Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 4
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 6
§ 5
Mitä tulee tapulikaupunkien erioikeuksiin, joihin niin kovaan ääneen vedotaan ja jotka näin tulisivat loukatuiksi, niin saanen luvan muistuttaa, minkä kaupunkien erioikeuksista on kyse. Gävleä asia ei koske, sillä vuoden 1617 kauppa-asetuksen1 mukaan yhdelläkään Norlannin kaupungilla ei ollut lupa purjehtia Gävleen. Liioin ei ole kysymys Turusta, sillä vaikka samalla asetuksella annettiinkin Pohjanmaan kaupungeille lupa purjehtia myös Turkuun, merenkulku siihen suuntaan on niin vaivalloista ja epävarmaa, ettei juuri kukaan sitä Pohjanmaalta3 siihen suuntaan harjoita. Asia koskee siis yksinomaan Tukholmaa, ja suunniteltu uusi purjehdus loukkaisi siis tukholmalaisten erioikeuksia.
Jokaisen totuutta rakastavan ja etenkin jokaisen ruotsalaisen miehen on syytä tietää miten asianlaita oikein on. Muutoin väite yhden säädyn etuoikeuksien loukkaamisesta saattaisi saada monet harhaanjohdetut epäilemään lakien ja lupauksien pyhyyttä ja niiden tarjoamaa jokamiehen turvaa.
Tukholman vanhimpia erioikeuksia on paljon ja monenlaisia. Koska niitä ei voi Ruotsin myöhempien hallitsijoiden myöntäminen uudempien erioikeuksien vuoksi enää pitää sitovina, sivuutan ne mieluummin kokonaan kuin ryhdyn turhaan toistamaan niitä, jotta en veisi lukijan ajatuksia pois itse asiasta.
Uudemmat erioikeudet ovat seuraavat: kuningatar Kristiinan maaliskuun 10. päivänä 1636 sekä tammikuun 29. päivänä 1646 myöntämät, kuningas Kaarle X Kustaan kesäkuun 28. päivänä 1655 myöntämät, sekä kuningas Kaarle XI:n elokuun 23. päivänä 1673 ja huhtikuun 15. päivänä 1676 myöntämät. Näihin sisältyy muiden myönnettyjen vapauksien ohella Tukholman porvaristolle annettu vapaus käydä kauppaa norlantilaisten2 kanssa. Mutta on punnittava mitä huolellisimmin, onko niistä tehty perustuslaki, jota ei nyt eikä myöhemminkään saa vähääkään muuttaa tai rajoittaa vaarantamatta yleistä turvallisuutta.
§. 5.
Men hwad de så högt åberopade privilegier egenteligen beträffar för Sjöstäderna, som härigenom skola kränkas får jag lof at ärhindra, hwilka Städers privilegier detta rör. Nemligen intet Gefle Stads, emedan ingen af Norrlänske Städerne, enligit Handels-ordinantien af 16173: har frihet at dit segla. Intet Åbo; ty ehuru samme ordinantie tillägger Österbotniske Städer frihet, at äfwen segla dit, är dock Sjöfarten åt den kanten4 så beswärlig och osäker, at det är nästan ingen som från Österbotn3 idkas åt den kanten. Saken angår således ingen annan än Stockholm, och måste det wara deras privilegier, som genom den nya påtänckta Seglation skola kränkas.
Huru härmed är beskaffat, är för hwar sannings älskare och i synnerhet hwar Swänsk man wärdt at weta. Det kunde annors mången bakom ljuset stäld, af et förment inbrått i et Stånds privilegier, sättas i twikan, om Lagarnas och löftens helgd och hwar mans deraf flytande säkerhet.
Hwad de äldsta denna Stads undfångna Privilegier beträffar, ehuru de äro både många och mångfaldiga, så emedan dem nu mera i anseende til de under senare Sweriges Regenter utkomma nyare Privilegier, ingen bindande kraft kan tilläggas, wil jag heldre gå dem aldeles förbi, än med et onödigt uprepande af dem draga läsarens eftertancka från sjelfwa saken.
De senare äro dessa: Drottning Christinas af den 10 Martii 1636: och den 29 Januarii 1646: Konung Carl Gustavs af den 28 Junii 1655: Konung Carl den 11:tes af den 23 Augusti 1673: och den 15 Aprilis 1676. Desse innehålla wäl ibland annat förunta friheter för Stockholms Borgerskap, at få drifwa handel med Norrlänningarne: Men om de äro gjorda til en grundlag, den aldrig hwarcken nu eller framdeles utan allmänna säkerhetens rubbning kan i något mål förändras eller limiteras5, det bör på det ömmaste öfwerwägas.
§ 5
Mitä tulee tapulikaupunkien erioikeuksiin, joihin niin kovaan ääneen vedotaan ja jotka näin tulisivat loukatuiksi, niin saanen luvan muistuttaa, minkä kaupunkien erioikeuksista on kyse. Gävleä asia ei koske, sillä vuoden 1617 kauppa-asetuksen6 mukaan yhdelläkään Norlannin kaupungilla ei ollut lupa purjehtia Gävleen. Liioin ei ole kysymys Turusta, sillä vaikka samalla asetuksella annettiinkin Pohjanmaan kaupungeille lupa purjehtia myös Turkuun, merenkulku siihen suuntaan on niin vaivalloista ja epävarmaa, ettei juuri kukaan sitä Pohjanmaalta3 siihen suuntaan harjoita. Asia koskee siis yksinomaan Tukholmaa, ja suunniteltu uusi purjehdus loukkaisi siis tukholmalaisten erioikeuksia.
Jokaisen totuutta rakastavan ja etenkin jokaisen ruotsalaisen miehen on syytä tietää miten asianlaita oikein on. Muutoin väite yhden säädyn etuoikeuksien loukkaamisesta saattaisi saada monet harhaanjohdetut epäilemään lakien ja lupauksien pyhyyttä ja niiden tarjoamaa jokamiehen turvaa.
Tukholman vanhimpia erioikeuksia on paljon ja monenlaisia. Koska niitä ei voi Ruotsin myöhempien hallitsijoiden myöntäminen uudempien erioikeuksien vuoksi enää pitää sitovina, sivuutan ne mieluummin kokonaan kuin ryhdyn turhaan toistamaan niitä, jotta en veisi lukijan ajatuksia pois itse asiasta.
Uudemmat erioikeudet ovat seuraavat: kuningatar Kristiinan maaliskuun 10. päivänä 1636 sekä tammikuun 29. päivänä 1646 myöntämät, kuningas Kaarle X Kustaan kesäkuun 28. päivänä 1655 myöntämät, sekä kuningas Kaarle XI:n elokuun 23. päivänä 1673 ja huhtikuun 15. päivänä 1676 myöntämät. Näihin sisältyy muiden myönnettyjen vapauksien ohella Tukholman porvaristolle annettu vapaus käydä kauppaa norlantilaisten7 kanssa. Mutta on punnittava mitä huolellisimmin, onko niistä tehty perustuslaki, jota ei nyt eikä myöhemminkään saa vähääkään muuttaa tai rajoittaa vaarantamatta yleistä turvallisuutta.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 5.
Men hwad de så högt åberopade privilegier egenteligen beträffar för Sjöstäderna, som härigenom skola kränkas får jag lof at ärhindra, hwilka Städers privilegier detta rör. Nemligen intet Gefle Stads, emedan ingen af Norrlänske Städerne, enligit Handels-ordinantien af 16178: har frihet at dit segla. Intet Åbo; ty ehuru samme ordinantie tillägger Österbotniske Städer frihet, at äfwen segla dit, är dock Sjöfarten åt den kanten9 så beswärlig och osäker, at det är nästan ingen som från Österbotn3 idkas åt den kanten. Saken angår således ingen annan än Stockholm, och måste det wara deras privilegier, som genom den nya påtänckta Seglation skola kränkas.
Huru härmed är beskaffat, är för hwar sannings älskare och i synnerhet hwar Swänsk man wärdt at weta. Det kunde annors mången bakom ljuset stäld, af et förment inbrått i et Stånds privilegier, sättas i twikan, om Lagarnas och löftens helgd och hwar mans deraf flytande säkerhet.
Hwad de äldsta denna Stads undfångna Privilegier beträffar, ehuru de äro både många och mångfaldiga, så emedan dem nu mera i anseende til de under senare Sweriges Regenter utkomma nyare Privilegier, ingen bindande kraft kan tilläggas, wil jag heldre gå dem aldeles förbi, än med et onödigt uprepande af dem draga läsarens eftertancka från sjelfwa saken.
De senare äro dessa: Drottning Christinas af den 10 Martii 1636: och den 29 Januarii 1646: Konung Carl Gustavs af den 28 Junii 1655: Konung Carl den 11:tes af den 23 Augusti 1673: och den 15 Aprilis 1676. Desse innehålla wäl ibland annat förunta friheter för Stockholms Borgerskap, at få drifwa handel med Norrlänningarne: Men om de äro gjorda til en grundlag, den aldrig hwarcken nu eller framdeles utan allmänna säkerhetens rubbning kan i något mål förändras eller limiteras10, det bör på det ömmaste öfwerwägas.
§ 5
Mitä tulee tapulikaupunkien erioikeuksiin, joihin niin kovaan ääneen vedotaan ja jotka näin tulisivat loukatuiksi, niin saanen luvan muistuttaa, minkä kaupunkien erioikeuksista on kyse. Gävleä asia ei koske, sillä vuoden 1617 kauppa-asetuksen11 mukaan yhdelläkään Norlannin kaupungilla ei ollut lupa purjehtia Gävleen. Liioin ei ole kysymys Turusta, sillä vaikka samalla asetuksella annettiinkin Pohjanmaan kaupungeille lupa purjehtia myös Turkuun, merenkulku siihen suuntaan on niin vaivalloista ja epävarmaa, ettei juuri kukaan sitä Pohjanmaalta3 siihen suuntaan harjoita. Asia koskee siis yksinomaan Tukholmaa, ja suunniteltu uusi purjehdus loukkaisi siis tukholmalaisten erioikeuksia.
Jokaisen totuutta rakastavan ja etenkin jokaisen ruotsalaisen miehen on syytä tietää miten asianlaita oikein on. Muutoin väite yhden säädyn etuoikeuksien loukkaamisesta saattaisi saada monet harhaanjohdetut epäilemään lakien ja lupauksien pyhyyttä ja niiden tarjoamaa jokamiehen turvaa.
Tukholman vanhimpia erioikeuksia on paljon ja monenlaisia. Koska niitä ei voi Ruotsin myöhempien hallitsijoiden myöntäminen uudempien erioikeuksien vuoksi enää pitää sitovina, sivuutan ne mieluummin kokonaan kuin ryhdyn turhaan toistamaan niitä, jotta en veisi lukijan ajatuksia pois itse asiasta.
Uudemmat erioikeudet ovat seuraavat: kuningatar Kristiinan maaliskuun 10. päivänä 1636 sekä tammikuun 29. päivänä 1646 myöntämät, kuningas Kaarle X Kustaan kesäkuun 28. päivänä 1655 myöntämät, sekä kuningas Kaarle XI:n elokuun 23. päivänä 1673 ja huhtikuun 15. päivänä 1676 myöntämät. Näihin sisältyy muiden myönnettyjen vapauksien ohella Tukholman porvaristolle annettu vapaus käydä kauppaa norlantilaisten12 kanssa. Mutta on punnittava mitä huolellisimmin, onko niistä tehty perustuslaki, jota ei nyt eikä myöhemminkään saa vähääkään muuttaa tai rajoittaa vaarantamatta yleistä turvallisuutta.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 4
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 6
paikat: Gävle Norlanti Pohjanmaa Ruotsi Tukholma Turku
Henkilöt: Kaarle X Kustaa Kaarle XI Kristiina
Raamatunkohdat:
Aiheet: