Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
Korkea-arvoisin herra tohtori, piispa ja varakansleri.1 Korkeasti suosiollisin esimies.
Nyt en taas enää voi pidättäytyä miellyttävimmästä huvistani, eli tervehtimästä kirjeitse korkea-arvoista herra piispaa.
Yhä enenevässä määrin tulee näkyville kaikissa elinkeinoissa tapahtuva romahdus, siitä seuraava kurjuus ja siihen liittyvät maastamuutot, vararikot ym., joiden kaikkien on aiemmin osoitettu olevan seurausta omaksutusta rahajärjestelmästä.
Jumalan kiitos meillä on kaikkialla Pohjanmaalla enimmäkseen puhtaat seurakunnat,2 jotka eivät ole herrasväkeä tulvillaan, ja juuri siksi me kestämme kaikkein pisimpään. Siitä huolimatta huutokaupat ja ulosotot ovat meillä kaikkialla hyvin yleisiä. Neljästäkymmenestä talonpojastani Alavetelissä jo neljä on mennyt vararikkoon, ja niitä, jotka vielä joka päivä odottavat samaa kohtaloa, on kai kahdeksan, tämä kaikki kruunun ja valtakunnan eduksi ja valtion avuksi. En muista kerroinko viimeksi,3 että Värmlannissa eräällä nimismiehellä on ollut 500 ulosottomääräystä, jotka asetuksen mukaan olisi pitänyt saada kahden kuukauden kuluessa pantua täytäntöön viran menettämisen uhalla. Siksi hän on ollut pakotettu pyytämään kihlakunnanoikeudelta todistuksen siitä, että hänen olisi mahdoton toimittaa niitä kahden vuoden kuluessa. Tukholmasta kerrotaan, että vekseleitä ei myydä pörssissä ja kurssi alkaa nousta. On varmaa, että hopean ja muiden tavaroiden hinta on syksyä kohden alkanut huomattavasti nousta. Herra meitä varjelkoon! Tämä ennustaa uutta epävarmuutta, ja mieleeni on johtunut, että se on seurausta valtaneuvoston toimenpiteistä pelastaa ruukit luotoilla jne.
Oli huomionarvoista, että edesmennyt valtaneuvos Löwenhjelm4 ennen kuolemaansa sai niin ankarasti tuntea nahoissaan vaikutukset niistä taloudellisista toimenpiteistä, joita hän itse kaikin keinoin oli puolustanut, että hänen lopulta täytyi moittia niitä ja että hänen hyvinvointinsa oli joutua niiden uhriksi.
Vilpitön mielipiteeni on, että vapaus hankkia elantonsa säädyllisesti ja varmuus siitä, että saa maksun tavaroistaan vakaassa rahassa, ovat ainoat asiat, jotka takaamalla hallitus voi lainsäädännön keinoin toimia elinkeinojen virkoamisen puolesta. Mutta en anna anteeksi hyvälle Krygerille, joka Lediga stunder -teoksessaan5 vertaamalla väkilukua ennen ja jälkeen vedenpaisumuksen osoittaa itse, miten suuresti väkiluku kasvoi muinaisina aikoina, ja miten kaupungit, käsityöt, maanviljely ym. pantiin alkuun ja saatettiin kukoistukseen ilman mitään säädeltyjä kaupunkiprivilegioita, luokitteluja, kaupunki- ja maaseutuelinkeinojen erottelua, ynnä muuta sellaista, ja joka tietää, että Ruotsi muinoin on ollut väkirikkaampi, eikä täällä koskaan ollut tietoakaan tuollaisista asioista, mutta puhuu silti äärimmäisellä innolla sääntelyn puolesta. En tiedä erehdynkö, kun sanon, että hän puolustamalla tätä väitettä hyvää tarkoittaen ajan kuluessa vahingoittaa valtakuntaa enemmän kuin koko Pommerin sotaretki.6 Jälkimmäinen tappoi heti, mutta edellinen luo pohjan salakavalalle myrkylle, jonka kautta valtio kaikkein oivallisimmankin hallituksen alaisuudessa ennen pitkää kuihtuu pois.
Upseeriston virkatalolaitos Länsipohjassa7 on nyt muuttunut maanvaivaksi. Se hyväksyttiin edellisillä valtiopäivillä, mutta on kauheaa puhua siitä, miten asiassa on menetelty.
Heinänkasvu oli tänä vuonna runsasta ja sato keskinkertainen, mutta runsas syystulva on jatkuvan sateen johdosta noussut heinälatoihin jokien varsilla. Ja yksistään tämän Kokkolanjoen8 varrella on pilaantunut varmasti 800–900 talvikuormaa heinää. Viljan kasvu oli myös kohtalaista, mutta kolmasosa siitä on vielä pelloilla, ja siitä osasta, joka on korjattu, on sade myös itämisen takia pilannut paljon.
Kaksi espanjankävijää on tänä kesänä jo lähtenyt kaupungistamme, ja kapteeni Lalin,9 jota joka päivä odotetaan Hollannista, on myös lähdössä ulos talveksi, mikäli hän ehtii. Myös Länsipohjaan on yksi espanjankävijöistä tullut kotiin, mutta siitä on vähän hyötyä maankolkalle, sillä varustajat ovat riitaantuneet ja lasti makaa takavarikoituna. Mutta vielä rajummin kaupungit taistelevat talonpoikaispujehduksen estämisen puolesta.10 Osa aluksista on purjehtinut pois väkivalloin, osa on takavarikoituina ja kukaan ei saa vähäisintäkään luottoa. Sanalla sanoen: Porvarit ja talonpojat syövät toisensa, mutta talonpoika joutuu aina ensin maksumieheksi. Korkea-arvoisin herra piispa suvaitsi korkea-arvoisessa11 kerran mainita, että kauppatavaroiden arvo ei laske samassa määrin kuin maalaisten tuotteiden arvo. Juuri tämä paljastaa, kenellä on ylivertainen voima painaa alas toisten tuotteiden hinnat ja mahdollisimman pitkään säilyttää ne omien tuotteidensa osalta. Ovatkohan kaupungit saavuttaneet tämän edun suhteessa maamieheen säästeliäämmällä taloudenpidolla menneinä aikoina? Vai mahtaako privilegioilla ym. olla jokin osuus siihen? Minun käsitykseni mukaan ne ovat kaikkina aikoina valmistaneet laillisia väyliä muutamien hyvinvoinnille ja enemmistön sorrolle.
Nyt valitetaan yleisesti, että painovapaus aiheuttaa pelkkää herjausta ja juoruja. Sappea on erityisesti vuodatettu meidän säätyämme vastaan. Mutta minä pysyn kuitenkin siinä kannassa, että sillä saavutettava hyvä, nimittäin kansakunnan valistuminen, vie voiton pahasta. Kaikki saavat läksynsä ja muuttuvat varovaisemmiksi, jonka kautta hallitustapa ja vapaus kaikkein varmimmin säilytetään.
Hyvä maisterimme Pazelius12 on äärimmäisen siivoton, sanoin kuvaamaton suuttumuksen aihe seurakunnalle ja häpeätahra säädylleen. Muutama viikko sitten hän suoritti lapsenkasteen kaupunginviskaalin13 luona. Mutta lukkarin oli pidettävä hänet pystyssä ja autettava toimituksessa, kun hän ei kyennyt lukemaan. Hän nukkui yönsä siellä eikä aamulla muistanut, että oli kastanut lapsen. Lähes kaikki kummit ovat olleet huolissaan siitä, että lasta ei ole kastettu oikein, tosin he ovat tyyntyneet saatuaan kirkkoherran selityksen. Sanotaan, että rovasti Salmenius14 on kaksi kertaa saanut tuomiokapitulilta määräyksen ottaa selvää asiasta, mutta hän varoo sellaista ja haluaa painaa kaiken villaisella. Tiedän, että meillä monet talonpojat ovat saaneet sakkoja juopottelusta, vaikka eivät ryyppää edes kolmasosaa siitä, mitä hän juo. Mutta hän kulkee vapaana, todistaen miten eri tavalla synneistä rangaistaan rahvaan miestä ja virkamiestä. Armollinen Herra armahtakoon meitä ja auttakoon vielä langennutta seurakuntaansa!
Tiedän hyvin, että olen sekä laajasanaisuudellani että ujostelemattomilla vuodatuksillani koetellut korkea-arvoisen herra piispan kärsivällisyyttä. Mutta korkea-arvoisin isä, anna anteeksi sille, joka ei saa mitään rauhaa avaamatta sisintään, ja joka siitä huolimatta kaikkein syvintä kunnioitusta osoittaen pysyy hautaan saakka korkea-arvoisen herra tohtori piispan ja varakanslerin kaikkein nöyrimpänä palvelijana.
Anders Chydenius
Alaveteli 12. lokakuuta 1768.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Alaveteli Hollanti Kalajoki Kokkola Länsipohja Perhonjoki Piitime Pohjanmaa Pommeri Ruotsi Tukholma Turku Uumaja Värmlanti
Henkilöt: Asplund, Brita Asplund, Jakob Kryger, Johan Fredrik Lalin, Johan Gustaf Löwenhjelm, Carl Gustaf Mennander, Carl Fredrik Pazelius, Mathias Peitzo (tai Peitzius), Maria Salmenius, Johan vanhempi
Raamatunkohdat:
Aiheet: