Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Purjehdusvapaus

Purjehdusvapaus, § 41

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 41

Norlantilaisten tietämättömyyden katsotaan johtavan ennen kaikkea siihen, että ulkomaankaupan aloittelijoina heidän olisi helpointa solmia yhtey­det hansakaupunkeihin ja että he siirtäisivät tavaroidensa tapulin1 niihin, mikä aiheuttaisi vahinkoa valtakunnalle. Onko luultavaa, että he siirtäisivät tapulinsa sinne? Tai jos niin tapahtuisi, olisivatkohan seuraukset niin raskaat kuin nykyisellä Tukholman kautta käytävällä kaupalla? Eivätköhän norlantilaiset pystyisi pian saamaan yhteydet suuriin kauppakaupunkeihin Juutinrauman taakse yhtä hyvin kuin hansakaupunkeihin Juutinrauman tällä puolen, ja viemään niitä tavaroitaan, joilla on paras menekki? Kun heidän pitäisi lisäksi harkita yhteyksiä joihinkin Itämeren kaupunkeihin hankkiakseen niistä viljaa, hamppua ja muuta, heitä ei ole tämän takia syytä asettaa epäilyksenalaiseksi sen paremmin kuin tukholmalaisiakaan, jotka myös hankkivat näistä kaupungeista samoja tavaroita ja myyvät niitä meille.36

Kaikkien pohjalaisten ja länsipohjalaisten vientitavaroiden on ohitettava Tukholma 12–15 meripeninkulman etäisyydeltä. Jos tukholmalaiset maksaisivat tavaroista yhtä paljon kuin hansakaupunkien kauppiaat, lukuun ottamatta rahtikulujen eroja, pohjalaiset ja länsipohjalaiset myisivät vientitavaransa varmasti mieluummin Tukholmaan kuin uskaltautuisivat laivoineen ja tavaroineen tuntemattomille vesille pelkästään rahtimaksujen antaman vähäisen voiton takia. Sillä tukholmalaisen olisi kyettävä maksamaan heille lähes samat hinnat kuin hansakaupungit ja samalla hänen olisi kyettävä saamaan yhtä hyvät tulot kuin hansakaupungit viedessään tavarat eteenpäin. Jos Tukholmasta ja hansakaupungeista saatujen hintojen ero on hiukankin tuntuva, silloin käy niin kuin on pelätty, toisin sanoen pohjalaiset ja länsipohjalaiset myyvät vientitavaransa mieluummin hansakaupunkeihin kuin Tukholmaan. Muussa tapauksessa pelko on aivan naurettava ja pelkkää ajatusleikkiä, joka ei toteudu käytännön kaupankäynnissä muutoin kuin tahattomasti. On siis Tukholman kaupungin omassa vallassa, haluaako se vetää Norlannin tavarat puoleensa pakottomilla hinnoilla vai päästääkö se ne hansakaupunkeihin. Mutta mitä sitten, jos tapuli on hansakaupungeissa? Mahdetaanko tätä tapulia nyt pitää yhtä vaarallisena valtakunnalle kuin ulkomaisilla paikkakunnilla sijainnutta raudan tapulia pidettiin vuonna 1747?2 Tarvitseeko Ruotsin pelätä meidän aikanamme jotakin ulkomaalaisten ylivaltaa? Ainakaan se ei toteudu kovin nopeasti. Ja kuten heidän vastustajansakin myöntävät, pohjalaiset ja länsipohjalaiset ehtivät ennen sitä hankkia riittävästi kokemusta laajalle ulottuvasta ulkomaankaupasta, minkä avulla he pystyvät välttämään ulkomaalaisten aiheut­taman pakon. Se, että muutamien kansalaisten rajoittamattoman vallan suojissa edistetään monien valtaa3, joka on tuhonnut monia valtioita, on paljon vaarallisempaa kuin sota ulkovallan kanssa.


  1. Tapuli-sanalla tarkoitetaan usein sekä ulkomaankauppaan tarkoitettujen tavaroiden varastoa, kaupankäyntipaikkaa (jonka yhteydessä tämä varasto sijaitsi) että oikeutta käydä ulkomaankauppaa. Oikeus varastoida ”tapuliin” jossakin merkitsi oikeutta käydä kauppaa tuon paikan kautta.
  2. raudan tapulia pidettiin vuonna 1747: Ulkomaisten kauppiaiden hallitseva asema raudan viennissä oli keskeisimpiä perusteluja, joita esitettiin rautakonttorin perustamisen puolesta 1747.
  3. monien valtaa: On epäselvää, ketä Chydenius ”monilla” (mångvälde) tässä tapauksessa tarkoittaa.
Alkukieli

§. 41.

Af denna Norrlänningarnas okunnoghet härleder man i synnerhet den fölgd, at de såsom nybegynnare uti Utlänsk Handel skulle lättast winna Correspondance med Hanse-Städerna, och flytta Stappeln4 af sina wahror dit til Rikets skada. Är det likt, at Norrbotningarna skulle flytta sin Stappel dit? Eller om det än skedde: monn det wore af så swåra påfölgder, som då den nu är i Stockholm? Kunna intet Norrlänningarna börja straxt sin Utländska Correspondence på de större Handels-Städerna utom Sundet5, likawäl som på Hanse-Städerna innom det samma, angående de waror, som der hafwa den bästa afsättning? Men at de tillika borde wara omtänkta på Correspondence til en del Städer, som ligga wid Östersjön, til at förse sig med Spannemål och Hampa, med mera, borde intet misstydas dem6 mera än Stockholms-boerna, som äfwen derifrån hämta samma waror och afsätta dem til oss.36

Alla Öster- och Wästerbotningarnas exportable waror passera nödwändigt Stockholm förbi på 12 a 15 mil nära. Betalar Stockholms-boen dem lika dyrt, som Hanse-Städerna, Frakternas differancer oberäknade, så är helt wist, at de långt häldre sälja sina exporter i Stockholm, än på et obekant farwatn wåga Skepp och Gods för en swag frakt allenast. Ty så när måste Stockholms-boen kunna betala dem, och hafwa ändå samma utkomst wid, at Skjeppa samma waror längre som Hanse-Städerna. Men är differancen i Priserna, dem Stockholm och Hanse-Städerna betala, något märkelig7, händer wäl det, som befarades, at de sälja häldre sina exporter der, än i Stockholm. I annat fall är den fruktan helt löjelig och et tanke-spel, som aldrig annars än oförwarandes8 practiseras i Handel. Det står således i Stockholms Stads egen magt, om den wil draga genom et otwungit warornas pris Norrlands producter til sig, eller släppa dem til Hanse-Städerna. Men hwad sedan? Lät Stapeln blifwa i Hanse-Städerna. Monn denna Stapel nu anses lika farlig för Riket, som Stapeln af Järnet på Utlänska orter ansågs år 1747? Monn Swerige i wåra tider behöfwer befara någon öfwermagt af dem? Åtminstone går det intet så fort. Och innan det sker, hinna Öster- och Wästerbotningarna, äfwen efter sina motståndares medgifwelse, förwärfwa sig tilräckelig förfarenhet i Utlänska widsträckta Handelen, at undwika deras twång. Det är långt farligare, at under en oinskränckt magt af några Medborgare, befordra et mångwälde, som ödelagt flera Stater, än utwärtes krig.


  1. Begreppet stapel var flertydigt. Med stapel avsågs dels lagringsplatsen för de varor som var ämnade för export, dels själva handelsplatsen där lagret låg och dels rätten att bedriva ut­rikeshandel. Rätten att ”stapla” någonstans inbegrep också rätten att bedriva handel via denna plats.
  2. Öresund
  3. misstydas dem: läggas dem till last, d.v.s. att norrlänningarnas avsikter inte borde tolkas på fel sätt eller misstänkliggöras
  4. något märkelig: betydande, kännbar
  5. oavsiktligt

Suomi

§ 41

Norlantilaisten tietämättömyyden katsotaan johtavan ennen kaikkea siihen, että ulkomaankaupan aloittelijoina heidän olisi helpointa solmia yhtey­det hansakaupunkeihin ja että he siirtäisivät tavaroidensa tapulin9 niihin, mikä aiheuttaisi vahinkoa valtakunnalle. Onko luultavaa, että he siirtäisivät tapulinsa sinne? Tai jos niin tapahtuisi, olisivatkohan seuraukset niin raskaat kuin nykyisellä Tukholman kautta käytävällä kaupalla? Eivätköhän norlantilaiset pystyisi pian saamaan yhteydet suuriin kauppakaupunkeihin Juutinrauman taakse yhtä hyvin kuin hansakaupunkeihin Juutinrauman tällä puolen, ja viemään niitä tavaroitaan, joilla on paras menekki? Kun heidän pitäisi lisäksi harkita yhteyksiä joihinkin Itämeren kaupunkeihin hankkiakseen niistä viljaa, hamppua ja muuta, heitä ei ole tämän takia syytä asettaa epäilyksenalaiseksi sen paremmin kuin tukholmalaisiakaan, jotka myös hankkivat näistä kaupungeista samoja tavaroita ja myyvät niitä meille.36

Kaikkien pohjalaisten ja länsipohjalaisten vientitavaroiden on ohitettava Tukholma 12–15 meripeninkulman etäisyydeltä. Jos tukholmalaiset maksaisivat tavaroista yhtä paljon kuin hansakaupunkien kauppiaat, lukuun ottamatta rahtikulujen eroja, pohjalaiset ja länsipohjalaiset myisivät vientitavaransa varmasti mieluummin Tukholmaan kuin uskaltautuisivat laivoineen ja tavaroineen tuntemattomille vesille pelkästään rahtimaksujen antaman vähäisen voiton takia. Sillä tukholmalaisen olisi kyettävä maksamaan heille lähes samat hinnat kuin hansakaupungit ja samalla hänen olisi kyettävä saamaan yhtä hyvät tulot kuin hansakaupungit viedessään tavarat eteenpäin. Jos Tukholmasta ja hansakaupungeista saatujen hintojen ero on hiukankin tuntuva, silloin käy niin kuin on pelätty, toisin sanoen pohjalaiset ja länsipohjalaiset myyvät vientitavaransa mieluummin hansakaupunkeihin kuin Tukholmaan. Muussa tapauksessa pelko on aivan naurettava ja pelkkää ajatusleikkiä, joka ei toteudu käytännön kaupankäynnissä muutoin kuin tahattomasti. On siis Tukholman kaupungin omassa vallassa, haluaako se vetää Norlannin tavarat puoleensa pakottomilla hinnoilla vai päästääkö se ne hansakaupunkeihin. Mutta mitä sitten, jos tapuli on hansakaupungeissa? Mahdetaanko tätä tapulia nyt pitää yhtä vaarallisena valtakunnalle kuin ulkomaisilla paikkakunnilla sijainnutta raudan tapulia pidettiin vuonna 1747?10 Tarvitseeko Ruotsin pelätä meidän aikanamme jotakin ulkomaalaisten ylivaltaa? Ainakaan se ei toteudu kovin nopeasti. Ja kuten heidän vastustajansakin myöntävät, pohjalaiset ja länsipohjalaiset ehtivät ennen sitä hankkia riittävästi kokemusta laajalle ulottuvasta ulkomaankaupasta, minkä avulla he pystyvät välttämään ulkomaalaisten aiheut­taman pakon. Se, että muutamien kansalaisten rajoittamattoman vallan suojissa edistetään monien valtaa11, joka on tuhonnut monia valtioita, on paljon vaarallisempaa kuin sota ulkovallan kanssa.


  1. Tapuli-sanalla tarkoitetaan usein sekä ulkomaankauppaan tarkoitettujen tavaroiden varastoa, kaupankäyntipaikkaa (jonka yhteydessä tämä varasto sijaitsi) että oikeutta käydä ulkomaankauppaa. Oikeus varastoida ”tapuliin” jossakin merkitsi oikeutta käydä kauppaa tuon paikan kautta.
  2. raudan tapulia pidettiin vuonna 1747: Ulkomaisten kauppiaiden hallitseva asema raudan viennissä oli keskeisimpiä perusteluja, joita esitettiin rautakonttorin perustamisen puolesta 1747.
  3. monien valtaa: On epäselvää, ketä Chydenius ”monilla” (mångvälde) tässä tapauksessa tarkoittaa.

Englanti

Unfortunately this content isn't available in English

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: