Kootut teokset | Samlade skrifter | Selected Works
Kirjoitus: Katekismussaarnoja: Ensimmäinen saarna

Ensimmäinen katekismussaarna, § 4

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

Tekstin koko: A A A A


Näkymävalinnat:

§ 4

Onko joukossanne, rakkaat Herrassa, joku, joka ei tästä näe, kuinka onnellinen tämä Jumalan mies jo oli, kun hän vielä kuolevaisuudessa vaeltaessaan oli saavuttanut näin iloisen ja järkkymättömän varmuuden edessään olevasta suuresta autuudesta? Jos ette suhtaudu vihamielisen halveksuvasti kaikkiin meidän ilmoitettuihin totuuksiimme, niin teissä epäilemättä syntyy ainakin toive, että teillä Paavalin tavoin olisi samanlainen pettämätön toive tästä vanhurskauden seppeleestä. Yhdynkin tänään teidän kaikkien toiveisiin, sekä itseni että teidän kaikkien puolesta ja vakuutan iloisesti, että se vielä voidaan saavuttaa, kunhan vain sitä vakavasti ja oikeassa järjestyksessä etsimme. Mutta me näemme, mitä meiltä siihen vaaditaan, nimittäin että tiedämme varmasti, kehen me uskomme, ja että tämä usko on elävänä meissä, niin että meillä Paavalin tavoin on rohkeutta tunnustaa se, vaikka se johtaisi meidät kaiken maallisen hyvän menettämiseen. Mitä sanoisimmekaan silloin tämän päivän kristillisyydestä? Ei ole mitenkään ihmeellistä, jos tämä varmuus useimmilta meistä puuttuu, sillä on monia, joilla ei edes ole kirjallista tietoa autuutensa asiasta. Ja vielä enemmän on niitä, joilla on tämä tieto, mutta se on jäänyt täysin kuolleeksi, ja sydän on sitä vastoin täysin vajonnut jumalattomuuteen ja maailmallisiin himoihin. Sellaiset eivät voi siksi milloinkaan sanoa: minä tiedän kehen minä uskon, ja vielä vähemmän he voivat olla varmoja tulevasta autuudestaan, joka heille on tarjolla. Tällaisten Siionin haavojen parantamiseksi ja turmeltuneen kristikunnan auttamiseksi on siksi tarpeen, että me painokkaasti esitämme, kehen meidän tulee uskoa ja millaista tämän uskon tulee olla, sillä mitä on meidän kristinuskomme ilman tällaista uskoa ja mitä on onnellisuutemme ilman tätä toivoa? Olemme niin kuin Paavali kirjoittaa efesolaisista ennen näiden kääntymistä: te elitte ilman Kristusta ja osattomina liitoista ja niiden lupauksista, olitte maailmassa vailla toivoa ja vaikka nimellisesti kristittyjä niin vailla Jumalaa Ef. 2:12. Kunpa Siionin vartijat1 Paavalin tavoin oikein tietäisivät, kehen he uskovat, ja julistaisivat elävästi myös toisille, millaiseen toivoon hän on meidät kutsunut, miten äärettömän rikkaan perintöosan hän antaa meille pyhien joukossa Ef. 1:18.

Meidän apostolinen uskontunnustuksemme, jota autuas Luther selittää Vähässä katekismuksessamme ja joka muodostaa sen toisen pääkappaleen ja jota me Jumalan armollisella tuella käymme nyt tarkastelemaan, antaa meille parhaan lähtökohdan koetella uskoamme ja elvyttää autuuden toivoamme.

Mutta ennen kun pääsemme tähän pääasiaan, meidän on tarpeen ainakin lyhyesti muodostaa käsitys tämän uskontunnustuksemme historiasta.


  1. Siionin vartijat: papit

Alkuperäisdokumentit

Edellinen jakso:

Seuraava jakso:

paikat:

Henkilöt:

Raamatunkohdat:

Aiheet: