Kustaa III perusti 1776 valtakuntaan neljännen hovioikeuden, ja se sijoitettiin Vaasaan. Kuningas teki päätöksen uuden hovioikeuden perustamisesta Turun hovioikeuden työn helpottamiseksi ns. eerikinretkellään Suomeen kesäkuussa 1775. Hovioikeus perustettiin seuraavana kesänä ja aloitti toimintansa 21.8.1776.
Kustaa III laaditti julkisen kuulutuksen hovioikeuden ensimmäisestä kokoontumisesta sekä sen toimintapiirin rajoista. Julkiset kuulutukset olivat tärkeä kanava esivallan levittäessä tietoja kansan keskuuteen. Ne luettiin valtakunnan kirkoissa jumalanpalveluksen jälkeen. Tämän koko valtakuntaan levitetyn kuulutuksen lisäksi määrättiin kaikissa uuden hovioikeuden alaisten tuomio- ja laamannikuntien kirkoissa luettavaksi esirukous hovioikeuden puolesta sunnuntaina 18.8.1776 jumalanpalveluksen yhteydessä. Jumalanpalveluksiin kuului yleisiä esirukouksia kuningashuoneen puolesta, mutta erityisiä esirukouksia voitiin toimittaa erilaisissa tilanteissa. Papit olivat kruunun palvelijoita ja virkamiehiä, ja heidän piti opettaa alamaisia ja toimia esivallan ja alamaisten välisen tiedonkulun kanavana. Kokkolan kirkkoherrana Anders Chydenius toimitti esirukouksen ja piti puheen 18.8.1776 aiheenaan uusi kolmen päivän kuluttua toimintansa aloittava hovioikeus. Rukouksessaan hän pyytää Jumalan siunausta hovioikeudelle ja sen tuomareille ja Kaikkivaltiaan apua tuomareiden työhön.
Kustaa III:n Suomen-matkalla 1775 tehtiin useita päätöksiä valtakunnan itäosan, Suomen, elinkeinojen, hallinnon ja oikeudenhoidon kehittämisestä. Suomen läänien määrä lisättiin neljästä kuudeksi, perustettiin Kuopion ja Tampereen kaupungit ja päätettiin ryhtyä konkreettisiin toimiin isojaon toteuttamiseksi Suomessa. Kustaa III osoitti näin kiinnostusta Suomen kehittämiseen, jolla oli ollut tärkeä sija myös läpi vapaudenajan. Samalla Vaasan hovioikeuden perustaminen voidaan nähdä myös yhtenä osana lainsäädännön uudistustyössä, joka oli keskeisellä sijalla Kustaa III:n hallituskauden ensimmäisen vuosikymmenen aikana. Hämeenlinnassa 20.6.1775 allekirjoittamassaan kuulutuksessa kuningas selitti uuden hovioikeuden perustamispäätöksen motiiviksi halunsa ”saavuttaa aina Meidän sydäntämme lähellä oleva tavoite, että nimittäin Meidän uskolliset alamaisemme saisivat viivytyksittä lain turvaa ja oikeutta”. Vaasan hovioikeuden piti sekä instituutiona että rakennuksena olla symbolinen osoitus siitä, että Kustaa III oli valtakuntansa valistunut hallitsija, ja samalla todistaa, että kuningas piti huolta suomalaisista alamaisistaan.
Hovioikeus oli Ruotsin oikeusjärjestelmässä toinen oikeusaste. Hovioikeudet valvoivat alioikeuksien tuomioita ja toimivat vetoomustuomioistuimina. Törkeät rikokset, joista seurauksena oli kuolemanrangaistus, oli aina saatettava hovioikeuden käsiteltäviksi. Aatelisia koskevat oikeustapaukset käsiteltiin aina suoraan hovioikeudessa. Hovioikeuksien yläpuolella oli kuninkaallinen oikeusrevisio, joka oli osa valtaneuvostoa. Oikeusrevision korvasi 1789 perustettu korkein oikeus, joka sijoitettiin Tukholmaan.
Valtakunnan muut hovioikeudet olivat Svean hovioikeus (Tukholma), Götan hovioikeus (Jönköping) ja Turun hovioikeus. Ne kaikki oli perustettu 1600-luvulla. Silloin oli perustettu myös Wismarin tribunaali, johon vedottiin Ruotsin Pommerin alioikeuksista. Vaasan hovioikeuden toiminta-alueeksi erotettiin aikaisemmin Turun ja Svean hovioikeuksien alaisuuteen kuuluneita alueita: vuonna 1775 perustetut Vaasan ja Oulun läänit sekä Savon ja Karjalan lääni.
Kustaa III valitsi 1776 uuteen hovioikeuteen kahdeksan tuomaria. Hovioikeuden presidentiksi tuli revisiosihteeri, vapaaherra Arvid Fredrik Kurck, ja hovioikeudenneuvoksiksi nimitettiin aiemmin Turun hovioikeudessa työskennellyt vapaaherra Adolf Fredrik Silfversparre sekä saaristolaivaston justitiarius Adolf Tandefelt. Asessoreiksi nimitettiin Carl Hising, Carl Fredrik Krabbe, Georg Wilhelm Lode, Johan Casimir de la Chapelle ja Erik Gustaf Stålhandske. Viimeksi mainittu jäi kuitenkin pois kokoonpanosta ennen toiminnan aloittamista ja hänet korvasi Eric Johan af Palén.
Varsinainen Vaasan hovioikeuden perustamistilaisuus järjestettiin Tukholmassa 28.6.1776. Koska 1600-luvun jälkeen ei ollut perustettu yhtään hovioikeutta, Kustaa III saattoi suunnitella perustamistilaisuuden varsin vapaasti. Seremonia toimitettiin valikoidun yleisön edessä kuninkaanlinnassa kuninkaan läsnä ollessa. Valtaneuvoston jäsenet puolisoineen, kaikki Serafimer-ritarit, kaikki kuninkaallisten ritarikuntien komentajamerkkien kantajat, Svean hovioikeuden jäsenet, kuninkaallisten kollegioiden presidentit, kaikki Tukholmassa toimivat ylimmät virkamiehet puolisoineen sekä ulkomainen diplomaattikunta olivat saaneet kutsun. Perustamisseremoniassa uuden hovioikeuden jäsenet vannoivat kuninkaalle uskollisuuden- ja virkavalan. Tuomarit ottivat vastaan hovioikeuden sinetin ja valtakirjan sekä Ruotsin vuoden 1734 lakikirjan ja vuoden 1772 hallitusmuodon.
Kustaa III päätti, että hovioikeudelle rakennetaan uusi talo, ja lahjoitti jo syksyllä rakennusta varten viisi tynnyrinalaa Mustasaaren eteläisen kuninkaankarjatalon maata. Yli-intendentti Carl Fredrik Adelcrantz laati piirustukset, ja rakennus valmistui 1786. Hovioikeus kokoontui kuitenkin ensimmäiseen istuntoonsa jo 21.8.1776. Se joutui siis aloittamaan toimintansa muualla – pormestari Erik Ludolph Leopoldin talossa.
Hovioikeuden ensimmäisen istuntopäivän oli määrännyt Kustaa III. Hän huomautti, että sopiva päivä tähän tarkoitukseen olisi 21.8. sen muistoksi, että ”isänmaa oli samana päivänä neljä vuotta sitten kokenut onnen, kun sen kunnia ja vapaus oli palautettu”. Vain neljä vuotta aiemmin Kustaa III oli vallankaappauksellaan 19.8.1772 kukistanut vapauden ajan hallitusvallan ja palauttanut kuninkaalle Kustaa II Adolfin ajan mallia noudattelevat laajat valtaoikeudet. Valtiopäivät olivat 21.8.1772 hyväksyneet Kustaa III:n uuden hallitusmuodon, jolloin vapauden ajalle pantiin lopullinen piste. Uuden hallitusmuodon mukaan kuningasvalta oli jälleen valtakunnan poliittinen keskus ja valtiopäivien ja valtaneuvoston heikkeni.
Tehdessään kaappauksensa 1772 Kustaa III korosti voimakkaasti toimivansa pelastaakseen valtakunnan, jonka anarkia ja puoluehajaannus olivat kuninkaan mielestä syösseet kuilun partaalle. Kustavilainen hallitusvalta edusti oikeata, lakiin perustuvaa vapautta, mutta vapauden ajan poliittista eliittiä syytettiin oikeuden sivuuttamisesta, oman edun tavoittelusta ja korruptiosta. Kuninkaan oma puhe hovioikeuden perustamistilaisuudessa Tukholmassa kesäkuussa 1776 liitti hovioikeuden tähän laillisuuden ja vapauden projektiin, jota hän oli ryhtynyt toteuttamaan 1772. Kaikuja samoista perusteluista voi havaita myös Anders Chydeniuksen 18.8.1776 pitämässä puheessa.
Vaasan hovioikeuden ensimmäisestä kokoontumisesta 21.8.1776 tuli julkinen juhlatilaisuus kaupungissa. Ohjelma aloitettiin jumalanpalveluksella Sofia Albertinan kirkossa. Sitten juhlaväki vaelsi kulkueena pormestari Leopoldin taloon, jossa istunto pidettiin. Läsnä olivat hovioikeuden tuomareiden lisäksi maaherra, vapaaherra Bror Cederström, ja lääninhallituksen virkamiehet sekä suuri joukko kaupunkilaisia. Presidentti, vapaaherra Kurck piti puheen, jossa hän kuninkaan ohjeita seuraten kiinnitti huomiota 1772 tapahtuneeseen valtasuhteiden muutokseen ja uuden hallitusmuodon voimaantuloon. Presidentti vetosi myös Kaikkivaltiaaseen samoin kuin Anders Chydenius Kokkolassa pitämässään puheessa kolme päivää aiemmin: ”Hän itse korkeimpana ylituomarina olkoon kanssamme tuomioita antaessamme ja suokoon meille valonsa, jotta näkisimme kaikissa asioissa selvimmin, mikä on oikein, ja älkäämme me koskaan hetkeksikään unohtako, että hänen kaiken näkevä katseensa valvoo meitä.”
Tykinlaukaukset, kiväärien yhteislaukaukset, rumpujen pärinä ja torvisoitto loivat juhlan tuntua laajemminkin. Illalla kaupunkiin sytytettiin juhlavalaistus, ja hovioikeuden presidentin talossa pidettiin juhlapäivälliset ja tanssiaiset. Vielä seuraavana päivänä olivat hovioikeuden presidentti ja virkakunta, maaherra ja lähiseudun herrasväet maistraatin kutsuvieraina raatihuoneen salissa, jossa apulaislääninsihteeri maisteri Fagerström piti puheen, jossa hän toi julki kaupungin ja maakunnan kunnioittavat kiitokset kuninkaan osoittamasta armollisuudesta. Chydeniuksen kirkossa pitämä puhe on osa tätä suurempaa tekstien ja puheiden ja niihin liittyvien seremonioiden ja juhlien muodostamaa kokonaisuutta. Kuningas puhui kuninkaanlinnassa Tukholmassa, hovioikeuden presidentti linnassa ja Vaasassa, kirkkoherrat saarnastuoleissa ympäri hovioikeuden toiminta-aluetta ja muut paikalliset virkamiehet ja säätyläiset käräjätaloissa ja muissa kokoontumispaikoissa.
HT
Suom. HE
Kirjallisuus
Luukko, Armas, Vaasan historia II. 1721–1808, Vaasa: Vaasan kaupunki 1979.
Tandefelt, Henrika, Konsten att härska. Gustaf III inför sina undersåtar, Skrifter utgivna av Svenska litteratursällskapet i Finland 706, Helsingfors 2008.
Rintala, Erkki (toim.), Vaasan hovioikeus 1776–1976 Vasa hovrätt. Kirjoituksia ja kuvia 200-vuotistaipaleelta, Vaasa: Vaasan hovioikeus 1976.
Vepsä, Iisa, Oikeuden hakijat. Tutkimus Vaasan hovioikeuden perustamisesta ja varhaisesta toiminnasta, Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja, 294, Helsinki 2009.