Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 2
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 4
§ 3
Tällä en suinkaan ole halunnut sanoa, ettei Suomen rahvaan uutteruus useimmilla elinkeinoaloilla jättäisi toivomisen varaa, vaikka osa kansasta on kehittänyt ahkeruutensa mitä korkeimmalle tasolle. Sillä ellei kansa tee työtä ainakin kohtuullisen ahkerasti vaurastuakseen niin hyvin kuin mahdollista, vaan kuluttaa päivänsä laiskotellen tai haluttomasti työskennellen ja tyytyen siihen, että voi elää viheliäistä elämää päivästä toiseen, ilman toiveita tai suunnitelmia oman ja jälkeläistensä tulevaisuuden varalta, tuollaista elämisen tapaa on pakko pitää todellisena holtittomuutena tai laiskuutena, johon on väistämättä syynsä, löydettäköönpä ne mistä tahansa. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, että kun tuollaisesta joidenkin seutujen rahvaan velttoudesta puhutaan, tätä arviota ei pidä kohdistaa keneenkään yksityiseen henkilöön, vaan se koskee väestön enemmistön käyttäytymistä. Eihän kansa voi koskaan olla niin uutteraa, ettei joukossa olisi joitakin mätämunia eikä muutamia niin ajattelemattomia, etteivät he koskaan pohdi tulevaisuuttaan eivätkä mahdollisuuksiaan vaurastumiseen. Yksityisten henkilöiden kohdalla syynä voi olla osaksi eräiden luonnollinen mielenlaatu, osaksi myös heidän saamansa erityinen kasvatus, joten he eivät tästä syystä ole enemmistönä.
§ 3.
Men dermed har man doch ei velat säga, at hos Finska Allmogen icke skulle felas någon flit uti de flästa närings grenar, ehuru en del af dem updrifvit sin arbetes flit til det högsta. Ty när ett folk intet arbeta sig up åtminstone genom en medelmåttig flit til all den förkofran som är möjelig, utan förnöta sina dagar ofta uti lätja eller ett hoglöst arbete, nögda1 med det at de kunna draga fram ett uselt lif, utan utsigt och omtancka för en möjelig framtid för sig och efterkommande, bör sådant anses för en värckelig dufvenhet eller lätja, som nödvändigt måste hafva sina orsaker, de må då finnas hvarest som hälst, hvarvid doch bör anmärckas, at då man talar om en sådan tröghet hos en Allmoge sådant ei bör lämpas på en eller annan enskilt person, utan på de flästa af en menighet; ty aldrig kan ett folk vara så idogt at bland dem ei finnes något rötägg eller någre så tanklösa, som aldrig fråga efter sin framtid och förkofran, hvartil enskilta orsaker kunna ligga dels uti någras naturliga lynne, dels ock i deras enskilta upfostran, som derföre ei utgöra mängden.
§ 3
Tällä en suinkaan ole halunnut sanoa, ettei Suomen rahvaan uutteruus useimmilla elinkeinoaloilla jättäisi toivomisen varaa, vaikka osa kansasta on kehittänyt ahkeruutensa mitä korkeimmalle tasolle. Sillä ellei kansa tee työtä ainakin kohtuullisen ahkerasti vaurastuakseen niin hyvin kuin mahdollista, vaan kuluttaa päivänsä laiskotellen tai haluttomasti työskennellen ja tyytyen siihen, että voi elää viheliäistä elämää päivästä toiseen, ilman toiveita tai suunnitelmia oman ja jälkeläistensä tulevaisuuden varalta, tuollaista elämisen tapaa on pakko pitää todellisena holtittomuutena tai laiskuutena, johon on väistämättä syynsä, löydettäköönpä ne mistä tahansa. Tässä yhteydessä on kuitenkin huomautettava, että kun tuollaisesta joidenkin seutujen rahvaan velttoudesta puhutaan, tätä arviota ei pidä kohdistaa keneenkään yksityiseen henkilöön, vaan se koskee väestön enemmistön käyttäytymistä. Eihän kansa voi koskaan olla niin uutteraa, ettei joukossa olisi joitakin mätämunia eikä muutamia niin ajattelemattomia, etteivät he koskaan pohdi tulevaisuuttaan eivätkä mahdollisuuksiaan vaurastumiseen. Yksityisten henkilöiden kohdalla syynä voi olla osaksi eräiden luonnollinen mielenlaatu, osaksi myös heidän saamansa erityinen kasvatus, joten he eivät tästä syystä ole enemmistönä.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Suomen maatalous, § 2
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 4
paikat:
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: