Edellinen jakso: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 7
Seuraava jakso: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 9
§ 8
Millainen leima, arvoisat kuulijani, teidän mielestänne on annettava tuollaisille teoille ja mikä rangaistus niistä seuraa? Tuollaisia kauheuksia ei voi mitenkään kaunistella. Sekä järki että Jumalan ilmoitus13 tuomitsevat ne yhtäläisesti, ja hirmuinen loppu seuraa tuollaisesta jumalattomasta elämänmenosta väistämättömästi. Herra huutaa Siinain vuorelta: Älä varasta, älä tapa 2. Moos. 20:15,13. Ja 3. Mooseksen kirjan 19. luvussa sanotaan: Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni. Minä olen Herra. Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.1 Jakeet 11–13, 16, 18. Tämän takia itse rauhan Jumala on julistanut kauhean kirouksen noista teoista, kun hän muun muassa sanoo: Kirottu on se, joka salaa murhaa lähimmäisensä2 5. Moos. 27:24, mihin koko kansan on sanottava aamen. Niin, kirottuja he ovat tässä ajassa, sillä musta omantunnon tuska syö heitä sisältäpäin; pikkulintu säikäyttää heitä päivänvalossa ulkosalla, ja öisin heidän pahat tekonsa kummittelevat heidän mielessään. Lähtiessään ulos heidän täytyy kauhun vallassa ajatella kuten Kain sanoi: Kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut 1. Moos. 4:14, ja kun he tästä kauhusta päästäkseen pakenevat14 murhaajan luolaansa, heidän murhaamiensa viattomien ihmisten huudot kaikuvat kauhistuttavina heidän korvissaan. Heillä ei ole rauhaa maan päällä, sillä syvä polttomerkki heidän omassatunnossaan 1. Tim. 4:2 syö heitä sisältäpäin, missä ikinä he ovatkin, ja heitä uhkaa Jumalan ensimmäinen tappajille langettama yleinen koston tuomio: Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava 1. Moos. 9:6. Herra itse tulkitsee Moosekselle tarkemmin tätä oikeudenmukaista kostoaan Moabin tasangolla, ennen kuin Israel sai ottaa haltuunsa Kanaanin maan ihanuudet, sanomalla: Ihmisen surmaamista koskevissa tapauksissa saa tekoon syyllisen surmata vain kahden todistajan antaman todistuksen nojalla. Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava. Veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut3 4. Moos. 35:30–31,33. Kosto ulottuu kuitenkin vielä pitemmälle: tuollaiset pahantekijät ovat valitettavasti kirottuja iankaikkisuudessakin. Ettekö tiedä, sanoo apostoli Paavali korinttilaisilleen, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa?4 Muutamat heidän joukostaan varmaankin halusivat tinkiä tästä15 Herran oikeudenmukaisesta tuomiosta, mutta hän torjuu heidät kiivasta ankaruutta osoittaen ja sanoo: Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät huorintekijät, eivät velttiöt, eivät miesten kanssa makaavat miehet … eivätkä varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät 1. Kor. 6:9–10. Tätä hän teroittaa myös kirjeessään galatalaisille Gal. 5:19–21 luetellessaan lihan aikaansaannoksia, joita ovat muun muassa kateus, murha, juomingit, mässäykset5 ja muut tuontapaiset teot, ja päätyessään loppulauseeseen: Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Voi, lempeä armahtaja ja suurin ihmisystävä Jeesus itse sanoo Matt. 5:21–22, että tappaja ansaitsee helvetin tulen.6 Ja Ilm. 21:8 hän ilmoittaa kaikille murhamiehille ja muille pahantekijöille, että he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle.
Värise, kauhistu, tärise, vapise ruumis, vaviskaa kädet ja jalat,
nouskaa pystyyn, hiukseni, mieleni laskeutukoon
kadotuksen syvyyteen näkemään siellä piinan,
joka kaluaa kaiken ravintoa silti saamatta.
Ruotsalaisen virsikirjan virsi 409, 11. säkeistö.7
§. 8.
Hwad stämpel, Wärdaste Åhörare, menen i at sådana gärningar skola få, och hwad lön åtföljer dem? Sådana grufweligheter måtte icke kunna förgyllas. Förnuft och uppenba13relse fördöma dem gemensamt och en förskräckelig ändalyckt måste sluta en så Gudlös wandel. Herren ropar ifrån Sinai: Du skalt icke stjäla: du skalt icke dräpa: 2 Mos. B. 20:15,13. Och i 3 Mos. B. 19: heter det: I skolen icke stjäla eller ljuga, eller handla falskeliga den ena med den andra. I skolen icke swärja falskt wid Mitt Namn; ty jag är Herren. Du skalt icke göra dinom nästa orätt eller röfwa honom. Du skalt icke stå efter din nästas blod, ty jag är Herren. Hämnas icke, och bär icke agg til någon ibland ditt folk, utan älska din nästa som dig sielf, ty Jag är Herren.8 vers. 11,12,13,16,18.9 Derföre hafwer ock sielfwa Fridsens Gud utropat en faselig förbannelse öfwer dem, då Han bland annat säger: Förbannad är den som slår sin nästa hemliga: 5 Mos. B. 27:24. hwartil alt folket skulle säga amen. Ja, förbannade äro de uti tiden; ty det swarta samwets agget fräter dem; en liten fogel skal förskräcka dem om dagen i markene, och deras missgärningar skola om natten spöka för dem; de måste då de gå ut med fasa hafwa Cains ord i munnen: Hwilken som hälst mig finner han slår mig ihjäl. 1 Mos. B. 4:14., och när de för at undgå denna fasan fly i sin14 mördare kula, skal de oskyldigas rop dem de mördat med förskräckelse intaga deras öron. De äro fridlösa på jorden; ty et djupt bränmärke i deras samweten 1 Tim. 4:2. fräter dem ehwarest de äro, och Guds första allmänna hämde-dom öfwer mandråpare: Den som utgjuter människo blod, hans blod skal ock af människom utgutit warda, 1 Mos. B. 9:6. hänger öfwer dem. Denna Guds rättfärdiga hämd tålkar Herren Sjelf uttryckeligare för Mose på de Moabiters mark innan Israel fick intaga Canaans härligheter, då Han säger: Mandråparen skal man dräpa efter twänne wittnens mun. Och skolen ingen försoning taga för en mandråpares siäl, ty han är saker10 til döden, utan han skal döden dö. Den som blodssaker11 är, han skämmer landet; och landet kan icke försonadt warda för det blod, som der utgutit warder, annars utan genom hans blod, som det utgutit hafwer. 4 Mos. B. 35:30,31,33. Men hämden går ännu längre: Sådana missgärningsmän de äro, ty wärr! förbannade äfwen i ewigheten. Weten i icke, säger Apostelen Paulus til sina Corinther, at de orättfärdiga icke skola ärfwa Guds rike.12 Bland dem funnos wäl några, som wille göra en afprutning af denna15 Herrans rättfärdiga dom; men han möter dem med et bestraffande nit och säger: Farer icke wille: hwarken bolare,13 eller afguda dyrkare, eller horkarlar, - - eller tjufwar, eller girige, eller drinkare, eller hädare, eller röfware skola ärfwa Guds rike. 1 Cor. 6:9,10. Härmed instämmer han äfwen Gal. 5:19-21. der han upräknar uppenbara kötsens gärningar, och ibland dem afund, mord, dryckenskap, fråsseri, och sådant mer, med den slutmening: om hwilka jag eder tilförene sagt hafwer, och säger ännu, at de som sådana göra skola icke ärfwa Guds rike. Ack! den ömma Förbarmaren och största Människo-Wännen Jesus Sjelf säger Matth. 5:21,22. at en mandråpare är skyldig til helfwetes eld. Och i Uppenb. Bok. 21:8. tilsäger Han alla mandråpare och andra missgärningsmän, at deras del skal wara uti den sjön som brinner af eld och swafwel.
Rys, hisna, skälf, bäf, darra kropp och leder,
Res up mitt hår, min tanka stige neder
Til afgrunds djup, och se hwad qwal der är,
Som fräter alt, men ingen ting förtär.14
Sw. Ps. Bok. N:o 409: v. 11.
§ 8
Millainen leima, arvoisat kuulijani, teidän mielestänne on annettava tuollaisille teoille ja mikä rangaistus niistä seuraa? Tuollaisia kauheuksia ei voi mitenkään kaunistella. Sekä järki että Jumalan ilmoitus13 tuomitsevat ne yhtäläisesti, ja hirmuinen loppu seuraa tuollaisesta jumalattomasta elämänmenosta väistämättömästi. Herra huutaa Siinain vuorelta: Älä varasta, älä tapa 2. Moos. 20:15,13. Ja 3. Mooseksen kirjan 19. luvussa sanotaan: Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni. Minä olen Herra. Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.15 Jakeet 11–13, 16, 18. Tämän takia itse rauhan Jumala on julistanut kauhean kirouksen noista teoista, kun hän muun muassa sanoo: Kirottu on se, joka salaa murhaa lähimmäisensä16 5. Moos. 27:24, mihin koko kansan on sanottava aamen. Niin, kirottuja he ovat tässä ajassa, sillä musta omantunnon tuska syö heitä sisältäpäin; pikkulintu säikäyttää heitä päivänvalossa ulkosalla, ja öisin heidän pahat tekonsa kummittelevat heidän mielessään. Lähtiessään ulos heidän täytyy kauhun vallassa ajatella kuten Kain sanoi: Kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut 1. Moos. 4:14, ja kun he tästä kauhusta päästäkseen pakenevat14 murhaajan luolaansa, heidän murhaamiensa viattomien ihmisten huudot kaikuvat kauhistuttavina heidän korvissaan. Heillä ei ole rauhaa maan päällä, sillä syvä polttomerkki heidän omassatunnossaan 1. Tim. 4:2 syö heitä sisältäpäin, missä ikinä he ovatkin, ja heitä uhkaa Jumalan ensimmäinen tappajille langettama yleinen koston tuomio: Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava 1. Moos. 9:6. Herra itse tulkitsee Moosekselle tarkemmin tätä oikeudenmukaista kostoaan Moabin tasangolla, ennen kuin Israel sai ottaa haltuunsa Kanaanin maan ihanuudet, sanomalla: Ihmisen surmaamista koskevissa tapauksissa saa tekoon syyllisen surmata vain kahden todistajan antaman todistuksen nojalla. Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava. Veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut17 4. Moos. 35:30–31,33. Kosto ulottuu kuitenkin vielä pitemmälle: tuollaiset pahantekijät ovat valitettavasti kirottuja iankaikkisuudessakin. Ettekö tiedä, sanoo apostoli Paavali korinttilaisilleen, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa?18 Muutamat heidän joukostaan varmaankin halusivat tinkiä tästä15 Herran oikeudenmukaisesta tuomiosta, mutta hän torjuu heidät kiivasta ankaruutta osoittaen ja sanoo: Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät huorintekijät, eivät velttiöt, eivät miesten kanssa makaavat miehet … eivätkä varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät 1. Kor. 6:9–10. Tätä hän teroittaa myös kirjeessään galatalaisille Gal. 5:19–21 luetellessaan lihan aikaansaannoksia, joita ovat muun muassa kateus, murha, juomingit, mässäykset19 ja muut tuontapaiset teot, ja päätyessään loppulauseeseen: Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Voi, lempeä armahtaja ja suurin ihmisystävä Jeesus itse sanoo Matt. 5:21–22, että tappaja ansaitsee helvetin tulen.20 Ja Ilm. 21:8 hän ilmoittaa kaikille murhamiehille ja muille pahantekijöille, että he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle.
Värise, kauhistu, tärise, vapise ruumis, vaviskaa kädet ja jalat,
nouskaa pystyyn, hiukseni, mieleni laskeutukoon
kadotuksen syvyyteen näkemään siellä piinan,
joka kaluaa kaiken ravintoa silti saamatta.
Ruotsalaisen virsikirjan virsi 409, 11. säkeistö.21
Unfortunately this content isn't available in English
§. 8.
Hwad stämpel, Wärdaste Åhörare, menen i at sådana gärningar skola få, och hwad lön åtföljer dem? Sådana grufweligheter måtte icke kunna förgyllas. Förnuft och uppenba13relse fördöma dem gemensamt och en förskräckelig ändalyckt måste sluta en så Gudlös wandel. Herren ropar ifrån Sinai: Du skalt icke stjäla: du skalt icke dräpa: 2 Mos. B. 20:15,13. Och i 3 Mos. B. 19: heter det: I skolen icke stjäla eller ljuga, eller handla falskeliga den ena med den andra. I skolen icke swärja falskt wid Mitt Namn; ty jag är Herren. Du skalt icke göra dinom nästa orätt eller röfwa honom. Du skalt icke stå efter din nästas blod, ty jag är Herren. Hämnas icke, och bär icke agg til någon ibland ditt folk, utan älska din nästa som dig sielf, ty Jag är Herren.22 vers. 11,12,13,16,18.23 Derföre hafwer ock sielfwa Fridsens Gud utropat en faselig förbannelse öfwer dem, då Han bland annat säger: Förbannad är den som slår sin nästa hemliga: 5 Mos. B. 27:24. hwartil alt folket skulle säga amen. Ja, förbannade äro de uti tiden; ty det swarta samwets agget fräter dem; en liten fogel skal förskräcka dem om dagen i markene, och deras missgärningar skola om natten spöka för dem; de måste då de gå ut med fasa hafwa Cains ord i munnen: Hwilken som hälst mig finner han slår mig ihjäl. 1 Mos. B. 4:14., och när de för at undgå denna fasan fly i sin14 mördare kula, skal de oskyldigas rop dem de mördat med förskräckelse intaga deras öron. De äro fridlösa på jorden; ty et djupt bränmärke i deras samweten 1 Tim. 4:2. fräter dem ehwarest de äro, och Guds första allmänna hämde-dom öfwer mandråpare: Den som utgjuter människo blod, hans blod skal ock af människom utgutit warda, 1 Mos. B. 9:6. hänger öfwer dem. Denna Guds rättfärdiga hämd tålkar Herren Sjelf uttryckeligare för Mose på de Moabiters mark innan Israel fick intaga Canaans härligheter, då Han säger: Mandråparen skal man dräpa efter twänne wittnens mun. Och skolen ingen försoning taga för en mandråpares siäl, ty han är saker24 til döden, utan han skal döden dö. Den som blodssaker25 är, han skämmer landet; och landet kan icke försonadt warda för det blod, som der utgutit warder, annars utan genom hans blod, som det utgutit hafwer. 4 Mos. B. 35:30,31,33. Men hämden går ännu längre: Sådana missgärningsmän de äro, ty wärr! förbannade äfwen i ewigheten. Weten i icke, säger Apostelen Paulus til sina Corinther, at de orättfärdiga icke skola ärfwa Guds rike.26 Bland dem funnos wäl några, som wille göra en afprutning af denna15 Herrans rättfärdiga dom; men han möter dem med et bestraffande nit och säger: Farer icke wille: hwarken bolare,27 eller afguda dyrkare, eller horkarlar, - - eller tjufwar, eller girige, eller drinkare, eller hädare, eller röfware skola ärfwa Guds rike. 1 Cor. 6:9,10. Härmed instämmer han äfwen Gal. 5:19-21. der han upräknar uppenbara kötsens gärningar, och ibland dem afund, mord, dryckenskap, fråsseri, och sådant mer, med den slutmening: om hwilka jag eder tilförene sagt hafwer, och säger ännu, at de som sådana göra skola icke ärfwa Guds rike. Ack! den ömma Förbarmaren och största Människo-Wännen Jesus Sjelf säger Matth. 5:21,22. at en mandråpare är skyldig til helfwetes eld. Och i Uppenb. Bok. 21:8. tilsäger Han alla mandråpare och andra missgärningsmän, at deras del skal wara uti den sjön som brinner af eld och swafwel.
Rys, hisna, skälf, bäf, darra kropp och leder,
Res up mitt hår, min tanka stige neder
Til afgrunds djup, och se hwad qwal der är,
Som fräter alt, men ingen ting förtär.28
Sw. Ps. Bok. N:o 409: v. 11.
§ 8
Millainen leima, arvoisat kuulijani, teidän mielestänne on annettava tuollaisille teoille ja mikä rangaistus niistä seuraa? Tuollaisia kauheuksia ei voi mitenkään kaunistella. Sekä järki että Jumalan ilmoitus13 tuomitsevat ne yhtäläisesti, ja hirmuinen loppu seuraa tuollaisesta jumalattomasta elämänmenosta väistämättömästi. Herra huutaa Siinain vuorelta: Älä varasta, älä tapa 2. Moos. 20:15,13. Ja 3. Mooseksen kirjan 19. luvussa sanotaan: Älkää varastako, älkää valehdelko älkääkä pettäkö toisianne. Älkää vannoko väärin minun nimeeni. Minä olen Herra. Älä tee toiselle vääryyttä äläkä ota mitään väkisin. Älä vaani lähimmäisesi verta. Minä olen Herra. Älä kosta omaan kansaasi kuuluvalle äläkä pidä yllä riitaa hänen kanssaan, vaan rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Minä olen Herra.29 Jakeet 11–13, 16, 18. Tämän takia itse rauhan Jumala on julistanut kauhean kirouksen noista teoista, kun hän muun muassa sanoo: Kirottu on se, joka salaa murhaa lähimmäisensä30 5. Moos. 27:24, mihin koko kansan on sanottava aamen. Niin, kirottuja he ovat tässä ajassa, sillä musta omantunnon tuska syö heitä sisältäpäin; pikkulintu säikäyttää heitä päivänvalossa ulkosalla, ja öisin heidän pahat tekonsa kummittelevat heidän mielessään. Lähtiessään ulos heidän täytyy kauhun vallassa ajatella kuten Kain sanoi: Kuka hyvänsä, joka minut kohtaa, voi tappaa minut 1. Moos. 4:14, ja kun he tästä kauhusta päästäkseen pakenevat14 murhaajan luolaansa, heidän murhaamiensa viattomien ihmisten huudot kaikuvat kauhistuttavina heidän korvissaan. Heillä ei ole rauhaa maan päällä, sillä syvä polttomerkki heidän omassatunnossaan 1. Tim. 4:2 syö heitä sisältäpäin, missä ikinä he ovatkin, ja heitä uhkaa Jumalan ensimmäinen tappajille langettama yleinen koston tuomio: Joka ihmisen veren vuodattaa, hänen verensä on ihminen vuodattava 1. Moos. 9:6. Herra itse tulkitsee Moosekselle tarkemmin tätä oikeudenmukaista kostoaan Moabin tasangolla, ennen kuin Israel sai ottaa haltuunsa Kanaanin maan ihanuudet, sanomalla: Ihmisen surmaamista koskevissa tapauksissa saa tekoon syyllisen surmata vain kahden todistajan antaman todistuksen nojalla. Jos joku on murhannut toisen ja näin ansainnut kuolemantuomion, te ette saa ottaa vastaan hänen henkensä pelastamiseksi tarjottua hyvitysmaksua; hänet on surmattava. Veri saastuttaa maan, ja maan, johon verta on vuodatettu, voi puhdistaa verivelasta vain sen verellä, joka veren on vuodattanut31 4. Moos. 35:30–31,33. Kosto ulottuu kuitenkin vielä pitemmälle: tuollaiset pahantekijät ovat valitettavasti kirottuja iankaikkisuudessakin. Ettekö tiedä, sanoo apostoli Paavali korinttilaisilleen, että vääryydentekijät eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa?32 Muutamat heidän joukostaan varmaankin halusivat tinkiä tästä15 Herran oikeudenmukaisesta tuomiosta, mutta hän torjuu heidät kiivasta ankaruutta osoittaen ja sanoo: Älkää eksykö! Jumalan valtakunnan perillisiä eivät ole siveettömyyden harjoittajat eivätkä epäjumalien palvelijat, eivät huorintekijät, eivät velttiöt, eivät miesten kanssa makaavat miehet … eivätkä varkaat eivätkä ahneet, eivät juomarit, pilkkaajat eivätkä riistäjät 1. Kor. 6:9–10. Tätä hän teroittaa myös kirjeessään galatalaisille Gal. 5:19–21 luetellessaan lihan aikaansaannoksia, joita ovat muun muassa kateus, murha, juomingit, mässäykset33 ja muut tuontapaiset teot, ja päätyessään loppulauseeseen: Varoitan teitä, kuten olen jo ennenkin varoittanut: ne, jotka syyllistyvät tällaiseen, eivät saa omakseen Jumalan valtakuntaa. Voi, lempeä armahtaja ja suurin ihmisystävä Jeesus itse sanoo Matt. 5:21–22, että tappaja ansaitsee helvetin tulen.34 Ja Ilm. 21:8 hän ilmoittaa kaikille murhamiehille ja muille pahantekijöille, että he joutuvat tuliseen järveen rikinkatkuisten lieskojen keskelle.
Värise, kauhistu, tärise, vapise ruumis, vaviskaa kädet ja jalat,
nouskaa pystyyn, hiukseni, mieleni laskeutukoon
kadotuksen syvyyteen näkemään siellä piinan,
joka kaluaa kaiken ravintoa silti saamatta.
Ruotsalaisen virsikirjan virsi 409, 11. säkeistö.35
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 7
Seuraava jakso: Puhe mestauspaikalla (uusi suomennos), § 9
paikat: Ruotsi Vaasan lääni
Henkilöt: Tandefelt, Adolf
Raamatunkohdat:
Aiheet: