Kokkolassa 4. helmikuuta 1784
Rakkain veljeni.
Johannes1 toi juuri äsken minulle kirjeeseesi sisältyvän ilahduttavan uutisen, johon hän ei Öjaan2 suunnatun perintämatkansa takia itse ollut ehtinyt vastata. Hän on ottanut kirjeesi postista ja avannut sen, siksi kiirehdin nyt laatimaan sinulle vastauksen, mutta se ei lähde yksin matkaan, vaan sitä saattelevat tuhannet onnittelut kaikilta ystäviltä ja sukulaisilta, jotka ottavat hyvin läheisesti osaa onneesi. Ja kun tämä toimi tuo mukanaan papinviran ja pastoraatin hoidettavaksi, toivon sinulle siihen paljon armoa ja voimia itse ylimmältä paimenelta, kuten myös että sinusta tulee toimelias ja menestyvä ohjaaja pappiskandidaateillemme.
Salli minulle vielä tähän liittyen yksi käytännön miete. Tunnen sinut niin hyvin: sinulla on kovin hyvä sydän. Voit osoittaa hyväsydämisyyttä omaisuutesi ja ahkeruutesi kautta tai muilla tavoilla niille, joille järkesi mukaan sitä haluat. Mutta jos suositaan ystäviä, tukijoita ja heidän lapsiaan siinä määrin, että virkoihin saadaan joko idiootteja, tuhlareita tai irstaita nuorukaisia, sitä ei minun käsitykseni mukaan tule kutsua hyveeksi vaan syystäkin heikkoudeksi, jolla on surkeat seuraukset. Oma virkamme muuttuu sen kautta halveksittavaksi, ja meidän katsotaan toimivan puolueellisesti. Nämä ovat filosofisia perusteluja, mutta teologiset ovat vahvempia. Äärimmäisen irstas pappi ei koskaan vahingoita Kristuksen seurakuntaa niin paljon kuin se, joka päästää muutaman tusinan susia ja ryöväreitä Jeesuksen lammaslaumaan. Joudummeko johonkin vastuuseen teoistamme? Ah! Niin täytyy olla, miten vaikeaa onkaan ollut sillä, joka siten on myötävaikuttanut koko Siionin tuhoon tai jättänyt tekemättä sen, minkä hänen olisi täytynyt tai minkä hän sittenkin olisi voinut tehdä tämän estämiseksi. Ja tämä pelkästään sen mielessään kantamansa tekosyyn nojalla, että hän koki velvollisuudekseen palvella tuota tai tätä. Minusta tämä periaate on hyvin yleispätevä. Virkoja ei ole, tai ainakaan niiden ei tule olla, perustettu jaettaviksi suosionosoituksina, vaan ne ovat niitä varten, joiden arvioidaan voivan ja haluavan arvokkaimmin hoitaa niitä. Mikäli muuta tapahtuu, se on epäoikeudenmukaista. Siksi virkoja jakavan virkamiehen tulee näiltä osin olla kuin Brutus,3 sankari, joka ei tässä asiassa tunne sen enempää sukua kuin ystäviä, ellei se sitten tapahdu siinä tarkoituksessa, että heitä saatetaan ja rohkaistaan taitoon ja hyveeseen. Menen vielä pitemmälle: Jos otaksumme, että laki on puolueeton, niin uuden hallitusmuotomme sanat ”Kuninkaalla on oikeus armahtaa”4 tarkoittavat samaa kuin ”Kuninkaalla on oikeus tehdä vääryys”, toisin sanoen leimata toinen rikolliseksi ja vapauttaa toinen. Jos laissa on vääryys tai se on epäoikeudenmukainen, niin se tulee korjata eikä käyttää sitä puolueellisesti. Sanot kai: Minulla ei ole asemassani vielä mitään tekemistä ylennysten kanssa. Mutta minä vastaan: Sinusta tulee jo asemasi kautta hieman merkittävä. Sinun on heti annettava opiskelijoiden ymmärtää, että heidän ei koskaan tule pyytää sinulta suositusta kirkollisiin virkoihin, elleivät he ole taitavia ja hyveellisiä. Mutta mitä merkitystä sillä on? Oli merkitystä tai ei, niin sinulla ei ainakaan ole mitään osuutta epäoikeudenmukaisuudessa, ja minä vakuutan: Ukko voi olla miten riidanhaluinen tahansa, mutta kun on rehellinen ja urhollinen lausunnoissaan niin niitä kuunnellaan. – Tiedän, että sinä uskollisuutesi ja ahkeruutesi takia tulet pääosin ohjaamaan useimpia teologian opiskelijoita. Se on ollut niin halveksuttu nimitys5 akatemiassamme, että kukaan ei ole halunnut tulla kutsutuksi siten, ellei nyt joku turkulainen tai satakuntalainen. Mutta osoita heille, että se on korkein arvonimi, minkä ylioppilas voi saada. Kohota heidän sielunsa uurastamaan sen eteen, että he kantaisivat sitä oikein. Sano laiskureille, irstaille tyhmyreille ja puhumattomille rehellisesti, ellet voi auttaa heitä, että heidän tulee valita toinen elämänura jne., jne.
Anteeksi veljeni, että vaivaan sinua kiukuttelullani. Tiedäthän entuudestaan, että kynäni on pureva, enkä vanhoilla päivillänikään vielä osaa ohjata sitä. Mutta jos tietäisit, miten suuresta rakkaudesta sinua kohtaan kirjoitan, niin et kai pahastuisi. Sillä rakastan sinua hyvin suuresti, ja iloitsen syvästi kun olen saanut sinut siihen asemaan, johon olen sinua jo kauan toivonut, ja siksi odotan ehkä liian paljon sinulta. Mutta vaikka kaikki kiukutteluni ei muuhun kelpaisikaan, niin on se ainakin todisteena siitä, että ahkeroin innolla sen viran puolesta jossa olen, enkä pidä sitä pelkkänä elatuskeinona kuten moni aikamme maalliset papit. Rakkaaseen kirjeeseesi, joka on täynnä korulauseita ja kiitoksia, minun pitäisi nyt vastata samalla mitalla. Mutta tällä paperilla ei ole enempää tilaa, eikä se sinua juurikaan hyödytä. Riittänee kun sanon, että täällä olosi oli meille erittäin mieluisaa ja että kaipaamme sinua paljon. Pidä sanasi, älä ole kauan poissa luotani.
Uskollinen enosi ja palvelijasi
Anders Chydenius
Suom. Veli-Matti Pussinen
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat:
Henkilöt: Junius Brutus, Lucius Tengström, Johan (Johannes) nuorempi
Raamatunkohdat:
Aiheet: