Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 6
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 8
§ 7
Tässä onkin aihetta kysyä edelleen, kuka mahtaa olla sen todellinen tekijä, kun se kuitenkin on saanut suojakseen apostolien yleisesti kunnioitetun nimen. Kristikunnan varhaisimpien aikojen tapahtumia käsittelevät kirjailijat eivät tätä asiaa millään tavoin selvitä, mutta kaikesta, mitä heiltä voidaan tästä asiasta saada selville, nähdään selvästi, ettei tämä uskontunnustus ollut kenenkään yksittäisen kirjoittajan tuotos, sillä sitä on eri aikoina ja eri paikoissa muuteltu ja lisäilty hyvin paljon. Näyttääkin todennäköiseltä, että jo apostolien aikana tai pian heidän jälkeensä varttuneempien kaste aloitettiin lyhyellä tunnustuksella, että he uskovat Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mutta alkuseurakunnassa syntyneiden harhaoppien vuoksi103 puhdasoppiset ja oikein uskovat ovat sittemmin tehneet siihen erilaisia lisäyksiä, jotka kristinuskon tunnustajaksi haluavan piti hyväksyä, ennen kuin hänet kasteen sakramentissa otettiin seurakunnan yhteyteen. Tämä siksi, että apostolinen usko tällä tavoin voisi säilyttää alkuperäisen puhtautensa.*) Siksi myös meidän evankelisen uskomme tunnustajat ovat asettaneet tämän apostolisen uskon etusijalle eri uskontunnustustensa joukossa, jotta heidän vastustajansa näkisivät, etteivät he ole muuttuneet toisenlaisiksi kuin ensimmäisen alkuseurakunnan uskovat, jotka noudattivat uskollisesti apostolien opetusta1 Ap. t. 2:42. Tämän apostolisen uskon asettaa myös autuas tohtori Luther katekismuksensa toisessa pääkappaleessa meidän uskomme perustaksi, ja selvittää sitä kolmessa eri kappaleessa. Perusteluksi siihen paikkaan, jonka hän niille katekismuksessaan antaa, siis että ne ovat sen toinen pääkappale ja ne seuraavat heti Jumalan kymmenen käskyn jälkeen, hän itse Isossa katekismuksessaan ilmoittaa sen, että kun me laissa näemme kirjoitettuna meitä koskevat velvollisuudet, niin uskon kappaleet näyttävät, mitä hyvää olemme saaneet ja mitä vielä voimme toivoa Jumalaltamme. Laki esittää velvollisuutemme, mutta uskon kappaleet104 antavat meille kyvyn noudattaa niitä. Ensimmäinen kappale on tänään Jumalan armosta huomiomme kohteena. Aihe on yhtä laaja kuin tärkeäkin, joten pyydän rakkaiden kuulijoideni kärsivällisyyttä. Mutta Sinun edessäsi, sinä suuri ja kolmiyhteinen Jumala, kumarrun tomuun ja pyydän armoa, niin että saan oppia tietämään ja oikein selittämään, kehen minä uskon, ja että tämä usko palaisi oikealla tavalla minun ja kuulijoideni sydämissä. Isä meidän jne.
Teksti. Apostolinen uskontunnustus.
Ensimmäinen uskonkohta
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.
Mitä se on?
Uskon, että Jumala on luonut minut jne.
*) Katso Petrum Kingium: Historia Symboli Apostolici, luvut II–VI.2
§. 7.
Härvid frågas vidare med skäl; hvem må då vara des rätta uphofsman, då den likväl kunnat tilvinna sig skygd af Apostlarnas allmänt vördade namn? Författare af de första tidevarfvens händelser i Christenheten utreda ingalunda detta, men af alt hvad af dem i detta ämne kan finnas, ser man tydeligen, at denna tros bekännelse ingalunda varit någon ensam författares foster, emedan den på olika tider och orter finnes vara altför olika ändrad och tilökt, och synes troligast at den redan vid til år komnas döpelse blifvit i Apostlarnas tid eller straxt derefter börjad med en kort bekännelse, at de trodde på Gud Fader, Son och den Heliga Anda, men at den sedan blifvit i anseende til irriga meningar, som upkommo i den första försam103lingen, tid efter annan förökt af de renläriga och rättrogna med en eller annan tilsatts, den de, som ville antaga den Christna läran, skulle ärkänna, innan de släptes til Församlingens gemenskap genom Döpelsens Sacrament; på det den Apostoliska läran derigenom kunde bibehållas i sin första renhet *). Derföre hafva ock vår Evangeliska Tros bekännare stält denna Apostoliska tron främst ibland sina tros-bekännelser, at deras motståndare måtte se, det de blifvit icke annorlunda än den första församlingens trogne stadigt ståndande uti Apostlarnas lärdom Ap. G. 2:42. Denna Apostoliska tro har äfven den salige Doct. Luther i andra hufvudstycket lagt til grund för vår tros byggnad i sin Cateches, den han i trenne särskilte articlar tydeligen förklarar. Orsaken til de rum han gifvit dem i Catechesen, nemligen at de utgöra andra hufvudstycket deruti, eller följa straxt på Tio Guds bud, upgifver han sjelf i sin större Cateches vara den, at då vi i Lagen fått oss våra plikter föreskrefna, visa trones artiklar hvad godt vi undfått och än hafva at hoppas af vår Gud. Lagen beskrifver oss våra skyldigheter, men trones ar104tiklar gifva förmåga at iakttaga dem. Den första artiklen skal i dag genom Guds nåd syslosätta vår upmärksamhet. Ämnet är icke mindre vidsträkt än vigtigt, derföre anhåller jag hos mina k. åhörare om tålamod. Men för Dig Du store och Treenige Gud böjer jag mig i stoftet och beder om nåd, at få lära i dag veta och rätt förklara på hvem jag tror och at denna tro måtte blifva rätt brinnande i mit och mina åhörares hjertan! Fader vår &c.
Texten. Then Apostoliska Tron.
Första Artiklen.
Jag tror på Gud Fader Alsmägtigan, Himmelens och Jordenes Skapare.
Hvad är det?
Jag tror at Gud hafver mig skapat och &c.3
*) vide4 Petrum Kingium in historia Symboli Apostolici, Cap II, III, IV, V & VI.5
§ 7
Tässä onkin aihetta kysyä edelleen, kuka mahtaa olla sen todellinen tekijä, kun se kuitenkin on saanut suojakseen apostolien yleisesti kunnioitetun nimen. Kristikunnan varhaisimpien aikojen tapahtumia käsittelevät kirjailijat eivät tätä asiaa millään tavoin selvitä, mutta kaikesta, mitä heiltä voidaan tästä asiasta saada selville, nähdään selvästi, ettei tämä uskontunnustus ollut kenenkään yksittäisen kirjoittajan tuotos, sillä sitä on eri aikoina ja eri paikoissa muuteltu ja lisäilty hyvin paljon. Näyttääkin todennäköiseltä, että jo apostolien aikana tai pian heidän jälkeensä varttuneempien kaste aloitettiin lyhyellä tunnustuksella, että he uskovat Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mutta alkuseurakunnassa syntyneiden harhaoppien vuoksi103 puhdasoppiset ja oikein uskovat ovat sittemmin tehneet siihen erilaisia lisäyksiä, jotka kristinuskon tunnustajaksi haluavan piti hyväksyä, ennen kuin hänet kasteen sakramentissa otettiin seurakunnan yhteyteen. Tämä siksi, että apostolinen usko tällä tavoin voisi säilyttää alkuperäisen puhtautensa.*) Siksi myös meidän evankelisen uskomme tunnustajat ovat asettaneet tämän apostolisen uskon etusijalle eri uskontunnustustensa joukossa, jotta heidän vastustajansa näkisivät, etteivät he ole muuttuneet toisenlaisiksi kuin ensimmäisen alkuseurakunnan uskovat, jotka noudattivat uskollisesti apostolien opetusta6 Ap. t. 2:42. Tämän apostolisen uskon asettaa myös autuas tohtori Luther katekismuksensa toisessa pääkappaleessa meidän uskomme perustaksi, ja selvittää sitä kolmessa eri kappaleessa. Perusteluksi siihen paikkaan, jonka hän niille katekismuksessaan antaa, siis että ne ovat sen toinen pääkappale ja ne seuraavat heti Jumalan kymmenen käskyn jälkeen, hän itse Isossa katekismuksessaan ilmoittaa sen, että kun me laissa näemme kirjoitettuna meitä koskevat velvollisuudet, niin uskon kappaleet näyttävät, mitä hyvää olemme saaneet ja mitä vielä voimme toivoa Jumalaltamme. Laki esittää velvollisuutemme, mutta uskon kappaleet104 antavat meille kyvyn noudattaa niitä. Ensimmäinen kappale on tänään Jumalan armosta huomiomme kohteena. Aihe on yhtä laaja kuin tärkeäkin, joten pyydän rakkaiden kuulijoideni kärsivällisyyttä. Mutta Sinun edessäsi, sinä suuri ja kolmiyhteinen Jumala, kumarrun tomuun ja pyydän armoa, niin että saan oppia tietämään ja oikein selittämään, kehen minä uskon, ja että tämä usko palaisi oikealla tavalla minun ja kuulijoideni sydämissä. Isä meidän jne.
Teksti. Apostolinen uskontunnustus.
Ensimmäinen uskonkohta
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.
Mitä se on?
Uskon, että Jumala on luonut minut jne.
*) Katso Petrum Kingium: Historia Symboli Apostolici, luvut II–VI.7
Unfortunately this content isn't available in English
§. 7.
Härvid frågas vidare med skäl; hvem må då vara des rätta uphofsman, då den likväl kunnat tilvinna sig skygd af Apostlarnas allmänt vördade namn? Författare af de första tidevarfvens händelser i Christenheten utreda ingalunda detta, men af alt hvad af dem i detta ämne kan finnas, ser man tydeligen, at denna tros bekännelse ingalunda varit någon ensam författares foster, emedan den på olika tider och orter finnes vara altför olika ändrad och tilökt, och synes troligast at den redan vid til år komnas döpelse blifvit i Apostlarnas tid eller straxt derefter börjad med en kort bekännelse, at de trodde på Gud Fader, Son och den Heliga Anda, men at den sedan blifvit i anseende til irriga meningar, som upkommo i den första försam103lingen, tid efter annan förökt af de renläriga och rättrogna med en eller annan tilsatts, den de, som ville antaga den Christna läran, skulle ärkänna, innan de släptes til Församlingens gemenskap genom Döpelsens Sacrament; på det den Apostoliska läran derigenom kunde bibehållas i sin första renhet *). Derföre hafva ock vår Evangeliska Tros bekännare stält denna Apostoliska tron främst ibland sina tros-bekännelser, at deras motståndare måtte se, det de blifvit icke annorlunda än den första församlingens trogne stadigt ståndande uti Apostlarnas lärdom Ap. G. 2:42. Denna Apostoliska tro har äfven den salige Doct. Luther i andra hufvudstycket lagt til grund för vår tros byggnad i sin Cateches, den han i trenne särskilte articlar tydeligen förklarar. Orsaken til de rum han gifvit dem i Catechesen, nemligen at de utgöra andra hufvudstycket deruti, eller följa straxt på Tio Guds bud, upgifver han sjelf i sin större Cateches vara den, at då vi i Lagen fått oss våra plikter föreskrefna, visa trones artiklar hvad godt vi undfått och än hafva at hoppas af vår Gud. Lagen beskrifver oss våra skyldigheter, men trones ar104tiklar gifva förmåga at iakttaga dem. Den första artiklen skal i dag genom Guds nåd syslosätta vår upmärksamhet. Ämnet är icke mindre vidsträkt än vigtigt, derföre anhåller jag hos mina k. åhörare om tålamod. Men för Dig Du store och Treenige Gud böjer jag mig i stoftet och beder om nåd, at få lära i dag veta och rätt förklara på hvem jag tror och at denna tro måtte blifva rätt brinnande i mit och mina åhörares hjertan! Fader vår &c.
Texten. Then Apostoliska Tron.
Första Artiklen.
Jag tror på Gud Fader Alsmägtigan, Himmelens och Jordenes Skapare.
Hvad är det?
Jag tror at Gud hafver mig skapat och &c.8
*) vide9 Petrum Kingium in historia Symboli Apostolici, Cap II, III, IV, V & VI.10
§ 7
Tässä onkin aihetta kysyä edelleen, kuka mahtaa olla sen todellinen tekijä, kun se kuitenkin on saanut suojakseen apostolien yleisesti kunnioitetun nimen. Kristikunnan varhaisimpien aikojen tapahtumia käsittelevät kirjailijat eivät tätä asiaa millään tavoin selvitä, mutta kaikesta, mitä heiltä voidaan tästä asiasta saada selville, nähdään selvästi, ettei tämä uskontunnustus ollut kenenkään yksittäisen kirjoittajan tuotos, sillä sitä on eri aikoina ja eri paikoissa muuteltu ja lisäilty hyvin paljon. Näyttääkin todennäköiseltä, että jo apostolien aikana tai pian heidän jälkeensä varttuneempien kaste aloitettiin lyhyellä tunnustuksella, että he uskovat Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Mutta alkuseurakunnassa syntyneiden harhaoppien vuoksi103 puhdasoppiset ja oikein uskovat ovat sittemmin tehneet siihen erilaisia lisäyksiä, jotka kristinuskon tunnustajaksi haluavan piti hyväksyä, ennen kuin hänet kasteen sakramentissa otettiin seurakunnan yhteyteen. Tämä siksi, että apostolinen usko tällä tavoin voisi säilyttää alkuperäisen puhtautensa.*) Siksi myös meidän evankelisen uskomme tunnustajat ovat asettaneet tämän apostolisen uskon etusijalle eri uskontunnustustensa joukossa, jotta heidän vastustajansa näkisivät, etteivät he ole muuttuneet toisenlaisiksi kuin ensimmäisen alkuseurakunnan uskovat, jotka noudattivat uskollisesti apostolien opetusta11 Ap. t. 2:42. Tämän apostolisen uskon asettaa myös autuas tohtori Luther katekismuksensa toisessa pääkappaleessa meidän uskomme perustaksi, ja selvittää sitä kolmessa eri kappaleessa. Perusteluksi siihen paikkaan, jonka hän niille katekismuksessaan antaa, siis että ne ovat sen toinen pääkappale ja ne seuraavat heti Jumalan kymmenen käskyn jälkeen, hän itse Isossa katekismuksessaan ilmoittaa sen, että kun me laissa näemme kirjoitettuna meitä koskevat velvollisuudet, niin uskon kappaleet näyttävät, mitä hyvää olemme saaneet ja mitä vielä voimme toivoa Jumalaltamme. Laki esittää velvollisuutemme, mutta uskon kappaleet104 antavat meille kyvyn noudattaa niitä. Ensimmäinen kappale on tänään Jumalan armosta huomiomme kohteena. Aihe on yhtä laaja kuin tärkeäkin, joten pyydän rakkaiden kuulijoideni kärsivällisyyttä. Mutta Sinun edessäsi, sinä suuri ja kolmiyhteinen Jumala, kumarrun tomuun ja pyydän armoa, niin että saan oppia tietämään ja oikein selittämään, kehen minä uskon, ja että tämä usko palaisi oikealla tavalla minun ja kuulijoideni sydämissä. Isä meidän jne.
Teksti. Apostolinen uskontunnustus.
Ensimmäinen uskonkohta
Minä uskon Jumalaan, Isään, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan.
Mitä se on?
Uskon, että Jumala on luonut minut jne.
*) Katso Petrum Kingium: Historia Symboli Apostolici, luvut II–VI.12
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 6
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 8
paikat:
Henkilöt: King, Peter (Petrum Kingium) Luther, Martti
Raamatunkohdat:
Aiheet: