Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, Otsikkosivu ja painolupa
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 2
[91]
Μακάριοι οἱ µὴ ἰδόντες, καὶ πιστεύσαντες †)1
Joh. 20:29
Ensimmäinen saarna
Jeesus, anna minun aina alkaa
Sinussa kaiken mitä teen,
Niin että menestyisin
ja elämäni loppuisi toivotulla tavalla!
Tule oi Jeesus, jää lähelleni,
anna minun jäädä luoksesi!2
§ 1
Tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen omaisuuden, mikä on minun haltuuni uskottu, aina siihen päivään asti.3 2. Tim. 1:12. Näin saattoi suuri pakanoiden apostoli4 täysin varmasti sanoa, mutta sitä eivät voineet sen ajan juutalaiset tai pakanat tietenkään tehdä, eivätkä pitkään aikaan läheskään kaikki ne, jotka jo siihen aikaan kantoivat kristityn nimeä, sillä hän92 valittaa, että ne jotka Aasiassa olivat omaksuneet Jeesuksen opin, olivat kääntyneet pois hänestä. Hän mainitsee näistä erityisesti Fygeloksen ja Hermogeneen, jae 15, sekä Demaksen, joka myös on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut 2. Tim. 4:10. Apostoli Paavalin aikana uskon tunnustaminen oli vaativampaa, kuin meidän ulkoisesti rauhallisena, mutta myös suruttomana ja tunteettomana aikanamme. Kirjeestä näkee kauttaaltaan, miten hellästi ja hartaan liikutuksen vallassa hän kirjoittaa. Hän oli tunnustamansa uskon vuoksi kahleissa Roomassa, ja tämän hänen toisen ja viimeisen vankeutensa aikana hänellä oli kuolema joka päivä silmiensä edessä. Siksi hän sanoo: Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut 2. Tim. 4:6. Hän oli vankeutensa aikana jo kerran ollut kuulusteltavana ja valittaa, että kaikki kristinuskon tunnustajat siinä yhteydessä hylkäsivät hänet, mutta Herra kuitenkin auttoi minua ja antoi minulle voimaa, jakeet 16–17. Kaukana ei ollutkaan marttyyrin kruunu, jota hän niin rohkeasti ja iloisesti otti vastaan, jakeet 7–8, sillä seuraavana vuonna hän joutui julman Neron verenhimon ja raivon uhriksi. Tällaisessa tapauksessa, siunatut kuulijat, kävi kalliiksi sanoa: Tiedän, keneen uskon.
†) Tällä mietteellä varustettuna nämä saarnat lähetti rovasti, herra tohtori A. Chydenius, joka sai ennalta ilmoitetun palkinnon, 15 kultadukaattia.
[91]
Mακάριοι ὁι μὴ ἰδόντες, και πιστεύσαντες 5 †).
Joh. XX:29.
I. Predikan.
Jesu lät mig städse börja
Uti Tig alt hvad jag gör,
At jag måtte framgång spörja
Och få sådant slut som bör!
Kom O! Jesu blif mig när,
Lät mig blifva ther tu är!6
†) Med denne devise voro närvarande Predikningar beledsagade ifrån Prosten Herr Doct. A. Chydenius, som ärhöll den utsatta belöningen af 15 Ducater7 i Guld.
§. 1.
Jag vet på hvem jag tror, och är viss, at han förmår förvara mit betrodda gods intill den dagen. 2 Tim. 1:12. Så kunde den stora hedningarnes Apostel8 med full trygghet säga; men det kunde visst denna tidsens judar eller hedningar icke göra, och icke på långt när en gång alla, som redan denna tiden buro det Christna namnet; ty han92 klagar, at de som i Asien hade antagit Jesu lära, vändt sig ifrån honom, bland hvilka han i synnerhet klagar öfver Phygellus och Hermogenes v. 15 och Demas9, som ock öfvergifvit honom och fått kärlek til thenna verlden. Cap. 4:10. Det kostade i Apostelens Pauli tid mera at bekänna sin tro, än i våra utvärtes roliga, men tillika säkra och känslolösa tider.10 Af hela detta bref ses tydeligen med hvad ömhet och innersta rörelse han skrifvit det: han låg för sin tros bekännelse i band och bojor i Rom, och var detta hans andra eller sidsta fängelse, där han dageligen såg döden för sina ögon, och säger därföre: Jag offras nu och tiden tilstundar at jag skal skiljas hädan. Cap. 4:6. Han hade i detta sitt fängelse redan en gång stått til förhör och klagar, at alla den Christna trons bekännare härvid öfvergåfvo honom, och Herren allena stod med honom och styrkte honom v. 16,17. Martyr-kronan var ej eller långt borta, den han med stor frimodighet och glädje emottog v. 7,8, emedan han följande året blef et mål för den grymma Neros blodtorst och raseri. Si i sådant fall, Välsignade Åhörare! kostade det på at säga: Jag vet på hvem jag tror.
[91]
Μακάριοι οἱ µὴ ἰδόντες, καὶ πιστεύσαντες †)11
Joh. 20:29
Ensimmäinen saarna
Jeesus, anna minun aina alkaa
Sinussa kaiken mitä teen,
Niin että menestyisin
ja elämäni loppuisi toivotulla tavalla!
Tule oi Jeesus, jää lähelleni,
anna minun jäädä luoksesi!12
§ 1
Tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen omaisuuden, mikä on minun haltuuni uskottu, aina siihen päivään asti.13 2. Tim. 1:12. Näin saattoi suuri pakanoiden apostoli14 täysin varmasti sanoa, mutta sitä eivät voineet sen ajan juutalaiset tai pakanat tietenkään tehdä, eivätkä pitkään aikaan läheskään kaikki ne, jotka jo siihen aikaan kantoivat kristityn nimeä, sillä hän92 valittaa, että ne jotka Aasiassa olivat omaksuneet Jeesuksen opin, olivat kääntyneet pois hänestä. Hän mainitsee näistä erityisesti Fygeloksen ja Hermogeneen, jae 15, sekä Demaksen, joka myös on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut 2. Tim. 4:10. Apostoli Paavalin aikana uskon tunnustaminen oli vaativampaa, kuin meidän ulkoisesti rauhallisena, mutta myös suruttomana ja tunteettomana aikanamme. Kirjeestä näkee kauttaaltaan, miten hellästi ja hartaan liikutuksen vallassa hän kirjoittaa. Hän oli tunnustamansa uskon vuoksi kahleissa Roomassa, ja tämän hänen toisen ja viimeisen vankeutensa aikana hänellä oli kuolema joka päivä silmiensä edessä. Siksi hän sanoo: Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut 2. Tim. 4:6. Hän oli vankeutensa aikana jo kerran ollut kuulusteltavana ja valittaa, että kaikki kristinuskon tunnustajat siinä yhteydessä hylkäsivät hänet, mutta Herra kuitenkin auttoi minua ja antoi minulle voimaa, jakeet 16–17. Kaukana ei ollutkaan marttyyrin kruunu, jota hän niin rohkeasti ja iloisesti otti vastaan, jakeet 7–8, sillä seuraavana vuonna hän joutui julman Neron verenhimon ja raivon uhriksi. Tällaisessa tapauksessa, siunatut kuulijat, kävi kalliiksi sanoa: Tiedän, keneen uskon.
†) Tällä mietteellä varustettuna nämä saarnat lähetti rovasti, herra tohtori A. Chydenius, joka sai ennalta ilmoitetun palkinnon, 15 kultadukaattia.
Unfortunately this content isn't available in English
[91]
Mακάριοι ὁι μὴ ἰδόντες, και πιστεύσαντες 15 †).
Joh. XX:29.
I. Predikan.
Jesu lät mig städse börja
Uti Tig alt hvad jag gör,
At jag måtte framgång spörja
Och få sådant slut som bör!
Kom O! Jesu blif mig när,
Lät mig blifva ther tu är!16
†) Med denne devise voro närvarande Predikningar beledsagade ifrån Prosten Herr Doct. A. Chydenius, som ärhöll den utsatta belöningen af 15 Ducater17 i Guld.
§. 1.
Jag vet på hvem jag tror, och är viss, at han förmår förvara mit betrodda gods intill den dagen. 2 Tim. 1:12. Så kunde den stora hedningarnes Apostel18 med full trygghet säga; men det kunde visst denna tidsens judar eller hedningar icke göra, och icke på långt när en gång alla, som redan denna tiden buro det Christna namnet; ty han92 klagar, at de som i Asien hade antagit Jesu lära, vändt sig ifrån honom, bland hvilka han i synnerhet klagar öfver Phygellus och Hermogenes v. 15 och Demas19, som ock öfvergifvit honom och fått kärlek til thenna verlden. Cap. 4:10. Det kostade i Apostelens Pauli tid mera at bekänna sin tro, än i våra utvärtes roliga, men tillika säkra och känslolösa tider.20 Af hela detta bref ses tydeligen med hvad ömhet och innersta rörelse han skrifvit det: han låg för sin tros bekännelse i band och bojor i Rom, och var detta hans andra eller sidsta fängelse, där han dageligen såg döden för sina ögon, och säger därföre: Jag offras nu och tiden tilstundar at jag skal skiljas hädan. Cap. 4:6. Han hade i detta sitt fängelse redan en gång stått til förhör och klagar, at alla den Christna trons bekännare härvid öfvergåfvo honom, och Herren allena stod med honom och styrkte honom v. 16,17. Martyr-kronan var ej eller långt borta, den han med stor frimodighet och glädje emottog v. 7,8, emedan han följande året blef et mål för den grymma Neros blodtorst och raseri. Si i sådant fall, Välsignade Åhörare! kostade det på at säga: Jag vet på hvem jag tror.
[91]
Μακάριοι οἱ µὴ ἰδόντες, καὶ πιστεύσαντες †)21
Joh. 20:29
Ensimmäinen saarna
Jeesus, anna minun aina alkaa
Sinussa kaiken mitä teen,
Niin että menestyisin
ja elämäni loppuisi toivotulla tavalla!
Tule oi Jeesus, jää lähelleni,
anna minun jäädä luoksesi!22
§ 1
Tiedän, keneen uskon, ja olen varma siitä, että hän kykenee varjelemaan sen omaisuuden, mikä on minun haltuuni uskottu, aina siihen päivään asti.23 2. Tim. 1:12. Näin saattoi suuri pakanoiden apostoli24 täysin varmasti sanoa, mutta sitä eivät voineet sen ajan juutalaiset tai pakanat tietenkään tehdä, eivätkä pitkään aikaan läheskään kaikki ne, jotka jo siihen aikaan kantoivat kristityn nimeä, sillä hän92 valittaa, että ne jotka Aasiassa olivat omaksuneet Jeesuksen opin, olivat kääntyneet pois hänestä. Hän mainitsee näistä erityisesti Fygeloksen ja Hermogeneen, jae 15, sekä Demaksen, joka myös on tähän maailmaan mieltyneenä jättänyt minut 2. Tim. 4:10. Apostoli Paavalin aikana uskon tunnustaminen oli vaativampaa, kuin meidän ulkoisesti rauhallisena, mutta myös suruttomana ja tunteettomana aikanamme. Kirjeestä näkee kauttaaltaan, miten hellästi ja hartaan liikutuksen vallassa hän kirjoittaa. Hän oli tunnustamansa uskon vuoksi kahleissa Roomassa, ja tämän hänen toisen ja viimeisen vankeutensa aikana hänellä oli kuolema joka päivä silmiensä edessä. Siksi hän sanoo: Minut itseni uhrataan jo pian, lähtöni hetki on tullut 2. Tim. 4:6. Hän oli vankeutensa aikana jo kerran ollut kuulusteltavana ja valittaa, että kaikki kristinuskon tunnustajat siinä yhteydessä hylkäsivät hänet, mutta Herra kuitenkin auttoi minua ja antoi minulle voimaa, jakeet 16–17. Kaukana ei ollutkaan marttyyrin kruunu, jota hän niin rohkeasti ja iloisesti otti vastaan, jakeet 7–8, sillä seuraavana vuonna hän joutui julman Neron verenhimon ja raivon uhriksi. Tällaisessa tapauksessa, siunatut kuulijat, kävi kalliiksi sanoa: Tiedän, keneen uskon.
†) Tällä mietteellä varustettuna nämä saarnat lähetti rovasti, herra tohtori A. Chydenius, joka sai ennalta ilmoitetun palkinnon, 15 kultadukaattia.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, Otsikkosivu ja painolupa
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 2
Henkilöt: Claudius Caesar Augustus Germanicus, Nero Demas Fygelos Hermogenes Paavali
Raamatunkohdat:
Aiheet: