Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 10
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 12
§ 11.
Minun on lisättävä käsitykseni rokonistutuksen parhaasta suoritustavasta. Kun halutaan tarkastella asiaa sen oman luonteen kannalta, luonnollisen ja istuttamalla annetun tartunnan erona näyttää olevan, että luonnollinen tartunta saadaan useimmiten hengitysilman välityksellä, jolloin se ikään kuin kerralla iskee koko verimassaan, joka tartunnan saatuaan joutuu voimakkaaseen käymistilaan, kun taas ulompiin ruumiinosiin suoritettu rokonistutus ikään kuin pakottaa tartunnan tunkeutumaan ohuimpien verisuonien kautta ihon läpi, jolloin lapset näyttävät pystyvän torjumaan tartunnan rajuuden.
Tässä yhteydessä on myös huomautettava, että hengitysilmassa saatu tartunta ei ainoastaan iske vereen ja tartuta sitä, vaan sen voima myös moninkertaistuu[17] tartuntojen runsauden mukaan, mikä näkyy liiankin selvästi, kun 6–10 lasta makaa samassa huoneessa luonnollista tietä saatua isorokkoa sairastaen. Silloin joudutaan kauhistuneina näkemään, että monet heistä pahaa lemua levittäen ja mitä hirmuisimpia tuskia kärsien ikään kuin mätänevät elävältä, kun taas ensimmäisenä erikseen tartunnan saanut useimmiten selviytyy taudista helpoimmin. Tästä voitaneen päätellä, että vaikka istutetun rokon tarttuminen rokotettavaan on tärkeää, toisaalta lienee vaarallista tartuttaa sitä kerralla liian moniin ihmisruumiin kohtiin.
Edullisimmasta paikasta, johon rokonistutus ihmisruumiissa tulisi tehdä, olen havainnut sen, että mitä lähempänä sydäntä ja keuhkoja tämä kohta on, sitä voimakkaammalta näyttää rokon tartunta, ja mitä kauempana niistä, sitä heikompi tartunta on. Kun edesmennyt asessori Hast istutti rokkoa käsivarteen tekemänsä viillon kautta, monille ilmaantui varsin suuria rokkorakkuloita varsin tiheinä ryhminä, mutta kun hän ryhtyi istuttamaan rokkoa peukalon ja etusormen väliin, todettiin useimpien rakkulat sitä vastoin pieniksi ja merkityksettömiksi kuin tavalliset märkänäppylät, eikä niiden takia tarvinnut pelätä taudin ankarampia hyökkäyksiä, minkä kokemus on riittävästi osoittanut.
§ 11.
Widare bör jag äfwen yttra mig om bästa sättet at ympa Kopporna. Då man wil följa naturen af saken synes skilnaden emellan naturliga Koppsmittan och den ympade egenteligen bestå deruti, at den förra oftast smittar genom ande drägten, och derigenom angriper likasom på en gång hela blod-massan, som derigenom blifwer satt uti en swår gäsning, då den deremot genom ympning på yttre Kroppens delar lika såsom småningom måste tränga sig genom de finaste blodkärilen genom huden, hwarigenom smittans häftighet synes blifwa motad hos barnen.
Hwarjemte det äfwen bör anmärckas, at Kopp smittan wid Ande drächten icke allenast angriper bloden, och smittar den, utan ock at den mångdub[17]lar sin kraft i mån af dess ym[n]ighet, som altför tydeligen ses där [6] a 10 barn på en gång och i ett rum komma at ligga uti naturliga Koppor, då man med fasa måste se huru flera utaf de[m] under en swår stank med de faseligaste plågor lika som lefwande rutna bort, hwaremot den första som enke[l]t blifwit smittad oftast går lättast igenom, Hwaraf synes wilja följa, at så angeläget som det är at smittan uti ympade Koppor griper, så farligit torde det wara at på altför många ställen af [me]nnisko Kroppen på en gång fästa den samm[a.]
Om stället på mennisko Kropp[en h]warest ympningen hälst bör ske har jag an[m]är[kt] at ju närmare den sker hiertat och Lungorna j[u] starckare synes Kopporna angripa, men ju [län]gre från dem ju mindre. När afledne H:r Ass. Hast ympade Koppor genom en incision1 på armen så blefwo de nog stora och täta hos många, men deremot när han begynte at ympa emellan tummen och framfingret2 såg man hos de flästa kopporna så små och obetydeliga som små qwislor, utan at derföre behöfwa fruchta för swårare anfall, hwilcket ärfarenheten nogsamt wisat.
§ 11.
Minun on lisättävä käsitykseni rokonistutuksen parhaasta suoritustavasta. Kun halutaan tarkastella asiaa sen oman luonteen kannalta, luonnollisen ja istuttamalla annetun tartunnan erona näyttää olevan, että luonnollinen tartunta saadaan useimmiten hengitysilman välityksellä, jolloin se ikään kuin kerralla iskee koko verimassaan, joka tartunnan saatuaan joutuu voimakkaaseen käymistilaan, kun taas ulompiin ruumiinosiin suoritettu rokonistutus ikään kuin pakottaa tartunnan tunkeutumaan ohuimpien verisuonien kautta ihon läpi, jolloin lapset näyttävät pystyvän torjumaan tartunnan rajuuden.
Tässä yhteydessä on myös huomautettava, että hengitysilmassa saatu tartunta ei ainoastaan iske vereen ja tartuta sitä, vaan sen voima myös moninkertaistuu[17] tartuntojen runsauden mukaan, mikä näkyy liiankin selvästi, kun 6–10 lasta makaa samassa huoneessa luonnollista tietä saatua isorokkoa sairastaen. Silloin joudutaan kauhistuneina näkemään, että monet heistä pahaa lemua levittäen ja mitä hirmuisimpia tuskia kärsien ikään kuin mätänevät elävältä, kun taas ensimmäisenä erikseen tartunnan saanut useimmiten selviytyy taudista helpoimmin. Tästä voitaneen päätellä, että vaikka istutetun rokon tarttuminen rokotettavaan on tärkeää, toisaalta lienee vaarallista tartuttaa sitä kerralla liian moniin ihmisruumiin kohtiin.
Edullisimmasta paikasta, johon rokonistutus ihmisruumiissa tulisi tehdä, olen havainnut sen, että mitä lähempänä sydäntä ja keuhkoja tämä kohta on, sitä voimakkaammalta näyttää rokon tartunta, ja mitä kauempana niistä, sitä heikompi tartunta on. Kun edesmennyt asessori Hast istutti rokkoa käsivarteen tekemänsä viillon kautta, monille ilmaantui varsin suuria rokkorakkuloita varsin tiheinä ryhminä, mutta kun hän ryhtyi istuttamaan rokkoa peukalon ja etusormen väliin, todettiin useimpien rakkulat sitä vastoin pieniksi ja merkityksettömiksi kuin tavalliset märkänäppylät, eikä niiden takia tarvinnut pelätä taudin ankarampia hyökkäyksiä, minkä kokemus on riittävästi osoittanut.
Unfortunately this content isn't available in English
§ 11.
Widare bör jag äfwen yttra mig om bästa sättet at ympa Kopporna. Då man wil följa naturen af saken synes skilnaden emellan naturliga Koppsmittan och den ympade egenteligen bestå deruti, at den förra oftast smittar genom ande drägten, och derigenom angriper likasom på en gång hela blod-massan, som derigenom blifwer satt uti en swår gäsning, då den deremot genom ympning på yttre Kroppens delar lika såsom småningom måste tränga sig genom de finaste blodkärilen genom huden, hwarigenom smittans häftighet synes blifwa motad hos barnen.
Hwarjemte det äfwen bör anmärckas, at Kopp smittan wid Ande drächten icke allenast angriper bloden, och smittar den, utan ock at den mångdub[17]lar sin kraft i mån af dess ym[n]ighet, som altför tydeligen ses där [6] a 10 barn på en gång och i ett rum komma at ligga uti naturliga Koppor, då man med fasa måste se huru flera utaf de[m] under en swår stank med de faseligaste plågor lika som lefwande rutna bort, hwaremot den första som enke[l]t blifwit smittad oftast går lättast igenom, Hwaraf synes wilja följa, at så angeläget som det är at smittan uti ympade Koppor griper, så farligit torde det wara at på altför många ställen af [me]nnisko Kroppen på en gång fästa den samm[a.]
Om stället på mennisko Kropp[en h]warest ympningen hälst bör ske har jag an[m]är[kt] at ju närmare den sker hiertat och Lungorna j[u] starckare synes Kopporna angripa, men ju [län]gre från dem ju mindre. När afledne H:r Ass. Hast ympade Koppor genom en incision3 på armen så blefwo de nog stora och täta hos många, men deremot när han begynte at ympa emellan tummen och framfingret4 såg man hos de flästa kopporna så små och obetydeliga som små qwislor, utan at derföre behöfwa fruchta för swårare anfall, hwilcket ärfarenheten nogsamt wisat.
§ 11.
Minun on lisättävä käsitykseni rokonistutuksen parhaasta suoritustavasta. Kun halutaan tarkastella asiaa sen oman luonteen kannalta, luonnollisen ja istuttamalla annetun tartunnan erona näyttää olevan, että luonnollinen tartunta saadaan useimmiten hengitysilman välityksellä, jolloin se ikään kuin kerralla iskee koko verimassaan, joka tartunnan saatuaan joutuu voimakkaaseen käymistilaan, kun taas ulompiin ruumiinosiin suoritettu rokonistutus ikään kuin pakottaa tartunnan tunkeutumaan ohuimpien verisuonien kautta ihon läpi, jolloin lapset näyttävät pystyvän torjumaan tartunnan rajuuden.
Tässä yhteydessä on myös huomautettava, että hengitysilmassa saatu tartunta ei ainoastaan iske vereen ja tartuta sitä, vaan sen voima myös moninkertaistuu[17] tartuntojen runsauden mukaan, mikä näkyy liiankin selvästi, kun 6–10 lasta makaa samassa huoneessa luonnollista tietä saatua isorokkoa sairastaen. Silloin joudutaan kauhistuneina näkemään, että monet heistä pahaa lemua levittäen ja mitä hirmuisimpia tuskia kärsien ikään kuin mätänevät elävältä, kun taas ensimmäisenä erikseen tartunnan saanut useimmiten selviytyy taudista helpoimmin. Tästä voitaneen päätellä, että vaikka istutetun rokon tarttuminen rokotettavaan on tärkeää, toisaalta lienee vaarallista tartuttaa sitä kerralla liian moniin ihmisruumiin kohtiin.
Edullisimmasta paikasta, johon rokonistutus ihmisruumiissa tulisi tehdä, olen havainnut sen, että mitä lähempänä sydäntä ja keuhkoja tämä kohta on, sitä voimakkaammalta näyttää rokon tartunta, ja mitä kauempana niistä, sitä heikompi tartunta on. Kun edesmennyt asessori Hast istutti rokkoa käsivarteen tekemänsä viillon kautta, monille ilmaantui varsin suuria rokkorakkuloita varsin tiheinä ryhminä, mutta kun hän ryhtyi istuttamaan rokkoa peukalon ja etusormen väliin, todettiin useimpien rakkulat sitä vastoin pieniksi ja merkityksettömiksi kuin tavalliset märkänäppylät, eikä niiden takia tarvinnut pelätä taudin ankarampia hyökkäyksiä, minkä kokemus on riittävästi osoittanut.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 10
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 12
paikat:
Henkilöt: Hast, Barthold Rudolf
Raamatunkohdat:
Aiheet: