuudesta, ja siksi meidän onkin toisaalta Mooseksen tavoin katseltava tätä suurta näkyä 2. Moos. 3:3 kunnioittaen ja välimatkan päästä, ja näin ylistettävä hänen armoaan ihmisiä130 kohtaan. Toisaalta meidän on oltava varuillamme, ettemme uteliaisuuttamme mene liian lähelle sitä ja koeta selvittää sen syvyyttä tai törmätä siihen, sillä sehän on meille monelta osin käsittämätön, joskaan ei järjetön, joksi pilkkaajat sen leimaavat.
129
§. 15.
Uti vår eviga och obegripeliga Gud finnas utan all tvifvel för oss ganska många aldeles förborgade hemligheter, dem vi här i dödligheten icke äga någon kunskap eller begrep om. Så är ock med Treenigheten. Denna hade visserligen äfven blifvit oss förborgad, om Gud icke funnit den nödig at uppenbara; men då vi utom den icke ens kunnat gjöra oss något begrep om försoningen, som skedde genom den andra personens människo-blifvande, om den första Personens outsäjeliga nåd deruti, at han utgifvit sin Son, om Sonens brinnande kärlek, då han genom en antagen mandom förbant sig med hela människo-slägtet och dog för dem, såsom den största, ja såsom den enda missgärningsman. Ebr. 2:14,15. 2 Cor. 5:21. och om den tredje personens invigande af Jesu Mandom til sina dyra ämbetens förvaltning Act. 10:381 och des värkande nåd uppå oss i omvändelsen och ymnoga utgjutning öfver de trogna; så har den nådige Guden behagat föra oss lika som i en gryning at se något litet in i denna djupa hemligheten; hvarföre oss åligger på ena sidan, at med vördnad och lika som på afstånd, såsom Moses, betrakta denna stora synen 2 Mos. 3:3. och där igenom uphöja Hans nåd emot männi130skorna; och på andra sidan agta oss at vi af förvetenhet2 ej vilje löpa den förnär, och antingen söka at utgrunda des djup, eller stöta oss därpå, då den til många delar blifver för oss obegripelig, fast ingalunda orimmelig, som bespottare utropa den.
129
§ 15
Ikuisessa ja käsittämättömässä Jumalassamme on epäilemättä monia meiltä täysin kätkettyjä salaisuuksia, joista meillä ei täällä kuolevaisuudessa ole mitään tietoa tai käsitystä. Näin on myös kolminaisuuden laita. Se olisi varmasti myös jäänyt salatuksi meille, ellei Jumala olisi katsonut tarpeelliseksi sitä ilmoittaa. Mutta ilman tätä emme olisi mitenkään voineet käsittää edes sovitusta, joka tapahtui toisen persoonan ihmiseksitulemisessa, tai ensimmäisen persoonan sanomatonta armoa siinä, että hän on antanut Poikansa, tai Pojan palavaa rakkautta, kun hän ihmisen hahmon ottaneena pani itsensä alttiiksi koko ihmiskunnan puolesta ja kuoli heidän edestään suurimpana ja jopa ainoana pahantekijänä Hepr. 2:14–15, 2. Kor. 5:21, tai sitä, miten kolmas persoona Jeesuksen ihmiseksitulon yhteydessä vihki tämän hoitamaan kalliita virkojaan Ap. t. 10:38, tai Pyhän Hengen meille kääntymyksessä vaikuttavaa armoa ja sen runsasta vuodattamista uskovien päälle. Niinpä armollinen Jumala on halunnut antaa meille ikään kuin aavistuksen, jossa näemme jotain tästä syvästä salaisuudesta, ja siksi meidän onkin toisaalta Mooseksen tavoin katseltava tätä suurta näkyä 2. Moos. 3:3 kunnioittaen ja välimatkan päästä, ja näin ylistettävä hänen armoaan ihmisiä130 kohtaan. Toisaalta meidän on oltava varuillamme, ettemme uteliaisuuttamme mene liian lähelle sitä ja koeta selvittää sen syvyyttä tai törmätä siihen, sillä sehän on meille monelta osin käsittämätön, joskaan ei järjetön, joksi pilkkaajat sen leimaavat.
Unfortunately this content isn't available in English
129
§. 15.
Uti vår eviga och obegripeliga Gud finnas utan all tvifvel för oss ganska många aldeles förborgade hemligheter, dem vi här i dödligheten icke äga någon kunskap eller begrep om. Så är ock med Treenigheten. Denna hade visserligen äfven blifvit oss förborgad, om Gud icke funnit den nödig at uppenbara; men då vi utom den icke ens kunnat gjöra oss något begrep om försoningen, som skedde genom den andra personens människo-blifvande, om den första Personens outsäjeliga nåd deruti, at han utgifvit sin Son, om Sonens brinnande kärlek, då han genom en antagen mandom förbant sig med hela människo-slägtet och dog för dem, såsom den största, ja såsom den enda missgärningsman. Ebr. 2:14,15. 2 Cor. 5:21. och om den tredje personens invigande af Jesu Mandom til sina dyra ämbetens förvaltning Act. 10:383 och des värkande nåd uppå oss i omvändelsen och ymnoga utgjutning öfver de trogna; så har den nådige Guden behagat föra oss lika som i en gryning at se något litet in i denna djupa hemligheten; hvarföre oss åligger på ena sidan, at med vördnad och lika som på afstånd, såsom Moses, betrakta denna stora synen 2 Mos. 3:3. och där igenom uphöja Hans nåd emot männi130skorna; och på andra sidan agta oss at vi af förvetenhet4 ej vilje löpa den förnär, och antingen söka at utgrunda des djup, eller stöta oss därpå, då den til många delar blifver för oss obegripelig, fast ingalunda orimmelig, som bespottare utropa den.
129
§ 15
Ikuisessa ja käsittämättömässä Jumalassamme on epäilemättä monia meiltä täysin kätkettyjä salaisuuksia, joista meillä ei täällä kuolevaisuudessa ole mitään tietoa tai käsitystä. Näin on myös kolminaisuuden laita. Se olisi varmasti myös jäänyt salatuksi meille, ellei Jumala olisi katsonut tarpeelliseksi sitä ilmoittaa. Mutta ilman tätä emme olisi mitenkään voineet käsittää edes sovitusta, joka tapahtui toisen persoonan ihmiseksitulemisessa, tai ensimmäisen persoonan sanomatonta armoa siinä, että hän on antanut Poikansa, tai Pojan palavaa rakkautta, kun hän ihmisen hahmon ottaneena pani itsensä alttiiksi koko ihmiskunnan puolesta ja kuoli heidän edestään suurimpana ja jopa ainoana pahantekijänä Hepr. 2:14–15, 2. Kor. 5:21, tai sitä, miten kolmas persoona Jeesuksen ihmiseksitulon yhteydessä vihki tämän hoitamaan kalliita virkojaan Ap. t. 10:38, tai Pyhän Hengen meille kääntymyksessä vaikuttavaa armoa ja sen runsasta vuodattamista uskovien päälle. Niinpä armollinen Jumala on halunnut antaa meille ikään kuin aavistuksen, jossa näemme jotain tästä syvästä salaisuudesta, ja siksi meidän onkin toisaalta Mooseksen tavoin katseltava tätä suurta näkyä 2. Moos. 3:3 kunnioittaen ja välimatkan päästä, ja näin ylistettävä hänen armoaan ihmisiä130 kohtaan. Toisaalta meidän on oltava varuillamme, ettemme uteliaisuuttamme mene liian lähelle sitä ja koeta selvittää sen syvyyttä tai törmätä siihen, sillä sehän on meille monelta osin käsittämätön, joskaan ei järjetön, joksi pilkkaajat sen leimaavat.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 14
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 16
paikat:
Henkilöt: Mooses
Raamatunkohdat:
Aiheet: