Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kahdeksas saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Kahdeksas saarna käskyistä, § 8

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 8

Nyt voinemme sanoa jotain oman omaisuutemme luvattomasta hävittämisestä, joka myös kuuluu tähän kieltoon. Moni varmaan ensi katsomalta pitäisi järjettömänä sitä, että oman omaisuutensa suhteen voisi syyllistyä varkauteen. Mutta toivon, että te, hyvät kuulijani, vakuututte tästä, kunhan vain ajattelette seuraavaa: 1) Kaikki se, mitä meillä on, ei ole meidän omaamme vaan lainaa suurelta Jumalalta. Siksi emme suinkaan saa käyttää sitä mielivaltaisesti vaan Luojan tahdon ja määräyksen mukaisesti. Joka sitä muulla tavoin käyttää tai sen tuhlaa, ei ole muuta kuin epärehellinen tilanhoitaja, joka turmelee Herransa omaisuuden, ja hänellä on edessään kova paikka taloudenhoitoaan selvitellessään Luuk. 16:1 ja seur. 2) On kiistatonta, että hävittämällä omaisuutensa ihminen voi saattaa itsensä sangen vaikeaan asemaan. Nälkä, alastomuus ja häpeä ovat köyhyyden seuralaiset. Silloin kun ne kohtaavat meitä ilman, että olemme ne itse aiheuttaneet, vastuu ei ole meidän, vaan syyksi voidaan nähdä kaikkivaltiaan Jumalan viisas, vaikkakin meille käsittämätön suunnitelma ja johdatus. Mutta jos itse olemme syypäitä, on selvää, että meidän on siitä kerran myös mentävä vastuuseen. Nälkä, alastomuus ja ahdistava köyhyys tuovat mukanaan monia vaivoja: ruumis heikkenee, terveys menee, saamme sairauksia ja vaivoja, jotka johtavat varhaiseen, itse aiheutettuun kuolemaan. Eikö siis tällaisen itse aiheutetun pahan tule olla jyrkästi kielletty? 3) Me viemme sillä tavoin lapsiltamme, omaisiltamme ja ystäviltämme sen avustuksen, jota he luonnon järjestyksen mukaan voisivat meiltä odottaa, jos olisimme hoitaneet omaisuuttamme oikein. Lapset jäävät vaille kunnollista kasvatusta niin kauan kuin sellaiset vanhemmat elävät, ja näiden kuoleman jälkeen he joutuvat puutteeseen ja toisten vaivoiksi, vaikka he kristillisen säästäväisyyden avulla kootun perinnön turvin olisivat voineet saada toimeentulonsa. Tällainen oman omaisuuden hävittäminen riistää myös köyhiltä ja hädänalaisilta avustuksen, jonka sellainen henkilö Jumalan siunaamana olisi ollut velvollinen heille antamaan. 4) Selvää on myös, että sen, joka oman surkean taloudenpitonsa kautta tällä tavoin on varastanut itseltään, täytyy lopulta päätyä toisten ihmisten vaivoiksi, syödä heidän leipäänsä ja pukeutua heidän vaivannäkönsä tuloksiin, eli toisin sanoen hän ryöstää vääryydellä näiltä heidän rehellisesti hankkimaansa omaisuutta, mikä kaikissa tapauksissa on iljettävä synti.

 

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: