7r
Ehdotus Lapin kehittämiseksi1
Kun huolehtien tarkastelemme valtakunnan voimaa ihmisten ja tavaran osalta, havaitsemme harmistuneena, että suuret alueet ovat täysin asumattomia, ja muut siinä murheellisessa tilanteessa, että ne eivät edes voi pitää elinkeinoissaan sitä väestömäärää, joka niillä todellisuudessa on, vaikka kaikkia elinkeinoja vaivaa pula työntekijöistä, jotka nyt joukoittain karkaavat synnyinmaastaan ja rikastuttavat naapureitamme.
Mikään ei siksi voisi olla meidän aikanamme kunniallisempaa ja meidän jälkeemme tuleville hyödyllisempää, kuin että kehitetään ja toteutetaan niitä toimenpiteitä, joiden kautta valtakunnan kaukaiset ja asumattomat seudut voitaisiin täyttää tuottavilla asukkailla.
Ruotsin rajojen sisäpuolella sijaitseva Lappi on niin laaja maa, että sen kansoittamista ei voida pitää minään vähemmän merkittävänä asiana harkittavaksi. Ja vaikka tämän osan pohjoisista alueistamme yleisesti katsotaan monissa suhteissa jääneen luonnonoloiltaan osattomaksi,[7v] ei meidän kuitenkaan koskaan tule ajatella, että sitä ei voitaisi edes asuttaa.
Kokemus on vakuuttanut meidät siitä, että kaikki keinotekoiset menetelmät tietyn maan tai elinkeinojen kansoittamiseen tukipalkkioiden tai muiden valtion toisia osia rasittavien asetusten avulla, ovat turhia eivätkä koskaan voi johtaa oikeaan päämäärään. Ne saavat aikaan vain joitakin hankalia järjestelyjä, jotka rikastuttavat harvoja henkilöitä, mutta eivät koskaan pitemmän päälle kustanna itseään.
Tällaisissa asioissa luonnon tulee saada toimia omien ehtojensa mukaisesti, ja korkein valta ei voi muuta kuin raivata tieltä mahdollisimman paljon niistä esteistä, joita asetusten kautta on asetettu itse asukkaille.
Korkeimman vallan tulee tässä yhteydessä toimia ainoastaan kolmen eri asian parissa. Nimittäin:
1) Erottaa tietty seutu valtakunnan asumattomista maista kotimaisille ja ulkomaalaisille miehille, jotta he voisivat esteettä asettua sinne ja hankkia elantonsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Huomaa: kaikkien privilegioiden ja minkä tahansa etuoikeuksien tulee näiden rajojen sisällä olla täysin vailla pätevyyttä.
2) Huolehtia oikeudenkäytöstä eli pitää heidän keskuudessaan selvänä ero sen suhteen, mikä on minun ja mikä sinun, ja lain mukaan tutkia ja tuomita heidän8r tekojaan moraalin kannalta.
3) Sellaista suojaa vastaan tulee kruunun muutaman vapausvuoden jälkeen saada tietty huomattava vero.
Mitä ensiksi mainittuun tulee, niin koska sellaista yleistä elinkeinovapautta on Ruotsissa pidettävä uutena kokeiluna, joka koettaisiin loukkaavan kansalaisten suhteessa toisiinsa aiemmin saavuttamia etuoikeuksia ja privilegioita, on tarpeen osoittaa siihen sellainen seutu, joka tähän asti on ollut vähäisessä määrin ihmisten asuttama, tai sellainen, jonka asukkailla ja heidän tähän asti hallinnollisesti säädellyillä elinkeinoillaan on ollut vähäinen osuus valtion ja valtakunnan ylläpidossa.
Ruotsin kruunun, jonka alaisesta maasta suurin osa on lähes autiota, ei tarvitse nähdä vaivaa löytääkseen sopivimman paikan sellaiselle uudelle kokeilulle.
Tämä paikka on ilman epäilyksiä Ruotsin laaja ja lähes täysin asumaton Lappi, jonka Norjan vastainen osa koostuu enimmäkseen tuntureista, hiekkakankaista, nevoista ja soista sekä suuremmista ja pienemmistä järvistä ja sisävesistä, ja siellä asuu tuskin muita kuin[8v] harvoja vaeltavia lappalaisia. Tällä seudulla on meidän tähän asti noudatettujen talousperiaatteidemme ansiosta vielä paljon vähemmän toiveita mistään laajemmasta väkimäärästä, kun edes leudommissa sääoloissa sijaitsevat valtakunnan maakunnat eivät pysty pitämään omia asukkaitaan tai estämään yleistä poismuuttoa.
Siten yleisen elinkeinovapauden rajan tulisi sijaita Ruotsin valtakunnanrajan länsi- ja pohjoispuolella2 seuraavasti: Etelässä rajana olisi Uumajanjoen vesistö tunturiselänteeltä Storuman-järven alimpaan päähän. Siitä vedetään linja pohjoiseen, joka sulkee sisäpuolelleen Ranbyn ja Granbyn tunturikylät Uumajan Lapissa, Sörvästerbyn3 ja Norrvästerbyn4 sekä Luoktan Piitimen Lapissa, Kalasvuoman ja Saarivuoman kylät sekä ylemmän puolikkaan Enontekiöstä Tornion Lapissa ja Kemin Lapista kaiken, joka sijaitsee sen tunturiselänteen5 pohjoispuolella, josta vesistöt valuvat Atlanttiin ja Jäämereen.
Kaikilla, jotka näiden rajojen sisäpuolella haluavat asettua aloilleen ja ovat uskonnoltaan luterilaisia tai reformoituja, ovat he sitten kotimaasta tai ulkomailta,9r mistä säädystä, minkä elinkeinon tai privilegion edustajia tahansa, ja on heidän varallisuutensa millainen hyvänsä, tulee ennen kaikkea olla yhtäläiset vapaudet ja oikeudet. Tästä on poikkeuksena se, mitä tarpeellisille virkamiehille heidän virantoimituksessaan lain mukaan kuuluu. Myös jokaisen, joka matkustaa tällä alueella, tulee saada nauttia samasta vapaudesta kuin alueen omat asukkaat, niin kauan kuin hän oleskelee näiden rajojen sisäpuolella.
Mutta jotta yritteliäs asukas ei saisi tilaisuutta rohmuta itselleen enemmän maata kuin mitä hän ehtii hoitaa ja jotta hän ei estäisi tai pakottaisi hitaampaa naapuriaan, hän ei saa oikeutta ottaa haltuunsa ½ neliöpeninkulmaa suurempaa aluetta, kun hän asettuu johonkin asumaan. Jos useampi haluaa asettua samalle paikalle, ei heillä kuitenkaan ole oikeutta laajempaan tilaan.
Ne harvat uudistilat, joita tälle paikkakunnalle on ennestään saatettu perustaa, nauttikoot kaikki saamistaan eduista kenenkään häiritsemättä. Kuitenkaan he eivät saa ottaa haltuunsa hyödyntämätöntä metsää ja maata tai estää toisia kalastamasta. Huomattakoon, että voivat myös jäädä[9v] entisten elinkeinorajoitustensa piiriin niin pitkäksi aikaa kuin haluavat, mutta heti kun he jossain määrin tulevat muiden oikeuksista osallisiksi, tulee heidän myös samalla tavoin osallistua vastaaviin velvollisuuksiin.
Tämän asumisoikeuden lisäksi, joka itsessään ei ole mitään muuta kuin suostumus siihen, mitä kukaan ei vielä ole halunnut tehdä, tai oikeammin, minkä vastaanottamista kohtaan jokainen on tuntenut vastenmielisyyttä, tulee jokaisella, joka oleskelee ja asuu näiden rajojen sisäpuolella, olla täydellinen ja rajoittamaton elinkeinovapaus. Ja koska ennalta ei voida sanoa, mitä etuja luonto on tähän asumattomaan maahan kätkenyt, tai mitä elinkeinoa sen asukkaat nyt tai tulevaisuudessa voisivat harjoittaa, on tarpeen, että heille ei tähän liittyen laadita lakeja tai asetuksia, tai että heitä ei häiritä toimissaan minkäänlaisilla tarkastajilla, vaan heille suodaan yhtä rajoittamaton oikeus sekä hyödyntää maan suomia tunnettuja ja tuntemattomia etuja ja resursseja että jalostaa kaikkia koti- ja ulkomaisia tarvikkeita parhaan näkemyksensä mukaan.10r
Koska tavaroita ei koskaan valmisteta, ellei niille ole olemassa vilkasta menekkiä, ja koska vielä on tuntematonta, millaisia tarvikkeita täällä voidaan tuottaa, on tarpeen, että heillä on myös täydellinen ja rajoittamaton vapaus myydä alueensa valmisteita sekä kotimaassa että ulkomailla kaupungeissa ja maaseudulla ja hankkia itselleen mitä tarvitsevat.
Mutta vielä on vähän toiveita mistään sellaisista valmistusmääristä, joiden varassa vähäinenkään asukasmäärä voisi hankkia elantonsa, etenkin kun huomioidaan paikkakunnan etäinen sijainti. Kokemus osoittaa, että vapaa transitokauppa antaa usein tuhansille ihmisille elannon paljailla vuorillakin. Siksi asukkailla täytyy myös olla täydellinen vapaus kuljettaa luvallisia vienti- ja tuontitavaroita kaikkien kolmen valtakunnan6 välillä. Tämä sillä nimenomaisella edellytyksellä, että heitä ei tällä alueella koskaan vaivata minkäänlaisilla tarkastuksilla ja takavarikoilla, riippumatta siitä millä tavaroilla he käyvät kauppaa, mutta että sen ulkopuolella heitä saadaan kohdella ja tuomita valtakunnan elinkeino- ja kauppalakien mukaan lukuun ottamatta sitä mitä tässä edellä[10v] on huomautettu heidän tavaroidensa vapaista markkinoista.
Nämä ovat nyt ensisijaisesti ne oikeudet, joilla Lapin asukkaat tulisi varustaa, ja joiden kautta voidaan toivoa sen kansoittamista Jumalan lempeällä siunauksella Ruotsin kruunun voimaksi ja kunniaksi. Täällä ei riskeerata sijoittamalla palkkioita, etumaksuja tai määrärahoja peliin, jonka lopputulos on epävarma. Täällä ei ketään alueen kansalaista veroteta sen asukkaiden nostamiseksi jaloilleen. Täällä ei valtiota rasiteta uudella virkakunnalla, tänne ei ketään painosteta muuttamaan.
Voiko joku epäröidä sellaisten etujen antamista heille, kun miljoonittain kansalaisten omaisuutta on ilman vaikeuksia uhrattu perustettuihin tehtaisiin ja manufaktuureihin, jotka mahdollisesti vapaina ja ilman niitä olisivat voineet päästä pidemmälle kuin mitä nyt on tapahtunut.
Mutta kun sellaiset elinkeinojen osalta vapaat Lapin asukkaat tarvitsevat siitä huolimatta kolminkertaista silmälläpitoa, jotta he[11r] voisivat olla oikein onnellisia, vaaditaan heiltä myös tiettyjä velvollisuuksia, jotta he selviytyisivät myös muilta osin.
Ensimmäinen asia on hellä huolenpito heidän sieluistaan. Toinen on, että he elävät rauhassa keskenään. Kolmas, että heitä suojataan ulkopuoliselta väkivallalta.
Ensimmäiseen kohtaan vaaditaan, että kuninkaallinen majesteetti osoittaa heille uskollisia ja tunnollisia pappeja, joiden palkan kuninkaallinen majesteetti tavanomaisen käytännön mukaan aluksi joiltain osin maksaa, kunnes asukkaiden lukumäärä kasvaa niin suureksi, että he itse kykenevät asianmukaisesti palkkaamaan papit, mikä tapahtuu maaherrojen ja konsistorin valtuutettujen läsnä ollessa laaditun ja kuninkaallisen majesteetin vahvistaman sopimuksen mukaisesti.
Keskinäisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi tulee heidän ensiksi ja siihen asti kunnes he kykenevät elättämään omat tuomarinsa, kuulua tavanomaisten tuomiokuntiensa alaisuuteen, joiden tulee tuomita heidän välillään syntyvissä riidoissa ja rikosasioissa. Mutta heti, kun he itse pystyvät muodostamaan[11v] yhdyskuntia, olkoon heillä silloin vapaus sopivimmaksi katsomallaan tavalla valita tuomareikseen henkilöitä, joita kohtaan tuntevat eniten luottamusta. Tuomari on kuitenkin vaihdettava joka kolmas vuosi, ja hänen elatuksestaan heidän on huolehdittava asianmukaisesti niin kauan kuin hän hoitaa tuomarin virkaa.
Suom. Veli-Matti Pussinen
7r
Förslag til Lappmarkernes uphjelpande af A. Chydenius7
När wi med ömhet se på rikets folck- och warustyrcka finna wij med grämelse stora trakter aldeles obebodda, och de andra i den bekymmersamma belägenhet at de icke kunna behålla uti sina näringar den folk numer8 en gång som de wärckeligen hafwa ehuru hwardera af dem plågas af brist på arbetare hwilcka nu hopetals rymma fosterlandet, och rikta wåra grannar.9
Ingen ting kunde derföre wara mera hederligt för wår tid och gagnande för wåra efterkommande än uptäncka och widtaga de mått och steg hwarigenom aflägsne och obebodde rikets tracter kunde upfyllas med närande medborgare.
Lappmarcken som ligger innom Sweriges gränss är ett så widsträkt land at dess poplerande10 ei kan anses för någon af mindre betydande saker at täncka uppå. Och ehuru denna del af wår nord allmänt hålles före wara af naturen i många mål11 missbytt,12 böra[7v] wi doch aldrig göra oss den tanckan at den samma icke ens kunde blifwa bebodd.
Alla konstiga medel13 som anwändas på ett lands eller näringars befolckande gen[om] præmier, eller några andr[a] den öfriga delen af Staten gr[a]verande14 författningar, har ärfarenheten öfwertygat oss om wara aldeles förgäfwes, och aldrig leda til rätta ändamålet, utan stadna uti några opereusa15 anstalte[r] som rikta få personer men aldrig bära sig sielf i längden.
Naturen måste wed sådant få sielfmant wärcka, och högsta magten ei annat än så långt som ske kan rödja de hinder utur wägen som af författningarna emot sielfwa befolckningen äro tagna.
Trenne ting allenast bör Högsta magten härwed syslosätta sig med. Nemligen
1:o Afsöndra en wiss tract af Rikets obebodda länder för in- eller utländsk man, at där obehindrat få nedsätta och nära sig det bästa han gitte[r.] NB: Alla Privilegier och förmåns rätter af hwad namn de wara må blifwa innom denna gränts aldeles kraftlösa.
2:o Hålla Justitien16 widmag[t] det är skilja dem emellan mitt och ditt, efter lagen p[röf]wa och dömma deras [mo]8rraliska gierningar,
3:o För ett sådant hägn17 bör Kronan, efter wissa förflutne frihets år18 undfå en wiss betydande skatt.
Hwad nu det första beträffar så, emedan en sådan allmän närings frihet i Swerige ei annars kan anses än för ett nytt försök, som skulle tyckas stöta de tilförene af Medborgare framför hwar annan wunne förmåns rättigheter och Privilegier, är nödigt at utse dertil en sådan ort som föga tilförene finnes wara bebodd af menniskor, eller hwars inbyggare genom sina tilförene medelst Politiens tilhielp19 reglerade näringar föga bijdrager til Statens och Rikets underhåll.
Swenska Kronan, hwars underliggande land til större delen är nästan öde behöfwer ei mödosamt söka efter det tienligaste stället för ett sådant nytt försök.
Dess widsträkta och så godt som aldeles obebodda Lappmarck är ofelbart densamma. Hwarest den emot Norige stötande delen som mäst består af fiällar sandhedar kärr och mossar jemte större och mindre träsk och insiöar föga bebos af andra än några[8v] få flyttande lappar, och hwilcken ort efter wåra härtils stadgade Hushålls maximer så mycket mindre kan äga förhoppning om någon widare befolckning, som de under ett mildare luftstrek20 liggande Landskaper i Riket icke kunna qwarhålla sina egna inbyggare eller förekomma allmänna utflyttningar.
Således borde Landamäret21 för en allmän näringsfrihet blifwa på wästra och nårra sidan om Swenska Riksgränsen:22 åt söder Umeå älfs wattudrag ifrån fiäll ryggen til Umeå träsks23 nedra ända, hwarifrån drages en linea24 Norråt, som innefattar Ran- och Grans-fiällbyar25 i Umeå Lappmark, Sör- och Norr Westerbyn26 samt Lochte27 i Piteå-Lapmark, Kalas och Saris vuoma byar,28 samt öfra halfwa delen af Enontekis i Tårneå Lappmark och af Kimi29 Lapmark alt hwad som är belägit norr om fiällryggen,30 hwarest wattu-dragen falla i Wästersiön31 och ishafwet.
Alla som innom denna gräns wilja sätta sig neder antingen in- eller utlänningar9r af hwad stånd, wilckor, närings sätt eller Privilegier de ock wara måtte, som äro af Luttersk- eller Reformert religion, skola framför alt ting äga enahanda fri- och rättigheter, utom hwad nödige Ämbetsmän uti sielfwa deras Ämbets förrättningar enligt lag tilkommer. Äfwen såsom en och hwar resande så länge han wistas innom denna gränts bör med dess egna inbyggare niuta enahanda frihet.
Men på det nu en tiltagsen åbo32 ei måtte få tilfälle at kräkta under sig33 mera jord än han hinner sköta, och stänga ut, eller twinga sin sachtmodiga granne, äge, då han husligen sig någorstädes ned sätter34 ei rättighet större tract at intaga, än högst ½ qvadrat mil.35 Och wilja flere sätta sig ned på ett ställe äge ändå ei rättighet til widare utrymme.
De få Nybyggen, som på denna ort tilförene kunna wara uptagne niute alla sina hafda förmåner oqwalde,36 doch utan at få tilwälla sig onyttjad skog och mark eller at ute stänga andra från fiskens nytjande, och bibehållas jemwäl[9v] NB.37 innom sina förra närings inskränkningar så länge de wilja; Men så snart de gå in uti de andras rättigheter i någor måtto skola de äfwen på lika sätt deltaga i ena handa skyldigheter.
Jemte denna boningsfrihet, som i sig sielf icke annat är än tilstädielse38 til det, som ingen ännu welat göra, eller rättare sagt, som hwar ock en dragit afsky före at emottaga böra alla som innom denna gränts wistas och boo äga en fulkomlig och oinskränkt Närings frihet, och emedan man förut ei kan säga, hwarcken hwad förmåner Naturen i detta obebodda land nedlagt, eller hwad närings sätt af dess inbyggare nu eller i framtiden kunde idkas, är nödigt at dem härutinnan inga lagar eller författningar göras eller de med några upsynings män i sina handteringar på något sätt beswäras, utan dem en lijka oinskränkt rättighet förunnas så wäl at nyttia alla landets dels bekanta dels obekanta förmåner och lägenheter,39 som ock at förädla alla in- och utlänska waror bäst de gitta.10r
Som Waror aldrig tilwärckas utan en qwik afsättning, och det ännu är obekant hwad slags waror här kunna frambringas är nödigt at de äfwen äga en fulkomlig och oinskränkt frihet at in- och utom riks i Städer och på landet föryttra sitt lands tilwärckningar, och förse sig med hwad de kunna betarfwa.40
Men som ännu föga förhopning gifwes til några så stora tilwärkningar, hwar af någon folckmängd kunde subsistera,41 hälst i ansende til ortens aflägsenhet och förfarenheten witnar at en fri transito-Handel ofta på Kala bärgen föder tusende tals menniskor böra inbyggarena äfwen äga en fulkomlig frihet at transportera alla tre riken42 emellan till in eller utförsel låfliga waror, Men med det uttryckeliga förbehåll, at de innom detta landa märe med hwad waror de och handla aldrig med någon tilsyn och Confiscationer43 beswäras, men wäl utom densamma få efter Rikets Närings och Handels lagar utom hwad här näst förut om[10v] Fri afsättning af sina waror är anmärkt anses och dömmas.
Dessa äro nu förnämligast de rättigheter som inbyggarena i lappmarcken borde bestås, och genom hwilcka under Guds milda wälsignelse man kan hoppas dess befolckande til Swenska Kronans styrcka och heder. Här wågas inga præmier, förlager eller omkostnader på en osäker utgång, här beskattas ingen Medborgare at hielpa dess inwånare på benen. Här graveras icke Staten med ny betiening,44 här trugas ingen at flytta dijt.
Mån någon kunna draga i betänkande, at unna dem slika förmåner, då man utan swårighet af medborgares ägodelar upofrat millioner til Fabriqvers och Manufacturers inrättande, som til äfwentyrs i sin frihet och utom dem kunnat hinna längre än nu skedt.
Men som slika närings frie inbyggare i lapmarcken icke destå mindre behöfwa en tredubbel upsigt, om de11r skola kunna wara rätt lyckeliga fodras af dem äfwen wissa skyldigheter om de annars skola äga bestånd.
Det ena är en öm wård om deras siälar. det andra är at de niuta frid emellan sig. det tredie at de skyddas för utwärtes öfwerwåld.
Til det första fordras at de af Kongl. Maijtet förses med trogna och nitiska lärare, dem Kongl: Maij:stt i början såsom wanligit warit til någon del lönar, tils de ökas til så stort antal at de sielfwe äro i stånd at wederbörligen [löna] Dem, hwilcket efter en i LandsHöfdingarnes och Consistoriernes Fulmägtiges närwaro träffad och af Kongl. Maij:stt stadtfäst öfwerens kommelse bör ske.
Til bibehållande af en inbördes frid och säkerhet böra de i förstone och til dess de finna sig i stånd at föda sina egna domare lyda under sina wanliga lagsagor. som de dem emellan upkommande twistigheter och brottmål afdömma skola; Men så snart de kunna utgöra några[11v] samhällen för sig sielf äge då frihet at på det sätt som dem beqwämligast faller wälja sina egna Domare, hwem de hälst hafwa fattat förtroende före, hwilcken likwäl hwart tredie år nödwändigt måste ombytas, och för hwilckens underhåll de äfwen så länge han domare ämbetet bekläder böra draga behörig försorg.
7r
Ehdotus Lapin kehittämiseksi45
Kun huolehtien tarkastelemme valtakunnan voimaa ihmisten ja tavaran osalta, havaitsemme harmistuneena, että suuret alueet ovat täysin asumattomia, ja muut siinä murheellisessa tilanteessa, että ne eivät edes voi pitää elinkeinoissaan sitä väestömäärää, joka niillä todellisuudessa on, vaikka kaikkia elinkeinoja vaivaa pula työntekijöistä, jotka nyt joukoittain karkaavat synnyinmaastaan ja rikastuttavat naapureitamme.
Mikään ei siksi voisi olla meidän aikanamme kunniallisempaa ja meidän jälkeemme tuleville hyödyllisempää, kuin että kehitetään ja toteutetaan niitä toimenpiteitä, joiden kautta valtakunnan kaukaiset ja asumattomat seudut voitaisiin täyttää tuottavilla asukkailla.
Ruotsin rajojen sisäpuolella sijaitseva Lappi on niin laaja maa, että sen kansoittamista ei voida pitää minään vähemmän merkittävänä asiana harkittavaksi. Ja vaikka tämän osan pohjoisista alueistamme yleisesti katsotaan monissa suhteissa jääneen luonnonoloiltaan osattomaksi,[7v] ei meidän kuitenkaan koskaan tule ajatella, että sitä ei voitaisi edes asuttaa.
Kokemus on vakuuttanut meidät siitä, että kaikki keinotekoiset menetelmät tietyn maan tai elinkeinojen kansoittamiseen tukipalkkioiden tai muiden valtion toisia osia rasittavien asetusten avulla, ovat turhia eivätkä koskaan voi johtaa oikeaan päämäärään. Ne saavat aikaan vain joitakin hankalia järjestelyjä, jotka rikastuttavat harvoja henkilöitä, mutta eivät koskaan pitemmän päälle kustanna itseään.
Tällaisissa asioissa luonnon tulee saada toimia omien ehtojensa mukaisesti, ja korkein valta ei voi muuta kuin raivata tieltä mahdollisimman paljon niistä esteistä, joita asetusten kautta on asetettu itse asukkaille.
Korkeimman vallan tulee tässä yhteydessä toimia ainoastaan kolmen eri asian parissa. Nimittäin:
1) Erottaa tietty seutu valtakunnan asumattomista maista kotimaisille ja ulkomaalaisille miehille, jotta he voisivat esteettä asettua sinne ja hankkia elantonsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Huomaa: kaikkien privilegioiden ja minkä tahansa etuoikeuksien tulee näiden rajojen sisällä olla täysin vailla pätevyyttä.
2) Huolehtia oikeudenkäytöstä eli pitää heidän keskuudessaan selvänä ero sen suhteen, mikä on minun ja mikä sinun, ja lain mukaan tutkia ja tuomita heidän8r tekojaan moraalin kannalta.
3) Sellaista suojaa vastaan tulee kruunun muutaman vapausvuoden jälkeen saada tietty huomattava vero.
Mitä ensiksi mainittuun tulee, niin koska sellaista yleistä elinkeinovapautta on Ruotsissa pidettävä uutena kokeiluna, joka koettaisiin loukkaavan kansalaisten suhteessa toisiinsa aiemmin saavuttamia etuoikeuksia ja privilegioita, on tarpeen osoittaa siihen sellainen seutu, joka tähän asti on ollut vähäisessä määrin ihmisten asuttama, tai sellainen, jonka asukkailla ja heidän tähän asti hallinnollisesti säädellyillä elinkeinoillaan on ollut vähäinen osuus valtion ja valtakunnan ylläpidossa.
Ruotsin kruunun, jonka alaisesta maasta suurin osa on lähes autiota, ei tarvitse nähdä vaivaa löytääkseen sopivimman paikan sellaiselle uudelle kokeilulle.
Tämä paikka on ilman epäilyksiä Ruotsin laaja ja lähes täysin asumaton Lappi, jonka Norjan vastainen osa koostuu enimmäkseen tuntureista, hiekkakankaista, nevoista ja soista sekä suuremmista ja pienemmistä järvistä ja sisävesistä, ja siellä asuu tuskin muita kuin[8v] harvoja vaeltavia lappalaisia. Tällä seudulla on meidän tähän asti noudatettujen talousperiaatteidemme ansiosta vielä paljon vähemmän toiveita mistään laajemmasta väkimäärästä, kun edes leudommissa sääoloissa sijaitsevat valtakunnan maakunnat eivät pysty pitämään omia asukkaitaan tai estämään yleistä poismuuttoa.
Siten yleisen elinkeinovapauden rajan tulisi sijaita Ruotsin valtakunnanrajan länsi- ja pohjoispuolella46 seuraavasti: Etelässä rajana olisi Uumajanjoen vesistö tunturiselänteeltä Storuman-järven alimpaan päähän. Siitä vedetään linja pohjoiseen, joka sulkee sisäpuolelleen Ranbyn ja Granbyn tunturikylät Uumajan Lapissa, Sörvästerbyn47 ja Norrvästerbyn48 sekä Luoktan Piitimen Lapissa, Kalasvuoman ja Saarivuoman kylät sekä ylemmän puolikkaan Enontekiöstä Tornion Lapissa ja Kemin Lapista kaiken, joka sijaitsee sen tunturiselänteen49 pohjoispuolella, josta vesistöt valuvat Atlanttiin ja Jäämereen.
Kaikilla, jotka näiden rajojen sisäpuolella haluavat asettua aloilleen ja ovat uskonnoltaan luterilaisia tai reformoituja, ovat he sitten kotimaasta tai ulkomailta,9r mistä säädystä, minkä elinkeinon tai privilegion edustajia tahansa, ja on heidän varallisuutensa millainen hyvänsä, tulee ennen kaikkea olla yhtäläiset vapaudet ja oikeudet. Tästä on poikkeuksena se, mitä tarpeellisille virkamiehille heidän virantoimituksessaan lain mukaan kuuluu. Myös jokaisen, joka matkustaa tällä alueella, tulee saada nauttia samasta vapaudesta kuin alueen omat asukkaat, niin kauan kuin hän oleskelee näiden rajojen sisäpuolella.
Mutta jotta yritteliäs asukas ei saisi tilaisuutta rohmuta itselleen enemmän maata kuin mitä hän ehtii hoitaa ja jotta hän ei estäisi tai pakottaisi hitaampaa naapuriaan, hän ei saa oikeutta ottaa haltuunsa ½ neliöpeninkulmaa suurempaa aluetta, kun hän asettuu johonkin asumaan. Jos useampi haluaa asettua samalle paikalle, ei heillä kuitenkaan ole oikeutta laajempaan tilaan.
Ne harvat uudistilat, joita tälle paikkakunnalle on ennestään saatettu perustaa, nauttikoot kaikki saamistaan eduista kenenkään häiritsemättä. Kuitenkaan he eivät saa ottaa haltuunsa hyödyntämätöntä metsää ja maata tai estää toisia kalastamasta. Huomattakoon, että voivat myös jäädä[9v] entisten elinkeinorajoitustensa piiriin niin pitkäksi aikaa kuin haluavat, mutta heti kun he jossain määrin tulevat muiden oikeuksista osallisiksi, tulee heidän myös samalla tavoin osallistua vastaaviin velvollisuuksiin.
Tämän asumisoikeuden lisäksi, joka itsessään ei ole mitään muuta kuin suostumus siihen, mitä kukaan ei vielä ole halunnut tehdä, tai oikeammin, minkä vastaanottamista kohtaan jokainen on tuntenut vastenmielisyyttä, tulee jokaisella, joka oleskelee ja asuu näiden rajojen sisäpuolella, olla täydellinen ja rajoittamaton elinkeinovapaus. Ja koska ennalta ei voida sanoa, mitä etuja luonto on tähän asumattomaan maahan kätkenyt, tai mitä elinkeinoa sen asukkaat nyt tai tulevaisuudessa voisivat harjoittaa, on tarpeen, että heille ei tähän liittyen laadita lakeja tai asetuksia, tai että heitä ei häiritä toimissaan minkäänlaisilla tarkastajilla, vaan heille suodaan yhtä rajoittamaton oikeus sekä hyödyntää maan suomia tunnettuja ja tuntemattomia etuja ja resursseja että jalostaa kaikkia koti- ja ulkomaisia tarvikkeita parhaan näkemyksensä mukaan.10r
Koska tavaroita ei koskaan valmisteta, ellei niille ole olemassa vilkasta menekkiä, ja koska vielä on tuntematonta, millaisia tarvikkeita täällä voidaan tuottaa, on tarpeen, että heillä on myös täydellinen ja rajoittamaton vapaus myydä alueensa valmisteita sekä kotimaassa että ulkomailla kaupungeissa ja maaseudulla ja hankkia itselleen mitä tarvitsevat.
Mutta vielä on vähän toiveita mistään sellaisista valmistusmääristä, joiden varassa vähäinenkään asukasmäärä voisi hankkia elantonsa, etenkin kun huomioidaan paikkakunnan etäinen sijainti. Kokemus osoittaa, että vapaa transitokauppa antaa usein tuhansille ihmisille elannon paljailla vuorillakin. Siksi asukkailla täytyy myös olla täydellinen vapaus kuljettaa luvallisia vienti- ja tuontitavaroita kaikkien kolmen valtakunnan50 välillä. Tämä sillä nimenomaisella edellytyksellä, että heitä ei tällä alueella koskaan vaivata minkäänlaisilla tarkastuksilla ja takavarikoilla, riippumatta siitä millä tavaroilla he käyvät kauppaa, mutta että sen ulkopuolella heitä saadaan kohdella ja tuomita valtakunnan elinkeino- ja kauppalakien mukaan lukuun ottamatta sitä mitä tässä edellä[10v] on huomautettu heidän tavaroidensa vapaista markkinoista.
Nämä ovat nyt ensisijaisesti ne oikeudet, joilla Lapin asukkaat tulisi varustaa, ja joiden kautta voidaan toivoa sen kansoittamista Jumalan lempeällä siunauksella Ruotsin kruunun voimaksi ja kunniaksi. Täällä ei riskeerata sijoittamalla palkkioita, etumaksuja tai määrärahoja peliin, jonka lopputulos on epävarma. Täällä ei ketään alueen kansalaista veroteta sen asukkaiden nostamiseksi jaloilleen. Täällä ei valtiota rasiteta uudella virkakunnalla, tänne ei ketään painosteta muuttamaan.
Voiko joku epäröidä sellaisten etujen antamista heille, kun miljoonittain kansalaisten omaisuutta on ilman vaikeuksia uhrattu perustettuihin tehtaisiin ja manufaktuureihin, jotka mahdollisesti vapaina ja ilman niitä olisivat voineet päästä pidemmälle kuin mitä nyt on tapahtunut.
Mutta kun sellaiset elinkeinojen osalta vapaat Lapin asukkaat tarvitsevat siitä huolimatta kolminkertaista silmälläpitoa, jotta he[11r] voisivat olla oikein onnellisia, vaaditaan heiltä myös tiettyjä velvollisuuksia, jotta he selviytyisivät myös muilta osin.
Ensimmäinen asia on hellä huolenpito heidän sieluistaan. Toinen on, että he elävät rauhassa keskenään. Kolmas, että heitä suojataan ulkopuoliselta väkivallalta.
Ensimmäiseen kohtaan vaaditaan, että kuninkaallinen majesteetti osoittaa heille uskollisia ja tunnollisia pappeja, joiden palkan kuninkaallinen majesteetti tavanomaisen käytännön mukaan aluksi joiltain osin maksaa, kunnes asukkaiden lukumäärä kasvaa niin suureksi, että he itse kykenevät asianmukaisesti palkkaamaan papit, mikä tapahtuu maaherrojen ja konsistorin valtuutettujen läsnä ollessa laaditun ja kuninkaallisen majesteetin vahvistaman sopimuksen mukaisesti.
Keskinäisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi tulee heidän ensiksi ja siihen asti kunnes he kykenevät elättämään omat tuomarinsa, kuulua tavanomaisten tuomiokuntiensa alaisuuteen, joiden tulee tuomita heidän välillään syntyvissä riidoissa ja rikosasioissa. Mutta heti, kun he itse pystyvät muodostamaan[11v] yhdyskuntia, olkoon heillä silloin vapaus sopivimmaksi katsomallaan tavalla valita tuomareikseen henkilöitä, joita kohtaan tuntevat eniten luottamusta. Tuomari on kuitenkin vaihdettava joka kolmas vuosi, ja hänen elatuksestaan heidän on huolehdittava asianmukaisesti niin kauan kuin hän hoitaa tuomarin virkaa.
Suom. Veli-Matti Pussinen
7r
Proposal for the Improvement of Lapland by A. Chydenius51
When we look solicitously at the resources of the country in people and commodities we note with mortification that large regions of it are entirely uninhabited and the others in the worrying situation that they cannot retain in their industries even the number of people that they actually have, though each of them suffers from a lack of workers who are now in multitudes leaving the fatherland and enriching our neighbours.
Nothing could therefore be more honourable for our time and advantageous for our posterity than to conceive of and carry out the measures and steps by which remote and uninhabited regions of the kingdom could be filled with productive citizens.
The Lappmarken region that lies within the borders of Sweden is such an extensive territory that the populating of it cannot be regarded as a matter of minor significance to consider. And although this part of our north is generally held to be in many respects ill-favoured by nature, we should[7v] nonetheless never harbour the thought that it could not even be inhabited.
Experience has convinced us that all artificial means that are employed to increase the number of people in a country or in industries by means of subsidies or any other measures that burden the rest of the state, are completely futile and never lead to the right outcome but end by producing some laborious arrangements that enrich a few persons but never pay for themselves in the long run.
Nature must be allowed to operate spontaneously in such matters, while the Government should only, as far as possible, remove the obstacles imposed on the population itself by the legislation adopted.
In this the Government ought to occupy itself with only three things. Namely
Firstly, to set aside a certain region of the uninhabited territories in the kingdom for indigenous or foreign men to be able to settle there without hindrance and support themselves as best they can. NB: All privileges and preferential rights, whatever name they may have, will be entirely without force within that boundary.
Secondly, to maintain the justice system, that is separate them by mine and yours, and examine and judge their8r moral actions under the law.
Thirdly, for such protection the Crown should, after the passage of a certain number of years of exemption, receive some considerable amount of tax.
With regard to the first of these, as such a general freedom of trade in Sweden can only be considered as a new experiment, which would seem to encroach on the preferential rights and privileges previously gained by citizens in relation to each other, it is necessary to designate for that a region that is found to have previously been very sparsely inhabited by people or whose inhabitants, through their livelihoods, formerly regulated with the help of the administration, contribute little to the maintenance of the state and the kingdom.
The Swedish Crown, the subject territory of which is for the greater part almost deserted, does not need to search laboriously for the most suitable place for such a new experiment.
Its extensive and almost entirely uninhabited Lappmarken region is without doubt the right one. There the part that borders on Norway, which consists mostly of mountains, sandy heaths, marshes and bogs together with larger and smaller lakes, is hardly inhabited by any others than[8v] a few nomadic Sami people, a region that according to our hitherto established economic maxims can have all the less hope of any increase in population as the provinces of the kingdom that occupy regions with a milder climate are unable to retain their own inhabitants or prevent widespread emigration.
Thus the boundary for a general freedom of trade ought to extend along the western and northern side of the Swedish frontier, towards the south in the valley of the Ume river from the watershed in the mountains to the lower end of the lake Storuman, from where a line should be drawn northward to embrace the Sami villages of Ran and Gran in the Umeå Sami district, the villages of Sör- and Norrvāsterby52 and Luokta in the Piteå Sami district, the villages of Kalasvuoma and Saarivuoma and the upper half of Enontekiö in the Torneå Sami district, and of the Kemi Sami district everything that lies north of the mountain watershed,53 from where the watercourses flow into the Atlantic and the Arctic Ocean.
All who wish to settle within that boundary, whether natives or foreigners,9r of whatever estate, condition, form of livelihood or privileged status they may be, who are of the Lutheran or Reformed religion, should above all possess the same rights and privileges, apart from what is due by law to the requisite officials in the actual performance of their office. Every traveller, as long as he resides within that boundary, should likewise enjoy the same freedom as its own inhabitants.
But in order that an enterprising resident should not now find an opportunity to usurp more land than he has time to cultivate, or to exclude or coerce his gentle neighbour, should not, when he takes up domestic residence anywhere, have the right to occupy any larger area than at most half a square [Swedish] mile. And if others wish to settle in one place, he should still not have a right to more space.
The few pioneer settlements that may previously have been established in that region should remain in undisturbed enjoyment of all their existing advantages, though without the right to appropriate unused woods and land or to exclude others from the use of fisheries, and likewise be left[9v] NB. under the restrictions of their former livelihood as long as they wish; but as soon as they come to share in the rights of the others to any extent they should likewise participate in the same duties.
Along with that freedom of residence, which is in itself no more than permission for that which no one had so far wanted to do, or rather that which everyone had been averse to accepting, all who live and reside within that boundary should be entitled to a complete and unrestricted freedom of trade, and as one cannot say in advance either what advantages nature has provided in this uninhabited land or what form of livelihood may be pursued by its inhabitants now or in the future, it is necessary that no laws or statutes be passed for them in that regard or that they should be troubled in any way by inspectors in their trade, but they should be granted an equally unlimited right both to make use of all the advantages and resources of the land, both known and unknown, as well as to work up all internal and foreign commodities as best they may.10r
As commodities are never produced without the prospect of a quick disposal and it is still unknown what kinds of commodities can be generated here, it is necessary that they should also possess a complete and unrestricted freedom to dispose of the products of their land internally and abroad in towns and in the countryside and to acquire whatever they may be in need of.
But as there is as yet little hope of any such extensive manufactures, from which a population of any size could subsist, especially in view of the remoteness of the region, and as experience shows that a free transit trade often feeds thousands of people on bare rocks, the inhabitants should also possess complete freedom to transport goods that are lawful for import or export between all three kingdoms,54 but with the express proviso that within the boundaries of this region, with whatever goods they trade, they will never be troubled with any supervision and confiscations, although outside it they will indeed be treated and judged according to the economic and commercial laws of the realm, except for what is noted immediately above[10v] about the free disposal of their commodities.
These are now the principal rights that the inhabitants of Lappmarken ought to be granted and by which, under the mild blessing of God, one may hope that it will become populated to the power and honour of the Swedish Crown. Here no bounties, advances or expenses are ventured on an uncertain outcome, here no citizen is taxed to help put its inhabitants on their feet. Here the state is not burdened with new officials, here no one is placed under pressure to move there.
Could anyone hesitate to grant them such advantages, when millions of citizens’ property have without difficulty been sacrificed for the establishment of factories and manufactures, which might possibly, if free and without them, have progressed further than they have now done.
But as such economically free settlers in Lappmarken nonetheless require a threefold oversight if they11r are to be reasonably happy, certain duties are also required of them if they are otherwise to maintain themselves.
One is a dedicated care for their souls, the second is that they enjoy peace among themselves, the third that they are protected from external assault.
For the first it is necessary that they are provided by the Government with conscientious and zealous priests, to whom the Government initially, as has been the common practice, pays part of their salaries, until the people increase to such an extent that they will themselves be able to duly pay them, which should be done under an agreement arrived at in the presence of the county governors and delegates from the consistories and confirmed by the Government.
In order to maintain internal peace and security they ought at first, and until they find themselves able to support their own judges, be subject to their existing jurisdictional districts, which are to adjudicate the conflicts and criminal cases that arise between them; but as soon as they can form some[11v] communities by themselves, they should then have the freedom, in the manner that is most convenient to them, to select their own judges, in whom they have developed the greatest trust, who must, however, of necessity be changed every third year and for whose maintenance they should also make due provision as long as he holds the judicial office.
7r
Förslag til Lappmarkernes uphjelpande af A. Chydenius55
När wi med ömhet se på rikets folck- och warustyrcka finna wij med grämelse stora trakter aldeles obebodda, och de andra i den bekymmersamma belägenhet at de icke kunna behålla uti sina näringar den folk numer56 en gång som de wärckeligen hafwa ehuru hwardera af dem plågas af brist på arbetare hwilcka nu hopetals rymma fosterlandet, och rikta wåra grannar.57
Ingen ting kunde derföre wara mera hederligt för wår tid och gagnande för wåra efterkommande än uptäncka och widtaga de mått och steg hwarigenom aflägsne och obebodde rikets tracter kunde upfyllas med närande medborgare.
Lappmarcken som ligger innom Sweriges gränss är ett så widsträkt land at dess poplerande58 ei kan anses för någon af mindre betydande saker at täncka uppå. Och ehuru denna del af wår nord allmänt hålles före wara af naturen i många mål59 missbytt,60 böra[7v] wi doch aldrig göra oss den tanckan at den samma icke ens kunde blifwa bebodd.
Alla konstiga medel61 som anwändas på ett lands eller näringars befolckande gen[om] præmier, eller några andr[a] den öfriga delen af Staten gr[a]verande62 författningar, har ärfarenheten öfwertygat oss om wara aldeles förgäfwes, och aldrig leda til rätta ändamålet, utan stadna uti några opereusa63 anstalte[r] som rikta få personer men aldrig bära sig sielf i längden.
Naturen måste wed sådant få sielfmant wärcka, och högsta magten ei annat än så långt som ske kan rödja de hinder utur wägen som af författningarna emot sielfwa befolckningen äro tagna.
Trenne ting allenast bör Högsta magten härwed syslosätta sig med. Nemligen
1:o Afsöndra en wiss tract af Rikets obebodda länder för in- eller utländsk man, at där obehindrat få nedsätta och nära sig det bästa han gitte[r.] NB: Alla Privilegier och förmåns rätter af hwad namn de wara må blifwa innom denna gränts aldeles kraftlösa.
2:o Hålla Justitien64 widmag[t] det är skilja dem emellan mitt och ditt, efter lagen p[röf]wa och dömma deras [mo]8rraliska gierningar,
3:o För ett sådant hägn65 bör Kronan, efter wissa förflutne frihets år66 undfå en wiss betydande skatt.
Hwad nu det första beträffar så, emedan en sådan allmän närings frihet i Swerige ei annars kan anses än för ett nytt försök, som skulle tyckas stöta de tilförene af Medborgare framför hwar annan wunne förmåns rättigheter och Privilegier, är nödigt at utse dertil en sådan ort som föga tilförene finnes wara bebodd af menniskor, eller hwars inbyggare genom sina tilförene medelst Politiens tilhielp67 reglerade näringar föga bijdrager til Statens och Rikets underhåll.
Swenska Kronan, hwars underliggande land til större delen är nästan öde behöfwer ei mödosamt söka efter det tienligaste stället för ett sådant nytt försök.
Dess widsträkta och så godt som aldeles obebodda Lappmarck är ofelbart densamma. Hwarest den emot Norige stötande delen som mäst består af fiällar sandhedar kärr och mossar jemte större och mindre träsk och insiöar föga bebos af andra än några[8v] få flyttande lappar, och hwilcken ort efter wåra härtils stadgade Hushålls maximer så mycket mindre kan äga förhoppning om någon widare befolckning, som de under ett mildare luftstrek68 liggande Landskaper i Riket icke kunna qwarhålla sina egna inbyggare eller förekomma allmänna utflyttningar.
Således borde Landamäret69 för en allmän näringsfrihet blifwa på wästra och nårra sidan om Swenska Riksgränsen:70 åt söder Umeå älfs wattudrag ifrån fiäll ryggen til Umeå träsks71 nedra ända, hwarifrån drages en linea72 Norråt, som innefattar Ran- och Grans-fiällbyar73 i Umeå Lappmark, Sör- och Norr Westerbyn74 samt Lochte75 i Piteå-Lapmark, Kalas och Saris vuoma byar,76 samt öfra halfwa delen af Enontekis i Tårneå Lappmark och af Kimi77 Lapmark alt hwad som är belägit norr om fiällryggen,78 hwarest wattu-dragen falla i Wästersiön79 och ishafwet.
Alla som innom denna gräns wilja sätta sig neder antingen in- eller utlänningar9r af hwad stånd, wilckor, närings sätt eller Privilegier de ock wara måtte, som äro af Luttersk- eller Reformert religion, skola framför alt ting äga enahanda fri- och rättigheter, utom hwad nödige Ämbetsmän uti sielfwa deras Ämbets förrättningar enligt lag tilkommer. Äfwen såsom en och hwar resande så länge han wistas innom denna gränts bör med dess egna inbyggare niuta enahanda frihet.
Men på det nu en tiltagsen åbo80 ei måtte få tilfälle at kräkta under sig81 mera jord än han hinner sköta, och stänga ut, eller twinga sin sachtmodiga granne, äge, då han husligen sig någorstädes ned sätter82 ei rättighet större tract at intaga, än högst ½ qvadrat mil.83 Och wilja flere sätta sig ned på ett ställe äge ändå ei rättighet til widare utrymme.
De få Nybyggen, som på denna ort tilförene kunna wara uptagne niute alla sina hafda förmåner oqwalde,84 doch utan at få tilwälla sig onyttjad skog och mark eller at ute stänga andra från fiskens nytjande, och bibehållas jemwäl[9v] NB.85 innom sina förra närings inskränkningar så länge de wilja; Men så snart de gå in uti de andras rättigheter i någor måtto skola de äfwen på lika sätt deltaga i ena handa skyldigheter.
Jemte denna boningsfrihet, som i sig sielf icke annat är än tilstädielse86 til det, som ingen ännu welat göra, eller rättare sagt, som hwar ock en dragit afsky före at emottaga böra alla som innom denna gränts wistas och boo äga en fulkomlig och oinskränkt Närings frihet, och emedan man förut ei kan säga, hwarcken hwad förmåner Naturen i detta obebodda land nedlagt, eller hwad närings sätt af dess inbyggare nu eller i framtiden kunde idkas, är nödigt at dem härutinnan inga lagar eller författningar göras eller de med några upsynings män i sina handteringar på något sätt beswäras, utan dem en lijka oinskränkt rättighet förunnas så wäl at nyttia alla landets dels bekanta dels obekanta förmåner och lägenheter,87 som ock at förädla alla in- och utlänska waror bäst de gitta.10r
Som Waror aldrig tilwärckas utan en qwik afsättning, och det ännu är obekant hwad slags waror här kunna frambringas är nödigt at de äfwen äga en fulkomlig och oinskränkt frihet at in- och utom riks i Städer och på landet föryttra sitt lands tilwärckningar, och förse sig med hwad de kunna betarfwa.88
Men som ännu föga förhopning gifwes til några så stora tilwärkningar, hwar af någon folckmängd kunde subsistera,89 hälst i ansende til ortens aflägsenhet och förfarenheten witnar at en fri transito-Handel ofta på Kala bärgen föder tusende tals menniskor böra inbyggarena äfwen äga en fulkomlig frihet at transportera alla tre riken90 emellan till in eller utförsel låfliga waror, Men med det uttryckeliga förbehåll, at de innom detta landa märe med hwad waror de och handla aldrig med någon tilsyn och Confiscationer91 beswäras, men wäl utom densamma få efter Rikets Närings och Handels lagar utom hwad här näst förut om[10v] Fri afsättning af sina waror är anmärkt anses och dömmas.
Dessa äro nu förnämligast de rättigheter som inbyggarena i lappmarcken borde bestås, och genom hwilcka under Guds milda wälsignelse man kan hoppas dess befolckande til Swenska Kronans styrcka och heder. Här wågas inga præmier, förlager eller omkostnader på en osäker utgång, här beskattas ingen Medborgare at hielpa dess inwånare på benen. Här graveras icke Staten med ny betiening,92 här trugas ingen at flytta dijt.
Mån någon kunna draga i betänkande, at unna dem slika förmåner, då man utan swårighet af medborgares ägodelar upofrat millioner til Fabriqvers och Manufacturers inrättande, som til äfwentyrs i sin frihet och utom dem kunnat hinna längre än nu skedt.
Men som slika närings frie inbyggare i lapmarcken icke destå mindre behöfwa en tredubbel upsigt, om de11r skola kunna wara rätt lyckeliga fodras af dem äfwen wissa skyldigheter om de annars skola äga bestånd.
Det ena är en öm wård om deras siälar. det andra är at de niuta frid emellan sig. det tredie at de skyddas för utwärtes öfwerwåld.
Til det första fordras at de af Kongl. Maijtet förses med trogna och nitiska lärare, dem Kongl: Maij:stt i början såsom wanligit warit til någon del lönar, tils de ökas til så stort antal at de sielfwe äro i stånd at wederbörligen [löna] Dem, hwilcket efter en i LandsHöfdingarnes och Consistoriernes Fulmägtiges närwaro träffad och af Kongl. Maij:stt stadtfäst öfwerens kommelse bör ske.
Til bibehållande af en inbördes frid och säkerhet böra de i förstone och til dess de finna sig i stånd at föda sina egna domare lyda under sina wanliga lagsagor. som de dem emellan upkommande twistigheter och brottmål afdömma skola; Men så snart de kunna utgöra några[11v] samhällen för sig sielf äge då frihet at på det sätt som dem beqwämligast faller wälja sina egna Domare, hwem de hälst hafwa fattat förtroende före, hwilcken likwäl hwart tredie år nödwändigt måste ombytas, och för hwilckens underhåll de äfwen så länge han domare ämbetet bekläder böra draga behörig försorg.
7r
Ehdotus Lapin kehittämiseksi93
Kun huolehtien tarkastelemme valtakunnan voimaa ihmisten ja tavaran osalta, havaitsemme harmistuneena, että suuret alueet ovat täysin asumattomia, ja muut siinä murheellisessa tilanteessa, että ne eivät edes voi pitää elinkeinoissaan sitä väestömäärää, joka niillä todellisuudessa on, vaikka kaikkia elinkeinoja vaivaa pula työntekijöistä, jotka nyt joukoittain karkaavat synnyinmaastaan ja rikastuttavat naapureitamme.
Mikään ei siksi voisi olla meidän aikanamme kunniallisempaa ja meidän jälkeemme tuleville hyödyllisempää, kuin että kehitetään ja toteutetaan niitä toimenpiteitä, joiden kautta valtakunnan kaukaiset ja asumattomat seudut voitaisiin täyttää tuottavilla asukkailla.
Ruotsin rajojen sisäpuolella sijaitseva Lappi on niin laaja maa, että sen kansoittamista ei voida pitää minään vähemmän merkittävänä asiana harkittavaksi. Ja vaikka tämän osan pohjoisista alueistamme yleisesti katsotaan monissa suhteissa jääneen luonnonoloiltaan osattomaksi,[7v] ei meidän kuitenkaan koskaan tule ajatella, että sitä ei voitaisi edes asuttaa.
Kokemus on vakuuttanut meidät siitä, että kaikki keinotekoiset menetelmät tietyn maan tai elinkeinojen kansoittamiseen tukipalkkioiden tai muiden valtion toisia osia rasittavien asetusten avulla, ovat turhia eivätkä koskaan voi johtaa oikeaan päämäärään. Ne saavat aikaan vain joitakin hankalia järjestelyjä, jotka rikastuttavat harvoja henkilöitä, mutta eivät koskaan pitemmän päälle kustanna itseään.
Tällaisissa asioissa luonnon tulee saada toimia omien ehtojensa mukaisesti, ja korkein valta ei voi muuta kuin raivata tieltä mahdollisimman paljon niistä esteistä, joita asetusten kautta on asetettu itse asukkaille.
Korkeimman vallan tulee tässä yhteydessä toimia ainoastaan kolmen eri asian parissa. Nimittäin:
1) Erottaa tietty seutu valtakunnan asumattomista maista kotimaisille ja ulkomaalaisille miehille, jotta he voisivat esteettä asettua sinne ja hankkia elantonsa parhaaksi katsomallaan tavalla. Huomaa: kaikkien privilegioiden ja minkä tahansa etuoikeuksien tulee näiden rajojen sisällä olla täysin vailla pätevyyttä.
2) Huolehtia oikeudenkäytöstä eli pitää heidän keskuudessaan selvänä ero sen suhteen, mikä on minun ja mikä sinun, ja lain mukaan tutkia ja tuomita heidän8r tekojaan moraalin kannalta.
3) Sellaista suojaa vastaan tulee kruunun muutaman vapausvuoden jälkeen saada tietty huomattava vero.
Mitä ensiksi mainittuun tulee, niin koska sellaista yleistä elinkeinovapautta on Ruotsissa pidettävä uutena kokeiluna, joka koettaisiin loukkaavan kansalaisten suhteessa toisiinsa aiemmin saavuttamia etuoikeuksia ja privilegioita, on tarpeen osoittaa siihen sellainen seutu, joka tähän asti on ollut vähäisessä määrin ihmisten asuttama, tai sellainen, jonka asukkailla ja heidän tähän asti hallinnollisesti säädellyillä elinkeinoillaan on ollut vähäinen osuus valtion ja valtakunnan ylläpidossa.
Ruotsin kruunun, jonka alaisesta maasta suurin osa on lähes autiota, ei tarvitse nähdä vaivaa löytääkseen sopivimman paikan sellaiselle uudelle kokeilulle.
Tämä paikka on ilman epäilyksiä Ruotsin laaja ja lähes täysin asumaton Lappi, jonka Norjan vastainen osa koostuu enimmäkseen tuntureista, hiekkakankaista, nevoista ja soista sekä suuremmista ja pienemmistä järvistä ja sisävesistä, ja siellä asuu tuskin muita kuin[8v] harvoja vaeltavia lappalaisia. Tällä seudulla on meidän tähän asti noudatettujen talousperiaatteidemme ansiosta vielä paljon vähemmän toiveita mistään laajemmasta väkimäärästä, kun edes leudommissa sääoloissa sijaitsevat valtakunnan maakunnat eivät pysty pitämään omia asukkaitaan tai estämään yleistä poismuuttoa.
Siten yleisen elinkeinovapauden rajan tulisi sijaita Ruotsin valtakunnanrajan länsi- ja pohjoispuolella94 seuraavasti: Etelässä rajana olisi Uumajanjoen vesistö tunturiselänteeltä Storuman-järven alimpaan päähän. Siitä vedetään linja pohjoiseen, joka sulkee sisäpuolelleen Ranbyn ja Granbyn tunturikylät Uumajan Lapissa, Sörvästerbyn95 ja Norrvästerbyn96 sekä Luoktan Piitimen Lapissa, Kalasvuoman ja Saarivuoman kylät sekä ylemmän puolikkaan Enontekiöstä Tornion Lapissa ja Kemin Lapista kaiken, joka sijaitsee sen tunturiselänteen97 pohjoispuolella, josta vesistöt valuvat Atlanttiin ja Jäämereen.
Kaikilla, jotka näiden rajojen sisäpuolella haluavat asettua aloilleen ja ovat uskonnoltaan luterilaisia tai reformoituja, ovat he sitten kotimaasta tai ulkomailta,9r mistä säädystä, minkä elinkeinon tai privilegion edustajia tahansa, ja on heidän varallisuutensa millainen hyvänsä, tulee ennen kaikkea olla yhtäläiset vapaudet ja oikeudet. Tästä on poikkeuksena se, mitä tarpeellisille virkamiehille heidän virantoimituksessaan lain mukaan kuuluu. Myös jokaisen, joka matkustaa tällä alueella, tulee saada nauttia samasta vapaudesta kuin alueen omat asukkaat, niin kauan kuin hän oleskelee näiden rajojen sisäpuolella.
Mutta jotta yritteliäs asukas ei saisi tilaisuutta rohmuta itselleen enemmän maata kuin mitä hän ehtii hoitaa ja jotta hän ei estäisi tai pakottaisi hitaampaa naapuriaan, hän ei saa oikeutta ottaa haltuunsa ½ neliöpeninkulmaa suurempaa aluetta, kun hän asettuu johonkin asumaan. Jos useampi haluaa asettua samalle paikalle, ei heillä kuitenkaan ole oikeutta laajempaan tilaan.
Ne harvat uudistilat, joita tälle paikkakunnalle on ennestään saatettu perustaa, nauttikoot kaikki saamistaan eduista kenenkään häiritsemättä. Kuitenkaan he eivät saa ottaa haltuunsa hyödyntämätöntä metsää ja maata tai estää toisia kalastamasta. Huomattakoon, että voivat myös jäädä[9v] entisten elinkeinorajoitustensa piiriin niin pitkäksi aikaa kuin haluavat, mutta heti kun he jossain määrin tulevat muiden oikeuksista osallisiksi, tulee heidän myös samalla tavoin osallistua vastaaviin velvollisuuksiin.
Tämän asumisoikeuden lisäksi, joka itsessään ei ole mitään muuta kuin suostumus siihen, mitä kukaan ei vielä ole halunnut tehdä, tai oikeammin, minkä vastaanottamista kohtaan jokainen on tuntenut vastenmielisyyttä, tulee jokaisella, joka oleskelee ja asuu näiden rajojen sisäpuolella, olla täydellinen ja rajoittamaton elinkeinovapaus. Ja koska ennalta ei voida sanoa, mitä etuja luonto on tähän asumattomaan maahan kätkenyt, tai mitä elinkeinoa sen asukkaat nyt tai tulevaisuudessa voisivat harjoittaa, on tarpeen, että heille ei tähän liittyen laadita lakeja tai asetuksia, tai että heitä ei häiritä toimissaan minkäänlaisilla tarkastajilla, vaan heille suodaan yhtä rajoittamaton oikeus sekä hyödyntää maan suomia tunnettuja ja tuntemattomia etuja ja resursseja että jalostaa kaikkia koti- ja ulkomaisia tarvikkeita parhaan näkemyksensä mukaan.10r
Koska tavaroita ei koskaan valmisteta, ellei niille ole olemassa vilkasta menekkiä, ja koska vielä on tuntematonta, millaisia tarvikkeita täällä voidaan tuottaa, on tarpeen, että heillä on myös täydellinen ja rajoittamaton vapaus myydä alueensa valmisteita sekä kotimaassa että ulkomailla kaupungeissa ja maaseudulla ja hankkia itselleen mitä tarvitsevat.
Mutta vielä on vähän toiveita mistään sellaisista valmistusmääristä, joiden varassa vähäinenkään asukasmäärä voisi hankkia elantonsa, etenkin kun huomioidaan paikkakunnan etäinen sijainti. Kokemus osoittaa, että vapaa transitokauppa antaa usein tuhansille ihmisille elannon paljailla vuorillakin. Siksi asukkailla täytyy myös olla täydellinen vapaus kuljettaa luvallisia vienti- ja tuontitavaroita kaikkien kolmen valtakunnan98 välillä. Tämä sillä nimenomaisella edellytyksellä, että heitä ei tällä alueella koskaan vaivata minkäänlaisilla tarkastuksilla ja takavarikoilla, riippumatta siitä millä tavaroilla he käyvät kauppaa, mutta että sen ulkopuolella heitä saadaan kohdella ja tuomita valtakunnan elinkeino- ja kauppalakien mukaan lukuun ottamatta sitä mitä tässä edellä[10v] on huomautettu heidän tavaroidensa vapaista markkinoista.
Nämä ovat nyt ensisijaisesti ne oikeudet, joilla Lapin asukkaat tulisi varustaa, ja joiden kautta voidaan toivoa sen kansoittamista Jumalan lempeällä siunauksella Ruotsin kruunun voimaksi ja kunniaksi. Täällä ei riskeerata sijoittamalla palkkioita, etumaksuja tai määrärahoja peliin, jonka lopputulos on epävarma. Täällä ei ketään alueen kansalaista veroteta sen asukkaiden nostamiseksi jaloilleen. Täällä ei valtiota rasiteta uudella virkakunnalla, tänne ei ketään painosteta muuttamaan.
Voiko joku epäröidä sellaisten etujen antamista heille, kun miljoonittain kansalaisten omaisuutta on ilman vaikeuksia uhrattu perustettuihin tehtaisiin ja manufaktuureihin, jotka mahdollisesti vapaina ja ilman niitä olisivat voineet päästä pidemmälle kuin mitä nyt on tapahtunut.
Mutta kun sellaiset elinkeinojen osalta vapaat Lapin asukkaat tarvitsevat siitä huolimatta kolminkertaista silmälläpitoa, jotta he[11r] voisivat olla oikein onnellisia, vaaditaan heiltä myös tiettyjä velvollisuuksia, jotta he selviytyisivät myös muilta osin.
Ensimmäinen asia on hellä huolenpito heidän sieluistaan. Toinen on, että he elävät rauhassa keskenään. Kolmas, että heitä suojataan ulkopuoliselta väkivallalta.
Ensimmäiseen kohtaan vaaditaan, että kuninkaallinen majesteetti osoittaa heille uskollisia ja tunnollisia pappeja, joiden palkan kuninkaallinen majesteetti tavanomaisen käytännön mukaan aluksi joiltain osin maksaa, kunnes asukkaiden lukumäärä kasvaa niin suureksi, että he itse kykenevät asianmukaisesti palkkaamaan papit, mikä tapahtuu maaherrojen ja konsistorin valtuutettujen läsnä ollessa laaditun ja kuninkaallisen majesteetin vahvistaman sopimuksen mukaisesti.
Keskinäisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi tulee heidän ensiksi ja siihen asti kunnes he kykenevät elättämään omat tuomarinsa, kuulua tavanomaisten tuomiokuntiensa alaisuuteen, joiden tulee tuomita heidän välillään syntyvissä riidoissa ja rikosasioissa. Mutta heti, kun he itse pystyvät muodostamaan[11v] yhdyskuntia, olkoon heillä silloin vapaus sopivimmaksi katsomallaan tavalla valita tuomareikseen henkilöitä, joita kohtaan tuntevat eniten luottamusta. Tuomari on kuitenkin vaihdettava joka kolmas vuosi, ja hänen elatuksestaan heidän on huolehdittava asianmukaisesti niin kauan kuin hän hoitaa tuomarin virkaa.
Suom. Veli-Matti Pussinen
7r
Proposal for the Improvement of Lapland by A. Chydenius99
When we look solicitously at the resources of the country in people and commodities we note with mortification that large regions of it are entirely uninhabited and the others in the worrying situation that they cannot retain in their industries even the number of people that they actually have, though each of them suffers from a lack of workers who are now in multitudes leaving the fatherland and enriching our neighbours.
Nothing could therefore be more honourable for our time and advantageous for our posterity than to conceive of and carry out the measures and steps by which remote and uninhabited regions of the kingdom could be filled with productive citizens.
The Lappmarken region that lies within the borders of Sweden is such an extensive territory that the populating of it cannot be regarded as a matter of minor significance to consider. And although this part of our north is generally held to be in many respects ill-favoured by nature, we should[7v] nonetheless never harbour the thought that it could not even be inhabited.
Experience has convinced us that all artificial means that are employed to increase the number of people in a country or in industries by means of subsidies or any other measures that burden the rest of the state, are completely futile and never lead to the right outcome but end by producing some laborious arrangements that enrich a few persons but never pay for themselves in the long run.
Nature must be allowed to operate spontaneously in such matters, while the Government should only, as far as possible, remove the obstacles imposed on the population itself by the legislation adopted.
In this the Government ought to occupy itself with only three things. Namely
Firstly, to set aside a certain region of the uninhabited territories in the kingdom for indigenous or foreign men to be able to settle there without hindrance and support themselves as best they can. NB: All privileges and preferential rights, whatever name they may have, will be entirely without force within that boundary.
Secondly, to maintain the justice system, that is separate them by mine and yours, and examine and judge their8r moral actions under the law.
Thirdly, for such protection the Crown should, after the passage of a certain number of years of exemption, receive some considerable amount of tax.
With regard to the first of these, as such a general freedom of trade in Sweden can only be considered as a new experiment, which would seem to encroach on the preferential rights and privileges previously gained by citizens in relation to each other, it is necessary to designate for that a region that is found to have previously been very sparsely inhabited by people or whose inhabitants, through their livelihoods, formerly regulated with the help of the administration, contribute little to the maintenance of the state and the kingdom.
The Swedish Crown, the subject territory of which is for the greater part almost deserted, does not need to search laboriously for the most suitable place for such a new experiment.
Its extensive and almost entirely uninhabited Lappmarken region is without doubt the right one. There the part that borders on Norway, which consists mostly of mountains, sandy heaths, marshes and bogs together with larger and smaller lakes, is hardly inhabited by any others than[8v] a few nomadic Sami people, a region that according to our hitherto established economic maxims can have all the less hope of any increase in population as the provinces of the kingdom that occupy regions with a milder climate are unable to retain their own inhabitants or prevent widespread emigration.
Thus the boundary for a general freedom of trade ought to extend along the western and northern side of the Swedish frontier, towards the south in the valley of the Ume river from the watershed in the mountains to the lower end of the lake Storuman, from where a line should be drawn northward to embrace the Sami villages of Ran and Gran in the Umeå Sami district, the villages of Sör- and Norrvāsterby100 and Luokta in the Piteå Sami district, the villages of Kalasvuoma and Saarivuoma and the upper half of Enontekiö in the Torneå Sami district, and of the Kemi Sami district everything that lies north of the mountain watershed,101 from where the watercourses flow into the Atlantic and the Arctic Ocean.
All who wish to settle within that boundary, whether natives or foreigners,9r of whatever estate, condition, form of livelihood or privileged status they may be, who are of the Lutheran or Reformed religion, should above all possess the same rights and privileges, apart from what is due by law to the requisite officials in the actual performance of their office. Every traveller, as long as he resides within that boundary, should likewise enjoy the same freedom as its own inhabitants.
But in order that an enterprising resident should not now find an opportunity to usurp more land than he has time to cultivate, or to exclude or coerce his gentle neighbour, should not, when he takes up domestic residence anywhere, have the right to occupy any larger area than at most half a square [Swedish] mile. And if others wish to settle in one place, he should still not have a right to more space.
The few pioneer settlements that may previously have been established in that region should remain in undisturbed enjoyment of all their existing advantages, though without the right to appropriate unused woods and land or to exclude others from the use of fisheries, and likewise be left[9v] NB. under the restrictions of their former livelihood as long as they wish; but as soon as they come to share in the rights of the others to any extent they should likewise participate in the same duties.
Along with that freedom of residence, which is in itself no more than permission for that which no one had so far wanted to do, or rather that which everyone had been averse to accepting, all who live and reside within that boundary should be entitled to a complete and unrestricted freedom of trade, and as one cannot say in advance either what advantages nature has provided in this uninhabited land or what form of livelihood may be pursued by its inhabitants now or in the future, it is necessary that no laws or statutes be passed for them in that regard or that they should be troubled in any way by inspectors in their trade, but they should be granted an equally unlimited right both to make use of all the advantages and resources of the land, both known and unknown, as well as to work up all internal and foreign commodities as best they may.10r
As commodities are never produced without the prospect of a quick disposal and it is still unknown what kinds of commodities can be generated here, it is necessary that they should also possess a complete and unrestricted freedom to dispose of the products of their land internally and abroad in towns and in the countryside and to acquire whatever they may be in need of.
But as there is as yet little hope of any such extensive manufactures, from which a population of any size could subsist, especially in view of the remoteness of the region, and as experience shows that a free transit trade often feeds thousands of people on bare rocks, the inhabitants should also possess complete freedom to transport goods that are lawful for import or export between all three kingdoms,102 but with the express proviso that within the boundaries of this region, with whatever goods they trade, they will never be troubled with any supervision and confiscations, although outside it they will indeed be treated and judged according to the economic and commercial laws of the realm, except for what is noted immediately above[10v] about the free disposal of their commodities.
These are now the principal rights that the inhabitants of Lappmarken ought to be granted and by which, under the mild blessing of God, one may hope that it will become populated to the power and honour of the Swedish Crown. Here no bounties, advances or expenses are ventured on an uncertain outcome, here no citizen is taxed to help put its inhabitants on their feet. Here the state is not burdened with new officials, here no one is placed under pressure to move there.
Could anyone hesitate to grant them such advantages, when millions of citizens’ property have without difficulty been sacrificed for the establishment of factories and manufactures, which might possibly, if free and without them, have progressed further than they have now done.
But as such economically free settlers in Lappmarken nonetheless require a threefold oversight if they11r are to be reasonably happy, certain duties are also required of them if they are otherwise to maintain themselves.
One is a dedicated care for their souls, the second is that they enjoy peace among themselves, the third that they are protected from external assault.
For the first it is necessary that they are provided by the Government with conscientious and zealous priests, to whom the Government initially, as has been the common practice, pays part of their salaries, until the people increase to such an extent that they will themselves be able to duly pay them, which should be done under an agreement arrived at in the presence of the county governors and delegates from the consistories and confirmed by the Government.
In order to maintain internal peace and security they ought at first, and until they find themselves able to support their own judges, be subject to their existing jurisdictional districts, which are to adjudicate the conflicts and criminal cases that arise between them; but as soon as they can form some[11v] communities by themselves, they should then have the freedom, in the manner that is most convenient to them, to select their own judges, in whom they have developed the greatest trust, who must, however, of necessity be changed every third year and for whose maintenance they should also make due provision as long as he holds the judicial office.
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Atlantti Enontekiö Granby (Gran; saamelaiskylä) Itämeri Jäämeri Kalasvuoman saamelaiskylä Kemin Lappi Lappi Luokta Maanselkä Norja Norrvästerbyn (Mahasvuoma) Piitimen Lappi Pohjois-Suomi Ranby (Ran; saamelaiskylä) Ruotsi Saarivuoma (saamelaiskylä) Storuman (järvi Ruotsissa) Sörvästerbyn (Njarg) Tanska-Norja Tornion Lappi Uumajanjoki Venäjä
Henkilöt:
Raamatunkohdat:
Aiheet: