Kuningas Kustaa III ilmoitti 22.2.1792, että Gävleen kokoontuneet valtiopäivät päättyvät 24.2.1 Anders Chydenius, joka oli ehtinyt paikalle vasta kolmisen viikkoa aikaisemmin, ryhtyi jo seuraavana päivänä laatimaan valitsijoilleen raporttia valtiopäivien tärkeimmistä saavutuksista.2
Kansalliskirjaston Tengström-Lagus -kokoelmassa on tästä selostuksesta säilynyt kolme eri versiota. Ne ovat kaikki luonnosmaisia ja vain yksi, luultavasti ensimmäisenä kirjoitettu, on päivätty. Tässä niteessä julkaistaan näistä luonnoksista täydellisin (Selostus Gävlen valtiopäiviltä 1792).
Uppsalan yliopiston kirjastossa B. von Schinkelin kokoelmassa on lisäksi säilynyt aikalaisote versiosta, jonka Chydenius luultavasti kirjoitti viimeiseksi ja allekirjoitti 13.4.1792. Käsiala ei ole Chydeniuksen, ja koska kysymys on otteesta, on tekstiä paikoitellen lyhennetty. Alkuperäinen dokumentti, josta ote on tehty, ei ole säilynyt. Vaikka kaikissa neljässä on pääpiirteissään sama sisältö, niiden yksityiskohdissa on merkittäviä eroja. Viimeisessä versiossa näkyy selkeästi kirjoituskohdan ajallinen etäisyys valtiopäivistä: päätösten sisältö on täsmentynyt ja tullut jo muuta kautta lukijoiden tietoon. Tässä niteessä julkaistaan myös ote (Kertomus Gävlen valtiopäiviltä 1792), koska se sisältää monia muista versioista puuttuvia yksityiskohtia. Kirjoitusten tai niiden provenienssin perusteella ei voida päätellä, onko Chydenius todella toimittanut jonkin tai joitakin niistä valitsijoilleen.3
Valtiopäivät oli kutsuttu koolle ensi sijassa valtiotalouden kehnon tilanteen takia, ja Chydenius nostaa tämän esille tärkeimpänä käsitellyistä asioista. Sodan takia 8,5 miljoonalla riikintaalerilla kasvaneen ulkomaisen velan kattamiseksi ei ryhdytty suostunnan kasvattamiseen eli verotuksen kiristämiseen, vaan laskettiin liikkeelle lisää valtionvelkaseteleitä. Tätä Chydenius piti huolestuttava, koska se oli omiaan laskemaan velkaseteleiden arvoa suhteessa hopearahaan. Chydenius mainitsee ojentaneensa kuninkaalle laatimansa ”finanssisuunnitelman”, jota ei kuitenkaan ole löydetty Kustaa III:n papereista. Chydenius kertoo myös välittäneensä salaisen valiokunnan pappisjäsenille vaatimuksen sodan aikana liikkeelle laskettujen hätärahojen (”fahnehjelmit” eli sotakomissariaatin hätärahat) vaihtamisesta velkaseteleiksi. Tämä monien muidenkin suomalaisten ilmaisema toiveen säätyjen tekemä päätös toteutti.
Yksi harvoista asioista, joihin Chydenius valtiopäivillä suoranaisesti puuttui, koski juuri valtionvelkaseteleitä. Hallitus esitti, että velkaseteleitä voitaisiin käyttää myös pankinrahassa otettujen lainojen maksuun. Chydenius toi esille tähän liittyvät ongelmat ironissävyisessä lausunnossaan pappissäädyn pleenumissa.4 Kertomuksessaan Chydenius kertoo vain lyhyesti päätöksestä viittaamatta omaan osuuteensa.
Pykälässä 3 Chydenius esittää epäilynsä säätyjen pankin tilasta, vaikka valtiopäivillä oli vakuutettu asioiden olevan kunnossa. Huhtikuussa laaditussa versiossa Chydenius vihjaa tuntevansa asioiden todellisen laidan, mutta joutuu valan velvoittamana vaikenemaan.
Muista asioista suurimman huomion Chydenius antaa kruununprinssi Kustaa Adolfin kuulustelulle, jossa hänellä oli tilaisuus olla läsnä. Selostuksessa Gävlen valtiopäiviltä 1792 Chydenius käsittelee myös varsin laajasti kuninkaan hyvää suhdetta aatelittomiin säätyihin ja aateliston heikentynyttä asemaa.
Yhdistys- ja vakuuskirjan mukaan valtiopäivillä voitiin käsitellä asioita vain kuninkaan esityksestä, ja valtiopäiväedustajien aloiteoikeudesta vallitsi epäselvyys. Chydenius toi Gävleen mukanaan Närpiön rovastikunnan anomuksia, joita hän käsittelee vain viimeisessä versiossa Kertomus Gävlen valtiopäiviltä 1792. Pohjanmaan papiston palkkauskysymyksessä Chydenius kertoo kääntyneensä suoraan kuninkaan puoleen, mikä johtikin toivottuun tulokseen eli vuoden 1743 pappien oikeuksia koskevan asetuksen vahvistamiseen.5
MJ ja PH