Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 43
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 45
§ 44
Olettakaamme edelleen, että tapuli on Tukholmassa ja että norrbottenilainen vie sinne tavaransa, joista hän on maksanut tuottajalle tukholmalaisen herättämien toiveiden mukaisesti. Tukholmalainen maksaa niistä hänelle kuten oli lupaillut. Tavaran poikkeaminen Tukholmaan ei vie vain niitä 20 päivää, jotka sen osoitettiin vievän, vaan lisäksi on odotettava 30–40 päivän ajan laivaa, joka on valmis ottamaan lastin. Kukaan ei kieltäne, että mitä pitempään tavaran saaminen määräsatamaan kestää, sitä suurempia muutoksia
ehtii tulla tavaraa koskeviin hintaodotuksiin. Millaista epävarmuutta mahtaakaan Tukholmassa varastoimisen aiheuttama 20, 30 tai 40 päivän viivytys merkitä tavaran arvolle verrattuna siihen, että sama tavara olisi saatu viedä ulkomaille suoraan ensimmäisestä varastopaikastaan ja että se olisi ollut lähes kuukautta aikaisemmin aiotussa määräsatamassa? Näetkö, millaista helpotusta vapaus tuo mukanaan! Mitä tulee yhtään merkittävämpään tuontitavaroiden kauppaan, kauppiaan ei kannata ostaa tavaraa silloin kun hän tulee sitä noutamaan, jolloin hinnat saattavat olla jo korkeammat, vaan hän on tehnyt sen jo aikaisemmin välittäjän kautta, joka välittää hintatietoja ja odottaa toimeksiantoja. On helppo käsittää, ettei kahdeksan tai korkeintaan 14 päivän viivytys vaikuta mitenkään asiaan. Kaikki riippuu kaupanvälittäjän valppaudesta.Mitä sitten tulee vekseleitä koskevaan kirjeenvaihtoon, se on kylläkin tarkkuutta vaativin ja vaikein asia suurimittaisessa ulkomaankaupassa, mutta pitkät etäisyydet eivät voi olla siinä isona esteenä. Kun tietää olevansa etäällä, on syytä lähteä ajoissa liikkeelle. Jos tarvitsee vekseleitä hyvissä ajoin, sitä aikaisemmin on syytä pyytää asettamaan niitä. Eiköhän muissa valtakunnissa mahda olla suuria kauppakaupunkeja yhtä pitkien etäisyyksien päässä kuin Pohjanmaan ja Länsipohjan kaupungit? Miten Vienanmeren rannalla sijaitseva Arkangeli pääsikään niin vahvaa asemaan ennen kuin tsaari Pietari Suuri siirsi sen kaupankäynnin Pietariin vuonna 1703.
Jos Arkangelin kylmä ilmasto, etäinen sijainti ja vaikeat kulkureitit olisivat olleet sellainen este kuin nyt halutaan väittää Norrbottenin osalta, siitä ei olisi voinut ikinä tulla niin mahtavaa. Se on samalla leveyspiirillä kuin Pohjanmaa ja Länsipohja, 70–80 peninkulmaa niitä idempänä ja kaukana Euroopan suurimmista kauppapaikoista. Purjehdittaessa Arkangeliin on kierrettävä pitkästi ja vaarallisesti Jäämeren kautta, kun taas norrbottenilaiset tekevät pienen mutkan etelään. Tästä huolimatta Arkangelin kauppa kasvoi, vaikka he eivät itse harjoittaneet merenkulkua. Englantilaiset ja hollantilaiset olivat heidän varsinaisia viejiään,
jotka myivät sitten heidän tavaroitaan ympäri koko Euroopan. Eivät nämä ole mitään suurisuuntaisia suunnitelmia, eivät pöyhkeileviä sanoja, eivät unelmia, vaan todellisia tapahtumia, ja ne kumoavat selvemmin kuin mikään todistelu kaikki ne väitteet, joilla vastustetaan tapulikaupunkien perustamista Pohjanmaalle.
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 43
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 45
paikat: Arkangeli Eurooppa Jäämeri Länsipohja Norrbotten Pietari Pohjanmaa Tukholma Vienanmeri
Henkilöt: Pietari Suuri
Raamatunkohdat:
Aiheet: