Edellinen jakso:
Seuraava jakso: Suomen maatalous, § 2
Vastaus Kuninkaallisen Suomen Talousseuran esittämään kilpakirjoituskysymykseen Suomen maatalouden kehittämisestä
1799
§ 1
Kun Kuninkaallinen Suomen Talousseura on sangen innokkaasti ryhtynyt työhön Suomen taloudellisten olojen parantamiseksi, mikään kysymys voi tuskin olla tärkeämpi kuin tämä: Mitkä esteet kahlehtivat suomalaisen maamiehen ahkeruutta? Ja mitkä keinot ovat tehokkaimpia ja sopivimpia saamaan hänet työskentelemään ahkerammin ja huolellisemmin tilansa hoidossa?1 Ja jollei noita esteitä poisteta, rahvaanmies jää pakostakin entiselleen eikä häntä voida auttaa. Kukaan älköön kuitenkaan luulko, että rahvas kaikkialla Ruotsissa ja muissa valtakunnissa olisi ahkerampaa ja tekisi enemmän työtä kuin Suomen rahvas. Kelvottomuutta ilmenee ihmisissä kaikkialla aina sen mukaan, millaiset esteet pitävät ahkeruutta vankinaan, eikä tämä koske vain useimpia Pohjolan asukkaita, vaan myös jopa itseään Italiaa. Siellä täällä niin Suomessa kuin Ruotsissakin sekä kaikkialla Euroopassa tapaa ahkeraa ja sitkeästi työtä tekevää rahvasta, vaikka samaan aikaan useimmilla seuduilla on vallalla holtittomuus ja toimettomuus, mutta tarkkaavainen havainnoitsija toteaa väistämättä kumpaankin tilanteeseen johtaneet syyt. Samat syyt aiheuttavat aina samanlaisia seurauksia, ja tämän takia haluan puolustaa meidän suomalaista rahvastamme toteamuksella, ettei se ole toisenlaista kuin se säädösten, ajan ja olojen pakosta väistämättä on. Enemmänkin on aihetta ihmetellä sitä, että useimmiten hallitusmiestensä sorron alla elänyt kansa, jonka maata viholliset ovat tämän sukupolven muistin aikana kahdesti hävittäneet ja tyhjentäneet väestöstä,2 on kyennyt nousemaan maan tomusta niin pitkälle kuin Suomen rahvas.