Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 4
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 6
§ 5
Sitä on vanhoista ajoista saakka98 useiden muiden nimitysten ohella kutsuttu uskoksi tai uskontunnustukseksi, koska se sisältää tärkeät pääopit, jotka ensimmäiset kristityt tunnustivat Pyhästä Kolminaisuudesta ja sen hyvistä teoista. Se on kuitenkin saanut, ensiksi epäilemättä idän kirkossa, myös nimen symbolum, joka varsinaisesti tarkoittaa tunnusmerkkiä tai tunnusta, jolla Kristuksen opin oikeat tunnustajat, Kristuksen hengelliset soturit, voitaisiin erottaa sekä juutalaisista että pakanoista.
Jeesuksen ensimmäisille sananviejille ei opetettu tarkasti hänen pyhää oppiaan vain hänen omassa koulussaan, vaan helluntaina, hänen taivaaseenastumisensa jälkeen, ja siitä lähtien myöhemminkin, Pyhä Henki opetti heille kaikki autuuden oppiimme kuuluvat tarvittavat kappaleet, eivätkä he jättäneet huomiotta mestarinsa käskyä Mark. 16:15 todella saarnata evankeliumia, kun he apostoli Paavalin tavoin uskollisesti julistivat kuulijoilleen kaikkea Jumalan tahtoa1 Ap. t. 20:27 yhtä väsymättömästi ja uutterasti kuin sama apostoli opetti rakkaalle Timoteukselle: astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan 2. Tim. 4:2. Mutta kun kristinusko levisi nopeasti miljoonien juutalaisten ja pakanoiden keskuuteen ja tämän opin tunnustajat vaikeimpienkin vainojen aikana saivat osakseen yleistä rakkautta, mistä jo Luukas99 tiesi kertoa Ap. t. 5:13, ja kun ei enää ollut mahdollista, että kaikille tämän nimen omaksuneille olisi ehditty niin tarkoin opettaa Jeesuksen opin pääkappaleita, niin tapahtui niinkin, että pakanat, jotka eivät tunteneet sen paremmin Jumalaa kuin Kristustakaan, pujahtivat kristittyjen joukkoon. Samoin monet ympärileikatut,2 jotka eivät olleet vastaanottaneet opetusta Kristuksen opissa, saati sitten omaksuneet tätä oppia, lähtivät aineellisen palkkion toivossa pakanoiden keskuuteen esittäytyen Kristuksen lähettiläiksi ja saarnaten hänestä, mutta vailla mitään järjestystä ja yhtenäisyyttä. Sellainen ei voinut muuta kuin herättää uskovien huomiota ja kaksinkertaistaa heidän halunsa saada tarkempaa opetusta ja ottaa käyttöön uskontunnustus merkkinä, jonka avulla he voisivat tunnistaa toisensa ja sulkea pois kaikki tämän kalliin nimen alle kätkeytyvät juutalaiset ja pakanat. *) Tämä uskontunnustus kaikkien pitäisi tuntea ja hyväksyä ennen kuin heidät voitaisiin kasteen sakramentissa ottaa seurakunnan yhteyteen.
*) Ruffinus exposit. in symb. Apostol. s. 154.3 Vrt. Gerhard Johannes Vossius: De tribus symbolis, Dissert. 1 § 18 ja seuraavat4 sekä Johann Franz Buddeus, Isagog. ad Theol. universam 2. kirja, 2. luku § 1.5
§. 5.
Den har ifrån äldre tider tilbaka, ut98om åtskilliga andra namn blifvit kallad Tro, eller Trosbekännelse, emedan den innefattar vigtiga Hufvud läror, som de förste Christne bekände om den Helige Treenigheten och des välgärningar; men har tillika fått, utan tvifvel först i den Österländska Församlingen, namn af Symbolum, som egenteligen betecknar et skiljemärcke eller lösen, hvarigenom Christna namnets rätta bekännare, såsom Christi andelige stridsmän, kunde skiljas från både Judar och Hedningar.
Jesu första sändninge bud hade ej allenast i Hans egen Skola blifvit om hans heliga lära noga underviste, utan de blefve ock på Pingest dagen efter hans himmelsfärd, såsom ock längre fram af den Heliga Anda underviste uti alla til vår salighets lära hörande nödiga stycken, hvilka ingalunda försummade, at efter sin mästares befallning Marci 16:15. med alfvare predika Evangelium, då de med Apostelen Paulo troligen förkunnade sina åhörare alt Guds råd Ap. G. 20:27. och det med den oförtrutenhet och flit, som samma Apostel lärde sin käre Timotheus, at hålla på i tid och otid 2 Epist. 4:2. Men då den Christna läran i en hast utbredde sig bland millioner Judar och Hedningar, och denna läras bekännare äfven under de svåraste förföljelser vunno en allmän kärlek, som Lucas redan99 viste berätta Ap. G. 5:13. och det intet var möjeligit, at alla som antogo detta namnet, hunno blifva så noga underrättade om Jesu läras hufvudstycken, hände sig, at Hedningar, som hvarken kände Gud eller Christum, stucko sig in ibland de Christna, och många af omskärelsen,6 som hvarken låtit undervisa sig i den Christna läran, än mindre antagit den, foro ut för kötslig vinnings skull, at föreställa sig bland Hedningarna såsom Christi sändninge bud och predikade honom, men utan ordning och sammanhang. Sådant kunde ej annat än väcka de trognas upmärksamhet och fördubbla deras åhoga til en noga undervisning och at antaga sig en tros bekännelse, såsom en lösen hvaraf de kunde igenkänna hvarandra, och utmönstra alla under detta dyra namnet sig döljande Judar och hedningar *), hvilken Trosbekännelse alla borde känna och antaga innan de genom Döpelsens Sacrament fingo antagas uti församlingens gemenskap.
*) Ruffinus exposit. in symb. Apostol. pag. 154.7 Jemf. Gerh. Joh. Vossius de tribus symbolis, Dissert. I §. 18 och följ.8 och Joh. Franc. Buddeus in Isagog. ad Theol. universam Libr. II. cap. 2 §. 1.9
§ 5
Sitä on vanhoista ajoista saakka98 useiden muiden nimitysten ohella kutsuttu uskoksi tai uskontunnustukseksi, koska se sisältää tärkeät pääopit, jotka ensimmäiset kristityt tunnustivat Pyhästä Kolminaisuudesta ja sen hyvistä teoista. Se on kuitenkin saanut, ensiksi epäilemättä idän kirkossa, myös nimen symbolum, joka varsinaisesti tarkoittaa tunnusmerkkiä tai tunnusta, jolla Kristuksen opin oikeat tunnustajat, Kristuksen hengelliset soturit, voitaisiin erottaa sekä juutalaisista että pakanoista.
Jeesuksen ensimmäisille sananviejille ei opetettu tarkasti hänen pyhää oppiaan vain hänen omassa koulussaan, vaan helluntaina, hänen taivaaseenastumisensa jälkeen, ja siitä lähtien myöhemminkin, Pyhä Henki opetti heille kaikki autuuden oppiimme kuuluvat tarvittavat kappaleet, eivätkä he jättäneet huomiotta mestarinsa käskyä Mark. 16:15 todella saarnata evankeliumia, kun he apostoli Paavalin tavoin uskollisesti julistivat kuulijoilleen kaikkea Jumalan tahtoa10 Ap. t. 20:27 yhtä väsymättömästi ja uutterasti kuin sama apostoli opetti rakkaalle Timoteukselle: astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan 2. Tim. 4:2. Mutta kun kristinusko levisi nopeasti miljoonien juutalaisten ja pakanoiden keskuuteen ja tämän opin tunnustajat vaikeimpienkin vainojen aikana saivat osakseen yleistä rakkautta, mistä jo Luukas99 tiesi kertoa Ap. t. 5:13, ja kun ei enää ollut mahdollista, että kaikille tämän nimen omaksuneille olisi ehditty niin tarkoin opettaa Jeesuksen opin pääkappaleita, niin tapahtui niinkin, että pakanat, jotka eivät tunteneet sen paremmin Jumalaa kuin Kristustakaan, pujahtivat kristittyjen joukkoon. Samoin monet ympärileikatut,11 jotka eivät olleet vastaanottaneet opetusta Kristuksen opissa, saati sitten omaksuneet tätä oppia, lähtivät aineellisen palkkion toivossa pakanoiden keskuuteen esittäytyen Kristuksen lähettiläiksi ja saarnaten hänestä, mutta vailla mitään järjestystä ja yhtenäisyyttä. Sellainen ei voinut muuta kuin herättää uskovien huomiota ja kaksinkertaistaa heidän halunsa saada tarkempaa opetusta ja ottaa käyttöön uskontunnustus merkkinä, jonka avulla he voisivat tunnistaa toisensa ja sulkea pois kaikki tämän kalliin nimen alle kätkeytyvät juutalaiset ja pakanat. *) Tämä uskontunnustus kaikkien pitäisi tuntea ja hyväksyä ennen kuin heidät voitaisiin kasteen sakramentissa ottaa seurakunnan yhteyteen.
*) Ruffinus exposit. in symb. Apostol. s. 154.12 Vrt. Gerhard Johannes Vossius: De tribus symbolis, Dissert. 1 § 18 ja seuraavat13 sekä Johann Franz Buddeus, Isagog. ad Theol. universam 2. kirja, 2. luku § 1.14
Unfortunately this content isn't available in English
§. 5.
Den har ifrån äldre tider tilbaka, ut98om åtskilliga andra namn blifvit kallad Tro, eller Trosbekännelse, emedan den innefattar vigtiga Hufvud läror, som de förste Christne bekände om den Helige Treenigheten och des välgärningar; men har tillika fått, utan tvifvel först i den Österländska Församlingen, namn af Symbolum, som egenteligen betecknar et skiljemärcke eller lösen, hvarigenom Christna namnets rätta bekännare, såsom Christi andelige stridsmän, kunde skiljas från både Judar och Hedningar.
Jesu första sändninge bud hade ej allenast i Hans egen Skola blifvit om hans heliga lära noga underviste, utan de blefve ock på Pingest dagen efter hans himmelsfärd, såsom ock längre fram af den Heliga Anda underviste uti alla til vår salighets lära hörande nödiga stycken, hvilka ingalunda försummade, at efter sin mästares befallning Marci 16:15. med alfvare predika Evangelium, då de med Apostelen Paulo troligen förkunnade sina åhörare alt Guds råd Ap. G. 20:27. och det med den oförtrutenhet och flit, som samma Apostel lärde sin käre Timotheus, at hålla på i tid och otid 2 Epist. 4:2. Men då den Christna läran i en hast utbredde sig bland millioner Judar och Hedningar, och denna läras bekännare äfven under de svåraste förföljelser vunno en allmän kärlek, som Lucas redan99 viste berätta Ap. G. 5:13. och det intet var möjeligit, at alla som antogo detta namnet, hunno blifva så noga underrättade om Jesu läras hufvudstycken, hände sig, at Hedningar, som hvarken kände Gud eller Christum, stucko sig in ibland de Christna, och många af omskärelsen,15 som hvarken låtit undervisa sig i den Christna läran, än mindre antagit den, foro ut för kötslig vinnings skull, at föreställa sig bland Hedningarna såsom Christi sändninge bud och predikade honom, men utan ordning och sammanhang. Sådant kunde ej annat än väcka de trognas upmärksamhet och fördubbla deras åhoga til en noga undervisning och at antaga sig en tros bekännelse, såsom en lösen hvaraf de kunde igenkänna hvarandra, och utmönstra alla under detta dyra namnet sig döljande Judar och hedningar *), hvilken Trosbekännelse alla borde känna och antaga innan de genom Döpelsens Sacrament fingo antagas uti församlingens gemenskap.
*) Ruffinus exposit. in symb. Apostol. pag. 154.16 Jemf. Gerh. Joh. Vossius de tribus symbolis, Dissert. I §. 18 och följ.17 och Joh. Franc. Buddeus in Isagog. ad Theol. universam Libr. II. cap. 2 §. 1.18
§ 5
Sitä on vanhoista ajoista saakka98 useiden muiden nimitysten ohella kutsuttu uskoksi tai uskontunnustukseksi, koska se sisältää tärkeät pääopit, jotka ensimmäiset kristityt tunnustivat Pyhästä Kolminaisuudesta ja sen hyvistä teoista. Se on kuitenkin saanut, ensiksi epäilemättä idän kirkossa, myös nimen symbolum, joka varsinaisesti tarkoittaa tunnusmerkkiä tai tunnusta, jolla Kristuksen opin oikeat tunnustajat, Kristuksen hengelliset soturit, voitaisiin erottaa sekä juutalaisista että pakanoista.
Jeesuksen ensimmäisille sananviejille ei opetettu tarkasti hänen pyhää oppiaan vain hänen omassa koulussaan, vaan helluntaina, hänen taivaaseenastumisensa jälkeen, ja siitä lähtien myöhemminkin, Pyhä Henki opetti heille kaikki autuuden oppiimme kuuluvat tarvittavat kappaleet, eivätkä he jättäneet huomiotta mestarinsa käskyä Mark. 16:15 todella saarnata evankeliumia, kun he apostoli Paavalin tavoin uskollisesti julistivat kuulijoilleen kaikkea Jumalan tahtoa19 Ap. t. 20:27 yhtä väsymättömästi ja uutterasti kuin sama apostoli opetti rakkaalle Timoteukselle: astu esiin sopivaan ja sopimattomaan aikaan 2. Tim. 4:2. Mutta kun kristinusko levisi nopeasti miljoonien juutalaisten ja pakanoiden keskuuteen ja tämän opin tunnustajat vaikeimpienkin vainojen aikana saivat osakseen yleistä rakkautta, mistä jo Luukas99 tiesi kertoa Ap. t. 5:13, ja kun ei enää ollut mahdollista, että kaikille tämän nimen omaksuneille olisi ehditty niin tarkoin opettaa Jeesuksen opin pääkappaleita, niin tapahtui niinkin, että pakanat, jotka eivät tunteneet sen paremmin Jumalaa kuin Kristustakaan, pujahtivat kristittyjen joukkoon. Samoin monet ympärileikatut,20 jotka eivät olleet vastaanottaneet opetusta Kristuksen opissa, saati sitten omaksuneet tätä oppia, lähtivät aineellisen palkkion toivossa pakanoiden keskuuteen esittäytyen Kristuksen lähettiläiksi ja saarnaten hänestä, mutta vailla mitään järjestystä ja yhtenäisyyttä. Sellainen ei voinut muuta kuin herättää uskovien huomiota ja kaksinkertaistaa heidän halunsa saada tarkempaa opetusta ja ottaa käyttöön uskontunnustus merkkinä, jonka avulla he voisivat tunnistaa toisensa ja sulkea pois kaikki tämän kalliin nimen alle kätkeytyvät juutalaiset ja pakanat. *) Tämä uskontunnustus kaikkien pitäisi tuntea ja hyväksyä ennen kuin heidät voitaisiin kasteen sakramentissa ottaa seurakunnan yhteyteen.
*) Ruffinus exposit. in symb. Apostol. s. 154.21 Vrt. Gerhard Johannes Vossius: De tribus symbolis, Dissert. 1 § 18 ja seuraavat22 sekä Johann Franz Buddeus, Isagog. ad Theol. universam 2. kirja, 2. luku § 1.23
Unfortunately this content isn't available in English
Edellinen jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 4
Seuraava jakso: Ensimmäinen katekismussaarna, § 6
paikat:
Henkilöt: Buddeus, Johann Franz Luukas Paavali Rufinus Aquileialainen Timoteus Vossius, Gerardus Joannis (Gerrit Janszoon Vos/Gerhard Johann Voss)
Raamatunkohdat:
Aiheet: