[1]
Nöyrä muistio
Rahanpuute, joka kaikkialla painaa valtakunnan alamaisia, ja siitä huolimatta kohtuuttoman korkeiksi nousseet viljan ja muiden ruokatavaroiden hinnat, sekä yleinen vekseleiden1 puute niiden keskuudessa, jotka haluavat tuoda maahan viljaa, ei voi muuta kuin suuresti huolestuttaa jokaista rehellistä ruotsalaista.
Mutta kun kaikki valtakunnan alamaiset ovat uskoneet hyvinvointinsa valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen helliin käsiin ja siksi odottavat niiltä apua, heti Jumalan jälkeen, emme mitenkään näin huolestuttavien olosuhteiden vallitessa voi olla tunteettomia tai hukata yhtäkään tilaisuutta hankkia kanssaveljillemme nopeaa ja varmaa apua, ellemme halua menettää nauttimaamme luottamusta ja antaa yhteisen hyvän vihollisille sitä iloa, että isänmaa käsissämme nääntyisi.
On kuitenkin olemassa useita keinoja tämän kaiken pahan vastustamiseksi, eikä yhtäkään niistä tule jättää käyttämättä, koska nyt niitä kaikkia tarvitaan. Koska osa niistä kuitenkin ylittää minun tietoni ja kykyni[2] sellaisissa asioissa, ilmoitan hyväntahtoisesti ainoastaan yhden, joka on aiemmin koeteltu ja luotettava.
Vuonna 1741 valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen ollessa koolla ilmaantui erityinen viljan hinnannousu ja pula, ja silloin säädyt pyysivät, että kuninkaallinen majesteetti yleisellä julistuksella sallisi sekä oman maan asukkaiden että ulkomaalaisten tuoda tiettynä ajanjaksona Suomeen ja Ruotsiin viljaa vierailla aluksilla samoilla ehdoilla kuin kotimaisilla aluksilla. Tämän kuninkaallinen majesteetti pani toimeen 12. helmikuuta samana vuonna2, ja sen seurauksena oli se siunattu hyöty, että viljaa tuotiin maahan huomattava määrä ja se myös myytiin melko kohtuulliseen hintaan.
Tästä syystä esitän nöyrimmin, että samanlainen määräys tulisi nyt pikaisesti antaa, ja sen tulisi olla voimassa ensi syksyyn Mikonpäivään3 asti.
Asia on käsitykseni mukaan melko tärkeä, eikä sitä ole syytä lainkaan lykätä. Hätä on nyt kaksinkertainen. Asiaa ei tee pakottavaksi ainoastaan viljanpuute, vaan vielä valitettavampaa on puute rahasta ja vekseleistä, joilla sitä voitaisiin ostaa ja tuoda maahan.
Pyydän siksi nöyrimmin herra puhemiestä4 ja arvoisaa säätyä suosiollisesti tukemaan tätä muistiotani ja lisäksi[3] pöytäkirjan otteella ilmoittamaan muille kunnioitettaville säädyille tällaisesta säädyn päätöksestä, ja lähetystön kautta5 suosittamaan asiaa nopeasti ratkaistavaksi.
Sellainen uutteruus isänmaan ja köyhien pelastamiseksi nälänhädältä, tulee tulevaisuudessa ja kaikista mahdollisista mullistuksista huolimatta vapauttamaan herra puhemiehen ja arvoisan säädyn soimauksilta laiminlyönnistä ja kylmäkiskoisuudesta valtakunnan nykyisessä ahdingossa. Tukholmassa 5. maaliskuuta [1766]
Roisto pettää isänmaansa
tai pahan aikeensa peittää
Sortaa köyhää, suojaa rikasta
rikkoo hyveen kaarta vastaan.
Kunnia jaloille sieluille,
jotka vapauden puolesta uskaltavat kaiken
Pakon ja vallattomuuden pitävät kurissa
eivät ole ostettavissa paltulla6.
Hillitsevät vallattomuuden,
eivät koskaan tahraa viattomuuden vaatetta
eivät koskaan muuta luonnettaan[4]
[?]kuin että hinta köyhille korotetaan kaikkein korkeimmaksi.7
Esitän siis nöyrällä kunnioituksella, jos korkea-arvoinen sääty pitää samanlaista ratkaisua erittäin tarpeellisena, että se otetaan ensi Mikon päivään asti käyttöön, ja tiedottaa siksi pöytäkirjan otteella tästä päätöksestään heti muille kunnioitettaville säädyille, ja myös lähetystön kautta tuo asian esille, jotta se ratkaistaisiin nopeasti.
Sellainen ihmisrakkaus ja hellyys köyhien pelastamiseksi nälänhädältä, tekee parhaiten kunniaa korkea-arvoiselle säädylle, ja tulee tulevaisuudessa ja kaikista mahdollisista mullistuksista huolimatta vapauttamaan meidät soimauksilta laiminlyönnistä ja kylmäkiskoisuudesta valtakunnan nykyisessä ahdingossa.
Suom. Veli-Matti Pussinen
[1]
Ödmiukt Memor[ial]
Den Pe[n]ninge brist som öfwer alt tryc[k]er Rikets undersåtare, och det excessi[ve]8 pris, som spannemål och andra matwaror icke destå mindre äro upstegrade til, samt en allmän saknad på wäxlar för dem som wilja införskrifwa9 någon spannemål kunna ei annat än sätta Hwar redlig Swensk i yttersta bekymmer.
Men som samtelige Rikets undersåtare anförtrodt sin wälfärd i Riksens Högl. Ständers ömma händer, och följachteligen af dem äfwen näst gud wänta undsättning, är för oss ingalunda tid at i så bekymmersamma omständigheter wara känslolösa eller låta något tilfälle gå förbij, at skaffa wåra Medbröder en snar och säker undsättning, om wij ei wilja göra oss förlustige10 det förtroende wij åtnutit, och lemna det allmännas fiender den glädie, at foster landet under wåra händer skulle försmächta.11
Flera medel gifwas wäl at mota alt detta onda, af hwilcka inga böra försummas, ty nu behöfwas de allesamma[n.] Men som en del af dem öfwerträffa min insigt och styrcka i[2] dylika ärender, wil jag [i] bästa wälmening allenast [upgifwa] ett såsom tilförene12 försökt och på[lite]ligit.
År 1741: Då under Riksens Högl. St[änders] sammanwaru en märckelig13 dyrhet och brist på spannemål sig yppade anmodade Riksens Ständer Kongl. Maij:stt at til en wiss tid genom en allmän publication tilstädia14 så in- som Utlänske at på främmande fartyg, med samma hwilckor som på inländske få införa Spannemål, til finland och Swerige, som af Kongl. Maij:stt under d:n 12 Febr. samma år sattes i wärkställighet.15 Hwilcket medförde [d]en wälsignade nyttan, at ei allenast en ansenlig myckenhet spannemål föll in,16 utan äfwen såldes til ganska civilt17 pris.
I anledning hwaraf jag ödmiukel. underställer, om icke ett lika dant på bud nu med det aldra första borde utfärdas, som skulle wara til Michaeli tid18 nästinstundande höst.
Saken är i min tancka ganska angelägen, och tål ei minsta upskof. Nöden är nu dubbel. Det är ei [a]ll[e]nast brist på spannemål, som gör saken nödig utan det som än beklageligare är brist på penningar eller wäxlar at köpa och införskrifwa med.
Jag anhåller derföre ödmiukeligen H:r Taleman19 och Hederwärda Ståndet täktes ei allenast til detta mitt Memorial s[i]tt gunstiga bijfall lämna, utan ock gen[om][3] extractum protocolli,20 ett sådant Ståndets beslut de öfr[iga re]spective Stånden [m]eddela [och ge]nom en Deputation21 må[le]t til sky[nd]samt afgörande recommend[era.]
Sådan nijt för Fädernes l[an]dets och den fattigas räddning från Hunger[s]nöd skal i en framtid och ehwad wälfningar ock kunde existera befria Herr Taleman och det Hede[rw]ärda Ståndet för tilmälen22 af försummelse och kallsinnighet i Rikets närwarande betrykta ti[ls]tånd. Stockholm d:n 5 Mart[ii 1766]
Skiälm23 som Foster landet swiker
eller döljer någon skalck24
Trampar arma25 skyddar riker
träder öfwer dygdens balck.
Ädla siälars äreminne
som för frihet wåga alt
Twång och sielfs wåld hålla inne
och ei köpas för en palt.26
Tygla sielfswåld,
aldrig söla27 oskulds linne
aldrig ändra sin gestalt.28 [4]
[?]än at priset för den fattiga updyrckas29 til det h[ög]sta.30
Ja[g] underställer altså wördsammast o[m] Högwördiga Ståndet finner ett lijkadant expedient31 wara högst nödigt, att till instundande Mikaelis dag widtaga, och derföre ei allenast genom extractum Protocolli detta sitt beslut med de öfriga respective Stånden straxt communicera, utan ock genom Deputation [m]ålet til skyndsamt afgörande anmäla.
Sådan Mennisko kärlek och ömhet för den fattigas räddning från Hungers nöd, Hedrar bäst Högwördi[ga Stå]ndet, och skall i en framtid ehwad wälfni[ngar] och kunde existera befria oss från tilmälen af försummelse och kallsinnighet i Rikets närwarande betrykta tilstånd.
[1]
Nöyrä muistio
Rahanpuute, joka kaikkialla painaa valtakunnan alamaisia, ja siitä huolimatta kohtuuttoman korkeiksi nousseet viljan ja muiden ruokatavaroiden hinnat, sekä yleinen vekseleiden32 puute niiden keskuudessa, jotka haluavat tuoda maahan viljaa, ei voi muuta kuin suuresti huolestuttaa jokaista rehellistä ruotsalaista.
Mutta kun kaikki valtakunnan alamaiset ovat uskoneet hyvinvointinsa valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen helliin käsiin ja siksi odottavat niiltä apua, heti Jumalan jälkeen, emme mitenkään näin huolestuttavien olosuhteiden vallitessa voi olla tunteettomia tai hukata yhtäkään tilaisuutta hankkia kanssaveljillemme nopeaa ja varmaa apua, ellemme halua menettää nauttimaamme luottamusta ja antaa yhteisen hyvän vihollisille sitä iloa, että isänmaa käsissämme nääntyisi.
On kuitenkin olemassa useita keinoja tämän kaiken pahan vastustamiseksi, eikä yhtäkään niistä tule jättää käyttämättä, koska nyt niitä kaikkia tarvitaan. Koska osa niistä kuitenkin ylittää minun tietoni ja kykyni[2] sellaisissa asioissa, ilmoitan hyväntahtoisesti ainoastaan yhden, joka on aiemmin koeteltu ja luotettava.
Vuonna 1741 valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen ollessa koolla ilmaantui erityinen viljan hinnannousu ja pula, ja silloin säädyt pyysivät, että kuninkaallinen majesteetti yleisellä julistuksella sallisi sekä oman maan asukkaiden että ulkomaalaisten tuoda tiettynä ajanjaksona Suomeen ja Ruotsiin viljaa vierailla aluksilla samoilla ehdoilla kuin kotimaisilla aluksilla. Tämän kuninkaallinen majesteetti pani toimeen 12. helmikuuta samana vuonna33, ja sen seurauksena oli se siunattu hyöty, että viljaa tuotiin maahan huomattava määrä ja se myös myytiin melko kohtuulliseen hintaan.
Tästä syystä esitän nöyrimmin, että samanlainen määräys tulisi nyt pikaisesti antaa, ja sen tulisi olla voimassa ensi syksyyn Mikonpäivään34 asti.
Asia on käsitykseni mukaan melko tärkeä, eikä sitä ole syytä lainkaan lykätä. Hätä on nyt kaksinkertainen. Asiaa ei tee pakottavaksi ainoastaan viljanpuute, vaan vielä valitettavampaa on puute rahasta ja vekseleistä, joilla sitä voitaisiin ostaa ja tuoda maahan.
Pyydän siksi nöyrimmin herra puhemiestä35 ja arvoisaa säätyä suosiollisesti tukemaan tätä muistiotani ja lisäksi[3] pöytäkirjan otteella ilmoittamaan muille kunnioitettaville säädyille tällaisesta säädyn päätöksestä, ja lähetystön kautta36 suosittamaan asiaa nopeasti ratkaistavaksi.
Sellainen uutteruus isänmaan ja köyhien pelastamiseksi nälänhädältä, tulee tulevaisuudessa ja kaikista mahdollisista mullistuksista huolimatta vapauttamaan herra puhemiehen ja arvoisan säädyn soimauksilta laiminlyönnistä ja kylmäkiskoisuudesta valtakunnan nykyisessä ahdingossa. Tukholmassa 5. maaliskuuta [1766]
Roisto pettää isänmaansa
tai pahan aikeensa peittää
Sortaa köyhää, suojaa rikasta
rikkoo hyveen kaarta vastaan.
Kunnia jaloille sieluille,
jotka vapauden puolesta uskaltavat kaiken
Pakon ja vallattomuuden pitävät kurissa
eivät ole ostettavissa paltulla37.
Hillitsevät vallattomuuden,
eivät koskaan tahraa viattomuuden vaatetta
eivät koskaan muuta luonnettaan[4]
[?]kuin että hinta köyhille korotetaan kaikkein korkeimmaksi.38
Esitän siis nöyrällä kunnioituksella, jos korkea-arvoinen sääty pitää samanlaista ratkaisua erittäin tarpeellisena, että se otetaan ensi Mikon päivään asti käyttöön, ja tiedottaa siksi pöytäkirjan otteella tästä päätöksestään heti muille kunnioitettaville säädyille, ja myös lähetystön kautta tuo asian esille, jotta se ratkaistaisiin nopeasti.
Sellainen ihmisrakkaus ja hellyys köyhien pelastamiseksi nälänhädältä, tekee parhaiten kunniaa korkea-arvoiselle säädylle, ja tulee tulevaisuudessa ja kaikista mahdollisista mullistuksista huolimatta vapauttamaan meidät soimauksilta laiminlyönnistä ja kylmäkiskoisuudesta valtakunnan nykyisessä ahdingossa.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
[1]
Ödmiukt Memor[ial]
Den Pe[n]ninge brist som öfwer alt tryc[k]er Rikets undersåtare, och det excessi[ve]39 pris, som spannemål och andra matwaror icke destå mindre äro upstegrade til, samt en allmän saknad på wäxlar för dem som wilja införskrifwa40 någon spannemål kunna ei annat än sätta Hwar redlig Swensk i yttersta bekymmer.
Men som samtelige Rikets undersåtare anförtrodt sin wälfärd i Riksens Högl. Ständers ömma händer, och följachteligen af dem äfwen näst gud wänta undsättning, är för oss ingalunda tid at i så bekymmersamma omständigheter wara känslolösa eller låta något tilfälle gå förbij, at skaffa wåra Medbröder en snar och säker undsättning, om wij ei wilja göra oss förlustige41 det förtroende wij åtnutit, och lemna det allmännas fiender den glädie, at foster landet under wåra händer skulle försmächta.42
Flera medel gifwas wäl at mota alt detta onda, af hwilcka inga böra försummas, ty nu behöfwas de allesamma[n.] Men som en del af dem öfwerträffa min insigt och styrcka i[2] dylika ärender, wil jag [i] bästa wälmening allenast [upgifwa] ett såsom tilförene43 försökt och på[lite]ligit.
År 1741: Då under Riksens Högl. St[änders] sammanwaru en märckelig44 dyrhet och brist på spannemål sig yppade anmodade Riksens Ständer Kongl. Maij:stt at til en wiss tid genom en allmän publication tilstädia45 så in- som Utlänske at på främmande fartyg, med samma hwilckor som på inländske få införa Spannemål, til finland och Swerige, som af Kongl. Maij:stt under d:n 12 Febr. samma år sattes i wärkställighet.46 Hwilcket medförde [d]en wälsignade nyttan, at ei allenast en ansenlig myckenhet spannemål föll in,47 utan äfwen såldes til ganska civilt48 pris.
I anledning hwaraf jag ödmiukel. underställer, om icke ett lika dant på bud nu med det aldra första borde utfärdas, som skulle wara til Michaeli tid49 nästinstundande höst.
Saken är i min tancka ganska angelägen, och tål ei minsta upskof. Nöden är nu dubbel. Det är ei [a]ll[e]nast brist på spannemål, som gör saken nödig utan det som än beklageligare är brist på penningar eller wäxlar at köpa och införskrifwa med.
Jag anhåller derföre ödmiukeligen H:r Taleman50 och Hederwärda Ståndet täktes ei allenast til detta mitt Memorial s[i]tt gunstiga bijfall lämna, utan ock gen[om][3] extractum protocolli,51 ett sådant Ståndets beslut de öfr[iga re]spective Stånden [m]eddela [och ge]nom en Deputation52 må[le]t til sky[nd]samt afgörande recommend[era.]
Sådan nijt för Fädernes l[an]dets och den fattigas räddning från Hunger[s]nöd skal i en framtid och ehwad wälfningar ock kunde existera befria Herr Taleman och det Hede[rw]ärda Ståndet för tilmälen53 af försummelse och kallsinnighet i Rikets närwarande betrykta ti[ls]tånd. Stockholm d:n 5 Mart[ii 1766]
Skiälm54 som Foster landet swiker
eller döljer någon skalck55
Trampar arma56 skyddar riker
träder öfwer dygdens balck.
Ädla siälars äreminne
som för frihet wåga alt
Twång och sielfs wåld hålla inne
och ei köpas för en palt.57
Tygla sielfswåld,
aldrig söla58 oskulds linne
aldrig ändra sin gestalt.59 [4]
[?]än at priset för den fattiga updyrckas60 til det h[ög]sta.61
Ja[g] underställer altså wördsammast o[m] Högwördiga Ståndet finner ett lijkadant expedient62 wara högst nödigt, att till instundande Mikaelis dag widtaga, och derföre ei allenast genom extractum Protocolli detta sitt beslut med de öfriga respective Stånden straxt communicera, utan ock genom Deputation [m]ålet til skyndsamt afgörande anmäla.
Sådan Mennisko kärlek och ömhet för den fattigas räddning från Hungers nöd, Hedrar bäst Högwördi[ga Stå]ndet, och skall i en framtid ehwad wälfni[ngar] och kunde existera befria oss från tilmälen af försummelse och kallsinnighet i Rikets närwarande betrykta tilstånd.
[1]
Nöyrä muistio
Rahanpuute, joka kaikkialla painaa valtakunnan alamaisia, ja siitä huolimatta kohtuuttoman korkeiksi nousseet viljan ja muiden ruokatavaroiden hinnat, sekä yleinen vekseleiden63 puute niiden keskuudessa, jotka haluavat tuoda maahan viljaa, ei voi muuta kuin suuresti huolestuttaa jokaista rehellistä ruotsalaista.
Mutta kun kaikki valtakunnan alamaiset ovat uskoneet hyvinvointinsa valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen helliin käsiin ja siksi odottavat niiltä apua, heti Jumalan jälkeen, emme mitenkään näin huolestuttavien olosuhteiden vallitessa voi olla tunteettomia tai hukata yhtäkään tilaisuutta hankkia kanssaveljillemme nopeaa ja varmaa apua, ellemme halua menettää nauttimaamme luottamusta ja antaa yhteisen hyvän vihollisille sitä iloa, että isänmaa käsissämme nääntyisi.
On kuitenkin olemassa useita keinoja tämän kaiken pahan vastustamiseksi, eikä yhtäkään niistä tule jättää käyttämättä, koska nyt niitä kaikkia tarvitaan. Koska osa niistä kuitenkin ylittää minun tietoni ja kykyni[2] sellaisissa asioissa, ilmoitan hyväntahtoisesti ainoastaan yhden, joka on aiemmin koeteltu ja luotettava.
Vuonna 1741 valtakunnan korkea-arvoisten säätyjen ollessa koolla ilmaantui erityinen viljan hinnannousu ja pula, ja silloin säädyt pyysivät, että kuninkaallinen majesteetti yleisellä julistuksella sallisi sekä oman maan asukkaiden että ulkomaalaisten tuoda tiettynä ajanjaksona Suomeen ja Ruotsiin viljaa vierailla aluksilla samoilla ehdoilla kuin kotimaisilla aluksilla. Tämän kuninkaallinen majesteetti pani toimeen 12. helmikuuta samana vuonna64, ja sen seurauksena oli se siunattu hyöty, että viljaa tuotiin maahan huomattava määrä ja se myös myytiin melko kohtuulliseen hintaan.
Tästä syystä esitän nöyrimmin, että samanlainen määräys tulisi nyt pikaisesti antaa, ja sen tulisi olla voimassa ensi syksyyn Mikonpäivään65 asti.
Asia on käsitykseni mukaan melko tärkeä, eikä sitä ole syytä lainkaan lykätä. Hätä on nyt kaksinkertainen. Asiaa ei tee pakottavaksi ainoastaan viljanpuute, vaan vielä valitettavampaa on puute rahasta ja vekseleistä, joilla sitä voitaisiin ostaa ja tuoda maahan.
Pyydän siksi nöyrimmin herra puhemiestä66 ja arvoisaa säätyä suosiollisesti tukemaan tätä muistiotani ja lisäksi[3] pöytäkirjan otteella ilmoittamaan muille kunnioitettaville säädyille tällaisesta säädyn päätöksestä, ja lähetystön kautta67 suosittamaan asiaa nopeasti ratkaistavaksi.
Sellainen uutteruus isänmaan ja köyhien pelastamiseksi nälänhädältä, tulee tulevaisuudessa ja kaikista mahdollisista mullistuksista huolimatta vapauttamaan herra puhemiehen ja arvoisan säädyn soimauksilta laiminlyönnistä ja kylmäkiskoisuudesta valtakunnan nykyisessä ahdingossa. Tukholmassa 5. maaliskuuta [1766]
Roisto pettää isänmaansa
tai pahan aikeensa peittää
Sortaa köyhää, suojaa rikasta
rikkoo hyveen kaarta vastaan.
Kunnia jaloille sieluille,
jotka vapauden puolesta uskaltavat kaiken
Pakon ja vallattomuuden pitävät kurissa
eivät ole ostettavissa paltulla68.
Hillitsevät vallattomuuden,
eivät koskaan tahraa viattomuuden vaatetta
eivät koskaan muuta luonnettaan[4]
[?]kuin että hinta köyhille korotetaan kaikkein korkeimmaksi.69
Esitän siis nöyrällä kunnioituksella, jos korkea-arvoinen sääty pitää samanlaista ratkaisua erittäin tarpeellisena, että se otetaan ensi Mikon päivään asti käyttöön, ja tiedottaa siksi pöytäkirjan otteella tästä päätöksestään heti muille kunnioitettaville säädyille, ja myös lähetystön kautta tuo asian esille, jotta se ratkaistaisiin nopeasti.
Sellainen ihmisrakkaus ja hellyys köyhien pelastamiseksi nälänhädältä, tekee parhaiten kunniaa korkea-arvoiselle säädylle, ja tulee tulevaisuudessa ja kaikista mahdollisista mullistuksista huolimatta vapauttamaan meidät soimauksilta laiminlyönnistä ja kylmäkiskoisuudesta valtakunnan nykyisessä ahdingossa.
Suom. Veli-Matti Pussinen
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso:
Seuraava jakso:
paikat: Kindin kihlakunta Länsi-Götanmaa Ruotsi Suomi
Henkilöt: Hansson, Josef
Raamatunkohdat:
Aiheet: