Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 41
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 43
§ 42
Niihin seikkoihin, jotka estävät pohjalaisten ja länsipohjalaisten merenkulkua ulkomaille, lasketaan vielä se, että he pystyvät asuinalueidensa sijainnin takia purjehtimaan vain neljänä kuukautena vuodessa. Myönnän sen todeksi, mutta en ymmärrä, mitä siitä pitäisi seurata.
Koska norlantilaiset voivat purjehtia Norrbotteniin vain neljän kuukauden aikana, estääkö se heitä purjehtimasta sitä pitempään myös Espanjan vesillä? Kun pohjalaisten ja länsipohjalaisten merenkulkijoiden purjehduskausi rajoittuu nyt vain 4 kuukauteen vuodessa ja he joutuvat olemaan loput
8 kuukautta ilman ansioita, lieneekö kohtuullista että heille ei myönnettäisi vastedeskään suurempaa vapautta, vaan he joutuisivat kuluttamaan talvikuukaudet yhtä hedelmättömästi kuin tähänkin asti? Lyhyestä pohjalaisten ja länsipohjalaisten kesästä haluttaneen tehdä se johtopäätös, että he eivät ehtisi tehdä edestakaista matkaa ulkomaille. Mutta haluan huomauttaa, että Itämeren puitteissa purjehdus voidaan eittämättä suorittaa yhden kesän aikana, kun taas Juutinrauman tuolle puolen suuntautuvat matkat ovat haasteellisempia (Amsterdamista ja Lontoosta se kylläkin on mahdollista). Pohjalaiset ja länsipohjalaiset voivat toki kuljettaa vientitavaransa syksyllä ja käydä etelän satamissa, ja kevään tullen lastata kotimaassa tarvittavia tavaroita ja lähteä kotimatkalle. Eivätkö norrbottenilaisten laivat voi sitä paitsi rikastuttaa omistajiaan ulkomaisella rahtipurjehduksella yhtä hyvin kuin tukholmalaisten? Kesän lyhyys on kyllä merkittävä asia valtakunnan pohjoisille kaupungeille. Keskikokoiseen norrbottenilaiseen laivaan on meidän vaihtokurssimme mukaan sijoitettu 40 000 kuparitaaleria, josta 6 prosentin vuosikorko tekee 2 400 taaleria. Jos hyvin käy, laiva purjehtii 10 vuotta, jolloin koko pääoma on kuoletettu. Jos jaamme pääoman alenemisen tasaisesti kullekin vuodelle, se tekee 4 000 taaleria vuodessa. Oletetaan että purjeisiin, köysistöön, tilkitsemiseen jne. on vuosittain käytettävä 600 taaleria, silloin itse laiva ja sen vuotuiset hoitokulut nousevat yhteensä 7 000 kuparitaaleriin. Oletetaan että laivassa on 15 miehen miehistö ja jokainen saa palkkaa vain 300 taaleria. Jotta heille jäisi edes muutama ropo, jolla elää niiden kahdeksan kuukauden aikana, huolehtikoon laivanvarustaja heidän ylläpidostaan kesällä, ja tämä voi nousta 150 taaleriin miestä kohti. Yhteenlaskettuna se tekee 450 taaleria ja 15 miehelle 6 750 taaleria vuodessa. Laivanvarustajalla on oltava vähintään 40 000 taalerin pääoma, jolla hän vuosittain ostaa maaseudun asukkaalta vientitavarat laivattaviksi. Jos sama summa olisi ollut tuottamassa korkoa, laivanvarustaja olisi saanut 2 400 taalerin voiton vuodessa. Lasken että kaupan harjoittaja, joka asuu omassa talossaan palvelijoineen, vieraineen jne. käyttää vaatimattomaan elämiseen 5 000 taaleria vuodessa.Ellei hän halua kuluttaa korkotuloa, vaan koota siitä edes pientä säästöä, hänen pitää 4 kuukaudessa
saada puhdasta tuloa 21 150 kuparitaaleria sen lisäksi mitä menee tulleihin ja muihin kuluihin, tavaran tarkastusmaksuihin jne. Yhden laivan ei voida laskea tekevän enemmän kuin kaksi Tukholman-matkaa kesässä ja vievän molemmilla kerroilla 800 tynnyriä tervaa sekä 400–500 lautatolttia, ja mikäli kauppias aikoo pysyä voitolla, hänen on saatava 10 kuparitaaleria tervatynnyriltä ja 6 taaleria lautatoltilta. Tällaisia hintoja hän saa tuskin joka kymmenes vuosi. Kertokaa minulle, niin kauan kuin kaupankäynti on näin heikolla pohjalla, eikö hän koko elämänsä ajan pysykin köyhänä surkimuksena. Kaiken kukkuraksi hän joutuu sietämään sitä että hänen köyhyyttään pidetään syynä siihen, ettei hänelle voida sallia vapaampaa kauppaa. Millä muulla hän voisi parantaa asemaansa kuin hyötymällä laivansa käytöstä lämpimämmissä maissa?
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 41
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 43
paikat: Amsterdam Biscayabukten Espanja Iberiska halvön Juutinrauma Lontoo Länsi-Norlanti Länsipohja Norrbotten Pohjanmaa Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: