Filosofi, kruununprinssin kotiopettaja Nils von Rosenstein lähetti kesällä 1793 Anders Chydeniukselle uuden kirjansa Försök til en afhandling om uplysningen, til dess beskaffenhet, nytta och nödvändighet för samhället. von Rosensteinin kirje ei ole säilynyt, ja Chydeniuksen kiitoskirje 21.8.1793 on ylipäänsä ainoa säilynyt näyte heidän välisestään kirjeenvaihdosta.
Chydenius oli tutustunut von Rosensteiniin viimeistään vuoden 1792 valtiopäivillä Gävlessä. Valtiopäiviltä laatimassaan selostuksessa hän kertoo saaneensa kruununprinssin kuulustelun jälkeen mahdollisuuden keskustella molempien kotiopettajien, von Rosensteinin ja Johan Gustaf Flodinin kanssa (ks. Kertomus Gävlen valtiopäiviltä, § 6). On kuitenkin mahdollista, että heidän välillään oli ollut kontakteja jo aikaisemmin. He ovat voineet tavata vuosien 1778–1779 valtiopäivillä, joille he molemmat osallistuivat. On myös mahdollista, että yhteys on syntynyt Jacob Tengströmin kautta. Tämä oleskeli vuosina 1779–1781 Tukholmassa ja pääsi enonsa suositusten avulla keskeisten kustavilaisten poliitikkojen, kuten Anders Schönbergin ja Carl Fredrik Schefferin suosioon. Tässä piirissä Tengström tutustui varmasti myös hovin suosioon päässeeseen, vain kolme vuotta vanhempaan von Rosensteiniin, joka sittemmin 1780-luvun lopulla vaikutusvallallaan edisti Tengströmin uraa.
Nils von Rosensteinin teos toi esille länsieurooppalaisen valistuksen keskeisiä ajatuksia: yhteiskunnan kehittämisen tuli perustua järkevään ja ennakkoluulottomaan ajatteluun, vapauteen ja tasa-arvoon. Chydeniuksen oli helppo tuntea nämä arvot omikseen, ja kirjeessään hän luettelee omia ponnistelujaan valistuksen edistämiseksi. Toisaalta hän tunnustaa, että Ranskan vallankumouksen muuttuminen väkivaltaiseksi oli saanut hänetkin epäröimään. Mielenkiintoista on, että Chydenius heti tämän sanottuaan esittää kysymyksen: ”Miksi Euroopan hallitsijoiden sitten on oltava niin valonarkoja?” Chydenius jättää sanomatta, mikä yhteys näiden asioiden välillä on, mutta lukija voi päätellä, että hän näkee avoimuuden puutteen ja itsevaltaisuuden johtaneen yhteiskunnalliseen konfliktiin. Ruotsissa kuninkaan väkivaltainen kuolema oli tuoreessa muistissa, ja Chydeniuksen sanoja voi Pentti Virrankosken tavoin lukea myös kritiikkinä Kustaa III:n politiikkaa kohtaan. Koska Chydeniukselta ei ole säilynyt yksityisluontoisia viestejä, joissa hän olisi luottamuksellisesti voinut kertoa näkemyksiään, on tämä peitelty kommentti arvokas lähde, kun pyritään arvioimaan hänen suhdettaan Kustaa III:een.
Chydenius säilytti yhteytensä von Rosensteiniin viimeisiin elinvuosiinsa asti. Elämäkerrassa hän mainitsee toimittaneensa von Rosensteinin kautta kuningas Kustaa IV Adolfille tämän valtaannousun yhteydessä 1796 esityksen niistä keinoista ja menetelmistä, ”joita käyttämällä kuninkaallisen majesteetin korkeasti kunnioitetun hallitusvallan kaudesta voisi tulla siunauksellinen ja onnekas”. Kertoessaan yrityksistään saada Suomen maatalous julkaistua hän mainitsee von Rosensteinin hoitavan asiaa kuninkaan suuntaan (ks. Elämäkerta).
MJ ja PH