Purjehdusvapaus, § 50

§. 50.

Fördelen af alt detta lyser bäst genom et exempel. Det ske nu ongefärligen 6 000 foror6färder för transport av varor om winteren ifrån Safwolax och Carelen neder til Österbotniske Städerna, och förse dem med 3 000 Lispund Fetalie-waror7animaliska livsmedel och 10 000 tunnor säd; hwardera af dessa foror göra Safwolax-boen i medel-tal en drögning af 30 dagar för häst och karl, hwilka dagswärcken för häst och karl beräknade til 2 Daler Kopp:mynt hwardera, gör för hela resan 60 Daler Kopp-mt, det är för 6 000 foror 360 000 Daler Kopp:mt årligen i resekåstnad, utom sjelfwa warornas wärde. Hade köpingarna fått uphandla samma waror och lägga fulla lass deraf, så hade 3 000 Lispund Smör och talg blifwit framsläpade på 75 lass a 40 Lispund på lasset, och 10 000 tunnor säd, a 4 tunnor på lasset, af 2 500 foror, tilsammans 2 575 lass; hwilcka äfwen beräknade til 60 Daler lasset i forlön8lön till person som gör en fora eller kör ett lass, gör allenast 154 500 Daler, och således äro endast derigenom at köpingarna reglerade alla lass til lika stora, och at ej hela menigheten behöfde förgäfwes med små lass fara til Sjöstaden, 205 000 Daler Kopp:mt i forlön besparda. Men om nu genom den projecterade fart 2 winterlass lades på en Båt och med Wår-floden fördes utföre, wore alla 6 000 nu skeende foror minskade til 1 287, och Sjöstäderna icke dess mindre försedda med lika mycket victualier som förr, och det för 77 220 Daler i det stället samma victualier nu kåsta 1 tunna Guld och 60 000 Daler i rese-kåstnad. Tänck om dessa 360 000 Daler skulle på detta sättet rätt anwändas til victualiers nedförande, kunde dermed mera än 4 dubbelt deremot, som nu sker, med samma kåstnad fås neder til Österbotniska Städerna, och således åtminstone 12 000 Lispund Smör och Talg, samt 40 000 tunnor Spanmål, af hwilka nu en stor del stanna i Ryssland, andra komma genom Wiborg, Fredrikshamn och Pettersborg til Stockholm, sedan de tagit denna för Riket skadeliga omwäg och ricktat wår granne9ricktat wår granne: gjort vår granne rik. Och48 emedan Stockholm nu redan årligen får större eller mind­re poster af samma waror från Österbotn, hwad ymnoghet hade icke denne Stad då framdeles at wänta, om den sökta friheten wunnos? På sjelfwa warorna bör derföre så mycket mindre supponeras i Safwolax och Carelen någon brist, som de wid öpnad eller lättad fart, kunde straxt årligen ofelbart præstera det projecterade quantum10det projecterade quantum: den föreslagna, planerade mängden, och utom dess är oemotsäjeligt, at i den mon som farten blefwe lättad, skulle och waro-mängden wäxa.

Monn dessa äro små saker, som allenast med förakt böra anses? Monn Stappel-rätten för Norrbotningarna minskar victualierna i Riket? Eller monn Privatorum enskilta nytta skal wara en giltig ordsak, at kufwa hela Länders tilwäxt?

1. färder för transport av varor
2. animaliska livsmedel
3. lön till person som gör en fora eller kör ett lass
4. ricktat wår granne: gjort vår granne rik
5. det projecterade quantum: den föreslagna, planerade mängden

§ 50

Tätä kaikkea voi parhaiten valaista esimerkillä. Nykyään Savosta ja Karjalasta kulkee talvisin suunnilleen 6 000 rahtikuormaa Pohjanmaan kaupunkeihin ja niillä tuodaan 3 000 leiviskää elintarvikkeita ja 10 000 tynnyriä viljaa. Jokainen kuorma vaatii savolaiselta keskimäärin 30 päivää ja kun hevosen ja miehen päivätyön arvoksi lasketaan 2 kuparitaaleria, koko matka tekee 60 kuparitaaleria ja 6 000 kuormalta 360 000 kuparitaaleria vuotuisina matkakuluina itse tavaroiden arvon lisäksi. Jos kauppalat olisivat saaneet ostaa samat tavarat ja koota niitä täysiksi lasteiksi, 3 000 leiviskää voita ja talia olisi rahdattu 75 kuormana à 40 leiviskää ja 10 000 tynnyriä viljaa 2 500 kuormana à 4 tynnyriä kuormaa kohti, mikä tekee kaikkiaan 2 575 kuormaa. Kun ajopalkaksi tässäkin lasketaan 60 taaleria kuormalta, saadaan ainoastaan 154 500 taaleria. Jo sillä, että kauppaloissa kaikki kuormat tasattaisiin yhtä suuriksi eikä koko väen tarvitsisi turhan takia ajella pieniä kuormia rannikkokaupunkeihin, säästettäisiin ajopalkoissa 205 000 kuparitaaleria. Jos sitten kaksi talvikuormaa siirrettäisiin yhteen veneeseen ja vietäisiin edellä esitetyllä tavalla kevättulvan aikaan jokea alas, nyt ajetut 6 000 rahtia vähenisivät 1 287 venelastiksi. Rannikkokaupungit saisivat joka tapauksessa yhtä paljon elintarvikkeita kuin ennenkin, ja vain 77 220 taalerilla, sen sijaan että ne maksavat niiden rahdista nyt yhden tynnyrin kultaa ja 60 000 taaleria. Sopii miettiä, että jos kyseiset 360 000 taaleria käytettäisiin oikein elintarvikkeiden rahtaamiseen, silloin Pohjanmaan kaupunkeihin saataisiin samoin kustannuksin nykyiseen verrattuna nelinkertainen määrä elintarvikkeita, siis vähintään 12 000 leiviskää voita ja talia sekä 40 000 tynnyriä viljaa. Suurin osa näistä määristä jää nyt Venäjälle, ja osa tulee Viipurin, Haminan ja Pietarin kautta Tukholmaan, kuljettuaan ensin tämän valtakunnalle tappiollisen kiertotien naapuriamme rikastuttamassa. Kun48 Tukholma saa jo nyt suuremman tai pienemmän määrän samoja tavaroita Pohjanmaalta, millaista yltäkylläisyyttä kaupunki voisikaan vastaisuudessa odottaa, jos anottu vapaus toteutuisi. Ei siis ole aihetta senkään vertaa olettaa, että Savossa ja Karjalassa tulisi pula tavarasta, sillä kuljetusten avautuessa tai helpottuessa nämä maakunnat voisivat varmasti pian tuottaa esitetyn määrän joka vuosi. Lisäksi on kiistatonta, että tavaramääräkin kasvaisi sitä mukaa kuin kuljetus helpottuisi.

Mahtavatko nämä olla pikkuseikkoja, joihin pitää suhtautua vain ylenkatseellisesti? Mahtavatko norrbottenilaisten tapulioikeudet vähentää elintarvikkeiden määrää valtakunnassa? Tai mahtaako joidenkin ihmisten yksityinen hyöty olla pätevä syy lannistaa kokonaisten maakuntien kasvua?

Unfortunately this content isn't available in English