Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kansallinen voitto

Kansallinen voitto, § 24

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 24

Jo pelkästään se lainkohtamme, joka koskee maakauppaa1, ansaitsee kaiken huomion. Kauppiaan ei anneta kiertää maaseudulla myymässä tavaroitaan, eikä maamiehen ostaa joitakin tavaroita naapureiltaan viedäkseen ne kaupunkiin, eikä liioin palvella naapureita tuomalla heille vuorostaan jotain tavaraa kaupungista.

Ellei naapuri halua ruveta maamiehen asiamieheksi, maanviljelijän on itse lähdettävä kahden tai kolmen päivän matkalle kaupunkiin, usein vain saadakseen piikiven palasen tai kyynärän verran tupakkaa2, mahdollisesti kiireimpään elonkorjuuaikaan. Kuka silloin maksaa hänen matkansa? Jos naapuri saisi käydä pientä kauppaa välttämättömimmillä tavaroilla, viljelijän ei tarvitsisi hukata aikaansa. Koska kaupankäynti kuitenkin on kielletty, en voi muuta kuin lukea menetyksen itse asetuksen syyksi.

On valittaen todettava, ettei asetusta ole noudatettu tarkasti. Olen kuitenkin syvästi vakuuttunut siitä, että tämän lain rikkominen on pelastanut vähintään neljänneksen valtakunnasta autioitumiselta.

Tässä ei ole mahdollista käsitellä näin suurta asiaa täydessä laajuudessaan. Haluan vain antaa lukijalle aihetta pohtia asiaa hiukan.

Koko Savo, Häme ja Karjala ovat kaukana kaikista kaupungeista. Ne tuottavat viljaa ja muita elintarvikkeita ja näillä tuotteilla ne ostavat kaupungeista suolaa ja muuta tarvitsemaansa. Varakkaammat ostavat tuotteita naapureiltaan, joilla ei ole hevosia tai jotka eivät pääse viemään tavaroita kaupunkiin, ja tuovat heille vuorostaan mitä he tarvitsevat.

Kukaan ei ryhdy köyhien asiamieheksi eikä kukaan pysy selvillä laskuista 50–60 eri henkilön kanssa. Ellei siis tällaista maakauppaa olisi harjoitettu, valtakunta olisi menettänyt näiden maakuntien tavarat, ja nälkä ja toimettomuus olisi vienyt köyhiltä hengen. Ellei tavaralle ole kysyntää, valmistus loppuu kokonaan, ja miten käy silloin kansallisen voiton?


  1. lainkohtamme, joka koskee maakauppaa: Porvarit eivät saaneet käydä kauppaa maaseudulla eivätkä talonpojat harjoittaa ammattimaista kaupankäyntiä keskenään. Kaupankäynnin tuli tapahtua kaupungeissa ja sallittuina aikoina maaseudun markkinapaikoissa.
  2. kyynärän verran tupakkaa: Tupakkakehräämöissä tupakan lehdistä kehrättiin ensin pitkä köysi, joka sitten leikattiin kyynärän mittaisiksi paloiksi ja kierrettiin ns. tupakkarulliksi.

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: