Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 27
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 29
§ 28
Vielä kipeämmin kärsivät ne, jotka tarjoavat korkeamman hinnan kuin Tukholmassa tarjotaan, mutta eivät saa silti ostaa samoja tavaroita.
Heidän tarpeensa täytyy siinä tapauksessa olla suurempi kuin tukholmalaisten, sillä muutoin tavaran hinta ei olisi noussut niin korkeaksi. Kaikesta huolimatta kauppa-asetus estää heitä saamasta apua muilta kansalaisilta. Eikö oikeudenmukaisen yhteiskunnan laki säädä, että kärsivää jäsentä on autettava ensimmäiseksi? Miksi näitä jäseniä sitten jätetään avustamatta? Tähän vastataan, että he saavat kyllä aikanaan avustusta Tukholman kautta. No hyvä! Mutta kestää kyllä erittäin pitkään, ennen kuin sieltä tuleva apu ehtii heille. Jos on kysymys välttämättömistä tarpeista, he joutuvat kärsimään odotellessaan hätää, ja kun he vihdoin saavat tavaroita, he joutuvat maksamaan niistä ainakin kaksinkertaisen hinnan. Voisiko joku valistunut kansalainen kuvitella itsensä näihin oloihin, kestämään ikeen ilman ahdistuneita huokailuja? Voiko kaikkea tätä nimittää hyödylliseksi kauppajärjestelmäksi? Eivätkö nämä seikat mahdakin vaatia, että kuninkaallinen majesteetti ja valtakunnan kunnianarvoiset säädyt järjestävät mahdollisimman vakavasti pikaista apua.
Edellinen jakso: Purjehdusvapaus, § 27
Seuraava jakso: Purjehdusvapaus, § 29
paikat: Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: