Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 7
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 9
§ 8
Kun tulevaisuudennäkymät näyttävät nyt hyvin huonoilta, ensimmäinen esiin nouseva kysymys tietysti on: tarvitaanko tulevaisuudessa rokonistutuksen yhteydessä lääkeaineita vai ei? Vastaan tähän täysin vakuuttuneesti ja jokseenkin kaiken tässä asiassa tapahtuneen tuntemukseen perustuen: ei tarvita. Todistaakseni tämän kannan oikeaksi minun on ensiksi muistutettava, että siihen aikaan, kun monenlaisia lääkkeitä, mm. elohopeavalmisteita ja muita verta puhdistavia lääkeaineita käytettiin rokonistutusta valmisteltaessa, toiminnan menestys jäi hyvin vähäiseksi ja Ruotsin etevimpien lääkäreiden oli lopetettava rokonistutus kokonaan, mutta tulokset olivat siedettäviä siellä, missä lääkkeitä käytettiin vähemmän. Seuraavaksi minun on muistutettava, että rokonistutus muuttui tuntuvasti helpommaksi, kun Dimsdale ja hänen seuraajansa vähensivät lääkkeiden käyttöä vieläkin enemmän, ja saadut tulokset olivat hyviä. Kun lääkkeiden käyttöä on nyt vieläkin vähennetty, niin että kunkin lapsen lääkitsemiseen on vaadittu vain 6 styyveriä ja suurin osa siitäkin on jäänyt käyttämättä ja rokonistutus on kaiken aikaa sujunut mitä parhaimmalla menestyksellä, voidaan helposti päätellä, että niitä ilman tullaan hyvin toimeen, kun itse rokonistutuksen yhteydessä rokotettaville annetaan pieni ulostuslääkeannos, kalomelia (jota uuden farmakopean mukaan ei meidän apteekeissamme kuitenkaan enää ole, vaan ainoastaan yksinkertaista mercurius dulcista,1 jota on laimennettu vain vedellä, täysin ilman mitään sublimoitumista) sekä hieman jalapaa,2 jonkin verran mixtura simplexiä3 ja Haartmanin essentia dulcista4 taudin aikana, vaikka he varsin harvoin tarvitsevat tai lopulta käyttävätkään niitä. Kokemus on lisäksi osoittanut, että lapsijoukon ollessa näin suuri monet ovat eri tahoilla jättäneet kokonaan syrjään kaikki nämä lisätarvikkeet, eivätkä lasten vanhemmat ole tarvinneet eivätkä antaneet mitään lääkkeitä, mutta silti he ovat nähneet lastensa selviytyvän rokosta mitä onnekkaimmin. Kun tähän lopuksi lisätään se tieto, etteivät kauan omassa keskuudessaan rokonistutusta harjoittaneet aasialaiset tunne mitään lääkettä eivätkä käytä mitään aineita itse rokkoaineen lisäksi, mutta silti pelastavat lapsensa, jo asian luonne näyttäisi mielestäni vaativan, että kaikki toki hyvää tarkoittavat mutkikkaat menettelytavat hylätään ja pelkän rokonistutuksen mutkaton taito palautetaan alkuperäiseen yksinkertaisuuteensa kärsittyään nyt runsaat 50 vuotta lääketieteen alaisuudessa kuten Israelin lapset Egyptissä orjuuden ikeen alla. Ellei näin kuitenkaan voi tapahtua, valitan sitä, ettei rokonistutus koskaan voi päästä käyntiin, vaikka meillä olisi lääkäri jokaisessa pitäjässä.
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 7
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 9
Henkilöt: Dimsdale, Thomas Haartman, Johan (s. 1725)
Raamatunkohdat:
Aiheet: