Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 9
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 11
§ 10
Tällä seudulla syttyi äskettäin laajalle levinnyt kiistely[15] siitä, mihin aikaan vuodesta rokonistutus on sopivinta ja hyödyllisintä suorittaa, mutta kokemus ratkaisi tämän kiistan varsin selvästi. Tapahtui näin: Isorokko ilmaantui viime keväänä toukokuun lopussa tänne lähimpään naapurikylään ja osoittautui varsin ankaraksi. Edellisestä rokonistutuksesta oli kulunut kolme vuotta. Isorokolla oli siis riittävästi mahdollisuuksia tartuntaan. Silloin nousi esiin kysymys, oliko järkevää suorittaa rokonistutuksia kesän lämpimimpien säiden aikana vai ei. Vastasin rahvaalle, että vaikka lämpimimpänä vuodenaikana suoritetut rokonistutukset eivät menestyneet täysin toivotulla tavalla, tartunta olisi kuitenkin varmasti paljon lievempi kuin luonnollinen tartunta samana epäsuotuisana aikana. Niinpä rokonistutukset aloitettiin tämän jälkeen kaikissa lähiympäristön kylissä. Kun kaupunki taas oli joka puolelta näiden kylien ympäröimä, heräsi kysymys, mihin kaupungin olisi tässä tapauksessa ryhdyttävä. Tästä syntyi ankara kiista. Hyvin monet sanoivat, että kaupunki altistettiin pahimpaan aikaan tälle kauhealle tartunnalle, joka olisi pitänyt lykätä syksyyn, mutta oli jo liian myöhäistä. Luonnollinen isorokkotartunta oli tarttunut muutamiin ihmisiin kaupunkia lähinnä sijaitsevassa kylässä, ja se pakotti rahvaan turvautumaan tähän ainoaan pelastuskeinoon suuremman onnettomuuden välttämiseksi, eikä kaupungillakaan silloin ollut mahdollisuuksia muuhun. Maisteri Stenhagen istutti silloin kaupungissa rokkoa vähäväkisimpiin ja muutamiin omaistensa lapsiin. Rykmentinvälskäri ja kaupunginkirurgi Gottsman1 istutti rokkoa säätyläisten ja kauppiaiden lapsiin, jotta[16] tartunta saataisiin voitetuksi ennen mätäkuuta. Kävi kuitenkin niin kehnosti, ettei kukaan herra rykmentinvälskärin rokottamista saanut rokkoa. Odotettiin kaksi viikkoa ja kauemminkin, mutta mitään merkkejä taudista ei näkynyt. Silloin oli vain aloitettava rokonistutus uudelleen, ja sitä jatkettiin mätäkuun puolelle, mutta mitään pahoja seurauksia ei ilmennyt, vaan koko rokonistutus sujui niin kaupungissa kuin maaseudullakin mitä parhaassa järjestyksessä, joten koko tämä kiistely ja turhantarkkuus pitäisi lopettaa. Niinpä pidän tuollaisia vuodenaikojen sopivuutta koskevia laskelmia verukkeina, joiden taakse voidaan suojautua, kun rokonistuttajat epäonnistuvat joissakin rokonistutuksissaan, samaan tapaan kuin jotkut emännät syyttävät asiaan mitenkään vaikuttamattomia tapahtumia silloin, kun huono taloudenhoito on jotakin pilannut.
§ 10.
En widlöftig twist upkom här på negden nyligen[15] om den lägligaste och nyttigaste tiden på året at ympa, men de[nn]a twisten afgiorde äfwen sielf[w]a ärfarenheten på ett ganska tydeligit sätt. Händelsen war denna. I förledne wåras i slutet af Maji månad trängde sig smitt Kopporna in här uti närmaste by och wjste sig ganska swåra. 3 år woro förledna sedan sidsta ympningen, Kopporna hade således nog ämnen at gripa uti; då upkom frågan, om det wore rådeligit at nu mot sommaren under den starckaste wärman ympa Koppor eller icke? hwarpå jag lämnade det swar för Allmogen, at om ock ym[pa]de Koppor i den warmaste tiden ei hade all den framgång som de borde, så måste de doch blifwa mycket lindrigare än sielfwa naturliga smittan blefwe på samma olägliga tid, hwarpå således ympningen i alla byar här omkring blef börjad; Men som Staden war på alla sidor omgifwen af samma byar blef då frågan hwad Staden i sådant fall borde göra? här upkom då en swår twist. En stor del sade at man pådrog Staden i den aldra swåraste tiden denna förfärliga smitta, som hade bordt upskiutas til hösten men saken war redan giord. Kopporna hade genom naturlig smitta gripit några an i närmaste by til Staden, som brachte allmogen i nödwändighet, at gripa til detta enda räddnings medel emot en större olycka, och hwad stod Staden då annat öfrigit, än at göra det samma. Herr Mag. Stenhagen ympade då i Staden det ringare folket, och några sina anhörigas barn. Herr Regements Fältskären och Stads Chirurgus Gotsman2 ympade på Stånds personers och handlandes barn, at[16] smittan på en gång kunde gå öfwer för rötmånaden: Men det hände sig ei bättre, än at ingen af alla dem Herr Regements Fältskären ympat fingo några Koppor, man wäntade 14 dagar och derutöfwer, men inga teken syntes, då förestod ei annat än man måste ympa ånyo hwilcket drog ut alt in uti Rötmånaden, hwaraf likwäl aldeles inga onda fölgder sig yppade, utan gik hela ympningen så wäl i Staden som på landet för sig uti bästa ordning; hwarigenom hela denna twisten och granlagenheten3 borde uphöra. Jag anser derföre sådanna beräk[ning]ar på års tider, för undanflychter at skylla på när [någ]ra ympningar ei wilja wäl lyckas för ympare[n, i]cke annorlunda än en del Hushållerskor skylla på oskyldiga händelser hwad som genom mishushållning blifwet förderfwat.
§ 10
Tällä seudulla syttyi äskettäin laajalle levinnyt kiistely[15] siitä, mihin aikaan vuodesta rokonistutus on sopivinta ja hyödyllisintä suorittaa, mutta kokemus ratkaisi tämän kiistan varsin selvästi. Tapahtui näin: Isorokko ilmaantui viime keväänä toukokuun lopussa tänne lähimpään naapurikylään ja osoittautui varsin ankaraksi. Edellisestä rokonistutuksesta oli kulunut kolme vuotta. Isorokolla oli siis riittävästi mahdollisuuksia tartuntaan. Silloin nousi esiin kysymys, oliko järkevää suorittaa rokonistutuksia kesän lämpimimpien säiden aikana vai ei. Vastasin rahvaalle, että vaikka lämpimimpänä vuodenaikana suoritetut rokonistutukset eivät menestyneet täysin toivotulla tavalla, tartunta olisi kuitenkin varmasti paljon lievempi kuin luonnollinen tartunta samana epäsuotuisana aikana. Niinpä rokonistutukset aloitettiin tämän jälkeen kaikissa lähiympäristön kylissä. Kun kaupunki taas oli joka puolelta näiden kylien ympäröimä, heräsi kysymys, mihin kaupungin olisi tässä tapauksessa ryhdyttävä. Tästä syntyi ankara kiista. Hyvin monet sanoivat, että kaupunki altistettiin pahimpaan aikaan tälle kauhealle tartunnalle, joka olisi pitänyt lykätä syksyyn, mutta oli jo liian myöhäistä. Luonnollinen isorokkotartunta oli tarttunut muutamiin ihmisiin kaupunkia lähinnä sijaitsevassa kylässä, ja se pakotti rahvaan turvautumaan tähän ainoaan pelastuskeinoon suuremman onnettomuuden välttämiseksi, eikä kaupungillakaan silloin ollut mahdollisuuksia muuhun. Maisteri Stenhagen istutti silloin kaupungissa rokkoa vähäväkisimpiin ja muutamiin omaistensa lapsiin. Rykmentinvälskäri ja kaupunginkirurgi Gottsman4 istutti rokkoa säätyläisten ja kauppiaiden lapsiin, jotta[16] tartunta saataisiin voitetuksi ennen mätäkuuta. Kävi kuitenkin niin kehnosti, ettei kukaan herra rykmentinvälskärin rokottamista saanut rokkoa. Odotettiin kaksi viikkoa ja kauemminkin, mutta mitään merkkejä taudista ei näkynyt. Silloin oli vain aloitettava rokonistutus uudelleen, ja sitä jatkettiin mätäkuun puolelle, mutta mitään pahoja seurauksia ei ilmennyt, vaan koko rokonistutus sujui niin kaupungissa kuin maaseudullakin mitä parhaassa järjestyksessä, joten koko tämä kiistely ja turhantarkkuus pitäisi lopettaa. Niinpä pidän tuollaisia vuodenaikojen sopivuutta koskevia laskelmia verukkeina, joiden taakse voidaan suojautua, kun rokonistuttajat epäonnistuvat joissakin rokonistutuksissaan, samaan tapaan kuin jotkut emännät syyttävät asiaan mitenkään vaikuttamattomia tapahtumia silloin, kun huono taloudenhoito on jotakin pilannut.
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 9
Seuraava jakso: Ajatuksia rokonistutuksesta, § 11
Henkilöt: Gottsman, Johan Stenhagen, Fredrik
Raamatunkohdat:
Aiheet: