[1]
Kokkolassa 7. huhtikuuta 1790
S.t1 Korkeasti kunnioitettu rakas veli.
Olen erityisellä ilolla saanut lehdestä vahvistuksen sille yksityiselle ilmoitukselle, jonka mukaan hänen kuninkaallinen majesteettinsa on nimittänyt sinut kolmanneksi teologian professoriksi.2 Onnittelen sinua sydämeni pohjasta tästä kunniakkaasta virasta ja kuninkaallisesta armosta. Tulet nyt entistä loistavammin esille suomalaisessa yliopistossamme, mutta myös velvollisuutesi muuttuvat paljon merkittävimmiksi. Sinulle on uskottu valtakunnan opiskelevan nuorison suuren osan ohjaaminen, paitsi tuntemaan kallis uskontomme ja siinä[2] ilmenevät taivaalliset totuudet, myös kunnioittamaan sitä ja sisäistämään se, ja samalla uskollisesti noudattamaan sen pyhiä määräyksiä. Sinun tehtävänäsi on myös muovata heistä Herran säädöksien taitavia sanansaattajia ja samalla herättää heissä halu ja palava into levittää ja laajentaa Vapahtajamme Jeesuksen elävää tuntemusta ja hänen pyhitettyjä moraalisia opetuksiaan. Yleisesti ottaen nuoriso on taipuvaista ja aiemmin heidän parissaan saavuttamasi luottamuksen ansiosta he ovat täysin sinun käsissäsi. Ajattelutapasi, kunnioituksesi Jumalan oppia kohtaan, ahkeruutesi sen juurruttamiseksi ja edistämiseksi, viisautesi sielujen ohjaamisessa, jopa elin- ja seurustelutapasi, kaikilla niillä on vaikutuksensa heihin, ja muutaman vuoden kuluttua he ovat hajautuneina eri puolille isänmaata ja levittävät samoja vaikutteita ja toteuttavat samanlaista uskonharjoitusta kuulijoittensa joukossa. Miten moninaisiksi, miten laajoiksi ja erittäin tärkeiksi muodostuvatkaan velvollisuutesi tämän kaiken takia. Et voi olla tunteeton Vapahtajasi kysyessä: Rakastatko minua?3 Johon[3] vastaat yhtä hellästi ja rehellisesti kuin Pietari, ja siksi et voi kieltäytyä ruokkimasta hänen lampaitaan, mikäli se on sinun vallassasi. Kateederista pitämäsi luennot, joita johdattaa tämä into ja koko sydämen lämpö, tekevät vääjäämättä varmoja valloituksia, saavat kestävyyttä oman johdonmukaisen käytöksesi kautta ja vaikuttavat siinä määrin kuin itse panet ne käytäntöön niiden kahden kalliin lammaslauman4 parissa, jotka sinulle on uskottu. Silloin sinun ei suinkaan tarvitse valittaa kuten Juvenalis: Paenituit me vanae sterilisque cathedrae.5 Olkoon se kaukana minusta, että hyvää tarkoittavilla neuvoillani haluaisin luoda sinusta ihmisvihaajan tai vanhanaikaisen tekopyhän patriarkan. Haluaisin vain ehkäistä sen kylmyyden, laiminlyömisen ja holtittomuuden, joka usein tarttuu uskontomme isiin heti kun he ovat saavuttaneet päämääränsä, ja toivoisin vielä, että myös oma aikakautemme saisi mainita joitakin Walleniuksia ja Björklundeja.6 Kunnioitan leiviskääsi, ahkeruuttasi, lahjojasi, tiedän miten helppo sinun on työskennellä, tunnen hellyytesi piikkiöläisiäsi kohtaan, opettavaiset rippikoulusi jne. Kaikella sillä olet saavuttanut koko luottamukseni. Rakastan sinua läheisenä sukulaisena, ja perheemme on jo saanut kunniaa sinun kauttasi. Mutta paljon suuremman kunnian annan sille, että minulla on sisarenpoika, joka valvoo[4] suomalaista Siioniamme7 ja alkaa tosissaan pystyttää sen sortuneita muureja; sen suhteen toivotan sinulle kärsivällisyyttä ja paljon siunausta. Tämä antaumus viranhoidossa merkitsee jo täällä suuria palkintoja. Jalo sisäinen tyydytys on meille suuri palkka, ja kuulijoittemme hellä rakkaus siitä, että näemme vaivaa valistaaksemme heitä, ei voi muuta kuin ilahduttaa sydäntä. Yleinen luottamus voi myös ajoittain parantaa olojamme ja laskea perustan uusille kunniasijoille.
Oli hieman yllättävää, että kun pyynnöstä olin lähettänyt nuottini sillä vakuutuksella, että ne kaikki ostettaisiin kunhan hieman laskisin ostohintaa, ja kun olin laskenut sitä noin 50 prosenttia, niin vasta sitten alettiin pohtia otetaanko ne, ja ostaja määrää vielä niiden arvon. Jos Röringin8 hajallaan olevat ja köyhät perilliset suostuivat luovuttamaan vainajan omaisuuden 10 prosentilla sen arvosta, siitä ei tule lakia sille, jonka ei ole pakko myydä. Tehdään nyt niin, että jos niitä ei oteta, niin olkoot, ja minun täytyy tyytyä siihen hintaan minkä arvoisa seura haluaa tarjota. Mutta kun olen lähettänyt ne edellä mainituin ehdoin, niin en enää ota niitä takaisin. Ne saa ennemmin vaikka polttaa, jos niistä ei ole hyötyä kenellekään. Pyydän nöyrimmin maksuosoitukseni lunastamista herra notaari Chytraeukselta.9 Rahat lähetetään, kun saan tietää paljonko olen velkaa. Hellimmät terveiset rouva sisarelle10 ja sisar Anna Heddalle.11 Minulla on kunnia olla arvoisan veljeni nöyrä palvelija Anders Chydenius.
Suom. Veli-Matti Pussinen
[1]
GCarleby d:n 7. Aprill 1790.
S.T Högtärade Kära Bror.
Med synnerlig fägnad har jag af Tidningarna sedt den privata underrättelse bestyrkt, at Hans Kongl. Maÿ:stt utnämt Dig til 3:us12 Theologiæ Professor. Af innersta hierta gratulerar jag Dig til denna heders post och Kongliga Nåd. Ditt upträde wid wårt Finska lärdoms Säte blifwer nu mera lysande, men ock Dina skyldigheter så mycket dyrare.13 Dig är anförtrodt, at handleda en stor del af Rikets studerande ungdom at ei allenast känna wår dyra Religion och de där[2]uti uppenbarade himmelska sanningarna utan ock at wörda och antaga den samma, och tillika at troligen14 efterkomma dess heliga föreskrifter, såsom ock at dana dem til skickeliga bådbärare af Herrans rätter,15 och tillika upwäcka hos dem en åhoga, ett brinnande nit at fortplanta och utwidga Frälsarens Jesu lefwande kännedom och helgade Sedolära. Ungdomen i gemen är böjelig, och genom ditt förr wunna förtroende hos dem äro de aldeles i dina händer. Dina tanckesätt, din wördnad för Guda läran ditt nit at befästa och förkofra den; din wisdom at handleda siälar, til ock med ditt lefnads och umgänges sätt, alt hafwer intryck på dem, och innom några års förlåpp spridda omkring fosterbygden fortplanta de samma intryk samma utöfning hos sina Åhörare. Huru mångfalliga, huru dryga och högst wichtiga blifwa icke i anledning af alt detta Dina skyldigheter. Du kan ei wara känslolös wid din Frälsares fråga: – Älskar du mig?16 den[3] du lika ömt och redoligen beswarar som Petrus, och derföre ei kan försaka at så långt det står i din magt föda hans får. Dina föreläsningar ifrån Cathedern beledsagade af detta nit och hela hiertats wärma, måste altid göra säkra äröfringar, bibehållas genom din egen likstämmighet i din wandel, och blifwa werksamma i den mån du sielf wärkställer dem på de twenne dyra Fårahiordar17 som dig äro anförtrodda. Då behöfwer du wist ei klaga med Juvenalis: Penituit me vanæ sterilisqve cathedræ.18 Ware långt ifrån mig at med mina wälmenta råd wilja tilskapa af dig en misantrop eller gammalmodig skenhelig Patriarch. Jag wille allenast afböja den köld, försummelse och hoglöshet, hwarmed wåra religions fäder oftast blifwa smittade, så snart de wunnit sin bytt,19 och önskade än at wårt tidehwarf äfwen måtte få omtala några Wallenier och Biörklundar.20 Jag högachtar ditt pund, din arbetsamhet, dina gåfwor, jag känner din lätthet at arbeta, din ömhet för dina Pikisboor, dina upbyggeliga Skriftskolor21 etc, Med alt sådant har du wunnit hela mit förtroende. Jag älskar dig såsom en nära slächtinge, och wår famille är redan hedrad genom dig, Men jag sätter långt större heder deruti at hafwa en Systerson som wakar[4] öfwer wårt finska Zion,22 och börjar med alfware upbygga dess förfallna murar, hwarwid jag önskar dig tålamod och mycken wälsignelse. Detta ämbets nit medförer redan här stora belöningar. En ädel tilfredsställelse innom oss är en stor lön, en öm kärlek af wåra åhörare för wårt bemödande at upbygga dem kan ei annat än gläda hiertat. Allmänt förtroende kan ock stundom förbätra wåra wilkor, ock lägga grunden til Nya Heders rum.
Det war wäl oförmodat at sedan jag på begäran afsändt mina Musicalier,23 under försäkran at de skulle allesamman inköpas allenast jag wille afslå något af inköpspriset, och jag afslagit circa 50 proCent, då först fråga skall wäckas om de tagas, och köparen åsätter wärde. Om Röringens24 spridda och fattiga arfwingar wille aflåta dödmans egendom til 10 proC. lär det ei blifwa lag för den som ei är trängd at sälja. Det må nu blifwa derwid, om de ei tagas må de då ligga, och hwad pris låfl. Sälskapet wil bestå måste jag wara nögd med, Men sedan jag under så förberörde wilkor sändt dem, tager jag ei dem mera tilbaka. de må hälre brännas upp om de ei gagna någon. Om min assignations inlösen af H. Not Chytræus25 beder ödmiukel. när jag får weta mitt debet skola pengar öfwersändas. Med ömmaste helsningar til Fru Syster26 och Syster Anna Hedda27 har äran at wara
Min Wärdaste Brors ödm. tienare And: Chydenius.
[1]
Kokkolassa 7. huhtikuuta 1790
S.t28 Korkeasti kunnioitettu rakas veli.
Olen erityisellä ilolla saanut lehdestä vahvistuksen sille yksityiselle ilmoitukselle, jonka mukaan hänen kuninkaallinen majesteettinsa on nimittänyt sinut kolmanneksi teologian professoriksi.29 Onnittelen sinua sydämeni pohjasta tästä kunniakkaasta virasta ja kuninkaallisesta armosta. Tulet nyt entistä loistavammin esille suomalaisessa yliopistossamme, mutta myös velvollisuutesi muuttuvat paljon merkittävimmiksi. Sinulle on uskottu valtakunnan opiskelevan nuorison suuren osan ohjaaminen, paitsi tuntemaan kallis uskontomme ja siinä[2] ilmenevät taivaalliset totuudet, myös kunnioittamaan sitä ja sisäistämään se, ja samalla uskollisesti noudattamaan sen pyhiä määräyksiä. Sinun tehtävänäsi on myös muovata heistä Herran säädöksien taitavia sanansaattajia ja samalla herättää heissä halu ja palava into levittää ja laajentaa Vapahtajamme Jeesuksen elävää tuntemusta ja hänen pyhitettyjä moraalisia opetuksiaan. Yleisesti ottaen nuoriso on taipuvaista ja aiemmin heidän parissaan saavuttamasi luottamuksen ansiosta he ovat täysin sinun käsissäsi. Ajattelutapasi, kunnioituksesi Jumalan oppia kohtaan, ahkeruutesi sen juurruttamiseksi ja edistämiseksi, viisautesi sielujen ohjaamisessa, jopa elin- ja seurustelutapasi, kaikilla niillä on vaikutuksensa heihin, ja muutaman vuoden kuluttua he ovat hajautuneina eri puolille isänmaata ja levittävät samoja vaikutteita ja toteuttavat samanlaista uskonharjoitusta kuulijoittensa joukossa. Miten moninaisiksi, miten laajoiksi ja erittäin tärkeiksi muodostuvatkaan velvollisuutesi tämän kaiken takia. Et voi olla tunteeton Vapahtajasi kysyessä: Rakastatko minua?30 Johon[3] vastaat yhtä hellästi ja rehellisesti kuin Pietari, ja siksi et voi kieltäytyä ruokkimasta hänen lampaitaan, mikäli se on sinun vallassasi. Kateederista pitämäsi luennot, joita johdattaa tämä into ja koko sydämen lämpö, tekevät vääjäämättä varmoja valloituksia, saavat kestävyyttä oman johdonmukaisen käytöksesi kautta ja vaikuttavat siinä määrin kuin itse panet ne käytäntöön niiden kahden kalliin lammaslauman31 parissa, jotka sinulle on uskottu. Silloin sinun ei suinkaan tarvitse valittaa kuten Juvenalis: Paenituit me vanae sterilisque cathedrae.32 Olkoon se kaukana minusta, että hyvää tarkoittavilla neuvoillani haluaisin luoda sinusta ihmisvihaajan tai vanhanaikaisen tekopyhän patriarkan. Haluaisin vain ehkäistä sen kylmyyden, laiminlyömisen ja holtittomuuden, joka usein tarttuu uskontomme isiin heti kun he ovat saavuttaneet päämääränsä, ja toivoisin vielä, että myös oma aikakautemme saisi mainita joitakin Walleniuksia ja Björklundeja.33 Kunnioitan leiviskääsi, ahkeruuttasi, lahjojasi, tiedän miten helppo sinun on työskennellä, tunnen hellyytesi piikkiöläisiäsi kohtaan, opettavaiset rippikoulusi jne. Kaikella sillä olet saavuttanut koko luottamukseni. Rakastan sinua läheisenä sukulaisena, ja perheemme on jo saanut kunniaa sinun kauttasi. Mutta paljon suuremman kunnian annan sille, että minulla on sisarenpoika, joka valvoo[4] suomalaista Siioniamme34 ja alkaa tosissaan pystyttää sen sortuneita muureja; sen suhteen toivotan sinulle kärsivällisyyttä ja paljon siunausta. Tämä antaumus viranhoidossa merkitsee jo täällä suuria palkintoja. Jalo sisäinen tyydytys on meille suuri palkka, ja kuulijoittemme hellä rakkaus siitä, että näemme vaivaa valistaaksemme heitä, ei voi muuta kuin ilahduttaa sydäntä. Yleinen luottamus voi myös ajoittain parantaa olojamme ja laskea perustan uusille kunniasijoille.
Oli hieman yllättävää, että kun pyynnöstä olin lähettänyt nuottini sillä vakuutuksella, että ne kaikki ostettaisiin kunhan hieman laskisin ostohintaa, ja kun olin laskenut sitä noin 50 prosenttia, niin vasta sitten alettiin pohtia otetaanko ne, ja ostaja määrää vielä niiden arvon. Jos Röringin35 hajallaan olevat ja köyhät perilliset suostuivat luovuttamaan vainajan omaisuuden 10 prosentilla sen arvosta, siitä ei tule lakia sille, jonka ei ole pakko myydä. Tehdään nyt niin, että jos niitä ei oteta, niin olkoot, ja minun täytyy tyytyä siihen hintaan minkä arvoisa seura haluaa tarjota. Mutta kun olen lähettänyt ne edellä mainituin ehdoin, niin en enää ota niitä takaisin. Ne saa ennemmin vaikka polttaa, jos niistä ei ole hyötyä kenellekään. Pyydän nöyrimmin maksuosoitukseni lunastamista herra notaari Chytraeukselta.36 Rahat lähetetään, kun saan tietää paljonko olen velkaa. Hellimmät terveiset rouva sisarelle37 ja sisar Anna Heddalle.38 Minulla on kunnia olla arvoisan veljeni nöyrä palvelija Anders Chydenius.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
Henkilöt: Björklund Chytraeus, Henric Junius Juvenalis, Decimus Pietari Runeberg, Anton Ludvig Röring, Anders Röring, Johan Tengström, Anna Hedvig Tengström, Catharina (Caisa) Magdalena Tengström, Jacob Wallenius
Raamatunkohdat:
Aiheet: