Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

Skiagrafia1 tähän kokoelmaan kuuluvista Jumalan kymmentä käskyä käsittelevistä saarnoista

Anders Chydenius, teologian tohtori, rovasti ja Kokkolan kirkkoherra

Osa IV, vihko 4

Tukholma, Uppsala ja Turku

Swederuksen kustantama 1782

Painoluvan antanut Eric Hydrén, teologisen tiedekunnan dekaani tällä lukukaudella

 

Ensimmäinen saarna

Johdanto

§ 1

Osoittaa, että ihmisellä täytyi täydellisyyden tilassa olla jokin laki.

§ 2 Kuinka se ihmiselle tässä tilassa ilmoitettiin.

§ 3 Syntiinlankeemuksen jälkeen se oli vielä paljon välttämättömämpi.

§ 4 Kuinka laki saatettiin tietoon ennen vedenpaisumusta.

§ 5 Vedenpaisumuksen jälkeen patriarkkojen kautta Moosekselle.

§ 6 Lain kirjallisesta antamisesta Siinainvuorella.

§ 7 Että se on koko hyveoppimme ja siitä syntyvän onnellisuutemme perusta.

Teksti: 2. Moos. 20:5–6

§ 8 Kolmenlaisista laeista, jotka Israelin lapsille annettiin, ja joista vain moraalilaki sitoo meitä.

 

Käsittely

Muuttumaton laki eli moraalilaki yleisesti:

1) sen suuri korkeus eli pyhyys

2) sen sitova voima sekä

3) sen todellinen hyöty.

 

I osa

§ 9 Osoittaa lain pyhyyden, jonka voimme käsittää osin sen antajan, osin antamistavan avulla; ensin lainantajan majesteettisuudesta yleisesti, mutta erityisesti

§ 10 hänen ikuisesta viisaudestaan

§ 11 hänen jumalallisesta kaikkivaltiudestaan

§ 12 hänen pyhyydestään ja oikeamielisyydestään

§ 13 suuresta majesteettisuudesta, jolla laki annettiin.

 

II osa

§ 14 Lain sitovan voiman todistaa a) se suhde, joka Jumalan ja meidän välillämme on

§ 15 b) se, että laki on Jumalan oman muuttumattoman pyhyyden ilmaus eikä siksi siedä milloinkaan minkäänlaista muuttamista

§ 16 c) Lainsäätäjän julma kosto lainrikkojia kohtaan ja lopuksi

§ 17 d) hänen ääretön armonsa ja siunauksensa niille, jotka pitävät hänen käskynsä.

 

III osa

§ 18 Se ei hyödytä meitä niin, että me lain tekojen kautta tulisimme autuaiksi

§ 19 vaan sillä tavoin, että me a) opimme siitä tuntemaan velvollisuutemme

§ 20 b) monet rikkomuksemme, ja

§ 21 c) että siitä tulee meidän oppimestarimme Kristuksen tuntemiseen.

 

Sovellutus

§ 22 Tässä puhutellaan niitä, jotka halveksivat Jumalan lakia.

§ 23 Niitä, jotka valittavat lain ankaruutta.

§ 24 Niitä, jotka uskovat, että laki oli vain Israelin lapsia ja Vanhaa liittoa varten, ja siksi hankkivat itselleen oikeuden harjoittaa laitonta omavaltaisuutta.

§ 25 Niitä, jotka kiistävät lain hyödyn kääntymyksen kannalta.

§ 26 Käsittelee useita tapoja, joilla lakia käytetään väärin.

 

Toinen saarna

Johdanto

§ 1 Meidän velvollisuutemme ovat erilaisten kohteiden mukaisesti neljänlaisia.

§ 2 Selittää järjellisen olion velvollisuudet Jumalaansa, alullepanijaansa kohtaan.

§ 3 Velvollisuuksista itseämme kohtaan, että meidän on noudatettava oikeaa järjestystä edistääksemme omaa pysyvää onnellisuuttamme.

§ 4 Velvollisuuksista lähimmäistä kohtaan.

§ 5 Velvollisuuksista muita luotuja olioita, lähinnä enkeleitä sekä meidän palveluksessamme olevia eläimiä kohtaan.

Teksti: 2. Moos. 20:2–3

§ 6 Selittää lain ensimmäisen taulun käskyjen järjestyksen ja

 

käsittelyssä

ilmoittaa meidän kalliit velvollisuutemme Jumalaa kohtaan yleisesti. Ne perustuvat siihen, että

1) tunnemme hänet oikein

2) pelkäämme häntä

3) rakastamme häntä ja

4) luotamme häneen, minkä yhteydessä osoitetaan Jumalan hyvän tuntemisen välttämättömyys.

 

I osa

§ 7 Osoittaa järjen nojalla, että on yksi Jumala.

§ 8 Osoittaa ilmoituksen perusteella, kuka hän on.

§ 9 Esittää Jumalan korkean olemuksen ja ominaisuudet.

§ 10 Tämän tiedon tulee olla elävää.

 

II osa

§ 11 Osoittaa, että on välttämätöntä pelätä Jumalaa.

§ 12 Pelko selitetään yleisesti.

§ 13 Millaista pelkoa Jumala meiltä vaatii.

§ 14 Syntiinlankeemuksen jälkeen laki yksin ei kykene samaan aikaan oikeanlaista pelkoa.

§ 15 Tämän pelon hyvä vaikutus vaelluksemme hyveellisyyteen.

 

III osa

§ 16 Meidän on käsketty rakastaa Jumalaa.

§ 17 Selvittää kolme pääperustetta Jumalan rakastamiseen.

§ 18 Rakkauden oikea laatu ja luonne.

§ 19 Onko tämä velvollisuus meille mahdollinen ja miten.

§ 20 Neljä Jumalan rakastamisen pettämätöntä tuntomerkkiä.

 

IV osa

§ 21 Osoittaa meidän velvollisuutemme luottaa Herraan.

§ 22 Selvittä, millaista tämä luottaminen on ja mihin se perustuu.

§ 23 Osoittaa, ketkä voivat luottaa Jumalaan.

§ 24 Tämän luottamisen siunatut vaikutukset.

 

Sovellutus

§ 25 Puhuttelee kaikkia yleisesti, mutta vanhempia ja pappeja erityisesti.

Kolmas saarna

 

Johdanto

§ 1 Ensimmäisen käskyn mukaisia velvollisuuksiamme Jumalaa kohtaan tulee todella harjoittaa, ja tätä harjoittamista kutsutaan Jumalan palvomiseksi.

§ 2 Tätä palvomista on kahdenlaista, sisäistä ja ulkoista, joita molempia tässä kuvataan.

§ 3 Todistaa, että Jumala vaatii molempia ja että ne siksi tulee osoittaa ihmisille.

Teksti: 2. Moos. 20:7

 

Käsittely

§ 4 Meidän velvollisuuksiemme harjoittaminen Jumalaa kohtaan eli Jumalan oikea palvominen. Tässä otetaan esille

1) sen oikea luonne

2) sen laissa kielletty vastakohta sekä

3) se, minkä pitäisi tehdä meidät kykeneviksi tähän palvontaan.

 

I osa

§ 5 Todistaa, että ihmisen täytyy palvoa Jumalaa a) sielun toiminnan vaikutuksesta, b) velvollisuudestamme, c) Jumalan nimenomaisesta käskystä ja d) kaikkien järjellisten olentojen esimerkin mukaisesti.

§ 6 Mistä saamme tiedon Jumalan oikeasta palvomisesta? Tässä osoitetaan, a) että luonto ei kerro meille, miten Jumala haluaa itseään palvottavan, vaan siihen tarvitaan ilmoitus, ja b) että Pyhä kirja on tässä ainoa varma johdattaja, yhdessä terveen järjen kanssa.

§ 7 Selittää, mitä oikea ja väärä palvominen ovat, ja että oikea tarkoittaa Jumalan nimen pyhittämistä sekä oikeaa käyttämistä.

§ 8 Mitä tarkoitetaan Jumalan nimellä? Kaikkea sitä, mistä me tunnemme hänet, koska hän on olemassa eli a) hänen varsinainen nimensä, b) hänen korkeat ominaisuutensa, c) hänen suuret työnsä ja hyvät tekonsa, d) hänen pyhä sanansa ja e) hänen armonosoituksensa, pyhät sakramentit.

§ 9 Miten sitä on oikein käytettävä? a) Käyttämällä ahkerasti ja oikein Jumalan sanaa, b) rukoilemalla ahkerasti, c) kiittämällä ja ylistämällä, d) olemalla vilpittömän kuuliainen hänen käskyjään kohtaan ja e) vaadittaessa vahvistamalla totuuden valalla hänen nimissään.

 

II osa

§ 10 Tässä kielletään a) halveksimasta Jumalan nimeä, niin että sitä ei käytetä lainkaan tai käytetään vain harvoin.

§ 11 Tässä kielletään b) käyttämästä väärin tätä nimeä, mikä tapahtuu 1) kun sitä käytetään eri tavoin kevytmielisesti.

§12 2) Kun sitä käytetään sellaisissa teoissa, jotka itsessään ovat syntisiä kuten kiroilu, väärän valan vannominen, taikausko, väärät opit ja syntinen elämä.

 

III osa

§ 13 Oikeaan Jumalan palvomiseen meidät saa a) hänen nimenomainen käskynsä

§ 14 b) meidän oma siitä kumpuava onnellisuutemme

§ 15 c) meidän yllämme muutoin riippuva kirous.

 

Sovellutus

§ 16 Tässä valitetaan hartaasti Jumalan palvomisen rappiota meidän keskuudessamme ja hänen nimensä häpeällistä väärinkäyttöä.

§ 17 Määrätään a) itse kutakin yleisesti tutkailemaan omaa käyttäytymistään ja neuvotaan, että parannus tapahtuu rehellisesti tunnustamalla asia ja luottamalla sovitukseen, ja b) pappeja vakavasti tutkimaan, ovatko he pyhittäneet vai herjanneet Jumalan nimeä.

 

Neljäs saarna

Johdanto

§ 1 Kaikki ihmisen tekemiset vaativat oman aikansa, erityisesti ne, jotka ovat erityisen tärkeitä.

§ 2 Jumalan palvominen on meille säädetty, se on tärkeää ja vaatii siksi oman aikansa.

§ 3 Siihen on osoitettava merkittävästi aikaa, mitä todistaa se, että siinä on opittava paljon ja tehtävä paljon asioita ja että meitä siinä usein muistutetaan velvollisuuksistamme ja rohkaistaan niiden noudattamiseen.

Teksti: 2. Moos. 20:8

 

Käsittely

§ 4 Tässä tarkastellaan sapatti- eli lepopäivää. Siinä yhteydessä selvitetään

1) mikä päivä se on

2) miten se tulee oikein pyhittää.

Eli:

Jumalan palvontaan välttämätön aika.

1) Mikä ajankohta siihen on käytettävä.

2) Miten sen tulee tapahtua.

 

I osa

§ 5 Miten lepopäivästä Vanhassa testamentissa säädettiin.

§ 6 Miten se Uudessa testamentissa siirrettiin lauantaista sunnuntaiksi.

§ 7 Todistaa, että tällainen vaihdos on Jumalasta.

§ 8 Selvittää, miten sapatin viettäminen on tarpeen myös ruumiimme levon vuoksi ja siten oikeutettu myös järjen kannalta.

§ 9 Puhuu Jumalan lasten päivittäisestä sapatista ja levosta Jumalassa.

 

II osa

§ 10 Todistaa, että sapatti tulee pyhittää, mutta ei leeviläisten lakien pakosta.

§ 11 Se tulee pyhittää sekä tekemällä että tekemättä jättämisellä. Ensiksi mainittuun kuuluu a) yleisessä jumalanpalveluksessa ja opetuksessa käynti

§ 12 b) yksityinen kotihartaus taloissa.

§ 13 Sitä vastoin kielletään a) Jumalan sanan yleinen halveksunta

§ 14 b) kaikki itsessään syntiset puuhat

§ 15 c) kaikki tarpeeton ruumiillinen työ

§ 16 d) kaikki hyödytön ajanviete ja huvittelu

§ 17 e) maailman huolien raskauttama sydän.

 

Sovellutus

§ 18 Valittaa meidän aikamme vapaa-ajattelua tässä asiassa ja kehottaa vapaa-ajattelijoita kunnolla harkitsemaan omaa rauhatonta tilaansa. Kuulijoita kehotetaan elävää kristinuskoa osoittaen vakuuttamaan vapaa-ajattelijat Jumalan elävän palvomisen tarpeellisuudesta ja hyödyllisyydestä.

§19 Haastaa harkitsemaan, kuinka sapatti on meidän keskuudessamme pyhitetty, ja puhuttelee kaikkia yleisesti mutta vanhempia, pappeja ja esivallan edustajia erityisesti, samoin teeskentelijöitä, ja lopuksi rohkaisee Jumalan lapsia.

 

Viides saarna

Johdanto

§ 1 Lähimmäisen rakastaminen on yleinen velvollisuus, mutta siinä on kuitenkin erilaisia asteita.

§ 2 Määrittelee nämä asteet: ensimmäinen on aviopuolisoiden välinen rakkaus, toisena vanhempien ja lasten välinen rakkaus, sitten verisukulaisten ja kristittyjen uskonveljien rakkaus, takaajiemme ja hyväntekijöidemme rakastaminen sekä lopuksi kaikkiin ihmisiin, myös vihollisiin kohdistuva rakkaus.

§ 3 Miksi jälkimmäinen taulu alkaa vanhempien ja lasten keskinäisillä velvollisuuksilla?

Teksti: 5. Moos. 5:16

§ 4 Miksi myös vanhempien velvollisuudet sisältyvät tähän käskyyn? Seuraavaksi tuleva

 

käsittely

sisältää sitten vanhempien ja lasten väliset velvollisuudet:

1) mitä näillä nimityksillä tarkoitetaan

2) heidän velvollisuutensa sekä

3) mikä saa heidät noudattamaan niitä.

 

I osa

§ 5 On neljänlaisia yhteisöjä: vanhempien ja lasten, isäntien ja palvelijoiden, esivallan ja alamaisten sekä pappien ja kuulijoiden muodostamia.

§ 6 Osoittaa erikseen, että kaikki nämä kuluvat tämän käskyn piiriin.

 

II osa

§ 7 Jaottelee nämä velvollisuudet kolmeen luokkaan: a) ne jotka ovat yhteisiä vanhemmille ja lapsille, b) ne jotka koskevat erityisesti vanhempia ja c) lasten omat velvollisuudet.

§ 8 Selittää heidän yhteiset velvollisuutensa ja sen, mihin ne perustuvat.

§ 9 Kuvaa vanhempien erityiset velvollisuudet lapsiaan kohtaan, nimittäin a) rukoilla Jumalaa heidän puolestaan, b) pitää heidän ruumiistaan hellästi huolta, c) antaa heille kaikenlaista tietoa, d) pitää heidät hyveellisinä, jumalaapelkäävinä ja ahkerina, ja tämä soveltuu kaikkiin niihin, jotka ovat vanhemman asemassa.

§ 10 e) Tähän kuuluu järkevä rankaiseminen ja f) rakentava esimerkki.

§ 11 Selvittää lasten erityisiä velvollisuuksia vanhempiaan kohtaan. Heidän tulee a) kunnioittaa vanhempia sydämessään, sanoissaan, käytöksessään ja toimissaan, b) totella heitä kaikissa asioissa auliisti ja jatkuvasti sekä c) palvella heitä erikseen pyytämättä kaikessa missä vain mahdollista. Kaikkia näitä velvollisuuksia täsmennetään erikseen alamaisten, palvelijoiden ja kuulijoiden kohdalla.

 

III osa

§ 12 Syyt, jotka saavat vanhemmat ja lapset täyttämään velvollisuutensa, ovat a) Jumalan nimenomainen käsky ja b) vanhempien ja lasten tähän perustuva onnellisuus, joka sydämellisesti rohkaisten pannaan heidän sydämeensä.

 

Kuudes saarna

Johdanto

§ 1 Meidän ruumiillinen onnellisuutemme perustuu kolmen asiaan, nimittäin henkemme, kunniamme ja omaisuutemme turvaan.

§ 2 Elämämme on näistä kallein, mutta se on alttiina monille vaaroille, myös toisten ihmisten taholta, siksi Jumala turvasi sen laissa.

§ 3 Selittää, mitä kunnia ja omaisuus ovat, ja että Jumala on rauhoittanut myös ne laissa.

Teksti: 2. Moos. 20:13

 

Käsittely

§ 4 Henkemme turvaaminen.

1) Mitä Jumala viidennessä käskyssä tämän suhteen kieltää.

2) Mitä hän käskee.

 

I osa

§ 5 Tämä käsky säätää omamme ja lähimmäisen hengen turvaamisesta. Elämämme on kahdenlaista, ruumiillista ja henkistä. Tässä kielletään siten a) vahingoittamasta omaa ruumistamme joko väkivaltaisuuksilla tai paheilla

§ 6 b) vahingoittamasta oman sielumme hengellistä elämää.

§ 7 Lähimmäisemme elämä on myös kahdenlaista: molemmat turvataan. Ruumiillinen siten, että tässä a) kielletään kaikki, joka sydämessä voi johtaa vahingoittamaan lähimmäistä, b) vihamieliset eleet, c) haukkumasanat ja herjaaminen ja d) kaikki varsinaiset murhateot, joita luetellaan viisi lajia.

§ 8 Hengellinen elämä turvataan siten, että kielletään estämästä lähimmäisen yhteyttä Jumalaan tai erottamasta häntä Jumalasta, mikä voi tapahtua monin tavoin. Tässä huomautetaan myös julmuudesta järjettömiä luontokappaleita kohtaan.

§ 9 Tässä ei suljeta pois esivallan oikeutta rangaista Jumalan nimissä, mikä tässä selitetään.

 

II osa

§ 10 Meidän oman henkemme turvaamiseksi määrätään a) pitämään siitä huolta ravinnon ja vaatetuksen avulla, b) elämään raittiisti ja kohtuutta noudattaen, c) tekemään työtä kohtuullisesti, d) huolehtimaan terveydestä ja e) karttamaan vaaroja.

§ 11 Hengellinen elämä tulee saavuttaa ja ylläpitää a) hankkimalla tietoja autuuden opista, b) käyttämällä ahkerasti niitä välineitä, joiden avulla se säilytetään ja c) jokapäiväisellä kasvamisella armossa.

§ 12 Meidän tulee turvata lähimmäisemme ruumiillinen elämä a) yleisen lähimmäisenrakkauden avulla, b) sovinnollisuudella, c) kärsivällisyydellä, d) olemalla valmiit auttamaan lähimmäistä hädässä ja e) myötätunnon avulla.

§ 13 Kuinka lähimmäisen hengellisestä elämästä tulee huolehtia.

 

Sovellutus

§ 14 Määrää tarkoin koettelemaan itseämme, miten olemme tätä käskyä noudattaneet sekä omasta ruumiistamme että sielustamme huolehtimisen suhteen ja käyttämään tällöin helliä nuhteita.

§ 15 Valittaa sitä kovuutta, jolla monet vahingoittavat lähimmäisensä elämää, hänen ruumistaan, ja mikä vieläkin pahempaa, hänen sieluaan, ja miten Jumalan lapsiakin turmellaan. Esitetään sydämellinen kehotus kääntymiseen.

 

Seitsemäs saarna

Johdanto

§ 1 Osoittaa miten tärkeä asia ihmisten välinen luottamus meidän onnellisuutemme kannalta on ja mitä todellinen kunnia on.

§ 2 Osoittaa, että on olemassa petollisia ihmisiä ja miten he tuhoavat omansa ja toisen onnen.

§ 3 Päättelee tästä, miten välttämätön ihmisten välinen luottamus on ja toteaa, että kaikkein herkintä luottamus on eri sukupuolta olevien ihmisten välillä. Sitä on siis kaikin keinoin turvattava, ja tämä tapahtuu kuudennessa käskyssä.

Teksti: 2. Moos. 20:14

 

Käsittely

§ 4 Kuudes käsky Herran laissa: Älä tee huorin.

1) Mitä huoruus on.

2) Mitä Jumala sen suhteen tässä kieltää.

3) Mitä hän käskee.

 

I osa

§ 5 Rakkaus eri sukupuolta olevien ihmisten kesken on luonnollista ja sallittua, kunhan se tapahtuu oikeassa järjestyksessä.

§ 6 Siveys on sitä, että eri sukupuolta olevat ihmiset yhtyvät oikeaan aikaan, oikeassa tarkoituksessa, oikeiden henkilöiden kanssa ja Jumalan sekä ihmisten laissa vahvistetussa järjestyksessä. Siveettömyys on piittaamattomuutta tästä.

§ 7 Osoittaa erityisesti, että naimattomien ihmisten välinen sopimaton suhde on huoruuden synti.

 

II osa

§ 8 Tässä kielletään siten a) siveettömät ajatukset, b) siveettömät eleet, c) siveettömät puheet ja d) siveettömät teot.

§ 9 Sitten kielletään myös kaikki, mikä aiheuttaa sellaista, kuten a) laiskuus, b) mässäily ja juopottelu, c) kevytmielinen seura ja d) laillisen iän saavuttaneiden avioitumisen estäminen.

 

III osa

§ 10 Tässä määrätään yleisesti vaalimaan a) puhdasta sydäntä, b) siveitä katseita ja eleitä, c) säädyllistä puhetapaa ja d) siveyttä kaikessa seurustelussa ja toiminnassa.

§ 11 Erityisesti avioliiton ulkopuolella eläviä määrätään huolehtimaan a) kristillisestä pidättyvyydestä, b) että heidän ei pidä ylpeillä onnen tuottamilla lahjoilla, c) että nuoret ottavat vastaan vanhempien uskolliset ja viisaat neuvot, d) että he ovat varovaisia valinnoissaan ja e) ryhtyvät valintaan rukoillen ja pyytäen neuvoa Jumalalta

§ 12 Aviosäädyssä olevien velvollisuutena on a) oikea, aito rakkaus ja uskollisuus, b) olla epäilemättä puolisoaan ja ehkäistä kaikki epäilyksen aiheet omalta puolelta, c) ahkeroida oikealla tavalla kodin hyväksi ja d) hoitaa uskollisesti rakkauden hedelmiä.

§ 13 Tässä myös määrätään ne keinot, joilla tätä hyvettä voidaan edistää, nimittäin a) rukoilemalla uskollisesti Jumalaa pitämään sydän erossa siveettömyydestä, b) kristillisellä kohtuullisuudella, c) valppaudella, d) pitämällä Jumala aina silmien edessä ja e) valitsemalla itselleen siveellistä seuraa.

 

Sovellutus

§ 14 Valittaa siveettömyyden paheen lisääntymistä ja siveellisyyttä koskevaa häpeällistä vapaa-ajattelua, joka kumotaan järjen perusteiden ja siveettömyyden vahingollisten seurauksien nojalla.

§ 15 Etsii syitä sellaiseen, ja osoittaa, että sellaista edistää erityisesti a) ylhäisten esimerkki, b) uskottomuuden aiheuttamaa häpeää vähätellään ja siloitellaan ja c) kun poliittiset syyt estävät kansaa solmimasta avioliittoja.

§ 16 Lopuksi kehotetaan kuulijoita varjelemaan sydäntään siveettömyyden paheelta ja rukoilemaan Jumalaa korkean esivallan puolesta, että hän antaa viisautta paheiden estämiseksi sekä kunnian ja uskollisuuden edistämiseksi maassamme.

 

Kahdeksas saarna

Johdanto

§ 1 Mitä omaisuus on.

§ 2 Omistusoikeus on välttämätön ja lailla säädetty, ja vahvistetaan seitsemännessä käskyssä.

Teksti: 2. Moos. 20:15

 

Käsittely

§ 3 Seitsemännessä käskyssä vahvistettu omaisuutemme turva.

1) Mitä Jumala tässä käskyssä kieltää ja

2) mitä hän käskee.

 

I osa

§ 4 Selvittää, mitä varkaus on, ja jakaa sen yleisesti kahteen lajiin, nimittäin a) lähimmäisen omaisuuden täysin laiton ottaminen, joka tapahtuu yleisesti tunnistetun epäoikeudenmukaisuuden puitteissa, ryöstämällä tai salaisesti varastamalla

§ 5 b) salaisen petoksen kautta: α) esivaltaa ja määräävässä asemassa olevia vastaan

§ 6 β) alamaisia vastaan

§ 7 γ) tasaveroisten ihmisten välisissä toimissa.

§ 8 On olemassa varkautta itseään kohtaan.

§ 9 Miten se toteutuu: a) laiskuuden, b) huolimattoman taloudenpidon, c) tuhlauksen ja d) kitsauden kautta

 

II osa

§ 10 Tässä käsketään a) hoitamaan oikein lähimmäisen omaisuutta

§ 11 b) tekemään oikeanlainen sovinto Jumalan ja lähimmäisen kanssa, jos on varastanut

§ 12 c) hoitamaan omaa omaisuuttamme oikein, hankkimaan, säilyttämään ja käyttämään sitä oikein

§ 13 d) tyytymään osaamme.

 

Sovellutus

§ 14 Kuvaa varkauden synnin iljettävyyttä.

§ 15 Koettelee kuulijoita, moittii törkeitä varkaita ja pettureita ja kehottaa heitä parannukseen.

§ 16 Moittii omahyväisiä ja koettaa saada heidät tunnustamaan surkeutensa.

 

Yhdeksäs saarna

Johdanto

§ 1 Kunniaa on kahdenlaista. Sisäinen kunnia perustuu hyveeseen eli sydämen ja tekojen yhdenmukaisuuteen lain kanssa. Ulkoinen kunnia perustuu siihen käsitykseen, joka toisilla on meidän hyveellisyydestämme. Sama koskee paheellisuutta.

§ 2 Sisäinen ja ulkoinen kunnia voivat yhdistyä, mutta koska ihmiset eivät ole sydämen tarkastajia, voi myös olla, että arvio ei käy yksiin sisäisen kunnian kanssa, niin että hyveellistä pidetään paheellisena ja paheellista rehellisenä.

§ 3 Se, että ihmistä pidetään toisenlaisena kuin mitä hän on, tuottaa suurta vahinkoa koko inhimilliselle yhteiselämälle.

§ 4 Siksi Jumala, joka on sydänten tarkastaja ja rakastaa totuutta, on meidän autuutemme edistämiseksi määrännyt kahdeksannessa käskyssä, että meidän arviomme, siis ulkoisen kunnian, tulee niin tarkoin kuin ihmiselle vain on mahdollista olla yhdenmukainen sisimmän kanssa. Tämä on meidän nimemme ja maineemme varjelemista.

Teksti: 2. Moos. 20:16

 

Käsittely

§ 5 Kahdeksannen käskyn turvaama nimemme ja maineemme.

1) Mitä Jumala meiltä tässä suhteessa kieltää.

2) Mitä hän käskee.

 

I osa.

§ 6 Tässä kielletään yleisesti kaikki väärä todistus, mikä on sitä, että meillä joko itsellämme on tai annamme muille sellaisia käsityksiä lähimmäisestämme, jotka eivät vastaa hänen sisintään, leimaamme hyvän huonoksi tai päinvastoin. Huomattakoon: käsityksemme eivät toki koskaan voi olla täydellisiä, mutta kysymys onkin siitä, olemmeko me perehtyneet tarkoin asiaan, olemmeko olleet puolueettomia sen suhteen ja olemmeko rehellisiä kertoessamme asiat muille.

§ 7 Erityisesti tässä kielletään a) kaikki sydämen kateus lähimmäistä kohtaan

§ 8 b) kaikki valhe: α) oikeuden edessä se, että syytetään syytöntä, vapautetaan syyllinen syytteestä, kielletään omat teot, ajetaan vääräksi tiedettyä asiaa, todistetaan syyllinen vapaaksi tai syytön syylliseksi, lykätään asioita aiheettomasti, tuomitaan mielivaltaisesti langetetaan tuomio syyttömälle ja vapautetaan syyllinen

§ 9 tuomioistuimen ulkopuolella β) epätotuuksien levittäminen joko kevytmielisyydestä tai sitten tarkoituksella vahingoittaa, ylistää tai moittia jotakuta kohtuuttomasti

§ 10 c) lähimmäisen kavaltaminen: toisen suosioon hankkiutuminen viekkaudella, hänen salaisuuksiensa selville ottaminen, niiden paljastaminen toisille, niiden käyttäminen niin että saa toisen valtaansa tai vahingoittaa häntä, myös toisen kirjeiden sieppaaminen ja avaaminen

§ 11. d) takanapäin puhuminen, mikä tarkoittaa sitä, että arvioidaan lähimmäistä kielteisemmin hänen poissaollessaan kuin silmätysten, sekä häväistyskirjoitusten levittäminen

§ 12 e) herjaaminen ja moittiminen, mikä tarkoittaa sitä, että turmellaan hänen mainettaan, joko pahassa tarkoituksessa tai perusteettomassa asiassa, suullisesti tai kirjallisesti.

 

II osa

§ 13. Tässä määrätään yleisesti noudattamaan totuudellisuutta, niin että a) ahkerasti ja oikeamielisesti etsitään ja sydämessään säilytetään totuutta, b) tuodaan sitä ilmi käytöksessä, c) puhutaan totta ja d) noudatetaan totuutta teoissa.

§ 14 Erityisesti a) on puolustettava lähimmäistä, mikä tarkoittaa, ettei mustamaalaa lähimmäistä kateellisten ihmisten puheiden ja omien arvailujen perusteella, ei yritä punnita hänen aikomuksiaan eikä tuomitse ankarasti, vaan totuudenmukaisesti ja kristillisestä rakkaudesta puolustaa toisen viattomuutta

§ 15 b) tulee ajatella ja puhua hyvää hänestä ja kääntää kaikki asiat parhain päin. Tähän meitä velvoittaa kristillinen rakkaus, ja se tuottaa meille kaikkien luottamuksen. Se keventää ja tyydyttää omaa sydäntämme sekä helpottaa yhteiselämäämme.

 

Sovellutus

§ 16 Valittaa sitä, miten saatanan meihin istuttama valheen siemen itää ja kasvaa meissä runsaana, tuomioistuimissa ja muuallakin. Miten luonnollinen kopeus viekoittelee sen, joka ei ole tehnyt kääntymystä, polkemaan toisten kunniaa omansa kohottamiseksi.

§ 17 Osoittaa tällaisen onnettomat seuraukset: se vihastuttaa Jumalan ja vahingoittaa lähimmäistä, mutta eniten me vahingoitamme siinä itseämme ajassa ja ikuisuudessa.

§ 18 Kehottaa tarkoin tarkkailemaan omia vikojamme, jotta pysyisimme totuudessa ja aina arvioisimme lempeästi lähimmäisiämme, sillä niin saavutamme suurimman mahdollisen onnen.

 

Kymmenes saarna

Johdanto

1 § Osoittaa näiden kahdeksan käskyn luonnollisen järjestyksen.

§ 2 Selittää kahden viimeisen käskyn syyt ja perusteet.

§ 3 Osoittaa 9. ja 10. käskyjen varsinaisen eron.

Teksti: 2. Moos. 20:17

 

Käsittely

§ 4 Turmiollinen synnin halu.

1) Miten ankarasti Jumala sen kieltää.

2) Mitä hän sitävastoin meiltä vaatii.

 

I osa

§ 5 Yleisesti ottaen on kolmenlaisia haluja, nimittäin a) luonnollinen ruoan, juoman, unen ym. halu, b) hengellinen halu Jumalaa ja jumalallisia asioita kohtaan c) syntinen halu, joka on Jumalalle vastenmielinen ja meille itsellemme vahingollinen. Tämä kielletään tässä ja erotetaan lähteestään, perisynnistä.

§ 6 Se koostuu a) todellisista, meissä heräävistä himoista, b) niihin suostumisesta ja c) pyrkimyksestä harjoittaa niitä.

§ 7 Se ilmenee a) omaisuuden himoamisena, b) kunnian ja korkean aseman haluna, c) nautinnonhaluna ja d) tyytymättömyytenä omaa omaisuutta, säätyasemaa ja elämän mukavuuksia, Jumalan johdatusta ym. kohtaan

 

II osa

§ 8 Tässä määrätään a) haluamaan Jumalaa, joka on korkein hyvä

§ 9 b) haluamaan kaikkea, mikä on hyvää ja Jumalalle mieluisaa

§ 10 c) alati taistelemaan pahoja haluja vastaan

§ 11 d) käyttämään ahkerasti keinoja, joilla pahoja haluja hillitään ja hyviä vaalitaan: sellaisia ovat rukous, valppaus sekä Jumalan sanan tarkastelu ja synnin tilaisuuksien karttaminen.

 

Sovellutus

§ 12 Kehottaa kuulijoita kääntymään oman sydämensä puoleen ja tarkasti koettelemaan sitä, ja tuetaan heitä siinä.

§ 13 Kehottaa ja opastaa omantunnon puhdistumiseen Jeesuksen veressä uskon kautta.

§ 14 Johdattaa heitä uudestisyntymisen tielle ja varjelee heitä menettämästä armoa uudelleen.

 

Yhdestoista saarna

Johdanto

§ 1 Osoittaa, miten Jumala lainsäätämisellään ensi sijassa tarkoitti meidän onnellisuuttamme ja esittää kysymyksen: miksi ihmiset eivät edistä sitä lakia noudattamalla?

§ 2 Vastaa tähän kysymykseen.

§ 3 Miten Jumala tässä käskyssä puuttuu itse synnynnäiseen turmelukseen eli perisyntiin.

Teksti: 2. Moos. 20:17

 

Käsittely

§ 4 Perisynnin syvä turmelus.

1) Mitä se on.

2) Miten Herra sen kieltää.

3) Mitä hän sitävastoin käskee.

 

I osa

§ 5 Kuvaa perisynnin alkuperää syntiinlankeemuksessa.

§ 6 Osoittaa sen luonteen ja siten selvittää a) tämän lankeemuksen syvyyden, b) periytyykö perisynti edelleen ja c) voidaanko meitä siksi pitää rikollisina.

§ 7 Selvittää lankeemuksen onnettomat seuraukset, joiden perusta oli joko itse lankeemuksessa tai jotka olivat rangaistusta käskyn rikkomisesta.

 

II osa

§ 8 Tässä Jumala kieltää a) perisynnin yleensä

§ 9 b) sen turmion, joka siitä ymmärrykseen syntyi

§ 10 c) sen, joka vahingoittaa erityisesti tahtoa.

 

III osa

§ 11 Tässä käsketään a) yleisesti palauttamaan Jumalan kaltaisuuden täydellisesti entiselleen

§ 12 b) erityisesti hankkimaan täydellinen ja autuuteen tarvittava tieto Jumalasta ja jumalallisista asioista

§ 13 c) tahdon suhteen pelkäämään oikealla tavalla Jumalaa ja tahdollaan sekä kyvyllään edistämään omaa ja lähimmäisen todellista hyvää ja näin ollen täydellisesti noudattamaan lakia kokonaisuudessaan.

 

Sovellutus

§ 14 Kuvaa surkeaa tilannettamme, johon olemme perisynnin vuoksi joutuneet.

§ 15 Rohkaisee kuulijoita kääntymyksessä uskon kautta osallistumaan Jeesuksen täydelliseen pyhyyteen ja uurastamaan Jumalan kaltaisuuden palauttamiseksi ennalleen.

§ 16 Kehottaa uskovia kiittämään Vapahtajaansa, joka lunasti heidät lain kirouksesta, ja päivittäin heikkoutensa kohdatessaan kaipaamaan täydellistä lunastustaan taivaassa.

 

Suom. EO


  1. hahmotelma, jäsennys

Alkuperäisdokumentit

Jaksot

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: