Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Kahdeksas saarna Jumalan kymmenestä käskystä

Kahdeksas saarna käskyistä, § 15

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 15

Oi kuulijani, älkää siis jättäkö tänään tarkastelematta itseänne tarkoin tässä suhteessa. Miten te olettekaan näitä maallisia asioitanne hoitaneet? Kuinka vilpittömästi olette kartuttaneet ja turvanneet lähimmäisenne omaisuutta? Entä miten olette huolehtineet omastanne? Voi, meidän joukossamme on varmasti monia, jotka ilmeisellä vääryydellä ovat ottaneet lähimmäisensä rahoja ja omaisuutta. Siitä todistavat valitettavan yleiset, jopa päivittäiset kirkkoihin ja koteihin kohdistetut varkaudet, ja136 sanomalehdissä julkaistavat pitkät luettelot varastetuista tavaroista. Mahtaakohan joku tällainen karkea pahatekijä nyt olla paikalla? Onko omatuntosi niin kovettunut, ettet tunne enää kolkutusta tai moitetta? Eiköhän kasvojesi punastuminen mahda kavaltaa sinut, ja häpeäsi, jota niin kovasti tahdot tukahduttaa, kääntää katseesi maahan. Se on vaikea hetki sinulle voitettavaksi, kunnes saat katkaistua kaikki omantunnon ja uskonnon siteet. Mutta ajattele silti kuinka vaikeita ja jopa sietämättömiä tulevat tunnonvaivasi kerran olemaan, kun kuolemasi hetkellä tai suuren Tuomarin silmien edessä et enää voi torjua tätä kaihertavaa kolkutusta, kun kaikki pahat tekosi tuodaan kauhistuttavasti silmiesi eteen, ja valheellisen suusi täytyy itse alkaa katuvasti kertoa, miten nuoruudesta asti totuit varastamaan, ja miten pienempien varkauksien onneton menestyminen johdatti sinut vähitellen kaikista törkeimpiin tekoihin. Silloin sinä, valitettavasti liian myöhään, monen muun asian tavoin muistat myös tänään kuulemasi opetukset ja kadut katkerasti, ettet niitä noudattanut tai ottanut neuvoistani opiksesi. Kaikki, joilta olet varastanut, ovat silloin syyttäjiäsi, ja eniten137 kauhuasi lisää tulinen järvi, jonka näet silmiesi edessä ja johon sinun, onneton ihminen, täytyy joutua ikuisesti rikoksiasi sovittamaan. Mutta oi syntinen! Tämä väistämätön kohtalo ei vielä ole käsillä, vielä tänään sinä elät armon aikaa, sinulle tarjotaan vielä sovitusta, ja kuka tietää, ehkä viimeisen kerran. Voi, ajattele siis, äläkä enää ole niin hullu, että hankit itsellesi turmion ajassa ja ikuisuudessa. Lankea kalliin Vapahtajasi jalkojen juureen, hänen joka sinun ahneutesi ja varastamisesi vuoksi menetti taivaan ihanuuden ja jopa kallisarvoisen elämänsä ja kärsi tuskallisen ristinkuoleman. Avaudu ja tunnusta avoimesti pahat tekosi hänelle ja pyydä hartaasti armoa ja anteeksiantoa. Riennä viemään se takaisin ja anna se pois luotasi ennen kuin se alkaa helvetin tuskissa kärventää epätoivoista omaatuntoasi niin kuin Juudas Iskariotin kolmekymmentä hopearahaa, ja pidä huoli, ettet enää uudelleen lankea tähän tai johonkin muuhun kauhistuttavaan paheeseen. Sillä näin kehottaa apostoli Paavali sinua ja muita samanlaisia syntisiä: Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja toimittakoon käsillään jotakin hyvää1 Ef. 4:28.


  1. 1776/1992/muokattu
Alkukieli

§. 15.

Ack! mine Åhörare, drager då icke i dag eder undan en noga granskning af edert förhållande. Huru hafven i dock hushållat med detta jordiska? Huru redeligen hafven i förökat och beskärmat eder nästas egendom? Huru hafven i vårdat eder egen? Ack! det måste gifvas nog många ibland oss, som med uppenbar orättvisa borttagit nästans penningar och ägodelar; därom vittna beklageligen de nog allmänna kyrko- och hemtjufnader, som dageligen föröfvas,136 och de långa listor på bortstulna ägodelar, som finnas införda i våra tidningar. Torde til äfventyrs någon sådan grof missgärnings människa här vara närvarande. Skal dit samvete vara så förhärdat, at det icke känner mera något styng eller förebråelse? måste icke en rådnad i dit ansigte emot din vilja röja dig, och skammen den du med flit vil förqväfja slå dina ögon til jorden? Et svårt ögnableck för dig at öfvervinna, til dess du hinner slå ifrån dig alla band af samvete och Religion. Men tänk likväl huru svårt, ja odrägeligt skal icke detta samvetsagg en gång blifva för dig, då du i din dödsstund, eller för den stora Domarens ögon ej mera kan afskudda dig detta frätande agget, utan dina missgärningar stå alla förskräckeligen afmålade i din åsyn, och din falska mun måste sjelf börja at med ängslan förtälja huru du ifrån din ungdoms tid tilvant dig at stjäla; huru en olyckelig framgång med smärre tjufnader ledt dig efter hand in uti de aldragröfsta gärningar. Då skal du, fast beklageligen för sent, utom flera andra äfven ärhindra dig de lärdomar, som du hört i dag, med en brännande förebråelse, at du ej fölgt dem, eller nyttjat mina råd; och alla de hvilka du bestulit blifva då dina åklagare; och hvad som mäst öker din137 förskräckelse, är den brinnande sjön, som står för dina ögon, dit du olyckeliga människa måste gå, at i evighet umgälla dina brott. Men o syndare! detta oundvikeliga öde är ännu icke för handen: du lefver i dag ännu i nåde tiden: dig tilbjudes än försoning, och ho vet om icke för sidsta gången. Ack! besinna dig då, och var icke längre en dåre, at i tid och i evighet fördärfva dig sjelf. Fall ned för din dyra Förbarmares fötter, som för din girighet och tjufnad försakat sin himmelska härlighet, til och med sit dyra lif och gått til en smädefull död på korset: öpna och bekän för honom din styggelse och bed innerligen om nåd och förlåtelse. Skynda dig at bära det tilbaka, och kasta det ifrån dig för än det börjar under et helfvetes qval at bränna dit förtviflade samvete, såsom Judæ Iscariots trettio silfpenningar, och tag dig väl til vara, at du icke mera faller på nytt i denna eller andra vederstyggeliga laster; ty så förmanar Apostelen Paulus dig och andra sådana syndare: Den der stolet hafver, han stjäle icke mer, utan arbete med sina händer, det godt är. Ephes. 4:28.

Suomi

§ 15

Oi kuulijani, älkää siis jättäkö tänään tarkastelematta itseänne tarkoin tässä suhteessa. Miten te olettekaan näitä maallisia asioitanne hoitaneet? Kuinka vilpittömästi olette kartuttaneet ja turvanneet lähimmäisenne omaisuutta? Entä miten olette huolehtineet omastanne? Voi, meidän joukossamme on varmasti monia, jotka ilmeisellä vääryydellä ovat ottaneet lähimmäisensä rahoja ja omaisuutta. Siitä todistavat valitettavan yleiset, jopa päivittäiset kirkkoihin ja koteihin kohdistetut varkaudet, ja136 sanomalehdissä julkaistavat pitkät luettelot varastetuista tavaroista. Mahtaakohan joku tällainen karkea pahatekijä nyt olla paikalla? Onko omatuntosi niin kovettunut, ettet tunne enää kolkutusta tai moitetta? Eiköhän kasvojesi punastuminen mahda kavaltaa sinut, ja häpeäsi, jota niin kovasti tahdot tukahduttaa, kääntää katseesi maahan. Se on vaikea hetki sinulle voitettavaksi, kunnes saat katkaistua kaikki omantunnon ja uskonnon siteet. Mutta ajattele silti kuinka vaikeita ja jopa sietämättömiä tulevat tunnonvaivasi kerran olemaan, kun kuolemasi hetkellä tai suuren Tuomarin silmien edessä et enää voi torjua tätä kaihertavaa kolkutusta, kun kaikki pahat tekosi tuodaan kauhistuttavasti silmiesi eteen, ja valheellisen suusi täytyy itse alkaa katuvasti kertoa, miten nuoruudesta asti totuit varastamaan, ja miten pienempien varkauksien onneton menestyminen johdatti sinut vähitellen kaikista törkeimpiin tekoihin. Silloin sinä, valitettavasti liian myöhään, monen muun asian tavoin muistat myös tänään kuulemasi opetukset ja kadut katkerasti, ettet niitä noudattanut tai ottanut neuvoistani opiksesi. Kaikki, joilta olet varastanut, ovat silloin syyttäjiäsi, ja eniten137 kauhuasi lisää tulinen järvi, jonka näet silmiesi edessä ja johon sinun, onneton ihminen, täytyy joutua ikuisesti rikoksiasi sovittamaan. Mutta oi syntinen! Tämä väistämätön kohtalo ei vielä ole käsillä, vielä tänään sinä elät armon aikaa, sinulle tarjotaan vielä sovitusta, ja kuka tietää, ehkä viimeisen kerran. Voi, ajattele siis, äläkä enää ole niin hullu, että hankit itsellesi turmion ajassa ja ikuisuudessa. Lankea kalliin Vapahtajasi jalkojen juureen, hänen joka sinun ahneutesi ja varastamisesi vuoksi menetti taivaan ihanuuden ja jopa kallisarvoisen elämänsä ja kärsi tuskallisen ristinkuoleman. Avaudu ja tunnusta avoimesti pahat tekosi hänelle ja pyydä hartaasti armoa ja anteeksiantoa. Riennä viemään se takaisin ja anna se pois luotasi ennen kuin se alkaa helvetin tuskissa kärventää epätoivoista omaatuntoasi niin kuin Juudas Iskariotin kolmekymmentä hopearahaa, ja pidä huoli, ettet enää uudelleen lankea tähän tai johonkin muuhun kauhistuttavaan paheeseen. Sillä näin kehottaa apostoli Paavali sinua ja muita samanlaisia syntisiä: Varas älköön enää varastako, vaan tehköön työtä ja toimittakoon käsillään jotakin hyvää2 Ef. 4:28.


  1. 1776/1992/muokattu

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: