Saapunut huhtikuun 10. päivänä 1801. Esitelty 15. päivänä.
Kuninkaalliselle Suomen Talousseuralle
Minulla on ollut kunnia vastaanottaa korkea-arvoinen kirjelmä tämän kuun toiselta päivältä,1 mutta kiireisten virkatehtävien vuoksi en ole aiemmin ehtinyt vastata siihen.
Suvaitseeko Kuninkaallinen Talousseura ottaa julkaistavaksi pienen tutkielmani koskien rokonistutusta tai ei, riippuu aivan täysin Kuninkaallisen Suomen Talousseuran suosiollisuudesta, kuten myös siitä, minkä arvion herrat lääkärit ovat antaneet herra professori ja tohtori Haartmanin huomautuksista.2 Tässä yhteydessä kuitenkin luulen, että he tuskinpa kaikki väittävät hänen laillaan, että mercurius dulcista3 voidaan uudella tavalla valmistaa ilman aqua fortista.4 En kuitenkaan halua epäillä hänen erehtymättömyyttään, mutta Kuninkaallisen Suomen Talousseuran lienee helppo muistaa, että vaikka meillä on niin paljon aihetta kiittää lääkäreitä rokonistutuksen tuomisesta maahan, niin vähän heille kuitenkaan kuulunee kunniaa sen onnellisesta menestyksestä. Tämä voidaan vahvistaa sadoilla syillä, ja siksi olen samaa mieltä herra tohtori Faxen kanssa (sivu 114): ”Siksi olisi mitä onnellisin voitto yleiselle edulle, jos jokainen voitaisiin saada rokottamaan lapsensa. Sillä on huomattava, että toimenpide on vähäinen ja ne ongelmat, joita voi esiintyä, ovat toisaalta harvinaisia ja toisaalta helposti autettavissa.”5 Mutta sitä, että herra professori ja tohtori Haartman haluaa suositella rokkotartunnan sulkemista valtakunnan ulkopuolelle, sitä vastaan taistelen niin kauan kuin elän, jotta vallanpitäjiä ei johdettaisi näin hätäisten ja kuviteltujen mahdollisuuksien kautta uskaliaisiin yrityksiin, kuten olen osoittanut huomautuksissani. Sillä tässä riski on sitä suurempi mitä kauemmin tilanne kestää. Nyt on jo kulunut pitkä aika ilman että olisi tehty mitään yleistä yritystä rokonistutuksen yleistymisen edistämiseksi, ja vielä kulunee useita vuosia ennen kuin mitään meidän välisiämme kiistoja voidaan sovittaa. Sillä välin rokonistutus on pysähdyksissä, ja mitä merkitystä on sillä, että 50–60 lasta siellä täällä rokotetaan. Se ei merkitse mitään, ellei muutama tuhat vuosittain saa tartuntaa rokonistutuksen kautta, ja se on ollut kirjoitukseni tarkoitus, kenenkään auktoriteetista riippumatta. Sillä minä perustan näkemykseni ainoastaan yli 40 vuoden kokemukselle, ja se ylittää kaikki arvovaltasyyt. Tyydyn siihen, että kirjoitustani lyhennetään, mutta ei suinkaan kenenkään muun kuin itseni toimesta. Ja kenties sitä ei paineta muuten kuin omaan laskuuni, jolloin herra tohtori Haartman tehköön mitä huomautuksia hän haluaa ja nauttikoon niiden suhteen Kuninkaallisen Suomen Talousseuran suojelusta. Pelkkä totuus yksinään tulee olemaan minun tukeni, ja pyrkimykseni rokonistutuksen laajentamiseen minun kunniani.
Kolmen riikintaalerin vuosimaksua Kuninkaalliselle Talousseuralle ei tältä vuodelta vielä liene maksettu, joten se seuraa tämän mukana. Suurella kunnioituksella olen jatkossakin Kuninkaallisen Suomen Talousseuran nöyrin palvelija
Anders Chydenius
Kokkolassa 31. maaliskuuta 1801
Suom. Veli-Matti Pussinen
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat:
Henkilöt: Faxe, Arvid Haartman, Gabriel Erik
Raamatunkohdat:
Aiheet: