Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 46
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 48
§ 47
Voidaan tietysti laskea miten paljon tahansa sen varaan, että puutavaralla voidaan helpottaa rautarahtejamme. Jos ei kuitenkaan löydy muita tavaroita, joita voisi viedä puun sijasta samassa tarkoituksessa,44 on varmaa, että puolessa vuosisadassa sen jälkeen kun Norrbottenin tuhlatuissa metsissä on tehty isojako ja omistajat ovat luultavasti panneet ne hyvin tarpeelliseen lepoon, saavutetaan vihdoin se tavoite, jota suureen ääneen julistettiin rautakonttoria perustettaessa: Jääköön rauta omien tapulikaupunkiemme vaakoihin. Eikö metallejamme voi sitten jalostaa niin pitkälle, että sillä maksettaisiin edes niiden omat rahtikulut? Eivätkö rautamanufaktuurituotteet, vedetyt langat, messinki- ja kuparitaokset, hienot terästeokset sekä kaikenlaiset jalostetut puutavarat voi auttaa karkean raudan rahtikuluissa? Jos pakko saataisiin joskus karkotetuksi kaupankäynnistä ja elinkeinoista, niin että ruokaa samoin kuin raaka-aineita olisi saatavilla kohtuulliseen hintaan ja rahakantakin vakautettaisiin, millä tarmolla ja vakavuudella Ruotsin miehet tekisivätkään aidossa vapauden suomassa rauhassa työtä oikeutetun vaurautensa ja hyvinvointinsa hyväksi. Vasta silloin saatavillemme tulisi uusia tilaa vieviä tavaroita, jotka vetäisivät kalleudessa vertoja venäläisten juhtipäällisnahalle1 ja kaviaarille. Silloin kaupankäynnissä avautuisi kaikilla suunnilla uusia näkymiä. Silloin hymyilisimme ajatukselle, että hollantilaiset muka veisivät meiltä Euroopan satamissa nauttimamme edut, millä meitä nyt pelotellaan. Mutta niin kauan kuin meidän nykyinen vaaralle altis tilanteemme jatkuu, ei pidä uskoa, että mitkään vaarat olisivat riittävän kaukana meistä.
§. 47.
Dock, man må göra sin uträkning på wåra Träwaror så mycket man wil, at lätta Järn-frackterna med: gifwes intet andra waror, som i deras ställe kunna i samma afsickt ut44skeppas, så är ofelbart, at innom halft Seculum, då Norrbotns utödde2 Skogs-parcker3 äro Storskiftade, och af sina ägare förmodeligen få den så nödiga hwilan, ändteligen winnes, det, wid Järn-Contoirets inrättande, så högt åberopade ändamål: At Stappeln af Järnet skulle stadna uti egna Stapelstadswågar. Kunna då intet wåra metaller så mycket förädlas, at de bära hälst sin egen frackt? Järn-manufactur-wärck, trå-dragerier4, Messings- och Kopparsmiden, fina Stål-arbeten, och allehanda förädlade trä-wahror kunna intet de hjelpa under det grofwa Järnets frackt? Om twång blefwe en gång landtförwist från Handel och näringar, at både föda och arbets-ämnen finges til drägeligit pris, och Mynt-foten blefwe stadgad, hwad drift, hwad alfware skulle icke än finnas hos Swenska Män, at i et ägta frihets-lugn, arbeta på sin lofliga rikedom och wälmåga. Då blefwe först tilgång på nya skrymmande waror, som i dyrhet ej gåfwe Ryssens Juhter5 och Caviar efter. Då gjordes nya Handels-utsickter åt alla kanter. Då skulle wi le åt det, at Holländaren skal jaga oss utur wåra fördelar i de Europeiska hamnar, som man nu wil skräma oss med; Men så länge alt står uti wår nu warande tids äfwentyrliga belägenhet, bör intet ondt tros wara så långt borta, at det intet kan träffa oss.
§ 47
Voidaan tietysti laskea miten paljon tahansa sen varaan, että puutavaralla voidaan helpottaa rautarahtejamme. Jos ei kuitenkaan löydy muita tavaroita, joita voisi viedä puun sijasta samassa tarkoituksessa,44 on varmaa, että puolessa vuosisadassa sen jälkeen kun Norrbottenin tuhlatuissa metsissä on tehty isojako ja omistajat ovat luultavasti panneet ne hyvin tarpeelliseen lepoon, saavutetaan vihdoin se tavoite, jota suureen ääneen julistettiin rautakonttoria perustettaessa: Jääköön rauta omien tapulikaupunkiemme vaakoihin. Eikö metallejamme voi sitten jalostaa niin pitkälle, että sillä maksettaisiin edes niiden omat rahtikulut? Eivätkö rautamanufaktuurituotteet, vedetyt langat, messinki- ja kuparitaokset, hienot terästeokset sekä kaikenlaiset jalostetut puutavarat voi auttaa karkean raudan rahtikuluissa? Jos pakko saataisiin joskus karkotetuksi kaupankäynnistä ja elinkeinoista, niin että ruokaa samoin kuin raaka-aineita olisi saatavilla kohtuulliseen hintaan ja rahakantakin vakautettaisiin, millä tarmolla ja vakavuudella Ruotsin miehet tekisivätkään aidossa vapauden suomassa rauhassa työtä oikeutetun vaurautensa ja hyvinvointinsa hyväksi. Vasta silloin saatavillemme tulisi uusia tilaa vieviä tavaroita, jotka vetäisivät kalleudessa vertoja venäläisten juhtipäällisnahalle6 ja kaviaarille. Silloin kaupankäynnissä avautuisi kaikilla suunnilla uusia näkymiä. Silloin hymyilisimme ajatukselle, että hollantilaiset muka veisivät meiltä Euroopan satamissa nauttimamme edut, millä meitä nyt pelotellaan. Mutta niin kauan kuin meidän nykyinen vaaralle altis tilanteemme jatkuu, ei pidä uskoa, että mitkään vaarat olisivat riittävän kaukana meistä.
Unfortunately this content isn't available in English
§. 47.
Dock, man må göra sin uträkning på wåra Träwaror så mycket man wil, at lätta Järn-frackterna med: gifwes intet andra waror, som i deras ställe kunna i samma afsickt ut44skeppas, så är ofelbart, at innom halft Seculum, då Norrbotns utödde7 Skogs-parcker8 äro Storskiftade, och af sina ägare förmodeligen få den så nödiga hwilan, ändteligen winnes, det, wid Järn-Contoirets inrättande, så högt åberopade ändamål: At Stappeln af Järnet skulle stadna uti egna Stapelstadswågar. Kunna då intet wåra metaller så mycket förädlas, at de bära hälst sin egen frackt? Järn-manufactur-wärck, trå-dragerier9, Messings- och Kopparsmiden, fina Stål-arbeten, och allehanda förädlade trä-wahror kunna intet de hjelpa under det grofwa Järnets frackt? Om twång blefwe en gång landtförwist från Handel och näringar, at både föda och arbets-ämnen finges til drägeligit pris, och Mynt-foten blefwe stadgad, hwad drift, hwad alfware skulle icke än finnas hos Swenska Män, at i et ägta frihets-lugn, arbeta på sin lofliga rikedom och wälmåga. Då blefwe först tilgång på nya skrymmande waror, som i dyrhet ej gåfwe Ryssens Juhter10 och Caviar efter. Då gjordes nya Handels-utsickter åt alla kanter. Då skulle wi le åt det, at Holländaren skal jaga oss utur wåra fördelar i de Europeiska hamnar, som man nu wil skräma oss med; Men så länge alt står uti wår nu warande tids äfwentyrliga belägenhet, bör intet ondt tros wara så långt borta, at det intet kan träffa oss.
§ 47
Voidaan tietysti laskea miten paljon tahansa sen varaan, että puutavaralla voidaan helpottaa rautarahtejamme. Jos ei kuitenkaan löydy muita tavaroita, joita voisi viedä puun sijasta samassa tarkoituksessa,44 on varmaa, että puolessa vuosisadassa sen jälkeen kun Norrbottenin tuhlatuissa metsissä on tehty isojako ja omistajat ovat luultavasti panneet ne hyvin tarpeelliseen lepoon, saavutetaan vihdoin se tavoite, jota suureen ääneen julistettiin rautakonttoria perustettaessa: Jääköön rauta omien tapulikaupunkiemme vaakoihin. Eikö metallejamme voi sitten jalostaa niin pitkälle, että sillä maksettaisiin edes niiden omat rahtikulut? Eivätkö rautamanufaktuurituotteet, vedetyt langat, messinki- ja kuparitaokset, hienot terästeokset sekä kaikenlaiset jalostetut puutavarat voi auttaa karkean raudan rahtikuluissa? Jos pakko saataisiin joskus karkotetuksi kaupankäynnistä ja elinkeinoista, niin että ruokaa samoin kuin raaka-aineita olisi saatavilla kohtuulliseen hintaan ja rahakantakin vakautettaisiin, millä tarmolla ja vakavuudella Ruotsin miehet tekisivätkään aidossa vapauden suomassa rauhassa työtä oikeutetun vaurautensa ja hyvinvointinsa hyväksi. Vasta silloin saatavillemme tulisi uusia tilaa vieviä tavaroita, jotka vetäisivät kalleudessa vertoja venäläisten juhtipäällisnahalle11 ja kaviaarille. Silloin kaupankäynnissä avautuisi kaikilla suunnilla uusia näkymiä. Silloin hymyilisimme ajatukselle, että hollantilaiset muka veisivät meiltä Euroopan satamissa nauttimamme edut, millä meitä nyt pelotellaan. Mutta niin kauan kuin meidän nykyinen vaaralle altis tilanteemme jatkuu, ei pidä uskoa, että mitkään vaarat olisivat riittävän kaukana meistä.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 46
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 48
paikat: Eurooppa Norrbotten Ruotsi Venäjä
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: