Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
Luettu pappissäädyssä 16. tammikuuta 1779.
Samana päivänä hyväksytty.
Nro 54.
Pappissäädyn alamainen lausunto kuninkaallisen valtaneuvoston laatimasta ehdotuksesta uudeksi ja parannelluksi palkollissäännöksi, jonka hänen kuninkaallinen majesteettinsa on armollisesti suvainnut lähettää valtakunnan säädyille ja josta kuninkaallinen majesteetti on ilmoittanut kaikkein armollisimmin haluavansa neuvotella niiden kanssa. Annettu 25. tammikuuta 1779.
Tarkastaessaan ehdotuksen 1. pykälää sääty pitää mahdollisten väärinkäytösten torjumiseksi tarpeellisena alamaisesti ehdottaa hyväksyttäväksi seuraavaa muutosta: Jokainen ottakoon ja pitäköön yllä niin monta palkollista kuin tarvitsee niin maaseudulla kuin kaupungeissakin, mutta älköön kenellekään olko sallittua minkään verukkeen nojalla pitää suojeluksessaan palkollisia, joita hän ei käytä työhön, kuten 9. pykälässä tarkemmin säädetään.
2. pykälästä sääty on alamaisesti sitä mieltä, että sanat: Ottakoon edellisen isännän todistuksen siitä, miten hän on palvellut, onko hänet sanottu irti ja milloin hänen palvelusaikansa on päättynyt voitaisiin jättää pois, osaksi siitä syystä, että palvelutodistuksesta säädetään erikseen 7. pykälässä, ja niin isännälle kuin palkollisellekin asetetaan uhkasakko, ja osaksi siitä syystä, että edellinen isäntä voisi jättämällä omavaltaisesti palvelutodistuksen antamatta estää sekä toista isäntää ajoissa pestaamasta tätä palkollista että palkollista pestautumasta toisen palvelukseen, koska palvelutodistuksen epäämistä koskeva oikeudenkäynti tapahtuisi 6. pykälän mukaisesti liian myöhään, vasta sen jälkeen kun palkolliselta olisi tällä tavalla estetty pestautuminen uuteen palvelussuhteeseen. Sääty ei myöskään pidä välttämättömänä sanan palvelusaika käyttämistä viimeisessä virkkeessä, koska laillinen muuttopäivä on seuraavassa pykälässä säilytetty. Mutta isännän ja palkollisen oikeus sopia vapaasti keskenään pestuurahasta ja palkasta tuo säädyn käsityksen mukaan mukanaan niin monia ja vaikeita epäkohtia, että sääty pitää arveluttavana ehdotuksen hyväksymistä tältä osin ja rohkenee sen sijaan anoa alamaisesti teidän kuninkaalliselta majesteetiltanne, että teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsisi armollisesti käskeä kaikkia valtakunnan maaherroja ehdottamaan muutamien kunkin säädyn valtuutettujen kanssa neuvoteltuaan tiettyä kullakin seudulla vallinneen käytännön mukaista ja kohtuullisena pidettävää pestuurahaa ja palkkaa palkollisille ja että teidän kuninkaallinen majesteettinne suvaitsisi sen jälkeen itse säädöksessä määrätä sen sellaiseksi, etteivät isäntä ja palkollinen kumpikaan kärsi siitä vahinkoa.
3. pykälästä, joka koskee muuttoaikaa ja jossa ehdotetaan kesäkuun 15. päivää yleiseksi muuttopäiväksi maaseudulla, pappissääty toteaa ajankohdan toki soveliaimmaksi joillakin seuduilla, mutta sen sijaan täysin sopimattomaksi etenkin Suomessa ja Norlannissa sekä Ahvenanmaalla, koska siellä asuvien kesät ovat lyhyitä eikä moninaisilta työtehtäviltä jää kesällä aikaa palkollisten muutolle ja koska maataloudesta kaupunkeihin muuttavat palkolliset voivat saapua perille vesitse ja saada siten vapaan tilaisuuden karata paikkakunnalta ja valtakunnasta, mistä syystä noilla seuduilla soveliaammalta muuttopäivältä näyttää marraskuun 1. päivä. Tämän takia Teidän Kuninkaallisen Majesteettinne pitäisi ehkä hankkia tästäkin asiasta kultakin seudulta tietoonsa herrojen maaherrojen ja säätyjen valtuutettujen mielipiteet ja sen jälkeen armollisesti määrätä, mikä muuttopäivä voidaan kussakin läänissä ottaa käyttöön.
4. pykälästä säädyllä ei ole muuta huomauttamista kuin se, että kullekin seudulle ehkä määrättävien toisistaan poikkeavien muuttopäivien takia mainitun pykälän alku pitäisi kirjoittaa seuraavaan muotoon:
Jos isäntä haluaa irtisanoa pakollisensa tai palkollinen palvelussuhteensa, tämän on tapahduttava 8 päivän aikana 7 viikkoa ennen muuttopäivää.
5. pykälästä säädyllä ei myöskään ole mitään huomauttamista. Mutta sikäli kuin maan eri seuduille määrättäneen erilaiset palkat, sääty pitää alamaisesti osaltaan sopivimpana sitä, että myös palkollisten maksettavaksi tuomittavat sakot määriteltäisiin kohtuullisemmin suhteessa heidän vuosipalkkoihinsa ja että tässä samoin kuin seuraavassa pykälässä pitäisi sanoa: maksakoon sakkoa kolmanneksen palkastaan.
Myös 6. pykälää sääty pitää hyväksyttävänä, kun lopussa teksti muutetaan muotoon: tämän, nimittäin palvelutodistuksen, on oltava sellainen, jonka palkollinen on ansainnut. Jos sen antaminen evätään, maksakoon isäntä sakkoa yhden riikintaalerin 32 killinkiä.
7. pykälän osalta säädyn on kuitenkin huomautettava, että vaikka isännän on 6. pykälän mukaan vuorokauden kuluessa palvelussuhteen irtisanomisesta annettava palkolliselle palvelutodistus 1 riikintaalerin 32 killingin sakon uhalla, voisi kuitenkin käydä niin, että saadakseen pitää entisen palkollisensa isäntä lykkäisi omavaltaisesti palvelutodistuksen antamista siihen saakka, kunnes hänet lainmukaisessa oikeudenkäynnissä voitaisiin siihen velvoittaa, mikä estäisi palkollisen siirtymisen muuttopäivänä uuden isäntänsä luo, ja uskoo tämän takia, että pykälän sanamuodon olisi oltava seuraava: Jos isäntä ottaa palkollisen palvelukseensa, ennen kuin edellisen isännän palvelutodistus on luovutettu tai jos sen antaminen vääryydellä evätään, ennen kuin hän on todistettavasti vapaa edellisestä palvelussuhteestaan, maksakoon sakkoa 3 riikintaaleria 16 killinkiä ja palkollinen edellä mainitun sakkosumman.
8. pykälän sääty taas katsoo täysin vastaavan kuninkaalliselle majesteetille kuuluvaa korkeaa oikeutta ja samalla edistävän isännän ja palvelijan keskenään tekemien sopimusten voimassapitämistä.
Ja 9. pykälän osalta sääty uskoo tarpeelliseksi, että koko valtakunnassa valitetun yleisen palkollisten pulan takia jonkinlainen tarkempi rajaus on tarpeen, mistä syystä tämän pykälän jälkimmäinen virke voisi kuulua seuraavasti:
Älköön kukaan antako merkitä suojelukseensa naimatonta palkollista, miestä eikä naista, älköönkä kukaan maaseudulla asuva loisasukas tai mäkitupalainen pitäkö palveluksessaan useampia henkilöitä kuin he taloutensa hoidossa välttämättä tarvitsevat, vaan olkoot nuo henkilöt velvollisia hankkimaan vuosipalveluspaikan suojeluksen saadakseen. Jos toisin toimitaan, maksakoon Tukholman kaupungissa isäntä jokaisesta suojelukseensa ottamastaan palkollisesta 20 hopeariikintaaleria ja sijoitettakoon palkollinen kehruu- tai kuritushuoneeseen ja muissa kaupungeissa sekä maaseudulla isäntä maksakoon sakkoa 1 hopeariikintaaleria 32 killinkiä ja palkollinen ottakoon palveluspaikan. Jos isäntä tekee saman toisen kerran, maksakoon kaksinkertaisen sakon. Samoin ehdotetaan hyväksyttäväksi, että muurarimestarit, rakennusmestarit ja muut käsityöläiset maksakoot 1 riikintaalerin 32 killingin sakon jokaisesta henkilöstä, joita he pitävät suojeluksessaan yli sen määrän, jota he palveluksessaan todella käyttävät ja tarvitsevat.
Ehdotuksen 10. pykälästä säädyllä ei taasen ole mitään muistutettavaa.
11. pykälän osalta sääty on kuitenkin sillä kannalla, että jos palkollinen ei 14 päivän kuluessa astu isännän palvelukseen, eikä isäntä halua häntä enää ottaa, palkollisen on pestuurahan palauttamisen lisäksi sekä korvattava isännän kärsimä tappio että koko vuoden palkka, tämä on sangen paljon raskaampi rangaistus kuin rikos edellyttää. Tässä kohdassa ei voi olla kyse siitä, että palkollinen on laiskuuttaan tai pahantahtoisuuttaan poissa palveluspaikastaan, mistä 5. pykälässä on selkeä säädös, vaan tässä on kyseessä vain viipyminen ilman laillista estettä palvelussuhteen alkaessa, mikäli palkollinen omien asioittensa tai muiden henkilöiden asioiden takia pysyisi poissa enemmän kuin 14 päivää, mistä syystä pappissääty pitää jokseenkin kohtuullisena sitä, että palkollinen tuollaisessa tapauksessa häädön yhteydessä palauttaa pestuurahan ja korvaa kaiken isännän kärsimän vahingon, mutta muusta sakottamisesta luovutaan, ja tämän takia tätä koskeva virke säädöksessä saa seuraavan sanamuodon: Jos palkollinen ilman laillista estettä jää saapumatta palvelukseen 14 päivän kuluessa, eikä isäntä halua pitää häntä palveluksessaan, palauttakoon pestuurahan ja korvatkoon kaiken aiheutuneen vahingon arviomiesten ratkaisun mukaisesti. Mutta muu teksti tästä pykälästä poistetaan.
12. ja 13. pykälästä säädyllä ei ole mitään huomautettavaa. Mutta 14. pykälästä voitaisiin säädyn käsityksen mukaan poistaa jälkimmäinen, värväreitä ja upseereita koskeva virke.
15. pykälän sääty samoin hyväksyy ehdotuksen mukaisena.
16. pykälässä pappissääty pitää tarpeellisina seuraavia muutoksia ja lisäyksiä. Ensinnäkin sanojen osoitettava uskollisuutta, uutteruutta ja kuuliaisuutta jälkeen tämä lisäys: etenkin käsiteltävä tulta huolellisesti; sitten seuraava muutos: Isännällä on valta käyttää kohtuullista kotikuritusta sitä edeltävän varoituksen jälkeen ja viimeiseen virkkeeseen seuraava lisäys: Jos taas palkollinen valittaa joutuneensa vääryydellä häädetyksi ja saaneensa kovaa kohtelua, vieköön asiansa tuomarille.
17. pykälästä puuttuu säädyn käsityksen mukaan kohtuullinen isännän ja palkollisen välisen suhteen vastavuoroisuus, koska ruoka saattaa olla joko liian niukkaa tai pilaantunutta tai huonosti valmistettua, mistä palkollisen terveys ja voimat saattaisivat kärsiä, ja hän joutuisi lain tuollaisen selvän sanamuodon takia lisäksi maksamaan sakkoa saamatta vähintäkään oikeutta puolustautua tuomioistuimessa. Tästä syystä sääty esittää tälle pykälälle seuraavaa sanamuotoa: Palkollinen älköön hylkikö isännän tarjoamaa ruokaa, kun se on kelvollista, tai millään tavoin jne.
18. pykälän taas pitäisi säädyn mielestä jäädä kokonaisuudessaan pois ja se pitäisi korvata vuoden 1739 palkollissäännön 7. luvun 11. pykälällä.1
19. pykälän lopussa sääty pitää tarpeellisena seuraavaa muutosta: olkoon oikeutettu niin kaupungeissa kuin maaseudullakin saamaan elatuksensa köyhäintalossa, silloin kun tähän on mahdollisuuksia.
20. pykälään ei ole mitään huomauttamista, mutta 21. pykälään sääty pitää tarpeellisena sitä muutosta, että palkollissääntö luettakoon vuosittain saarnatuolista irtisanomisaikana.2
Kaikki tämä pappissäädyn on kuitenkin jätettävä syvimmin alamaisesti kuninkaallisen majesteetin oman armollisen ratkaisuvallan varaan.
Suom. Heikki Eskelinen
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Ahvenanmaa Norlanti Suomi Tukholma
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: