Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kahdeksas saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Kahdeksas saarna käskyistä, § 12

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 12

Edelleen tässä käskyssä määrätään, että meidän tulee oikein hoitaa omaa omaisuuttamme. Tämä koskee 1) sen hankkimista, 2) säilyttämistä ja 3) oikeaa käyttämistä.

Ensimmäinen asia, joka meidän omaisuuttamme koskien tässä säädetään, on siis se, että meidän on hankittava sitä oikealla tavalla. Koska meille kaikille on asetettu velvollisuus ruokkia itsemme työllämme, niin on kauhistuttava synti lyödä laimin mitään, jolla voimme edistää omaa ja lähimmäisemme hyvää. Tämä laiminlyönti turmelee myös meidät itsemme ja joudumme toisten ihmisten vaivoiksi. Mutta tähän kuuluu lisäksi kolme erillistä velvollisuutta, nimittäin: 1) Meidän on harkittava järkevästi kaikkia tekemisiämme, niin että otamme selvää, milloin jokin työ on parasta ja edullisinta suorittaa, miten se pitää tehdä, missä järjestyksessä se tehdään ja mitä välineitä siihen on paras käyttää, niin että se vaatii mahdollisimman vähän aikaa ja kuluttaa vähiten voimia. 2) Työ on tehtävä niin ahkerasti ja uutterasti kuin terveys ja kykymme sallivat. Viisas kuningas Salomo asetti tässä muurahaisen laiskurille oppimestariksi ja pyysi häntä katsomaan, kuinka uutterasti tämä ahersi Sananl. 6:6. Ja mitä muuta meidän aikamme laiskurit ovat kuin aikavarkaita? Laiskottelemalla he varastavat Luojaltaan päivän, jonka tämä heille antoi, he varastavat sen itseltään, jos he eivät käytä sitä mihinkään hyödylliseen, ja he varastavat sen myös yhteiskunnalta, jos he eivät millään tavoin hyödytä yleistä etua. 3) Vaaditaan, että työ tulee tehdä vilpittömän uskollisesti ja kunnioittavasti lähimmäistä kohtaan, niin ettemme työskentele hänen vahingokseen emmekä missään mielessä kartuta omaa varallisuuttamme hänen kustannuksellaan vaan koetamme itse ansaita oman leipämme.

2) Toinen velvollisuus tässä on se, että meidän on kristillisellä huolellisuudella varjeltava omaisuuttamme. Ihmisen hyvinvointi ei synny omaisuuden paljoudesta, sillä kokemus osoittaa, että suuret perinnöt, komeat tilat ja kartanot sekä kultatynnyrilliset voidaan hävittää lyhyessä ajassa, kun niitä ei hoideta oikein. Sitävastoin pienikin varasto on usein riittävä, jos sen kanssa toimii huolellisesti, niin kuin vanha mutta hyvin tosi sananlasku meille opettaa: paljon menee menojaan, mutta vähäinen riittää oikein hyvin. Omaisuuden varjelemiseen kuuluu myös: 1) Huolellinen harkinta, miten mitäkin sen osaa tulee hoitaa ja säilyttää, jotta se tapahtuisi parhaalla tavalla ja oikeaan aikaan. 2) On päivittäin pidettävä silmällä ja huolehdittava siitä, että kaikki ei jää vain hyviksi aikomuksiksi vaan myös toteutuu, eikä tällaisessa pidä laskea toisten varaan sitä, minkä itse voi pitää silmällä ja huolehtia. 3) Myös tämän tulee tapahtua rehellisesti toisia kohtaan, niin ettei jätä suorittamatta esivallan, papin tai muiden virkamiesten osuuksia tai mitään, mikä oikeutetusti kuuluu maksaa, tai pidätä tallessaan sitä mikä tarvitaan omiin, lasten ja palvelijoiden välttämättömiin tarpeisiin.

3) Mutta myös omaisuuden oikea käyttäminen vaatii yhtä lailla varovaisuutta. Tähän liittyvä viisaus on niin laaja-alaista ja hienosyistä, että sitä harvoin näkee muissa kuin niissä, joita vuodet ovat kypsyttäneet. Mikään ei tässä ole vaarallisempaa kuin sellainen harkitsemattomuus, että annetaan koko talouden olla tuuliajolla, niin kuin sanotaan, koska ajatellaan, että kyllähän tätä riittää. Sellainen on syössyt monen nuoren ja myös monen miehen rikkaudesta äärimmäiseen kurjuuteen ja toisten vaivoiksi. Tässä täytyy siten 1) osata tarkoin eritellä välttämättömimmät tarpeensa ja se, mikä voi olla hyödyllisintä, ja toisaalta järkevästi arvioida tai laskea kaikki varansa, ja tästä sitten voi päätellä, mikä on vähemmän hyödyllistä ja mistä tulee luopua. Komeat vaatteet, nautinnot, huvitukset ja hetken ilot tulee aina jättää viimeiselle sijalle. 2) Tässä on tärkeintä kaikin voimin hillitä halujaan, jotka muuten koko ajan kasvavat suhteessa varoihin, joilla niitä tyydytämme. 3) Vaaditaan myös päivittäistä vaivannäköä ja säästäväisyyttä menojemme suorittamisessa, niin ettei mitään mene pilalle tai häviä huolimattomuutemme vuoksi, ja että mahdollisuuksien mukaan aina olisi myös jotain varalla odottamattomia tarpeita varten, samoin kuin köyhien ja hätääkärsivien lähimmäisten auttamiseksi. Kuningas Salomo sanoo: Mieletön se, joka tavoittelee tyhjää Sananl. 12:11, ja siksi hän kehottaakin: Älä eksy juomarien seuraan, karta lihapadan ääressä mässäileviä, sillä juomari ja syömäri köyhtyy, ja unelias nuokkuu lopulta ryysyissä1 Sananl. 23:20–21. Ja hän jatkaa oikeaan osuvasti: Ilonpitäjää odottavat ankeat ajat, juomari ja syömäri ei rikastu Sananl. 21:17. Köyhille annettavista almuista hän sanoo: Älä kiellä apuasi, jos toinen on avun tarpeessa ja sinä pystyt tekemään hänelle hyvää Sananl. 3:27, siis jos Jumala on siunannut sinua varoilla sitä varten.


  1. 1992/muokattu

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: