Edellinen jakso: Kahdeksas saarna käskyistä, § 3
Seuraava jakso: Kahdeksas saarna käskyistä, § 5
§ 4
Ensimmäinen osa
Älä varasta, sanotaan tässä käskyssä. Siinä kielletään siis yhdellä sanalla kaikki varastaminen, mutta koska tätä pahetta kaikkien muiden tavoin voidaan harjoittaa monella tavalla, meidän ei tule ainoastaan valottaa varkauden käsitettä
yleisesti vaan myös selvittää, millä eri tavoin sitä harjoitetaan, ja järjen sekä ilmoituksen antamin selkein todistein osoittaa, että niiden kaikkien tulee olla kiellettyjä.Mainitsimme jo johdannossa, miten omistusoikeus on Jumalan ja ihmisten laeissa säädetty ja vahvistettu, koska se on välttämätön meidän sukumme ja sen autuuden säilyttämiseksi. Se, mitä ja millaisia nämä lait ovat, ei varsinaisesti kuulu tämän tutkimuksemme piiriin, mutta kun omistusoikeus menetetään ja lähimmäinen lakeja rikkoen ottaa haltuunsa meidän omaisuuttamme, niin sitä kutsutaan varastamiseksi yleisessä merkityksessä, ja tämä tarkoittaa siis laissa jokaiselle turvatun omistusoikeuden lainvastaista horjuttamista. Mutta koska tätä omistamisen turvaa eivät pysty horjuttamaan vain lähimmäiset, vaan on monia, jotka itse riistävät sen itseltään ja läheisiltään, mistä he eivät voi välttää vastuuta ainakaan suuren Jumalan edessä, jonka kallista lainaa he nauttivat, niin on selvä, että kumpaakin varkauden lajia tulee selvitellä. Joten käykäämme siis, hyvät kuulijani, selvittelemään, miten monin keinoin varkauden syntiä voidaan harjoittaa lähimmäistä kohtaan ja miten jokainen niistä on Herran pyhässä sanassa kielletty. Mutta onko edes mahdollista1 5. Moos. 24:7. Omaisuus, joka voidaan ryöstää, tarkoittaa tässä kaikkea sellaista, mistä voi olla omistajalle jonkinlaista hyötyä, kuten ruokaa elämän ylläpitämiseen, vaatteita ruumiin suojaamiseen, tai irtainta omaisuutta, jolla tyydytetään mukavuudenhalua, erityisesti rahaa, hopeaa tai kultaa, jotka ovat yleisiä välineitä kaiken tarvittavan hankkimiseksi. Tämä omaisuus voi olla joko omistajan omassa hallussa, toisen huostassa tai sitten yleisen luottamuksen ja rehellisyyden vallitessa se voi seistä myös ulkona laitumilla. Kaiken tällaisen riistäminen on sitä, mitä sanan varsinaisessa merkityksessä kutsutaan varkaudeksi, ja se on siten tässä käskyssä ankarasti kielletty. Tällaiseen varkauteen liittyy erottamattomasti toinen pahe, nimittäin valehtelu, kun pahantekijä joko hiljaisuudessa salaa tekonsa tai kysyttäessä sen suoranaisesti kieltää, mistä syystä Herra sanoo: Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne 3. Moos. 19:11. Mutta aivan erityisesti meidän tulee tässä huomata, että tämä käsky koskee myös kaikkein vähäisintä anastamista. Hyveen ja paheen välillä ei tässä ole mitään muuta rajaa kuin omistusoikeuden pyhyyden säilyttäminen. Jos sitä loukataan vähänkin, vaikkapa sitten nuppineulan arvon verran, on toimittu paheellisesti ja käsky on rikottu. Varkauden suuruus merkitsee vain suurempaa tai pienempää vahinkoa sen kohteeksi joutuneelle, mutta teko on aina sama. Siksi myöskään laissa ei ole minkäänlaista poikkeusta, vaan ainoastaan yleinen kielto: Älä varasta. Se tarkoittaa: Voi ihminen! Olet sinä kuka tahansa, rikas tai köyhä, ylhäinen tai alhainen, niin minä Herra sinun Jumalasi kiellän sinua vähääkään ottamasta lähimmäiseltäsi yhtään mitään, mikä hänelle oikeutetusti kuuluu, olkoon se sitten kuinka pientä ja vähäpätöistä tahansa. Itse asian oma luonne vakuuttaa meitä tästä, sillä jos vähäinen varastaminen ei olisi varkautta, niin aina nousisi kysymys, kuinka suuri sen sitten pitää olla että se on kiellettyä? Eikä sitä voisi minkään Jumalan tai ihmisten lain perusteella määrittääkään, sen jälkeen kun on rikottu ensimmäinen raja, joka on toisen omistusoikeus. Kokemus osoittaa lisäksi, että pienet varkaudet, joita laissa kutsutaan näpistyksiksi, ovat ikään kuin askelmia, jotka sitten johtavat yhä suurempiin varkauksiin. Pienet varkaudet ovat kuin padon läpi kulkevia pieniä vesivirtoja, joita ei juurikaan pidettäisi merkittävinä, elleivät ne vähitellen luhistaisi koko patoa. Juuri tästä syystä ensimmäiset halkeamat vaativatkin tarkkaa silmälläpitoa, ja ne on niin tarkoin kuin mahdollista tukittava.
tietää niitä kaikkia? Riittääkö aikamme niiden kaikkien luettelemiseen? Meidän on tyydyttävä yleisimpien muotojen esittelemiseen. Autuas tohtori Luther jaottelee tämän käskyn selityksessään varkaudet kahteen tyyppiin, nimittäin lähimmäisen rahojen tai omaisuuden anastamiseen selkeän vääryyden turvin, ja toisaalta niiden hankkimiseen itselle viekkaudella ja petollisuudella, väärennettyjä tavaroita käyttäen tai vilpillistä kauppaan käyden. Ensin mainittu voi 1) tapahtua avoimesti, kun joku omistajan silmien edessä ottaa väkisin haltuunsa toisen omaisuutta, olkoon se sitten minkä nimistä tai minkä laatuista tahansa. Tätä kutsutaan ryöstöksi. Ja koska omistaja ei mitenkään voi tällaista sallia, mikäli hän vain pystyy sen estämään, tällainen varastaminen edellyttää varkaan puolelta ylivoimaa, joko niin, että hän yksin on lähimmäistään vahvempi, tai sitten useampi henkilö on liittynyt yhteen ottaakseen saaliin yhteistuumin. Tällainen ei useinkaan jää pelkäksi ryöstämiseksi, sillä jos omistaja koettaa puolustaa omaisuuttaan, se johtaa usein tappeluihin ja murhiin, vieläpä pitkällisiin ja verisiin sotiinkin. Tämä varkauden laji on epäilemättä kaikkein törkein ja juutalaisten keskuudessa siitä rangaistiin ryöstäjää hengen menetyksellä. Tämä ei ilmene pelkästään siitä, että ryövärit tuomittiin kuolemaan ja ristiinnaulittiin meidän viattoman Vapahtajamme molemmin puolin, vaan kaikkein selvimmin katuvan ryövärin omasta tunnustuksesta ristillä: Mehän olemme ansainneet tuomiomme, meitä rangaistaan tekojemme mukaan Luuk. 23:41. Kun siis sanotaan: Älä varasta, niin Herra on tällä tahtonut sanoa, että sitäkin vähemmän voit juljeta ryöstämään mitään lähimmäiseltäsi väkivalloin. Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin 3. Moos. 19:13, sanoo Herra. Itse inhimillisyyttä puistattaa näin törkeän synnin ilmentymä, joka saattaa vaaraan sekä hengen että ruumiin, sillä ryövärin käsiin joutuminen on lähes sama kuin joutua murhaajan käsiin. Eikö siis näin kauhean paheen, joka uhkaa viedä toisilta kaiken, mitä heillä on, tule olla ankarasti kielletty? Mutta salassa sitä harjoitetaan tuhansin keinoin, mitä tekijä pahantahtoisuudessaan vain keksii tekonsa salaamiseksi yhä paremmin. Kaikki mikä on irtainta tai liikuteltavissa, voidaan tällä tavoin ryöstää, kuten kaikenlaiset elävät eläimet ja karja, vieläpä ihmisetkin sellaisilla seuduilla, missä heitä käytetään orjina tai voidaan myydä orjuuteen. Tästä erityisestä varkauden lajista Herra sanoo: Jos käy ilmi, että joku on ryöstänyt itselleen veljensä – – – ja tarjonnut häntä ostettavaksi tai myynyt hänet orjaksi, tekoon syyllistyneen on kuoltava. Hävittäkää paha keskuudestanne
Edellinen jakso: Kahdeksas saarna käskyistä, § 3
Seuraava jakso: Kahdeksas saarna käskyistä, § 5
paikat:
Henkilöt: Luther, Martti
Raamatunkohdat:
Aiheet: