10r
Saapunut 22.11.1802
35.
Kokkola 8.11.1802.1
Nöyrin muistio.
Kuninkaallisen Talousseuran kehotuksesta ja sen viime toukokuun 15. päivänä lähettämän kirjelmän2 kannustamana tehtävänäni on esittää pyydetty selvitys perunoiden viljelystä Kokkolassa.
Tämä kasvi oli 1760-luvun alussa Pohjanmaalla ja monilla seuduilla täysin tuntematon, mutta kun suomalaiset sotilaamme saivat monta vuotta Pommerissa viettäessään oppia tuntemaan sen hyödyllisyyden, etenkin sotamies Johan Widberg3 oli niin järkevä, että hän otti 5–6 perunaa laukkuunsa ja istutti ne maahan onnekkaan kotiinpaluunsa jälkeen ja aloitti siten tämän[10v] siunauksellisen kasvin viljelyn ensin Kaustisella, missä mainittu sotamies armeijasta eron saatuaan ryhtyi uudisraivaajaksi Lövbackaksi4 nimetyssä paikassa, ja siitä lähtien hän on uutterasti kasvattanut perunoita. Hän on nyt jo edesmennyt. Kaustisen miehet saivat ensimmäiset siemenperunansa häneltä, ja heistä etenkin muuan Erik Räf5 teki uutteraa työtä tämän viljelyn laajentamiseksi ja sai tästä ansiostaan Kuninkaalliselta isänmaalliselta seuralta6 1770-luvun alussa palkinnokseen pienen hopeisen muistorahan rintaansa.
Pedersören edesmennyt rovasti Aspegren7 ja myös muutamat muut säätyläiset hankkivat perunoita Tukholman puutarhureilta jo 1760-luvun lopulla. Kestää kuitenkin kauan, ennen kuin vieraan kasvin viljely voi yleistyä. Varmaa on, että Kokkolan pitäjä ja kaupunki ovat nyt 20 viime vuoden aikana päässeet kaikkia muita pohjalaisia11r pitemmälle tämän viljelyn laajentamisessa pelkästään omaa etuaan tavoitellessaan, enkä voine kiistää sitä, että oma esimerkkini on jo hieman yli 30 vuoden ajan voinut vaikuttaa asiaan jossakin määrin, kun olen koko ajan vuosittain saanut vähintään 40 tynnyrin, mutta useimmiten 60 ja vieläpä toisinaan hieman yli 90 tynnyrin sadon ja tänä vuonna yli 100 tynnyriä.
Lähimmissä naapuripitäjissäkin on vähitellen ryhdytty laajentamaan perunaviljelyksiä, ja viljelijöistä ansaitsee kiitoksen Kruunupyyn pitäjässä asuva lautamies Emet,8 sillä hän ei ole ainoastaan täyttänyt omassa taloudessaan tämän tavaran tarvetta, vaan on keväisin myynyt siemenperunoita 30–40 tynnyriä.
En voi olla kiittämättä Kokkolan kaupungin asukkaiden intoa käyttää uutterasti harjoitetun tupakanviljelyn ohella maataan mahdollisimman runsaasti[11v] perunanviljelyyn, eivätkä he ainoastaan käytä perunoita ahkerasti omassa taloudessaan, vaan ovat jo monen vuoden ajan myyneet niitä keväisin 8, 10, jopa 12 plootun9 hintaan tynnyriltä ostohaluisille, joita saapuu useiden pitäjien alueelta siementä hankkimaan. Maaseudulla ovat etenkin Alavetelin kappeliseurakunnan asukkaat 10 viime vuoden aikana olleet hyvin toimeliaita laajentaessaan perunaistutuksiaan, niin että monet ovat jo saaneet 50–60 tynnyrin satoja, jolloin he eivät ole pelkästään säästäneet paljon viljaa, vaan myös ansainneet rahaa myymällä siemenperunoita eli sanalla sanottuna vaurastuneet. Muutamat emäseurakunnankin samoin kuin Kaustisen kappelin ja Ylävetelinkin asukkaat voinevat luovuttaa myyntiin jonkin verran perunoita, mutta täälläkin on yhä taloja, joiden perunasato on syksyisin tuskin 4–5 tynnyriä eli aivan merkityksetön.
Sadon saaminen on melko epävarmaa. Kun perunan lehdet paleltuvat heinäkuussa, ei voi12r odottaa suurta satoa. Niinpä tähän viljelyyn on niin pitkälle kuin on mahdollista varattava maata paikoilta, joilla hallanvaaraa ei ole. Mutta jos perunat saavat kasvaa rauhassa kesä-, heinä- ja elokuun, voidaan kapanalalta odottaa 3, 4, jopa 5 tynnyriä, kun maaperä on kutakuinkin sopiva.
Perunoita istutetaan täällä varsin monin tavoin. Niitä istutetaan 2 kyynärän levyisiin penkkeihin, joiden välille on luotu 3 korttelia leveät ojat. Niitä istutetaan myös tavallisen kaksihaaraisen sahramme10 tekemiin vakoihin, jotka ovat noin ½ kyynärän päässä toisistaan siten, että seuraavasta vaosta nouseva multa peittää edellisen vaon. Kaupungissa istutetaan paljon perunoita myös vanhoihin nurmiin hyvällä menestyksellä, jolloin itse istutus on varsin työlästä, mutta perunoiden noston jälkeen entisestä nurmesta on myös saatu valmis pelto. Perunaviljelmän pitämiseksi puhtaana rikkaruohoista jotkut levittävät käytäviltä multaa penkkeihin, kun[12v] vanhimmat taimet ovat kasvaneet korttelin mittaisiksi, mutta ne tarvitsevat kyllä myöhemmin kesällä vielä uuden rikkakasvien kitkennän. Vaikka tämä kasvi vaatii muuten löyhää maaperää, kokemus on kuitenkin vahvistanut, että se kasvaa suuremmaksi, jos maa poljetaan hyvin tiiviiksi istutuksen jälkeen.
Tänä vuonna sato on yleensä ollut hyvä ja runsas, niin että siitä merkittävä osa on Kokkolassa ensi keväänä myytävissä, ja kun lasketaan kaupunki ja pitäjä yhteen, voidaan täältä myydä muualle uskoakseni noin 1 000 tynnyriä, ja kummassakin kärsittäisiin suuri tappio, elleivät niiden asukkaat saisi myydä sitä määrää, joka käytettävissä on, ja samoin ympäröivissä pitäjissä Lohtajalla, Kalajoella, Viitasaarella, Saarijärvellä ja Alajärvellä se olisi suuri tappio tämän kasvin laajemmalle leviämiselle.
Ensi kevään hintaa ei toki voida täsmälleen määritellä, mutta paikan päällä ei tynnyriä varmaankaan myydä halvemmalla kuin 8–10 plootun hinnalla ja jos tavarasta on puutetta 12 plootulla.13r Perunoiden säilyttämisestä on aihetta sanoa, että osalla rahvaasta on asuntonsa alla syvyydeltään vaihtelevia kuoppia, jotka on suojattu paksuilla multapenkeillä joka puolelta ja joissa he säilyttävät tätä arkaa kasvia talven tarpeiksi ja myös kylvösiemeneksi. Jotkut tekevät itselleen tavanomaisia nauriskuoppia, toiset taas yrittävät säilyttää niitä kivikellareissa. Sekä Kuninkaallisen Suomen Talousseuran antaman tiedon että herra Fleischerin puutarhakirjassaan11 antaman ohjeen mukaan olen yrittänyt saada ne, jotka eivät pysty täysin turvallisesti säilyttämään siemenperunoitaan edellä mainituissa kuopissa, kaivamaan vain jollekin korkealle paikalle varsin syvän kuopan, täyttämään sen perunoilla ja peittelemään ne hyvin oljilla ja lopuksi puolen kyynärän paksuisella multakerroksella siten, että multakasa viettää keskeltä joka suuntaan, ja avaamaan sen sitten keväällä hyvissä ajoin, jotta ne sitten ennen istutusta[13v] saavat itää lämpimämmässä säässä.
Pietarsaaressa ovat kauppiaatkin ryhtyneet viime vuosina istuttamaan tätä kasvia uutterasti, eikä ole epäilystäkään siitä, että sieltä kyetään saamaan myyntiinkin useita satoja tynnyreitä. Ainakin kerrotaan varmana tietona, että yksin Pietarsaaren tulliesimies Carl Fredrik Tengström12 saattanee myydä siemenperunaa ensi keväänä noin 100 tynnyriä. Pääasiana tämän kasvin viljelyn laajentamisessa, jota Kuninkaallinen Majesteetti perin suurin kustannuksin ja innokkaasti haluaa edistää, on siis ennen muuta se, että siemenperunoiden myyntiä istuttamista varten edistetään kaikin tavoin niin kauan kuin on sellaisia viljelijöitä, joilta niitä puuttuu. Kokkolassa 11. marraskuuta 1802
Anders Chydenius.
Suom. Heikki Eskelinen
10r
Ink. d. 22 Nov. 1802.
35.
GamlaCarleby d:n 8 Nov. 1802.13
Ödmiukaste Memorial.
Anmodad och upmuntrad af Kongl. Hushållnings Sälskapet genom skrifwelse af d:n 15 Maji sidstledne14 åligger mig at om Jordpäron15 planteringen i GCarleby aflämna de begärta underrättelser.
Denna wäxt war wid början af 1760 talet i österbotn och flera städes aldeles okänd, men då wåra finska Soldater under sitt fleråriga wistande i Pommern16 fingo erfara nyttan af den samma, war i synnerhet en soldat Johan Widberg17 så omtänksam, at han tog 5 a 6 stycken jordpäron och lade dem uti sin taska, och wid lyklig hemkomst utplanterade dem, och brachte således denna[10v] wälsignade wäxt i gång först i Kaustby, hwarest bemälte soldat sedan han fik afsked uptog ett nybygge Löfbacka Kalladt, och har från den tiden flitigt nytjat potatoes planteringen. Han är nu mera med döden afgången. Från honom fingo de Kaustbya män först sitt utsäde, bland hwilcka en Räf Eric18 i synnerhet winlade sig om at utwidga denna plantering, och blef derföre af Kongl. Patriotiska sälskapet19 i början af 1770 talet belönt med en liten sölfwer penning, at bära på bröstet.
Afledne Prosten Aspegren20 i Pedersöre, och äfwen några andra Stånds personer skaffade sig potater från Stockholm, redan i slutet af 1760 talet ifrån Trägårds mästare. Men det drager långt ut innan en främmande plantering21 kan blifwa allmänt antagen. det är wist at GCarleby Sochn och Stad hafwa nu i sednare 20 år framför alla andra Österbott11rningar, låckade blott genom egen förmån hos sig utwidgat denna plantering, hwartil jag ei torde kunna neka, at mitt exempel i några och 30 år kunnat något bidraga då jag under hela tiden årligen inbärgat 40 tunnor minst men oftast til 60 ja til och med några och 90 tunnor och i år öfwer 100 tunnor.
de näst gränsande Sochnarna hafwa äfwen efter hand begynt at utwidga sina potates planteringar, bland hwilcka en nämdeman Emåt22 i Cronoby Sochn bör berömmas såsom den hwilcken ei allenast försedt sitt eget hushåll med denna wara, utan har äfwen om wårarna sålt fröpäron23 til 30 och 40 Tunnor.
Jag kan ei underlåta at uphöja GCarleby Stads boernes nit at så långt som möjeligit warit jämte en flitigt idkad Tobaks plantering anwända[11v] sin Jord til potater, dem de ei allenast sielfwa flitigt anwända i sina Hushåll, utan äfwen nu i flera år hållit til afsalu om wårarna för 8, 10 a 12 plåtar24 tunnan, för dem som från flera Sochnar söka sig utsäde. På landet hafwa i synnerhet Nedervetil Capell boerne de sednare 10 åren lagt sig mycken winning om at utwidga sin Jordpäron såning, så långt at flera inbärgat 50 a 60 tunnor, hwarigenom de ei allenast sparat mycken säd, utan ock genom försälgningar af utsäden förtient pengar, med ett ord tilwuxit i wälmåga. Några få wid Moderkyrcko länet, äfwen wid KaustCapell och Öfvervetil torde wäl kunna aflåta något af jordpäron, men ännu finnas äfwen här många gårdar där man knapt inbärgar 4 a 5 tunnor om hösten, som är altför obetydeligt.
Afkastningen är ganska osäker. När Jordpäron bladen i Julii månad bortfrysa kan12r man ei göra sin räkning på stor fångst. derföre blifwer nödigt at ut se sig så långt möjeligit är fråst fria platser. Men få de fritt wäxa Junii Julii och Augusti månader så kan man hoppas, när jordmånen är någorlunda tienlig 3 til 4 och 5 tunnor efter Kapplandet.
Sättet at här utplantera jordpäron är ganska åtskilligt.25 De utsättas i 2 alnars breda bänckar, med upkastade diken om 3 qvarter emellan. de sättas äfwen circa ½ aln emellan hwar fora efter wår wanliga gaffel plog26 och half aln efter hwar rand, som betäckes med mull genom nästa fåra. I Staden sättes äfwen stor mängd jordpäron i gamla lindor,27 med god framgång hwarwid sielfwa sättningen är nog dryg, men sedan jordpäronen äro uptagna har man ock färdig åker af den förra lindan. At renhålla jordpäronen från ogräs dertil nytja en del at från gångarna upkasta jord öfwer bänckarna se[12v]dan de älsta stånden blifwa qwarters långa, doch betarfwa de inpå sommaren än en ny rensning. Så lös jord denna wäxten annors fordrar, är doch af ärfarenheten bestyrkt at den wäxer större om jorden blifwer efter såningen wäl trampad.
I detta år har afkastningen i allmänhet warit god och ymnog, så at från GamlaCarleby en betydelig del nästa wår står at aflåtas, och när Stad och land tagas til sammans, så tror jag at circa 1 000 Tunnor häri från kunna aflåtas, och det wore för båda en stor förlust, om de ei finge aflåta hwad hos dem är at tilgå och för Sochnarna hä[r] om kring, nemligen Låchteå, Calajoki, Witasa[a]ri, Saarijärvi, och Alajärvi en stor saknad af denna wäxtens allmännare utwidgning
Priset för nästa wår kan wäl ei præcise determineras, men på stället kan ei tunnan sälja[s] under 8 a 10 plåtar, och om brist existerar 12 plå13rtar. – Om sättet at förwara sina potater bör anmärckas at en del af Allmogen har under sina bonings rum mera och mindre diupa gropar wäl försedda med tiocka Mullbänckar rundt omkring uti hwilcka de förwara til sina winter behof denna ömtåliga wäxt, och äfwen til utsäde. Andra göra sig wanliga Rofgropar,28 andra åter söka at förwara dem i stenwälfda Källrar. Men så wäl af den upgift som Kongl. Finska hushållnings sälskapet om nämt, som ock hwad Herr Fleisker anförer i sin Trägårds bok29 har jag sökt at förmå dem som ei med full säkerhet i de förutnämde grafwar kunna förwara sina fröpäron, at allenast på någon uphögd plats gräfwa en nog diup grop, som fylles med jordpäron, öfwertäckes wäl med halm, och betäckes sidst med mull öfwer en half aln med stupning30 af mull högen på alla sidor som öpnas om wåren i god tid, at de sedan innan sätt[13v]ningen få gro i mera wärma.
I Jacobsstad hafwa ock Herrar Handlande i sednare åren begynt at med flit31 plantera denna wäxt, och är ingen twifwel derpå, at äfwen flera hundrade tunnor derifrån kunna aflåtas. Åtminstone berättas förwisso,32 at Herr Tulförwaltaren Carl Fr. Tengström33 i Jacobstad allena torde kunna aflåta til utsäde i wår circa 100 Tunnor. Hufwudsaken til utwidgandet af denna plantering, den Kongl. May:stt med så mycken kostnad och nit will befordra beror således förnämligast derpå, at afsä[lg]ningen af fröpäron på alt sätt befordra[s] så länge några finnas som hafwa brist på dem. GamlaCarleby d:n. 11. November 1802
Anders Chydenius.
10r
Saapunut 22.11.1802
35.
Kokkola 8.11.1802.34
Nöyrin muistio.
Kuninkaallisen Talousseuran kehotuksesta ja sen viime toukokuun 15. päivänä lähettämän kirjelmän35 kannustamana tehtävänäni on esittää pyydetty selvitys perunoiden viljelystä Kokkolassa.
Tämä kasvi oli 1760-luvun alussa Pohjanmaalla ja monilla seuduilla täysin tuntematon, mutta kun suomalaiset sotilaamme saivat monta vuotta Pommerissa viettäessään oppia tuntemaan sen hyödyllisyyden, etenkin sotamies Johan Widberg36 oli niin järkevä, että hän otti 5–6 perunaa laukkuunsa ja istutti ne maahan onnekkaan kotiinpaluunsa jälkeen ja aloitti siten tämän[10v] siunauksellisen kasvin viljelyn ensin Kaustisella, missä mainittu sotamies armeijasta eron saatuaan ryhtyi uudisraivaajaksi Lövbackaksi37 nimetyssä paikassa, ja siitä lähtien hän on uutterasti kasvattanut perunoita. Hän on nyt jo edesmennyt. Kaustisen miehet saivat ensimmäiset siemenperunansa häneltä, ja heistä etenkin muuan Erik Räf38 teki uutteraa työtä tämän viljelyn laajentamiseksi ja sai tästä ansiostaan Kuninkaalliselta isänmaalliselta seuralta39 1770-luvun alussa palkinnokseen pienen hopeisen muistorahan rintaansa.
Pedersören edesmennyt rovasti Aspegren40 ja myös muutamat muut säätyläiset hankkivat perunoita Tukholman puutarhureilta jo 1760-luvun lopulla. Kestää kuitenkin kauan, ennen kuin vieraan kasvin viljely voi yleistyä. Varmaa on, että Kokkolan pitäjä ja kaupunki ovat nyt 20 viime vuoden aikana päässeet kaikkia muita pohjalaisia11r pitemmälle tämän viljelyn laajentamisessa pelkästään omaa etuaan tavoitellessaan, enkä voine kiistää sitä, että oma esimerkkini on jo hieman yli 30 vuoden ajan voinut vaikuttaa asiaan jossakin määrin, kun olen koko ajan vuosittain saanut vähintään 40 tynnyrin, mutta useimmiten 60 ja vieläpä toisinaan hieman yli 90 tynnyrin sadon ja tänä vuonna yli 100 tynnyriä.
Lähimmissä naapuripitäjissäkin on vähitellen ryhdytty laajentamaan perunaviljelyksiä, ja viljelijöistä ansaitsee kiitoksen Kruunupyyn pitäjässä asuva lautamies Emet,41 sillä hän ei ole ainoastaan täyttänyt omassa taloudessaan tämän tavaran tarvetta, vaan on keväisin myynyt siemenperunoita 30–40 tynnyriä.
En voi olla kiittämättä Kokkolan kaupungin asukkaiden intoa käyttää uutterasti harjoitetun tupakanviljelyn ohella maataan mahdollisimman runsaasti[11v] perunanviljelyyn, eivätkä he ainoastaan käytä perunoita ahkerasti omassa taloudessaan, vaan ovat jo monen vuoden ajan myyneet niitä keväisin 8, 10, jopa 12 plootun42 hintaan tynnyriltä ostohaluisille, joita saapuu useiden pitäjien alueelta siementä hankkimaan. Maaseudulla ovat etenkin Alavetelin kappeliseurakunnan asukkaat 10 viime vuoden aikana olleet hyvin toimeliaita laajentaessaan perunaistutuksiaan, niin että monet ovat jo saaneet 50–60 tynnyrin satoja, jolloin he eivät ole pelkästään säästäneet paljon viljaa, vaan myös ansainneet rahaa myymällä siemenperunoita eli sanalla sanottuna vaurastuneet. Muutamat emäseurakunnankin samoin kuin Kaustisen kappelin ja Ylävetelinkin asukkaat voinevat luovuttaa myyntiin jonkin verran perunoita, mutta täälläkin on yhä taloja, joiden perunasato on syksyisin tuskin 4–5 tynnyriä eli aivan merkityksetön.
Sadon saaminen on melko epävarmaa. Kun perunan lehdet paleltuvat heinäkuussa, ei voi12r odottaa suurta satoa. Niinpä tähän viljelyyn on niin pitkälle kuin on mahdollista varattava maata paikoilta, joilla hallanvaaraa ei ole. Mutta jos perunat saavat kasvaa rauhassa kesä-, heinä- ja elokuun, voidaan kapanalalta odottaa 3, 4, jopa 5 tynnyriä, kun maaperä on kutakuinkin sopiva.
Perunoita istutetaan täällä varsin monin tavoin. Niitä istutetaan 2 kyynärän levyisiin penkkeihin, joiden välille on luotu 3 korttelia leveät ojat. Niitä istutetaan myös tavallisen kaksihaaraisen sahramme43 tekemiin vakoihin, jotka ovat noin ½ kyynärän päässä toisistaan siten, että seuraavasta vaosta nouseva multa peittää edellisen vaon. Kaupungissa istutetaan paljon perunoita myös vanhoihin nurmiin hyvällä menestyksellä, jolloin itse istutus on varsin työlästä, mutta perunoiden noston jälkeen entisestä nurmesta on myös saatu valmis pelto. Perunaviljelmän pitämiseksi puhtaana rikkaruohoista jotkut levittävät käytäviltä multaa penkkeihin, kun[12v] vanhimmat taimet ovat kasvaneet korttelin mittaisiksi, mutta ne tarvitsevat kyllä myöhemmin kesällä vielä uuden rikkakasvien kitkennän. Vaikka tämä kasvi vaatii muuten löyhää maaperää, kokemus on kuitenkin vahvistanut, että se kasvaa suuremmaksi, jos maa poljetaan hyvin tiiviiksi istutuksen jälkeen.
Tänä vuonna sato on yleensä ollut hyvä ja runsas, niin että siitä merkittävä osa on Kokkolassa ensi keväänä myytävissä, ja kun lasketaan kaupunki ja pitäjä yhteen, voidaan täältä myydä muualle uskoakseni noin 1 000 tynnyriä, ja kummassakin kärsittäisiin suuri tappio, elleivät niiden asukkaat saisi myydä sitä määrää, joka käytettävissä on, ja samoin ympäröivissä pitäjissä Lohtajalla, Kalajoella, Viitasaarella, Saarijärvellä ja Alajärvellä se olisi suuri tappio tämän kasvin laajemmalle leviämiselle.
Ensi kevään hintaa ei toki voida täsmälleen määritellä, mutta paikan päällä ei tynnyriä varmaankaan myydä halvemmalla kuin 8–10 plootun hinnalla ja jos tavarasta on puutetta 12 plootulla.13r Perunoiden säilyttämisestä on aihetta sanoa, että osalla rahvaasta on asuntonsa alla syvyydeltään vaihtelevia kuoppia, jotka on suojattu paksuilla multapenkeillä joka puolelta ja joissa he säilyttävät tätä arkaa kasvia talven tarpeiksi ja myös kylvösiemeneksi. Jotkut tekevät itselleen tavanomaisia nauriskuoppia, toiset taas yrittävät säilyttää niitä kivikellareissa. Sekä Kuninkaallisen Suomen Talousseuran antaman tiedon että herra Fleischerin puutarhakirjassaan44 antaman ohjeen mukaan olen yrittänyt saada ne, jotka eivät pysty täysin turvallisesti säilyttämään siemenperunoitaan edellä mainituissa kuopissa, kaivamaan vain jollekin korkealle paikalle varsin syvän kuopan, täyttämään sen perunoilla ja peittelemään ne hyvin oljilla ja lopuksi puolen kyynärän paksuisella multakerroksella siten, että multakasa viettää keskeltä joka suuntaan, ja avaamaan sen sitten keväällä hyvissä ajoin, jotta ne sitten ennen istutusta[13v] saavat itää lämpimämmässä säässä.
Pietarsaaressa ovat kauppiaatkin ryhtyneet viime vuosina istuttamaan tätä kasvia uutterasti, eikä ole epäilystäkään siitä, että sieltä kyetään saamaan myyntiinkin useita satoja tynnyreitä. Ainakin kerrotaan varmana tietona, että yksin Pietarsaaren tulliesimies Carl Fredrik Tengström45 saattanee myydä siemenperunaa ensi keväänä noin 100 tynnyriä. Pääasiana tämän kasvin viljelyn laajentamisessa, jota Kuninkaallinen Majesteetti perin suurin kustannuksin ja innokkaasti haluaa edistää, on siis ennen muuta se, että siemenperunoiden myyntiä istuttamista varten edistetään kaikin tavoin niin kauan kuin on sellaisia viljelijöitä, joilta niitä puuttuu. Kokkolassa 11. marraskuuta 1802
Anders Chydenius.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
10r
Ink. d. 22 Nov. 1802.
35.
GamlaCarleby d:n 8 Nov. 1802.46
Ödmiukaste Memorial.
Anmodad och upmuntrad af Kongl. Hushållnings Sälskapet genom skrifwelse af d:n 15 Maji sidstledne47 åligger mig at om Jordpäron48 planteringen i GCarleby aflämna de begärta underrättelser.
Denna wäxt war wid början af 1760 talet i österbotn och flera städes aldeles okänd, men då wåra finska Soldater under sitt fleråriga wistande i Pommern49 fingo erfara nyttan af den samma, war i synnerhet en soldat Johan Widberg50 så omtänksam, at han tog 5 a 6 stycken jordpäron och lade dem uti sin taska, och wid lyklig hemkomst utplanterade dem, och brachte således denna[10v] wälsignade wäxt i gång först i Kaustby, hwarest bemälte soldat sedan han fik afsked uptog ett nybygge Löfbacka Kalladt, och har från den tiden flitigt nytjat potatoes planteringen. Han är nu mera med döden afgången. Från honom fingo de Kaustbya män först sitt utsäde, bland hwilcka en Räf Eric51 i synnerhet winlade sig om at utwidga denna plantering, och blef derföre af Kongl. Patriotiska sälskapet52 i början af 1770 talet belönt med en liten sölfwer penning, at bära på bröstet.
Afledne Prosten Aspegren53 i Pedersöre, och äfwen några andra Stånds personer skaffade sig potater från Stockholm, redan i slutet af 1760 talet ifrån Trägårds mästare. Men det drager långt ut innan en främmande plantering54 kan blifwa allmänt antagen. det är wist at GCarleby Sochn och Stad hafwa nu i sednare 20 år framför alla andra Österbott11rningar, låckade blott genom egen förmån hos sig utwidgat denna plantering, hwartil jag ei torde kunna neka, at mitt exempel i några och 30 år kunnat något bidraga då jag under hela tiden årligen inbärgat 40 tunnor minst men oftast til 60 ja til och med några och 90 tunnor och i år öfwer 100 tunnor.
de näst gränsande Sochnarna hafwa äfwen efter hand begynt at utwidga sina potates planteringar, bland hwilcka en nämdeman Emåt55 i Cronoby Sochn bör berömmas såsom den hwilcken ei allenast försedt sitt eget hushåll med denna wara, utan har äfwen om wårarna sålt fröpäron56 til 30 och 40 Tunnor.
Jag kan ei underlåta at uphöja GCarleby Stads boernes nit at så långt som möjeligit warit jämte en flitigt idkad Tobaks plantering anwända[11v] sin Jord til potater, dem de ei allenast sielfwa flitigt anwända i sina Hushåll, utan äfwen nu i flera år hållit til afsalu om wårarna för 8, 10 a 12 plåtar57 tunnan, för dem som från flera Sochnar söka sig utsäde. På landet hafwa i synnerhet Nedervetil Capell boerne de sednare 10 åren lagt sig mycken winning om at utwidga sin Jordpäron såning, så långt at flera inbärgat 50 a 60 tunnor, hwarigenom de ei allenast sparat mycken säd, utan ock genom försälgningar af utsäden förtient pengar, med ett ord tilwuxit i wälmåga. Några få wid Moderkyrcko länet, äfwen wid KaustCapell och Öfvervetil torde wäl kunna aflåta något af jordpäron, men ännu finnas äfwen här många gårdar där man knapt inbärgar 4 a 5 tunnor om hösten, som är altför obetydeligt.
Afkastningen är ganska osäker. När Jordpäron bladen i Julii månad bortfrysa kan12r man ei göra sin räkning på stor fångst. derföre blifwer nödigt at ut se sig så långt möjeligit är fråst fria platser. Men få de fritt wäxa Junii Julii och Augusti månader så kan man hoppas, när jordmånen är någorlunda tienlig 3 til 4 och 5 tunnor efter Kapplandet.
Sättet at här utplantera jordpäron är ganska åtskilligt.58 De utsättas i 2 alnars breda bänckar, med upkastade diken om 3 qvarter emellan. de sättas äfwen circa ½ aln emellan hwar fora efter wår wanliga gaffel plog59 och half aln efter hwar rand, som betäckes med mull genom nästa fåra. I Staden sättes äfwen stor mängd jordpäron i gamla lindor,60 med god framgång hwarwid sielfwa sättningen är nog dryg, men sedan jordpäronen äro uptagna har man ock färdig åker af den förra lindan. At renhålla jordpäronen från ogräs dertil nytja en del at från gångarna upkasta jord öfwer bänckarna se[12v]dan de älsta stånden blifwa qwarters långa, doch betarfwa de inpå sommaren än en ny rensning. Så lös jord denna wäxten annors fordrar, är doch af ärfarenheten bestyrkt at den wäxer större om jorden blifwer efter såningen wäl trampad.
I detta år har afkastningen i allmänhet warit god och ymnog, så at från GamlaCarleby en betydelig del nästa wår står at aflåtas, och när Stad och land tagas til sammans, så tror jag at circa 1 000 Tunnor häri från kunna aflåtas, och det wore för båda en stor förlust, om de ei finge aflåta hwad hos dem är at tilgå och för Sochnarna hä[r] om kring, nemligen Låchteå, Calajoki, Witasa[a]ri, Saarijärvi, och Alajärvi en stor saknad af denna wäxtens allmännare utwidgning
Priset för nästa wår kan wäl ei præcise determineras, men på stället kan ei tunnan sälja[s] under 8 a 10 plåtar, och om brist existerar 12 plå13rtar. – Om sättet at förwara sina potater bör anmärckas at en del af Allmogen har under sina bonings rum mera och mindre diupa gropar wäl försedda med tiocka Mullbänckar rundt omkring uti hwilcka de förwara til sina winter behof denna ömtåliga wäxt, och äfwen til utsäde. Andra göra sig wanliga Rofgropar,61 andra åter söka at förwara dem i stenwälfda Källrar. Men så wäl af den upgift som Kongl. Finska hushållnings sälskapet om nämt, som ock hwad Herr Fleisker anförer i sin Trägårds bok62 har jag sökt at förmå dem som ei med full säkerhet i de förutnämde grafwar kunna förwara sina fröpäron, at allenast på någon uphögd plats gräfwa en nog diup grop, som fylles med jordpäron, öfwertäckes wäl med halm, och betäckes sidst med mull öfwer en half aln med stupning63 af mull högen på alla sidor som öpnas om wåren i god tid, at de sedan innan sätt[13v]ningen få gro i mera wärma.
I Jacobsstad hafwa ock Herrar Handlande i sednare åren begynt at med flit64 plantera denna wäxt, och är ingen twifwel derpå, at äfwen flera hundrade tunnor derifrån kunna aflåtas. Åtminstone berättas förwisso,65 at Herr Tulförwaltaren Carl Fr. Tengström66 i Jacobstad allena torde kunna aflåta til utsäde i wår circa 100 Tunnor. Hufwudsaken til utwidgandet af denna plantering, den Kongl. May:stt med så mycken kostnad och nit will befordra beror således förnämligast derpå, at afsä[lg]ningen af fröpäron på alt sätt befordra[s] så länge några finnas som hafwa brist på dem. GamlaCarleby d:n. 11. November 1802
Anders Chydenius.
10r
Saapunut 22.11.1802
35.
Kokkola 8.11.1802.67
Nöyrin muistio.
Kuninkaallisen Talousseuran kehotuksesta ja sen viime toukokuun 15. päivänä lähettämän kirjelmän68 kannustamana tehtävänäni on esittää pyydetty selvitys perunoiden viljelystä Kokkolassa.
Tämä kasvi oli 1760-luvun alussa Pohjanmaalla ja monilla seuduilla täysin tuntematon, mutta kun suomalaiset sotilaamme saivat monta vuotta Pommerissa viettäessään oppia tuntemaan sen hyödyllisyyden, etenkin sotamies Johan Widberg69 oli niin järkevä, että hän otti 5–6 perunaa laukkuunsa ja istutti ne maahan onnekkaan kotiinpaluunsa jälkeen ja aloitti siten tämän[10v] siunauksellisen kasvin viljelyn ensin Kaustisella, missä mainittu sotamies armeijasta eron saatuaan ryhtyi uudisraivaajaksi Lövbackaksi70 nimetyssä paikassa, ja siitä lähtien hän on uutterasti kasvattanut perunoita. Hän on nyt jo edesmennyt. Kaustisen miehet saivat ensimmäiset siemenperunansa häneltä, ja heistä etenkin muuan Erik Räf71 teki uutteraa työtä tämän viljelyn laajentamiseksi ja sai tästä ansiostaan Kuninkaalliselta isänmaalliselta seuralta72 1770-luvun alussa palkinnokseen pienen hopeisen muistorahan rintaansa.
Pedersören edesmennyt rovasti Aspegren73 ja myös muutamat muut säätyläiset hankkivat perunoita Tukholman puutarhureilta jo 1760-luvun lopulla. Kestää kuitenkin kauan, ennen kuin vieraan kasvin viljely voi yleistyä. Varmaa on, että Kokkolan pitäjä ja kaupunki ovat nyt 20 viime vuoden aikana päässeet kaikkia muita pohjalaisia11r pitemmälle tämän viljelyn laajentamisessa pelkästään omaa etuaan tavoitellessaan, enkä voine kiistää sitä, että oma esimerkkini on jo hieman yli 30 vuoden ajan voinut vaikuttaa asiaan jossakin määrin, kun olen koko ajan vuosittain saanut vähintään 40 tynnyrin, mutta useimmiten 60 ja vieläpä toisinaan hieman yli 90 tynnyrin sadon ja tänä vuonna yli 100 tynnyriä.
Lähimmissä naapuripitäjissäkin on vähitellen ryhdytty laajentamaan perunaviljelyksiä, ja viljelijöistä ansaitsee kiitoksen Kruunupyyn pitäjässä asuva lautamies Emet,74 sillä hän ei ole ainoastaan täyttänyt omassa taloudessaan tämän tavaran tarvetta, vaan on keväisin myynyt siemenperunoita 30–40 tynnyriä.
En voi olla kiittämättä Kokkolan kaupungin asukkaiden intoa käyttää uutterasti harjoitetun tupakanviljelyn ohella maataan mahdollisimman runsaasti[11v] perunanviljelyyn, eivätkä he ainoastaan käytä perunoita ahkerasti omassa taloudessaan, vaan ovat jo monen vuoden ajan myyneet niitä keväisin 8, 10, jopa 12 plootun75 hintaan tynnyriltä ostohaluisille, joita saapuu useiden pitäjien alueelta siementä hankkimaan. Maaseudulla ovat etenkin Alavetelin kappeliseurakunnan asukkaat 10 viime vuoden aikana olleet hyvin toimeliaita laajentaessaan perunaistutuksiaan, niin että monet ovat jo saaneet 50–60 tynnyrin satoja, jolloin he eivät ole pelkästään säästäneet paljon viljaa, vaan myös ansainneet rahaa myymällä siemenperunoita eli sanalla sanottuna vaurastuneet. Muutamat emäseurakunnankin samoin kuin Kaustisen kappelin ja Ylävetelinkin asukkaat voinevat luovuttaa myyntiin jonkin verran perunoita, mutta täälläkin on yhä taloja, joiden perunasato on syksyisin tuskin 4–5 tynnyriä eli aivan merkityksetön.
Sadon saaminen on melko epävarmaa. Kun perunan lehdet paleltuvat heinäkuussa, ei voi12r odottaa suurta satoa. Niinpä tähän viljelyyn on niin pitkälle kuin on mahdollista varattava maata paikoilta, joilla hallanvaaraa ei ole. Mutta jos perunat saavat kasvaa rauhassa kesä-, heinä- ja elokuun, voidaan kapanalalta odottaa 3, 4, jopa 5 tynnyriä, kun maaperä on kutakuinkin sopiva.
Perunoita istutetaan täällä varsin monin tavoin. Niitä istutetaan 2 kyynärän levyisiin penkkeihin, joiden välille on luotu 3 korttelia leveät ojat. Niitä istutetaan myös tavallisen kaksihaaraisen sahramme76 tekemiin vakoihin, jotka ovat noin ½ kyynärän päässä toisistaan siten, että seuraavasta vaosta nouseva multa peittää edellisen vaon. Kaupungissa istutetaan paljon perunoita myös vanhoihin nurmiin hyvällä menestyksellä, jolloin itse istutus on varsin työlästä, mutta perunoiden noston jälkeen entisestä nurmesta on myös saatu valmis pelto. Perunaviljelmän pitämiseksi puhtaana rikkaruohoista jotkut levittävät käytäviltä multaa penkkeihin, kun[12v] vanhimmat taimet ovat kasvaneet korttelin mittaisiksi, mutta ne tarvitsevat kyllä myöhemmin kesällä vielä uuden rikkakasvien kitkennän. Vaikka tämä kasvi vaatii muuten löyhää maaperää, kokemus on kuitenkin vahvistanut, että se kasvaa suuremmaksi, jos maa poljetaan hyvin tiiviiksi istutuksen jälkeen.
Tänä vuonna sato on yleensä ollut hyvä ja runsas, niin että siitä merkittävä osa on Kokkolassa ensi keväänä myytävissä, ja kun lasketaan kaupunki ja pitäjä yhteen, voidaan täältä myydä muualle uskoakseni noin 1 000 tynnyriä, ja kummassakin kärsittäisiin suuri tappio, elleivät niiden asukkaat saisi myydä sitä määrää, joka käytettävissä on, ja samoin ympäröivissä pitäjissä Lohtajalla, Kalajoella, Viitasaarella, Saarijärvellä ja Alajärvellä se olisi suuri tappio tämän kasvin laajemmalle leviämiselle.
Ensi kevään hintaa ei toki voida täsmälleen määritellä, mutta paikan päällä ei tynnyriä varmaankaan myydä halvemmalla kuin 8–10 plootun hinnalla ja jos tavarasta on puutetta 12 plootulla.13r Perunoiden säilyttämisestä on aihetta sanoa, että osalla rahvaasta on asuntonsa alla syvyydeltään vaihtelevia kuoppia, jotka on suojattu paksuilla multapenkeillä joka puolelta ja joissa he säilyttävät tätä arkaa kasvia talven tarpeiksi ja myös kylvösiemeneksi. Jotkut tekevät itselleen tavanomaisia nauriskuoppia, toiset taas yrittävät säilyttää niitä kivikellareissa. Sekä Kuninkaallisen Suomen Talousseuran antaman tiedon että herra Fleischerin puutarhakirjassaan77 antaman ohjeen mukaan olen yrittänyt saada ne, jotka eivät pysty täysin turvallisesti säilyttämään siemenperunoitaan edellä mainituissa kuopissa, kaivamaan vain jollekin korkealle paikalle varsin syvän kuopan, täyttämään sen perunoilla ja peittelemään ne hyvin oljilla ja lopuksi puolen kyynärän paksuisella multakerroksella siten, että multakasa viettää keskeltä joka suuntaan, ja avaamaan sen sitten keväällä hyvissä ajoin, jotta ne sitten ennen istutusta[13v] saavat itää lämpimämmässä säässä.
Pietarsaaressa ovat kauppiaatkin ryhtyneet viime vuosina istuttamaan tätä kasvia uutterasti, eikä ole epäilystäkään siitä, että sieltä kyetään saamaan myyntiinkin useita satoja tynnyreitä. Ainakin kerrotaan varmana tietona, että yksin Pietarsaaren tulliesimies Carl Fredrik Tengström78 saattanee myydä siemenperunaa ensi keväänä noin 100 tynnyriä. Pääasiana tämän kasvin viljelyn laajentamisessa, jota Kuninkaallinen Majesteetti perin suurin kustannuksin ja innokkaasti haluaa edistää, on siis ennen muuta se, että siemenperunoiden myyntiä istuttamista varten edistetään kaikin tavoin niin kauan kuin on sellaisia viljelijöitä, joilta niitä puuttuu. Kokkolassa 11. marraskuuta 1802
Anders Chydenius.
Suom. Heikki Eskelinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Alajärvi Alaveteli Kalajoki Kaustinen Keski-Ruotsi Kokkola Kruunupyy Lehtikangas (Kaustisella) Lohtaja Pedersöre Pietarsaari Pohjanmaa Pommeri Saarijärvi Suomi Tukholma Veteli (Yliveteli) Viitasaari
Henkilöt: Aspegren, Gabriel Andersson Chydenius, Maria Emet, Jacob Andersson Fleischer, Esaias Räf, Eric Mattsson (Erkki Matinpoika Kettu/ ”Parta-Kettu”/ ”Räf-Eric”) Tengström, Carl Fredrik Tengström, Jacob Widberg, Johan Staffansson (Juho Virberg)
Raamatunkohdat:
Aiheet: